Mitä konkreettista hyötyä avioliitosta siis on? (vs avoliitto)
Olemme avopari, ei yhteistä asuntolainaa eikä yhteistä asuntoa, mutta yhteinen lapsi on. Meistä ei kumpikaan kaipaa mitään virallista sitoutumisen merkkiä, olemme yhä yhdessä vaikka välillä oli tosi paha tilanne - suhteen jatkuminen on merkki halusta olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Onko avioliitosta jotain ihan konkreettista hyötyä esim.lapselle? Sellaista, jota testamentti tms ei voi taata?
Emme väheksy avioliittoa, ymmärrän että joillekin se on tärkeä juttu, mutta se ei vaan tunnu relevantilta meidän tapauksessa - ellei siitä tule jotain positiivista konkreettista seuraamusta. Lähipiirissä on enemmän avio- kuin avoeroja, joten mua ei kiinnosta keskustella avioliitosta sitoutumisen merkkinä. Lisäksi en haluaisi olla suhteessa, jossa ollaan vaan sen takia, että on vaikea erota. Mieluummin olen suhteessa, josta olisi teknisesti helppo lähteä, mutta yhdessä ollaan koska halutaan.
Olisko teillä kellään mitään fiksua uutta kertoa mulle? Kiitos.
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:39"]
Leskeneläke on muutamia satasia eli sen takia ei kannata mennä naimisiin (olettaen, että nainen käy töissä ja saa palkkaa). leskeneläke on osa perhe-eläkettä eli jos on avoliitossa, menee koko summa lapsille.
[/quote]
Meillä miehen työnantaja maksaa myös palveluksessaan olevan, kuolleen henkilön leskelle eläkettä, jonka määrä riippuu palkasta.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:22"]
Saat esimerkiksi varmuudella jatkaa asumista yhteisessä kodissanne, jos toinen vaikka kuolee yms.
[/quote]
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Päteekö tämä vaikka kodin omistaisi suurimmaksi osaksi pankki ja leski ei yksinään pystyisi lyhentämään lainaa? Tuskinpa vain.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:21"]
Jos avopuolisosi esim. joutuisi letkuissa vihanneksena sairaalaan niin et voisi hänen puolestaan päättää, että hoito lopetetaan, koska ette ole avioliitossa. (Tämä oli äitini syy mennä avioon)
[/quote]
Tätä en tiennytkään, tai tullut ajatelleeksi. Iso asia. Kiitos tiedosta!
[/quote]
Lähin omainen ei tosiaan voi olla joku kämppis, joka avopuoliso on juridisessa mielessä, eli täysin nobody.
Voisiko joku avoliiton kannattaja kertoa mitä hyötyä on olla menemättä avioon? Tai mitä haittaa on avioliitossa?
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:22"]
Saat esimerkiksi varmuudella jatkaa asumista yhteisessä kodissanne, jos toinen vaikka kuolee yms.
[/quote]
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Päteekö tämä vaikka kodin omistaisi suurimmaksi osaksi pankki ja leski ei yksinään pystyisi lyhentämään lainaa? Tuskinpa vain.
[/quote]
Ihan vaan tiedoksi että pankit eivät omista rahoittamiaan asuntoja.
Avioliitossa leskellä on aina oikeus jäädä yhteiseen kotiin asumaan, se on tietenkin eri asia jos ei ole rahaa.
Jos olet avoliitossa maksukyvylläsi ei ole mitään merkitystä, asunto asiasta päättää esimerkiksi vainajan äiti.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:39"]
Leskeneläke on muutamia satasia eli sen takia ei kannata mennä naimisiin (olettaen, että nainen käy töissä ja saa palkkaa). leskeneläke on osa perhe-eläkettä eli jos on avoliitossa, menee koko summa lapsille.
[/quote]Mikä on sitten se asia jonka vuoksi kannatta pysyä avoliitossa?
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:21"]
Jos avopuolisosi esim. joutuisi letkuissa vihanneksena sairaalaan niin et voisi hänen puolestaan päättää, että hoito lopetetaan, koska ette ole avioliitossa. (Tämä oli äitini syy mennä avioon)
[/quote]
Tätä en tiennytkään, tai tullut ajatelleeksi. Iso asia. Kiitos tiedosta!
[/quote]
Paitsi että käytännössä tilanne ei ole näin mustavalkoinen. Sairaala ottaa yhteyttä siihen henkilöön, jonka potilas on merkinnyt lähiomaisekseen. Ja tämän lähiomaisen kanssa keskustellaan hoidoista, mutta lopullisen päätöksen kyllä tekee lääkäri. Lähiomainen voi vallan hyvin olla myös avopuoliso, etenkin kun hän on potilaan lapsen äiti!
Laissa puhutaan "lähiomaisesta tai muusta läheisestä", ei "aviopuolisosta".
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
[/quote]
Paitsi että käytännössä aisia on vielä mutkikkaampi. Avioliitossa on täysin selvää että aviopuoliso on aina lähin omainen, ellei potilas ole muuta ilmoittanut.
Mutta avoliitossa esimerkiksi potilaan äiti voi väittää että hän on läheisempi omainen kuin potilaan kanssa yhdessä asuva henkilö.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:42"]
Elatusvelvollisuus ei tarkoita avioliitossa samanlaista elintasoa vaan laki sanoo suunnilleen niin, että kumpikin puoliso osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Missään ei sanota, että toinen saa olla tekemätä mitään ja toisen pitää maksaa kulunsa tai että kaikki pitää jakaa tasan.
Oikeudessa ei käytännössä määrätä aviopuolisoa elättäjäksi, joten sen takia ei vihille kannata mennä.
[/quote]Mutta onko tuo nyt sitten joku painava syy olla menemättä avioon?
Avioliitossahan asunnon omistaja voi riitatilanteessa heittää puolisonsa pihalle ja se on sitten siinä, ei ole edes tarvetta miettiä kumpi asunnossa saa asua. Avioliitossa voi käydä niinkin että asunno omistaja määrätään muuttamaan ja asuntoon jää aviopuoliso lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:09"]
Olemme avopari, ei yhteistä asuntolainaa eikä yhteistä asuntoa, mutta yhteinen lapsi on. Meistä ei kumpikaan kaipaa mitään virallista sitoutumisen merkkiä, olemme yhä yhdessä vaikka välillä oli tosi paha tilanne - suhteen jatkuminen on merkki halusta olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Onko avioliitosta jotain ihan konkreettista hyötyä esim.lapselle? Sellaista, jota testamentti tms ei voi taata?
Emme väheksy avioliittoa, ymmärrän että joillekin se on tärkeä juttu, mutta se ei vaan tunnu relevantilta meidän tapauksessa - ellei siitä tule jotain positiivista konkreettista seuraamusta. Lähipiirissä on enemmän avio- kuin avoeroja, joten mua ei kiinnosta keskustella avioliitosta sitoutumisen merkkinä. Lisäksi en haluaisi olla suhteessa, jossa ollaan vaan sen takia, että on vaikea erota. Mieluummin olen suhteessa, josta olisi teknisesti helppo lähteä, mutta yhdessä ollaan koska halutaan.
Olisko teillä kellään mitään fiksua uutta kertoa mulle? Kiitos.
[/quote]
Öööö, en oikein ymmärrä ongelmaasi. Jos olette tyytyväisiä avoliittoon, miksi menisitte naimisiin.
Me menimme naimisiin ainoastaan siksi, että olimme niin rakastuneita toisiimme. Se oli ehkä kasvatuksestamme johtuen ja ympäristön esimerkistä (kummankin suvussa on menty naimisiin ja suvussamme on pitkäikäisiä ja hyviä liittoja). Se oli se juttu, millä osoitimme toisillemme ja sukulaisillemme, että olemme älyttömän lääpällään toisiimme.
Vasta jälkeen päin huomasi, että asiat itseasiassa rullasi helpommin avioparina. Mutta ei siis mikään sellainen, että teidän olisi pakko mennä naimisiin. Silloin aikoinaan vain isot lainat sai helpommin avioparina ja lähiomainen oli vain aviopuoliso.
Eli ei teidän kannata mennä naimisiin, jos teistä ei tunnu siltä. Ja jos tuntuu hiukankin siltä, että elät suhteessa, mistä pitää päästä vaivattomasti eroon, ei todellakaan kannata. Niiden kannattaa ehkä paremminkin, jotka ei edes ajattele suhteen alkuvaiheessa, että en halua liittoon, mistä on vaikea päästä eroon. Kun mennään rakkauden huumassa naimisiin, ajatellaan, että tuon ihmisen kanssa haluan istua vanhanakin sohvalla kahdestaan ja rakastaa häntä.
Naimisissa 34 vuotta
Samaa olen ajatellut kuin ap. Meilläkin on yhteinen lapsi, asumme vuokra-asunnossa ja merkittävää yhteistä omaisuutta ei ole normaalin irtaimiston lisäksi. Auto oli, mutta sekin on nyt myyty. Pari päivää sitten puhuttiin miehen kanssa naimisiinmenosta, mutta hänkin totesi, että ei sillä mitään merkitystä ole. Vaikka mies nyt kuolisi, en kaipaisi häneltä mitään perintöä, koska ei hänellä mitään ihmeellistä omaisuutta ole. Osuus jostain suvun kesämökistä, mutta en mä sillä mitään muutenkaan tekisi ja kai se vähäkin omaisuus menee ensisijaisesti lapselle.
Miten muuten merkitään toinen lähiomaiseksi johonkin? Mulla merkittiin synnärillä mies, mutta miehellä on varmaan vielä ex-vaimo, josta on siis eronnut vuosia sitten...
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:21"]
Jos avopuolisosi esim. joutuisi letkuissa vihanneksena sairaalaan niin et voisi hänen puolestaan päättää, että hoito lopetetaan, koska ette ole avioliitossa. (Tämä oli äitini syy mennä avioon)
[/quote]
Tätä en tiennytkään, tai tullut ajatelleeksi. Iso asia. Kiitos tiedosta!
[/quote]
Paitsi että käytännössä tilanne ei ole näin mustavalkoinen. Sairaala ottaa yhteyttä siihen henkilöön, jonka potilas on merkinnyt lähiomaisekseen. Ja tämän lähiomaisen kanssa keskustellaan hoidoista, mutta lopullisen päätöksen kyllä tekee lääkäri. Lähiomainen voi vallan hyvin olla myös avopuoliso, etenkin kun hän on potilaan lapsen äiti!
Laissa puhutaan "lähiomaisesta tai muusta läheisestä", ei "aviopuolisosta".
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
[/quote]
Paitsi että käytännössä aisia on vielä mutkikkaampi. Avioliitossa on täysin selvää että aviopuoliso on aina lähin omainen, ellei potilas ole muuta ilmoittanut.
Mutta avoliitossa esimerkiksi potilaan äiti voi väittää että hän on läheisempi omainen kuin potilaan kanssa yhdessä asuva henkilö.
[/quote]
Näin tiedän käyneen kahdessa tilanteessa avopuolison kuollessa
-avovaimo ei saanut tulla edes avomiehensä hautajaisiin. Miehen suku esti sen.
-Kun hautajaiset oli pidettu (tämä siis eri tapaus), kaksi päivää sen jälkeen kuolleen avopuolisin perhe käveli taloon sisään lakimiehen kanssa ja antoi kaksi päivää aikaa naiselle pakata henkilökohtaiset tavarat ja häipyä. Lakimiehen kanssa tekivät listan irtaimistosta, ettei nainen vain vie matkassaan mitään. Nainen joutui aloittamaan alusta kaupungin vuokrayksiössä.
Mutta on avioliitosta haittaakin, jos ollaan tyhmiä. Eli ei ole avioehtoa tai vanhemmat ei testamenttiin lisää pykälää, että lapsen puolisolla ei ole osuutta perintöön.
eli esimerkkitapaus tästä
-tuttuni erosi, vei mennessään puolet heidän talostaan ja sen lisäksi puolet miehen kuolleen vanhempien omaisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:49"]
Voisiko joku avoliiton kannattaja kertoa mitä hyötyä on olla menemättä avioon? Tai mitä haittaa on avioliitossa?
[/quote] Minusta typerin asia avioliitossa on omaisuuden jakaminen eron sattuessa. Moni tyhjätasku eroaa hyvätuloisena, jos on rikkaan kanssa mennyt mainisiin. Eivät he ole ansainneen toisen tuloja, röyhkeimmät haluavat naimisiin rahan vuoksi ja jopa suunnittelevat erovansa myöhemmin. Tietysti, jos toinen hoitaa lapsia ja toinen käy töissä on korvaus paikallaan, mutta se on asia erikseen. Olen avopuolisoani köyhempi, mutta haluan avioehdon mikäli menemme naimisiin ja olen sen ilmoittanut. En halua hänen omaisuuttaan erossa, vaikka laki sitä minulle ojentaisi.
Voi kuulkaas se hetki, kun isän uusi avovaimo pistettiin isän omistamasta asunnosta pihalle. Luojan kiitos eivät olleet naimisissa: nainen olisi halunnut, isä edellisen epäonnisen avioliiton jäljiltä ei.
Tästä on aikaa jo 15 vuotta, mutta muistan yhä hyvin selkeästi Hesarissa olleen mielipidekirjoituksen, missä eräs avoleski kertoi tarinansa. Naimisiin oli tarkoitus mennä kun on valmistuttu, mutta sitä ennen ostettiin yhteinen asunto. Avopuolison kuoltua asunnon omistajiksi tulivatkin hänen vanhempansa ja niin meni nuorukaiselta puoliso ja koti. Hän tahtoi kertoa kaikille miten kannattaa mennä naimisiin.
Yksi kaveri mulle joskus osuvasti sanoi, että minä olen liian järkevä ollakseni naimisissa pelkästään rakkaudesta. Aivan oikeassa on: avioliitto on käytännössä juridinen sopimus, mikä kannattaa sopia, koska vastaavia hyötyjä ei saa muilla sopimuksilla.
Mutta eikö ole niin, että jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia, niin näin ei käy? Koska lapset perivät kuolleen vanhempansa ja heidän eloon jäänyt vanhempansa "hoitaa" heidän omaisuuttaan = talonpuolikasta kunnes ovat täysi-ikäisiä?
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:30"]
Tästä on aikaa jo 15 vuotta, mutta muistan yhä hyvin selkeästi Hesarissa olleen mielipidekirjoituksen, missä eräs avoleski kertoi tarinansa. Naimisiin oli tarkoitus mennä kun on valmistuttu, mutta sitä ennen ostettiin yhteinen asunto. Avopuolison kuoltua asunnon omistajiksi tulivatkin hänen vanhempansa ja niin meni nuorukaiselta puoliso ja koti. Hän tahtoi kertoa kaikille miten kannattaa mennä naimisiin.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:49"]
Voisiko joku avoliiton kannattaja kertoa mitä hyötyä on olla menemättä avioon? Tai mitä haittaa on avioliitossa?
[/quote] Minusta typerin asia avioliitossa on omaisuuden jakaminen eron sattuessa. Moni tyhjätasku eroaa hyvätuloisena, jos on rikkaan kanssa mennyt mainisiin. Eivät he ole ansainneen toisen tuloja, röyhkeimmät haluavat naimisiin rahan vuoksi ja jopa suunnittelevat erovansa myöhemmin. Tietysti, jos toinen hoitaa lapsia ja toinen käy töissä on korvaus paikallaan, mutta se on asia erikseen. Olen avopuolisoani köyhempi, mutta haluan avioehdon mikäli menemme naimisiin ja olen sen ilmoittanut. En halua hänen omaisuuttaan erossa, vaikka laki sitä minulle ojentaisi.
[/quote]Omaisuuden osituksen voi estää avioehdolla jos sitä pitää tärkeänä. Ei siis ole minkään sortin syy olla menemättä avioon.
Yhteen vetona voisi todeta että jos haluaa liiton olevan vain elinikäinen ja toisen kuolessa ei vois vähempää kiinnostaa miten toiselle käy, niin silloin kannattaa jäädä avoliittoon.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:36"]
Mutta eikö ole niin, että jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia, niin näin ei käy? Koska lapset perivät kuolleen vanhempansa ja heidän eloon jäänyt vanhempansa "hoitaa" heidän omaisuuttaan = talonpuolikasta kunnes ovat täysi-ikäisiä?
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:30"]
Tästä on aikaa jo 15 vuotta, mutta muistan yhä hyvin selkeästi Hesarissa olleen mielipidekirjoituksen, missä eräs avoleski kertoi tarinansa. Naimisiin oli tarkoitus mennä kun on valmistuttu, mutta sitä ennen ostettiin yhteinen asunto. Avopuolison kuoltua asunnon omistajiksi tulivatkin hänen vanhempansa ja niin meni nuorukaiselta puoliso ja koti. Hän tahtoi kertoa kaikille miten kannattaa mennä naimisiin.
[/quote]
[/quote]
Kaksi kaveriani on jäänyt leskeksi pienen lapsen kanssa. Toinen avoliitossa, toinen avioliitossa.
Avioliittolaisen tilanne oli se, että asunto oli maksettu, joten lapsi peri isänsä osuuden ja äidillä on asumisoikeus elämänsä loppuun. Lapselle toisaalta harmi, kun ei saa rahojaan pois asunnosta. Mutta peri onneksi muutakin omaisuutta.
Avoliitossa asunto meni alta, koska ei ollut maksettu. Lapsen omaisuutta valvoi virkaholhooja, joka sattui olemaan tiukkaa sorttia. Äiti yritti saada sitä vasten lainaa ja uuden asunnon, mutta virkaholhooja ei antanut lupaa. Asuivat sitten vuokralla.
En tosiaan tiedä näiden lakikiemuroista tarkemmin, mutta helpompaa oli lesken elämä pienen lapsen kanssa kun olivat olleet aviopari. Hänellä ei ollut taloudellisia huolia.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:36"]
Mutta eikö ole niin, että jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia, niin näin ei käy? Koska lapset perivät kuolleen vanhempansa ja heidän eloon jäänyt vanhempansa "hoitaa" heidän omaisuuttaan = talonpuolikasta kunnes ovat täysi-ikäisiä?
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:30"]
Tästä on aikaa jo 15 vuotta, mutta muistan yhä hyvin selkeästi Hesarissa olleen mielipidekirjoituksen, missä eräs avoleski kertoi tarinansa. Naimisiin oli tarkoitus mennä kun on valmistuttu, mutta sitä ennen ostettiin yhteinen asunto. Avopuolison kuoltua asunnon omistajiksi tulivatkin hänen vanhempansa ja niin meni nuorukaiselta puoliso ja koti. Hän tahtoi kertoa kaikille miten kannattaa mennä naimisiin.
[/quote]
[/quote]
Omaisuutta hoitaa virkaholhooja. Ei kannata haaveilla, että saisit tätä kautta pistää sileäksi avopuolisosi omaisuuden hänen kuollessaan. Et saa koskea lasten omaisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:42"]
Elatusvelvollisuus ei tarkoita avioliitossa samanlaista elintasoa vaan laki sanoo suunnilleen niin, että kumpikin puoliso osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Missään ei sanota, että toinen saa olla tekemätä mitään ja toisen pitää maksaa kulunsa tai että kaikki pitää jakaa tasan.
Oikeudessa ei käytännössä määrätä aviopuolisoa elättäjäksi, joten sen takia ei vihille kannata mennä.
[/quote]Mutta onko tuo nyt sitten joku painava syy olla menemättä avioon?
Avioliitossahan asunnon omistaja voi riitatilanteessa heittää puolisonsa pihalle ja se on sitten siinä, ei ole edes tarvetta miettiä kumpi asunnossa saa asua. Avioliitossa voi käydä niinkin että asunno omistaja määrätään muuttamaan ja asuntoon jää aviopuoliso lapsen kanssa.
[/quote]
Jos ei ole avoliiton aikana kyennyt hankkimaan mitään omaa omaisuutta, vaikka on asunut ilmaiseksi puolison kämpässä, niin jo joutaa heitettäväksi pois. Suurin osa avoliittolaisista omistaa asunnon puoliksi, sieltä ei heitellä ketään pois.
Minullekin on jäänyt hieman epäselväksi, että jos on yhteinen lapsi, ja kumpikin on merkinnyt toisensa lähiomaiseksi viranomaisia varten, ja asunto ja muukin suurempi omaisuus on 50-50 molempien nimissä, niin onko avo- ja avioliitolla mitään muuta eroa kuin leskeneläke? Mekin piipahdimme maistraatissa "varmuuden vuoksi" jossain vaiheessa, mutta en vieläkään ole varma oliko se juridisesti "tärkeää".
Ai juu, auto ja autovakuutus ovat miehen nimissä, ja kun ajelen niin miehen vakuutus kattaa mun mahdollisen tunaroinnin, kun olemme naimisissa. Se on itse asiassa ihan hyvä syy.