Lue keskustelun säännöt.
Mitä konkreettista hyötyä avioliitosta siis on? (vs avoliitto)
30.04.2013 |
Olemme avopari, ei yhteistä asuntolainaa eikä yhteistä asuntoa, mutta yhteinen lapsi on. Meistä ei kumpikaan kaipaa mitään virallista sitoutumisen merkkiä, olemme yhä yhdessä vaikka välillä oli tosi paha tilanne - suhteen jatkuminen on merkki halusta olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Onko avioliitosta jotain ihan konkreettista hyötyä esim.lapselle? Sellaista, jota testamentti tms ei voi taata?
Emme väheksy avioliittoa, ymmärrän että joillekin se on tärkeä juttu, mutta se ei vaan tunnu relevantilta meidän tapauksessa - ellei siitä tule jotain positiivista konkreettista seuraamusta. Lähipiirissä on enemmän avio- kuin avoeroja, joten mua ei kiinnosta keskustella avioliitosta sitoutumisen merkkinä. Lisäksi en haluaisi olla suhteessa, jossa ollaan vaan sen takia, että on vaikea erota. Mieluummin olen suhteessa, josta olisi teknisesti helppo lähteä, mutta yhdessä ollaan koska halutaan.
Olisko teillä kellään mitään fiksua uutta kertoa mulle? Kiitos.
Kommentit (70)
Ok, tämä ei ole tarpeeksi painava syy. Mutta kiitos vastauksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkittävimmät yhteiskunnalliset vaikutukset ovat aviopuolison elatusvelvollisuus ja oikeus hoitaa toisen asioita toisen ollessa estynyt. Lisäksi puolisolla on oikeus estää omaisuuskauppoja, oikeus leskeneläkkeeseen ja vapautus eräisiin asumissuhteista johtuviin sosiaalitukialennuksiin.
Avioliittoon kuuluu myös avio-oikeus-niminen termi, jonka perusteella jaetaan erotilanteessa ja kuolemassa tasinkoa, jos pariskunnalle ei ole avioehtoa ja leski on köyhempi kuin vainaja. Esim. meillä se on mm. tarkoittanut lesken asumisoikeutta yhteisessä asunnossa. Sen lisäksi avioliitossa on elatusvelvollisuus toista kohtaan, eli ei voi eikä saa olla perheessä erilainen elintaso, kun taas avopuolisoa saa kyykyttää miten tahtoo. Voi siis haastaa puolison oikeuteen ja anoa elatusta itselleen, ei pelkästään lapsille.
Sekin seikka, joka harvemmin tulee esiin: jos avokkisi omistaa asuntonne, jossa asutte, hän voi salaa sen myydä ja häipyä, ja sinä olet ykskaks täysin koditon ja kadulla muksusi kanssa. Mutta avioliitossa yhteistä asuntoa ei saa ilman puolison lupaa myydä, vaikka sen yksin omistaisit, ja vaikka niin onnistuisi tekemään, niin se toinen puoliso voi estää ja peruuttaa sellaiset kaupat.
Avioliitto antaa lain turvaa puolison ryhtyessä kaikkea muuta kuin rakastavaksi. On sillä merkitystä siis lapsille, jos sä näät nälkää ja palelet pakkasessa, kun rakkaus on loppu.
Lesken asumissuoja hyödyttää myös lapsia. Samaten perimysasiat järjestyvät, esim jos te kaikki kuolette riippuu teidän kuolemanjärjestyksestä se, kuka perii teidän yhteisen omaisuutenne. Eli jos teillä on kummallakin toissijaisia perillisiä, avioliitossa kummankin suvut saavat puolet. Jos avoparina kuolette ja lapsi myös, viimeiseksi kuolleen omaiset perivät kaiken.
Jos avopuolisosi esim. joutuisi letkuissa vihanneksena sairaalaan niin et voisi hänen puolestaan päättää, että hoito lopetetaan, koska ette ole avioliitossa. (Tämä oli äitini syy mennä avioon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty määrä judiriikkaahan siinä on. Leskeneläke on yksi, perintöasiat toinen - tosin kun lapsi on, niin se on myös perijä (lapsettomilla pareilla tämä oikeastaan kriittisempää). Lapsien suhteen tulee myös se, että jos isä kuolee ennen lapsen syntymää ja avolapsi isättömäksi, koska kuollut mies ei voi tunnustaa - en tosin ole varma, onko tähän lakiin tullut jo muutos.
Pientä juridista säätöähän ne edut on, mutta jos et avioliittoa kaipaa eikä talousasiat kiinnostaa (mahdollsien kuoleman jälkeen), niin eipä siinä sitten mitään hyötyä ole.
Avioliittoon liittyy vallinnanrajoituksia, eli toinen ei saa myydä tiettyä omaisuutta, jos toinen tarvitsee sitä ammatinharjoittamiseensa. Myös kodin myyntiin tarvitaan puolison lupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat esimerkiksi varmuudella jatkaa asumista yhteisessä kodissanne, jos toinen vaikka kuolee yms.
Avioliiton edut liittyy enimmäkseen siihen kun suhde päättyy. Ja usko pois, joka ikinen suhde on tähän päivään asti päättynyt ennemin tai myöhemmin, viimeistään toisen kuollessa.
Tuo leskeneläke on tosiaan yksi pointti. Tietysti on masentavaa ajatella kummankaan kuolemista, mutta jos niin kuitenkin sattuisi tapahtumaan vaikka jo lasten asuessa kotona, niin helpottaisihan se taloudellista tilannetta kaiken surun keskellä. Saattaa vaikka ratkaista sen, onko varaa jäädä entiseen kotiin asumaan.
Vaikuttaakohan se jotenkin perintöasioihin, en ole varma. Lapsethan tietysti perivät vanhempansa mutta jos on vaikka hallintaoikeustestamentti? Vastatkaa, joku viisaampi. (:
Meillekään avioliitto ei ollut mikään elämää suurempi asia. Päätimme kuitenkin piipahtaa maistraatissa, ja loppujen lopuksi se tuntui aika mukavalta. Kuopustakaan ei tarvinnut mennä tunnustamaan. (Vaikka sehän nyt on pikkujuttu, myönnetään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompaahan eroamine on avioliitossa, jakoperusteet omaisuudelle löytyy laista, eikä kaikesta tarvi riidellä erikseen ja todistaa että kumman omaisuutta mikäkin on.
Jos ei ole tarkoius hankkia lata tai omaisuutta, niin ei avioliitosta silloin ole mitään hyötyä.
Jos ei tiedä asioista juuri mitään, kuten ap:llakin tilanne on, on yksinkertaisinta mennä naimisiin. Sitä vartenhan avioliittoon liitetään juridisia juttuja, että laiskat/tietämättömät ihmiset voisivat helposti toimia oikein ja fiksusti.
Minä en tuota sistoutumisjuttua tajua. Jos kerran yhdessä ollaan hamaan hautaan saakka, eikö silloin olisi sama vaikka naimisiin mentäisiin. Jos avoliitto jo kerran on vahva kuin teräs, miten sen avioliitto voisi murtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei avioliitto muuta asiaa.
Jos vaikkapa mun aviomies kuolee ekana, sitten lapsi ja lopuksi minä, niin vain minun sukuni perii.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:20"]
Jos avoparina kuolette ja lapsi myös, viimeiseksi kuolleen omaiset perivät kaiken.
[/quote]
Suurin asia varmasti lapsenkin kannalta on tuo lesken turva. On helppoa ajatella, että ei vaikututusta mutta kun tilanne tulee mahdollisesti eteen niin silloin sen viimeistään huomaa. Taloudelisesti kahden aikuisen palkansaajan perhe tulee ehkä Sinun tapauksessasi toimeen mutta kun poistaa kokonaan toisen tulot niin miten sitten käy? Voi olla, että pärjäät ja ihan hyvä mutta kannattaa laskea molempiin suuntiin. Lapsi tulee myös perimään kuolleen vanhempansa ja jäljelle jäänyt vanhempi ei yksinään kelpaa edunvalvojaksi joten lapsen saamia rahoja ei myöskään voi käyttää samoin kuin jos molemmat vanhemmat ovat elossa. Jos ette halua avioliittoa suurien juhlien muodossa niin maistraatti on hyvä vaihtoehto ja sitä kautta ei tarvitse kenellekään asiasta mitään mainita. Normaali elämään jos kaikki on kunnossa ei vaikuta "papin aamen" vaan se, että elätte perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:21"]
Jos avopuolisosi esim. joutuisi letkuissa vihanneksena sairaalaan niin et voisi hänen puolestaan päättää, että hoito lopetetaan, koska ette ole avioliitossa. (Tämä oli äitini syy mennä avioon)
[/quote]
Tätä en tiennytkään, tai tullut ajatelleeksi. Iso asia. Kiitos tiedosta!
Mä en ole ihan varma että mies käyttäisi multa avio-oikeuden kautta saadun omaisuuden lasten hyväksi. Siksi on parempi että vain lapsemme perii.
Talommekin on sen verran iso että se kannattaisi joka tapauksessa vaihtaa pienempään jos on vain yksi aikuinen perheessä.
Leskeneläke on muutamia satasia eli sen takia ei kannata mennä naimisiin (olettaen, että nainen käy töissä ja saa palkkaa). leskeneläke on osa perhe-eläkettä eli jos on avoliitossa, menee koko summa lapsille.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:19"]
Avioliittoon kuuluu myös avio-oikeus-niminen termi, jonka perusteella jaetaan erotilanteessa ja kuolemassa tasinkoa, jos pariskunnalle ei ole avioehtoa ja leski on köyhempi kuin vainaja. Esim. meillä se on mm. tarkoittanut lesken asumisoikeutta yhteisessä asunnossa. Sen lisäksi avioliitossa on elatusvelvollisuus toista kohtaan, eli ei voi eikä saa olla perheessä erilainen elintaso, kun taas avopuolisoa saa kyykyttää miten tahtoo. Voi siis haastaa puolison oikeuteen ja anoa elatusta itselleen, ei pelkästään lapsille.
Sekin seikka, joka harvemmin tulee esiin: jos avokkisi omistaa asuntonne, jossa asutte, hän voi salaa sen myydä ja häipyä, ja sinä olet ykskaks täysin koditon ja kadulla muksusi kanssa. Mutta avioliitossa yhteistä asuntoa ei saa ilman puolison lupaa myydä, vaikka sen yksin omistaisit, ja vaikka niin onnistuisi tekemään, niin se toinen puoliso voi estää ja peruuttaa sellaiset kaupat.
Avioliitto antaa lain turvaa puolison ryhtyessä kaikkea muuta kuin rakastavaksi. On sillä merkitystä siis lapsille, jos sä näät nälkää ja palelet pakkasessa, kun rakkaus on loppu.
[/quote]
Elatusvelvollisuus ei tarkoita avioliitossa samanlaista elintasoa vaan laki sanoo suunnilleen niin, että kumpikin puoliso osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Missään ei sanota, että toinen saa olla tekemätä mitään ja toisen pitää maksaa kulunsa tai että kaikki pitää jakaa tasan.
Oikeudessa ei käytännössä määrätä aviopuolisoa elättäjäksi, joten sen takia ei vihille kannata mennä.
Lapsen asemaan ei vaikuta se, elävätkö hänen vanhempansa avio- vai avoliitossa. Sen sijaan puolisoiden asemaan liiton muodolla on merkitystä.
Avioliitto tuo mukanaan velvollisuuden huolehtia paitsi yhteisistä lapsista myös puolisosta mutta se ei vaikuta puolisoiden omistussuhteisiin tai velkoihin. Kumpikin omistaa oman omaisuutensa myös avioliiton aikana ja vastaa yksin omista veloistaan. Puolisot ovat toistensa lähimmät sukulaiset ja heillä on siten oikeus saada tietoa puolison terveydentilasta ja päättää tämän hoidosta, jos tämä ei siihen itse pysty. Aviopuolison suostumus vaaditaan perheen asuntoa koskeviin oikeustoimiin, vaikka hän ei olisi omistaja. Lesken asema pesän muita osakkaita vastaan on hyvin suojattu. Puolisoiden taloudellista asemaa on pyritty turvaamaan avioliiton päättyessä. Aviopuolisoiden perintöverotus on avopuolisoita huomattavasti alhaisempi.
Avioliiton keskenään solmineilla voi olla sama sukunimi, keskinäinen elatusvelvollisuus, avio-oikeus toisensa varallisuuteen ja tästä aiheutuva omaisuuden tasajako, oikeus perhe-eläkkeeseen sekä perintöoikeus toisen kuoltua. Avoliitossa näin ei asianlaita ole. Avoliitto on kyllä tosiasiallisesti avioliittoon rinnastuva asuinliitto, mutta avoliitto on juridisesti ottaen avoin liitto ilman keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.
Näin ollen ei ole mahdollista ottaa yksiviivaisesti kantaa toistuvasti esitettyyn avioliitto vai avoliitto? -kysymykseen. Avoliiton päätyttyä erilleen muuttoon tilanne on usein se, että toiselle avoliiton valitseminen avioliiton sijaan on edullinen ja toiselle osapuolelle vastaavasti epäedullinen ratkaisu. Näin on esimerkiksi silloin, kun toisen aviopuolison varallisuus on kumppanin omaisuutta huomattavasti suurempi ja kun suhde päättyy erilleen muuttoon.
Lapsen osalta merkitystä ei ole sillä, ovatko hänen vanhempansa solmineet keskenään avioliiton vai ei. Niin avioliitossa kuin avoliitossa syntyneiden lasten asema on oikeudellisesti ottaen jokseenkin samanlainen. Lainsäätäjä ei enää tee eroa sen mukaan, onko kysymys avioliitossa tai sen ulkopuolella syntyneistä lapsista. Lapset ovat syntyperästään riippumatta oikeudellisesti yhdenvertaisessa asemassa.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoliiton_lakitieto/avoliitto/
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:21"]
Jos avopuolisosi esim. joutuisi letkuissa vihanneksena sairaalaan niin et voisi hänen puolestaan päättää, että hoito lopetetaan, koska ette ole avioliitossa. (Tämä oli äitini syy mennä avioon)
[/quote]
Tätä en tiennytkään, tai tullut ajatelleeksi. Iso asia. Kiitos tiedosta!
[/quote]
Paitsi että käytännössä tilanne ei ole näin mustavalkoinen. Sairaala ottaa yhteyttä siihen henkilöön, jonka potilas on merkinnyt lähiomaisekseen. Ja tämän lähiomaisen kanssa keskustellaan hoidoista, mutta lopullisen päätöksen kyllä tekee lääkäri. Lähiomainen voi vallan hyvin olla myös avopuoliso, etenkin kun hän on potilaan lapsen äiti!
Laissa puhutaan "lähiomaisesta tai muusta läheisestä", ei "aviopuolisosta".
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
Leskeneläkettä et saa kuin avioliitossa