Aamulehden koulukiusatun kirjoitus ja totuus

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 14:23"]

Myöskään minä, nro 6, en sovi tuon kristityn kyökkidiagnoosiin siitä että myös huonot kotiolot olisi taustalla. Ei todellakaan ollut. Ihan oli ehjä perhe, tunsin itsekin kotona oloni onnelliseksi ja turvalliseksi, eikä kahdella sisaruksellani ollut kiusaamis- tai mielenterveysongelmia. 

Miksi vanhemmat eivät sitten tehneet kiusaamiselle mitään? Koska minä en koskaan kertonut siitä heille. Minusta tuntui häpeälliseltä, että olen kiusattu hylkiö. En halunnut kotonakin olla ressukka raukka, vaan näyttelin siellä suosittua ja menestyvää. Siellä elin fantasiaani siitä millainen haluaisin olla. Päivisin sitten koulussa jouduin kohtaamaan sen mitä todella (toisten silmissä) olen, mutta sen kesti kun kotona minua ei sentään pidetty ongelmatapauksena. Opin hyvin valehtelemaan kaikenlaista, esim. menin tunneiksi yksin autiotalolle istuksimaan, ja kerroin vanhemmille että olin keksittyjen kaverien kanssa jossain. 

[/quote]

Sinustako hyvä ja turvallinen koti on sellainen, jossa lapset vetävät jotain roolia, eivätkä voi kertoa tunteistaan ja pahasta olosta? Minusta sellainen ei ole hyvä koti, vaan kulissi. Sellaiset eivät ole turvallisia ja huolehtivia vanhempia, jotka eivät näe lapsensa pahaa oloa ja murhayrityksiä.

[/quote]

Pakko kommentoida. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsi voisi puhua tunteistaan ja pahasta olostaan. Kyse on samasta ilmiöstä kuin muidenkin henkisen- ja/tai fyysisen väkivallan uhrien kohdalla, eli tunteesta nimeltä häpeä. Häpeän tunne on hyvin vahva, kun kyseessä on koulukiusaaminen. Itse tiedän sen parhaiten, koska olen sen kokenut. Muista tuntemuksista pystyin hyvinkin avoimesti keskustelemaan vanhempieni kanssa, mutta tunsin niin suurta häpeää kiusatuksi tulemisestani, etten kehdannut yksinkertaisesti asiasta puhua KENELLEKÄÄN. Olin vakuuttunut, ettei minua oteta tosissaan ja että kaikki ajattelisivat vain että "kiusaajat puhuvat totta, mitäs siinä kitiset", joten olin hiljaa.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 14:48"]

Meille siis kerrottiin, miltä Marjasta tuntuu. [/quote]

Marja ei kertonut teille miltä Marjasta tuntuu, vaan aikuiset kertoivat käsityksensä siitä miltä Marjasta tuntuu tai jopa oman käsityksensä siitä miltä Marjasta tuntuu. Ja ihan rehellisesti, miten ihmeessä ihminen voi vastata vaikka siihen että miltä sinusta tuntuu kun sinua ei kutsuta synttäreille? Joo ihan kivalta?

Tavallaanhan tämä ketju on hieno siinä mielessä, että kanavoit edelleen sitä 10-vuotiaan vihaa tilanteesta jonka olet arvioinut 10-vuotiaan kyvyillä ja elämänkokemuksella. Tässä päästään todella hyvin tunnelmaan sen suhteen että minkälaistan on olla mutistilapsi kun hyvää tarkoittavien aikuisten yritykset auttaa kärjistyvät pienten lasten puutteelliseen ymmärrykseen ja empatiakykyyn.

Istuin matikantunneilla kymmeniä kertoja hänen vieressään, varmaan puolet matikan kerroista. "Sitten kun olet valmis, niin tehkää parityönä...". Eli siis minä selitän ja selitän, ja toinen yrittää piirtää numeroita. Kun menee väärin, niin sitten sanoin, että oli väärin, pyyhittiin se hitaasti ja taas tyttö piirsi uuden numeron.


Ja oman elämäni kannalta tämä on sinänsä merkityksetöntä. Pointtini oli siitä, että koulukiusaaminen ei millään voinut olla syy tämä lapsen ongelmiin. Vaikka aikuisena niin voisikin sanoa.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 14:54"]

Istuin matikantunneilla kymmeniä kertoja hänen vieressään, varmaan puolet matikan kerroista. "Sitten kun olet valmis, niin tehkää parityönä...". Eli siis minä selitän ja selitän, ja toinen yrittää piirtää numeroita. Kun menee väärin, niin sitten sanoin, että oli väärin, pyyhittiin se hitaasti ja taas tyttö piirsi uuden numeron.


Ja oman elämäni kannalta tämä on sinänsä merkityksetöntä. Pointtini oli siitä, että koulukiusaaminen ei millään voinut olla syy tämä lapsen ongelmiin. Vaikka aikuisena niin voisikin sanoa.

[/quote]Taisit olla koulukiusaaja -eikö? Ja nyt yrität pestä täällä itseäsi puhtaaksi syyhän oli sen "oudon tytön" - sehän kerjäsi sitä kun oli outo, niinkö?

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 14:54"]

Ja oman elämäni kannalta tämä on sinänsä merkityksetöntä.

[/quote]

Nimenomaan. Mutta mahtoiko olla sen mutistilapsen kannalta joka todennäköisesti kammosi ja pelkäsi näitä "tukiopetuksia" sun kanssa, kun ei saanut sanaa suustaan ja tihkuit samaa halveksuntaa kuin nämä viestisi. Ja oletko miettinyt koskaan sitä, että on myös matemaattisesti lahjakkaita lapsia, jotka auttavat mielellään niitä, jotka ei osaa. Tuntevat itsensä tärkeiksi ja osaaviksi ja ovat luonteeltaan auttamaan halukkaita.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 14:54"]

Pointtini oli siitä, että koulukiusaaminen ei millään voinut olla syy tämä lapsen ongelmiin. Vaikka aikuisena niin voisikin sanoa.

[/quote]

Jä mä luulen että aikuisena tuo tyttö sanoo, että aikuiset yritti auttaa, mutta kaikki muuttui sen takia vain pahemmaksi. Sen sijaan että asia olisi mennyt niinkuin sinä kuvittelit, eli että viekas ja suunnattoman pirullinen pikkutyttö vain mietti miten olisi saanut sinut harjoittamaan inhoamaasi tukiopetusta jotta olisi voinut olla koko sen ajan tuppisuuna, ja miten saisi sinut kutsumaan itsensä synttäreille ja sitten ei lällälläää tulisikaan...

Onkohan niin, että nämä koulukiusatut ja niinollen lopuksi elämäänsä tuhoon tuomitut olisivat sitä joka tapauksessa, keppihevoseksi vain valikoituisi joku muu asia- liikaa tai liian vähän äidinrakkautta yms. yleispätevää jolla saa sääliä ja voi maata kotona loppuelämänsä?

Sekin on epäselvää lopulta että aiheutuiko Marjan tukiopetus Marjan erityiseluonteesta vai siitä, että olit matemaattisesti lahjakas, teit tehtäväsi ja sen jälkeen rupesit häiritsemään luokkaa. Opettaja laittoi sut hommin ja syyt sai lapsenmielessäsi niskaansa - kukapa muu kuin Marja joka kauhulla odotti että taasko joutuu sun opastamaksi. Selvästi se pelkäsi sua aivan helvetisti jos ei saanut sanottua MITÄÄN.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 14:54"]

Ja oman elämäni kannalta tämä on sinänsä merkityksetöntä.

[/quote]

Kommenttina tähän ja ylläolevaan kirjoitukseen, jossa valitetaan sitä miten "kiusatun" kärsimys laitetaan aina "kiusaajan" kärsimyksen edelle. Tässä voi nyt sitten verrata tätä matemaatikan tehtävissä auttamista vaikka tuohon allaolevaan

Ahdistuneisuushäiriöt (valikoiva mutismi) lapsella

Inna Masots

Mitä ahdistuneisuushäiriö tarkoittaa ?


Ahdistuneisuushäiriöiksi kutsutaan psykiatrisia häiriöitä, joissa keskeisiä oireita ovat ahdistuneisuus, jännittyneisyys ja pelko. Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ja selvästi normaalia elämää haittaavaa ahdistusta. Ahdistuneisuus, samoin kuin pelko, on usein reagointia stressiin. Se voi olla hetkittäistä ja ilmetä kohtauksina tai se voi olla jatkuvaa. Ahdistukseen liittyy usein fyysisiä oireita kuten sydämentykytystä, rintakipua, hengenahdistusta, vatsavaivoja.
Ahdistuneisuushäiriöt kuuluvat lapsuuden tunne-elämän häiriöiden joukkoon. Tyypillistä niille on, että lapsi on niin ahdistunut tai pelokas, että olo häiritsee normaalia elämää ja koulunkäyntiä. Ennen kouluikää lähes kaikilla lapsilla on lyhytaikaisia pelkoja esim. pimeää, erilaisia luonnonilmiöitä kohtaan tai eläimiä. Kun kouluikäisillä on samankaltaisia, mutta voimakkaampia oireita, jotka haittaavat arkipäivästä selviytymistä, voidaan puhua pelko-oireisesta ahdistuneisuushäiriöstä. Pelko on voinut syntyä oman kokemuksen perusteella esimerkiksi opittuna toimintamallina läheisten pelon pohjalta.

Mitä valikoiva mutismi tarkoittaa?


Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Tutkimuksesta riippuen sitä on esitetty olevan 0,7 – 2 %:lla alaluokkalaisista. Valivoiva tai selektiivinen mutismi alkaa tavallisesti kolmen vuoden iässä ja on osana normaalia ns. uhmaikää, harvemmin seitsemän vuoden iässä ja koulun alkuun liittyvänä. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Lapsen temperamentilla ja taipumuksella ahdistua herkästi on merkittävä rooli valikoivassa puhumattomuudessa. Se voi olla valikoivaa tai pysyvää. Valikoiva puhumattomuus on poikkeava käyttäytymisen muoto ja tarkoittaa sitä, että lapsi osaa puhua, mutta valikoi ne henkilöt, joiden kanssa hän keskustelee. Lapsi saattaa esimerkiksi puhua kotonaan, mutta olla puhumaton koulussa. Hän voi ilmaista itseään vain ääntelemällä, yksittäisillä sanoilla tai tavuilla tai on kokonaan hiljaa. Joillekin hän voi puhua hyvin paljon, eikä hänessä ole todettu mitään elimellistä vikaa puheen ymmärtämisessä tai tuottamisessa. Valikoivaa puhumattomuutta kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa.
Perheterapioiden yhteydessä on tullut esiin, että lapsen vaikeneminen saattaa liittyä myös ns. perhesalaisuuden olemassaoloon. Perhesalaisuudella tarkoitetaan sitä, että perheen historiassa tai sen nykyelämässä on tapahtunut merkittävä asia, joka on ollut niin raskas tai järkyttävä, että siitä on vaiettu. Lapset alitajuisesti tietävät tällaisen salaisuuden olemassaolon, vaikka eivät sen tarkempaa sisältöä tunnekaan. Salattava asia kasvaa lapsen mielessä monta kertaa kauhistuttavammaksi kuin se todellisuudessa koskaan on ollut.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 06:33"]

Aamulehteen on sitten vaihteeksi etusivulle saatu jonkun mahdollisesti koulukiusatun adhd-tapauksen kirjoitus. No ei siinä mitään. Mutta kyllä näkee, että Enkeli-Elisa on jättänyt jälkensä. Siellä muutamat alkoivat heti jo ennakoivasti puolustaa aggressiivisesti, että "mitä väliä, onko kirjoitus tosi, kun tarkoitus on hyvä". 

En tiedä, onko tuo kirjoitus todellinen vai onkohan mahdollisesti pojan äiti jäljennyttänyt sen pojalla itse tekemästään jutusta tai "ystävällisesti" pikkupojan käsialavirheitä matkimalla kirjoittanut sen kokonaan itse.

Mutta ärsyttää todella paljon taas nämä "mitä väliä" -ihmiset. Kyllä totuudella tosiaan ON väliä. Ei tämä ole mikään Pohjois-Korea.

[/quote]

kirjoituksestasi tulee ensimmäisenä mieleen että olet jollakin lailla häiriintynyt ihminen. Koululaisten äitinä tiedän monta todellistakin tapausta jossa lasta pelottaa mennä kouluun ja hän kärsii yksinäisyydestä. Aamulehden teko oli hieno; kaikki muut uutiset pois lapsen hädän tieltä; koska MAAILMAN TÄRKEIN asia on lasten turvallisuus (no maapallon hyvinvointi ehkä vielä tärkeempi) se että kenenkään lapsen ei tarvitsisi jäädä yksin ja pelätä läpi lapsuutensa- ei kotona eikä koulussa. Lopulta on toisarvoista olivatko nämä sanat aidot, noiden sanoje kirjoittajia on tässä maassa lukuisia, ihan oikeasti- ja todennäköisesti on tuokin poika ihan oikeasti olemassa.´Reaktiosi ja aiheen vähättely on henkisesti sairaan, empatiakyvyttömän ihmisen reaktio.

[/quote]

Jos maapallon tasolla mietitään, niin ruoka menee ehkä ohi... Siis lasten.

[/quote]

joo saivarrellaan ny; jos sulla ei ole maapalloa sulla ei oo ruokakaakaan, ei edes tätä elämänmuotoa:)

Sen aamulehden kirjeen olisi voinut kirjoittaa minun 8v. poikani, aivan kaikista samoista asioista kirjoitin eilen opettajalle viestiä wilmaan tai no mäessä kaatamisesta en kirjoittanut se, sattui jo talvella ja asiasta juteltiin silloin.

Poikani ei osallistu toisten kiusaamiseen vaan on kaikkien kaveri, ihan kuin hänelle olen opettanut se ei vain passaa noille huonosti kasvatetuille lapsille.