Suostuisitko kotirouvaksi
Jos mies olisi luotettavaa sorttia ja itselläsi olisi helppo työllistyä pitkänkin kotona olon jälkeen?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
Itse olen kotona, miehen elätti en todellakaan. Ihan omilla rahoillani hoidan oman osani kuluista ja tietysti omat ostokseni. Kai kotirouvallakin voi olla aikaisemmin tienattuja säästöjä tai sijoituksia tai vaikka perittyä varallisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
Itse olen kotona, miehen elätti en todellakaan. Ihan omilla rahoillani hoidan oman osani kuluista ja tietysti omat ostokseni. Kai kotirouvallakin voi olla aikaisemmin tienattuja säästöjä tai sijoituksia tai vaikka perittyä varallisuutta?
Niin juuri.
Työkkäriä arvostellaan liian jäykästä ajattelusta. Olet täystyötön tai työssä. Näköjään siihen pystyy yksittäiset ihmisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Minulle ei riittäisi pelkkä kotona olo, kaipaisin jotain sellaista tekemistä, jossa koen itseni tärkeäksi ja koen saavuttavani jotain ja kehittyväni jollain tavalla. Lisäksi en pidä järjekevänä sitä, että jättäytyisi kokonaan miehen varaan taloudellisesti. Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, en luopuisi itsenäisyydestäni.
Kotoa käsinkin voi työskennellä tai opiskella.
Ihan keskenäsi.
Niin olen pitkinä työttömyyskausina tehnytkin.
Minä taas en ole ollut päivääkään työttömänä, mutta olen kyllä opiskellut aikuispuolella iltakoulussa silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Jo silloinkin huomasi, että vain kotona oleminen ei ollut minulle tarpeeksi, vaikka lapsia oli kolme. Tarvitsen jotain enemmän.
Olen lama-ajan nuori äiti, ja työttömyys oli väistämätöntä. Sen jälkeen olen tehnyt aina kun voin, mutta puuduin 5 vuoden jälkeen samalla työnantajalla. Aloin tehdä keikkoja ja lopulta jäin vuosi sitten kokonaan sijaistajaksi. Töitä on ollut tänäkin keväänä.
Olen myös käynyt iltalukion, mistä on hyötyä syksyllä (toivottavasti) alkavissa opinnoissani.
Olisi mukava keskittyä vain ja ainoastaan opiskeluun mutta joudun varmasti tekemään siitä sivutoimista ja työskentelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Niin kuin ei kehittäisi itseään ja hankkisi koulutusta?
Matalan kynnyksen töitä kuten avustamista luulisi löytyvän ensi alkuun.Siivousta, esimerkiksi. Päiväkodin työtä.
Naisille järjestään omia metallialan koulutuksiakin.
Jos ei halua duunariksi, on muidenkin alojen koulutuksia vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Koko koulutukseni ja älykkyyteni valuisi hukkaan kotirouvuuden myötä. Minulla on niin paljon tekemistä ja sanottavaa tästä elämässä ja tähän maailmaan, että ei kiitos.
Lapsi on ollut täydellinen ansa. Olen kadottanut itseni ja väsymyksen myötä en ole pystynyt saamaan aikaiseksi kuin vähän.
Mitä sinun pitäisi saada aikaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En helvetissä. Joutuisi pyytämään rahaa mieheltä omiin menoihin, ei olisi omaa itsenäisyyttä, ei päätäntävaltaa omasta elämästään. Olisi täysin alisteisessa asemassa mieheen nähden. Taloudellisesti riippuvainen toisesta. Ei kiitos.
Voisit tehdä sopparin palkastasi ja sijoittaa osan.
Kerroppas nyt kuinka monen miehen kuvittelet ansaitsevan niin paljon, että pystyy maksamaan perheenelatuksen, asumisen ym ja sen päälle rouvalle palkan, ja sen sivukulut sekä rouvan eläkkeen? Esimerkiksi meidän perheessä tuon kotiin yhtä suuren tilipussin kuin mieskin ja kolmen teini-ikäisen lapsen kanssa elintaso putoaisi rutkasti, mikäli pelkällä miehen palkalla pitäisi elää. Ehkä joillekkin pienipalkkaisille naisille olisi sama jäädä kotiin kun se parin tonnin kuukausipalkan merkitys kokonaisuuteen on pienempi.
Minulla pitäisi olla asiat tuplasti paremmin kuin nyt. Koska kotirouvuuteen menee aikaa, ja koen, että aikani on kallista.
Haluan tuplasti isomman työhuoneen, eli 80 neliötä korkeaa, valoisaa ja ilmastoitua tilaa. Käyttörahaa 3000 euroa kuussa. Eri alojen ammattilaisia palkattuna auttamaan minua luovassa työssäni.
Sitten voin olla ”kotirouva”. Henkisesti edustaminen on raskasta. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joista en ole aidosti kiinnostunut. Se on työtä. Siksi siitä pitää maksaa.
Kotirouvuus tulee kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko koulutukseni ja älykkyyteni valuisi hukkaan kotirouvuuden myötä. Minulla on niin paljon tekemistä ja sanottavaa tästä elämässä ja tähän maailmaan, että ei kiitos.
Lapsi on ollut täydellinen ansa. Olen kadottanut itseni ja väsymyksen myötä en ole pystynyt saamaan aikaiseksi kuin vähän.Mitä sinun pitäisi saada aikaiseksi?
Kansainvälinen ura. Luoda asioita, jotka saavat ihmiset ajattelemaan asioita syvemmin. Tehdä kauniita ja visuaalisia asioita, joissa on syvempi merkitys. Minulla on voimakas tunne, että minun pitää tehdä niin. Haluan olla vapaa toteuttamaan itseäni. Se on elämäni tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.
Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
En todellakaan. Niin tyhmä ei pidä olla että alistuu toiselle taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En helvetissä. Joutuisi pyytämään rahaa mieheltä omiin menoihin, ei olisi omaa itsenäisyyttä, ei päätäntävaltaa omasta elämästään. Olisi täysin alisteisessa asemassa mieheen nähden. Taloudellisesti riippuvainen toisesta. Ei kiitos.
Voisit tehdä sopparin palkastasi ja sijoittaa osan.
Kerroppas nyt kuinka monen miehen kuvittelet ansaitsevan niin paljon, että pystyy maksamaan perheenelatuksen, asumisen ym ja sen päälle rouvalle palkan, ja sen sivukulut sekä rouvan eläkkeen? Esimerkiksi meidän perheessä tuon kotiin yhtä suuren tilipussin kuin mieskin ja kolmen teini-ikäisen lapsen kanssa elintaso putoaisi rutkasti, mikäli pelkällä miehen palkalla pitäisi elää. Ehkä joillekkin pienipalkkaisille naisille olisi sama jäädä kotiin kun se parin tonnin kuukausipalkan merkitys kokonaisuuteen on pienempi.
Iso osa tuntemistani naisista tienaa tuon pari tonnia tai alle, minäkin. Ei se ole pieni lisäraha vaan koko tulo, jolla eletään. Näin sivumainintana.
Jos haluaa pitää kolmen teinin kanssa vahvasti keskiluokkaisen elintason, niin sittenhän se onkin vaikeaa tai mahdotonta. Omissa piireissäni eletään pienimuotoisemmin,vaikkei kukaan kurjuutta kärsikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko koulutukseni ja älykkyyteni valuisi hukkaan kotirouvuuden myötä. Minulla on niin paljon tekemistä ja sanottavaa tästä elämässä ja tähän maailmaan, että ei kiitos.
Lapsi on ollut täydellinen ansa. Olen kadottanut itseni ja väsymyksen myötä en ole pystynyt saamaan aikaiseksi kuin vähän.Mitä sinun pitäisi saada aikaiseksi?
Kansainvälinen ura. Luoda asioita, jotka saavat ihmiset ajattelemaan asioita syvemmin. Tehdä kauniita ja visuaalisia asioita, joissa on syvempi merkitys. Minulla on voimakas tunne, että minun pitää tehdä niin. Haluan olla vapaa toteuttamaan itseäni. Se on elämäni tarkoitus.
Elämäni tarkoitus ei ole olla kenenkään miehen tai ihmisen kylkijäisenä. Jos en voi olla vapaa, se estää minua olemasta luova. Silloin olen onneton.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin kotona vain meikkaisi tai raataisi pallo jalassa. Onhan nykyään netti, etätyö, harrastukset ja kotoa voi poistua.
Kotirouva ja etätyö eivät kyllä kuulu milllään tavalla yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla pitäisi olla asiat tuplasti paremmin kuin nyt. Koska kotirouvuuteen menee aikaa, ja koen, että aikani on kallista.
Haluan tuplasti isomman työhuoneen, eli 80 neliötä korkeaa, valoisaa ja ilmastoitua tilaa. Käyttörahaa 3000 euroa kuussa. Eri alojen ammattilaisia palkattuna auttamaan minua luovassa työssäni.
Sitten voin olla ”kotirouva”. Henkisesti edustaminen on raskasta. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joista en ole aidosti kiinnostunut. Se on työtä. Siksi siitä pitää maksaa.
Kotirouvuus tulee kalliiksi.
Tuollaisen noin 100 neliön korkean, puhtaan ja valoisan tilan vuokra on varmasti 3000 euron kieppeillä kuussa. Eli siihenkin menisi jo 30 000 euroa vuodessa. Lisäksi materiaalit ja tarvikkeet 1000 euroa kuussa + välttämättömät kulut. Tässä ei puhuta vielä ulkonäön hoitamisesta ja kauneishoidoista + vaatteista ja meikeistä.
Lisäksi pitää olla lastenhoitoapua säännöllisesti ja siivooja. Eli kulut on noin 100000 euroa vuodessa. Pitää olla ihan hyvin palkattu mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Itse olet. Ainakin epäkohtelias.
Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.
Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.
Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.
Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.
Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!
Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.
Ap
Itse olen kotona, miehen elätti en todellakaan. Ihan omilla rahoillani hoidan oman osani kuluista ja tietysti omat ostokseni. Kai kotirouvallakin voi olla aikaisemmin tienattuja säästöjä tai sijoituksia tai vaikka perittyä varallisuutta?
Suhteellisen harvalla sitä kuitenkin on. 1/4 suomalaisista kotitalouksista on nettovarallisuutta yli 270000 e ja useimmiten tämä on se perheen asunto+ kesämökki. Mediaani on niinkin alhaalla kuin 120000 e.
Itse olen ollut kotirouva viimeiset 11 vuotta. Teimme mieheni kanssa sopimuksen, että hän maksaa minulle tilille joka kuukausi 4000 euroa siitä hyvästä. Tämä on minulle hyvä järjestely, sillä eläke tulee olemaan minimieläke kohdallani sitten joskus. Sen tiedostin jo silloin heti.
Meillä käy kotona siivooja kerran viikossa. Sen vaadin myös tähän järjestelyyn. Inhoan siivoamista. Ruokaa valmistan ja käyn kaupassa. Sekä katson lasten asioiden perään. Lapset toki on muutaman vuoden kuluttua aikuisia ja muuttavat varmaan silloin pois. He eivät enää tarvitse samalla tavalla huolehtimista kuin ennen.
Käytännössä minulla menee pari tuntia päivässä yhteisten asioiden hoitamiseen. Muu aika onkin sitten aika vapaata.
Liikun paljon ja pidän itseni kunnossa pt:n avulla. Matkustelua on tullut harrastettua myös joko perheen tai ystävien kanssa. Asumme Helsingissä ihan kantakaupungin lähellä, joten erilaisia aktiviteetteja on paljon tarjolla. Päivät sujahtaa nopeasti, ja harvoin ne ovat toistensa kaltaisia.
En koskaan ollut uraorientoitunut silloinkaan, kun olin vielä työelämässä. Työ oli vain tapa ansaita rahaa elämiseen. Tämä meidän perheen järjestely on ollut kohdallani mukavampi tapa elää ja olla. En ole mieheni orja, eikä hän vaadi minulta yhtään mitään. Voin mennä ja tulla ihan oman haluni mukaan.
En silloin nuorena ajatellut, että elän tällä tavalla. Jotenkin koen, että arpa on ollut kohdallani onnekas. Elämä on ihanaa ja antoisaa. Yksi ystävistäni sanoikin, että elän etuoikeutettua elämää moneen muuhun verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pitäisi olla asiat tuplasti paremmin kuin nyt. Koska kotirouvuuteen menee aikaa, ja koen, että aikani on kallista.
Haluan tuplasti isomman työhuoneen, eli 80 neliötä korkeaa, valoisaa ja ilmastoitua tilaa. Käyttörahaa 3000 euroa kuussa. Eri alojen ammattilaisia palkattuna auttamaan minua luovassa työssäni.
Sitten voin olla ”kotirouva”. Henkisesti edustaminen on raskasta. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joista en ole aidosti kiinnostunut. Se on työtä. Siksi siitä pitää maksaa.
Kotirouvuus tulee kalliiksi.Tuollaisen noin 100 neliön korkean, puhtaan ja valoisan tilan vuokra on varmasti 3000 euron kieppeillä kuussa. Eli siihenkin menisi jo 30 000 euroa vuodessa. Lisäksi materiaalit ja tarvikkeet 1000 euroa kuussa + välttämättömät kulut. Tässä ei puhuta vielä ulkonäön hoitamisesta ja kauneishoidoista + vaatteista ja meikeistä.
Lisäksi pitää olla lastenhoitoapua säännöllisesti ja siivooja. Eli kulut on noin 100000 euroa vuodessa. Pitää olla ihan hyvin palkattu mies.
Tämä on se taso, joka minulla on nyt. Miksi menisin tasoani alemmas? Tietysti en hoida itseäni niin hyvin nyt, mutta ei tarvetta, kun ei kukaan arvostelemassa.
Olen siis taiteilija. Huolimatta hansikkaiden käytöstä, kynsilakat sulaa liuottimien käytön takia. Kynnet pitäisi laittaa pari kertaa viikossa. Tämä esimerkkinä.
Siivousta, esimerkiksi. Päiväkodin työtä.