Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Suostuisitko kotirouvaksi

Vierailija
06.07.2020 |

Jos mies olisi luotettavaa sorttia ja itselläsi olisi helppo työllistyä pitkänkin kotona olon jälkeen?

Kommentit (194)

Vierailija
61/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin kotona vain meikkaisi tai raataisi pallo jalassa. Onhan nykyään netti, etätyö, harrastukset ja kotoa voi poistua.

Kotirouva ja etätyö eivät kyllä kuulu milllään tavalla yhteen.

Miksi ei? Monella kotiäidillä on pienyritys.

Suomessa ei ole pysyvästi miestensä taustalla eläviä edustusrouvia, jollei suurlähettiläiden vaimoja lasketa.

Vierailija
62/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?

Itse olet. Ainakin epäkohtelias.

Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.

Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.

Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.

Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.

Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.

Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.

Itseasiassa hyvin harvalle ihmiselle kelpaa työ kuin työ. Ammattisuojassa on tapahtunut muutoksia, mutta silti ei ole pakko lähteä tekemään mitään hanttihommia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ikinä. Haluan tehdä uraa ja viettää päiväni ihan muualla kuin kotona. Omatkin siivoukset hoitaa tällä hetkellä ostopalvelu.

Tämän vuoksi itse asiassa erosimme ensirakkauteni kanssa. Hän olisi halunnut minusta kotirouvan perhettä huoltamaan ja pitoja emännöimään samalla kun olisi itse luonut uraansa. Minulle järjestely kuulosti täydeltä kuolonloukolta, joten juttumme päättyi väistämättä. Muuten olimmekin sitten ihan täydellinen pari ja kaipaan niitä meidän aikoja edelleen, vaikka niistä onkin jo kymmenen vuotta. Oikea päätös silti – olisin hypännyt varmaan ikkunasta jokin kaunis päivä siivoamisen päätteeksi, jos tuohon kuvioon olisin lähtenyt.

Vierailija
64/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla pitäisi olla asiat tuplasti paremmin kuin nyt. Koska kotirouvuuteen menee aikaa, ja koen, että aikani on kallista.

Haluan tuplasti isomman työhuoneen, eli 80 neliötä korkeaa, valoisaa ja ilmastoitua tilaa. Käyttörahaa 3000 euroa kuussa. Eri alojen ammattilaisia palkattuna auttamaan minua luovassa työssäni.

Sitten voin olla ”kotirouva”. Henkisesti edustaminen on raskasta. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joista en ole aidosti kiinnostunut. Se on työtä. Siksi siitä pitää maksaa.

Kotirouvuus tulee kalliiksi.

Tuollaisen noin 100 neliön korkean, puhtaan ja valoisan tilan vuokra on varmasti 3000 euron kieppeillä kuussa. Eli siihenkin menisi jo 30 000 euroa vuodessa. Lisäksi materiaalit ja tarvikkeet 1000 euroa kuussa + välttämättömät kulut. Tässä ei puhuta vielä ulkonäön hoitamisesta ja kauneishoidoista + vaatteista ja meikeistä.

Lisäksi pitää olla lastenhoitoapua säännöllisesti ja siivooja. Eli kulut on noin 100000 euroa vuodessa. Pitää olla ihan hyvin palkattu mies.

Tämä on se taso, joka minulla on nyt. Miksi menisin tasoani alemmas? Tietysti en hoida itseäni niin hyvin nyt, mutta ei tarvetta, kun ei kukaan arvostelemassa.

Olen siis taiteilija. Huolimatta hansikkaiden käytöstä, kynsilakat sulaa liuottimien käytön takia. Kynnet pitäisi laittaa pari kertaa viikossa. Tämä esimerkkinä.

Palstalla kun puhutaan tasoista, niin tuo on hyvä kysymys. Taso pitää säilyttää tai sitä pitää nostaa, jos tähtää kotirouvuuteen.

Vierailija
65/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin kotona vain meikkaisi tai raataisi pallo jalassa. Onhan nykyään netti, etätyö, harrastukset ja kotoa voi poistua.

Kotirouva ja etätyö eivät kyllä kuulu milllään tavalla yhteen.

Miksi ei? Monella kotiäidillä on pienyritys.

Suomessa ei ole pysyvästi miestensä taustalla eläviä edustusrouvia, jollei suurlähettiläiden vaimoja lasketa.

Ainahan näitä rättikauppiaita ja muun roinan myyjiä hehkutetaan, mutta kyllähän nämä menestyvät yritykset ovat enemmän poikkeus kuin sääntö.

Vierailija
66/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen jo nyt kotona ja meillä on asiasta juristin laatima tarkka kirjallinen sopimus, jossa mieheni on velvoitettu maksamaan kuukausittain minulle tietyn rahan omalle tililleni. Tällä rahalla voin tehdä, mitä huvittaa. Säästää tai käyttää tai sijoittaa tai mitä ikinä. Sen lisäksi hän maksaa vielä yhteiselle tilille rahaa arjen menojen hoitamiseen. Näillä rahoilla on sitten minun velvollisuus huolehtia kaikki kodin arkihankinnat, kuten ruoat, pesuaineet, lasten menot jne. Miestäni ei kiinnosta, miten nämä asiat hoidan, kuhan hänen antamansa summa riittää.

Miehen nettotuloista noin 60 %:a jää hänelle ja loppusiivu jakautuu käytännössä tasan tuon taloustilin ja minun palkan kesken. Lisäksi hän ostaa omilla rahoillaan minulle joka vuosi lahjaksi arvokelloja, koruja tai muuta helposti rahaksi muutettavaa ystävänpäivänä, naisten päivänä, hääpäivänä ja jouluna. Nämä minä säilytän pankin tallelokerossa ja ovat sellainen hätävara, jos miehelleni sattuisi jotain, niin voisin myydä nämä ja käyttää omaan (ja tarvittaessa lasten) elättämiseen. Asuntomme on molempien nimissä puoliksi. Lisäksi minun nimissä on meidän kallimpi auto (mieheni ajaa halvemmalla) sekä osa metsämaasta, jota meillä on.

Velvollisuudet tässä liitossa ovat simppelit: mieheni käy töissä ja tienaa rahaa. Hänen velvollisuutensa on huolehtia, että menestyy työelämässä niin hyvin, että elintaso säilyy ja hän voi täyttää sen osan sopimuksesta. Minun velvollisuuteni on huolehtia, että koti on kunnossa ja lapset pärjäävät sekä hoitaa heidät harrastuksiin ja kavereille tarvittaessa (käytännössä viikonloppuisin myös mies osallistuu lasten harrastuskuskaamiseen toisinaan).

Millainen on sitten minun päivärytmi? Herään arkisin 7-7.15 ja huolehtin miehelle ja lapsille aamiaisen valmiiksi. He lähtevät töihin ja kouluun. Talo hiljenee viimeistään 8.00 mennessä. Tämän jälkeen hoidan yleensä kotijuttuja, täyttelen astianpesukoneen, pesen pyykkejä tms. ja jos puutarhassa on jotain hommaa hoidan ne. Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten sotkua ei juuri ole. Viimeistään klo: 10 on kaikki hoidettu ja voi tehdä omia juttujaan eli surfailla netissä, lukea, käydä kaupungilla, tavata kaverita, harrastaa, mitä huvittaa. Joskus teen itselleni lounaan kotona, mutta usein syön myös kaupungilla. Kotiin tulen vähän ennen kuin nuorimmaisin pääsee koulusta eli joskus klo: 14 maita. Sen jälkeen hoidan siinä lapsille ruoan ja teen samalla miehelle ja itsellenikin päivällisen jääkaappiin odottamaan.

Riippuen viikonpäivästä, kuskaan lapsia harrastuksiin tai vietän heidän kanssaan aikaa kotona/kaupungilla. Sitten, kun mies tulee kotiin, me syömme päivällisen yhdessä (joskus äärimmäisen harvoin syödään eri aikaan.)

Tämän jälkeen vietetään aikaa yhdessä koko perheellä, ulkoillaan, pelataan lautapelejä tai vain ollaan. Illalla, kun lapset ovat tekemässä omia juttujaan vietetään sitten vanhempien kesken "laatuaikaa".

Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja tienaan paremmin kuin tienaisin töissä ja teen hommia kuitenkin päivää kohden vain muutaman tunnin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?

Itse olet. Ainakin epäkohtelias.

Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.

Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.

Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.

Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.

Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.

Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.

Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.

Vierailija
68/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko koulutukseni ja älykkyyteni valuisi hukkaan kotirouvuuden myötä. Minulla on niin paljon tekemistä ja sanottavaa tästä elämässä ja tähän maailmaan, että ei kiitos.

Lapsi on ollut täydellinen ansa. Olen kadottanut itseni ja väsymyksen myötä en ole pystynyt saamaan aikaiseksi kuin vähän.

Mitä sinun pitäisi saada aikaiseksi?

Kansainvälinen ura. Luoda asioita, jotka saavat ihmiset ajattelemaan asioita syvemmin. Tehdä kauniita ja visuaalisia asioita, joissa on syvempi merkitys. Minulla on voimakas tunne, että minun pitää tehdä niin. Haluan olla vapaa toteuttamaan itseäni. Se on elämäni tarkoitus.

Ihan hyvä tarkoitus, mutta oikeasti sinulla on siihen loppuelämä aikaa. Ei määrä vaan laatu.

Tiedän tunteesi, se on ihan luonnollinen. Pitäähän äidin ja lapsen itsenäistyä silloin tällöin toisistaan, ja siihen tarvitaan tuollaista henkistä latausta.

Olen aina halunut tehdä jotain lastenkulttuurin, äänen, kirjallisuuden ja visuaalisuuden alalla. Minua pidettiin tulevana taiteilijana.

Olen kuitenkin yhtä paljon käytännön ihminen, jolla ei nuorempana ollut tarpeeksi sanottavaa tai potentiaalia. Nyt aikuisena alkaa olla, ja uskon löytäväni oikeat kanavat ja verkostot siihen. Olen oikeasti vapaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?

Itse olet. Ainakin epäkohtelias.

Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.

Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.

Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.

Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.

Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.

Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.

Miksi vedettäisiin tilanteessa, jossa on parempiakin työntekijöitä tarjolla pilvinpimein.

Koska ihmiset halutaan töihin. Ei aina tarvitse tehdä yhtä uraa yhteen putkeen. Työtä voi vaihtaakin.

Vierailija
70/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!

Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.

Ap

Eihän siinä mikään elätti ole vaan mies maksaa siitä ilosta. Kotirouva on ammatti ja ehdoista sovitaan heti alussa. Kotirouvana 15 vuotta takana. Lapset lähtee kohta opiskelemana. Sain säästettyä sinä aikana rahaa omaan firmaan ja nyt ollut yrittäjänä pari vuotta. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä mitä ostaa ruokakaupasta tai muutenkaan pihistellä. Olen opettanut alusta asti miehen ja lapset sisäsiisteiksi ja päässyt näin myös helpommalla. Minulla myös eläkesäästöt noilta vuosilta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin kotona vain meikkaisi tai raataisi pallo jalassa. Onhan nykyään netti, etätyö, harrastukset ja kotoa voi poistua.

Kotirouva ja etätyö eivät kyllä kuulu milllään tavalla yhteen.

Miksi ei? Monella kotiäidillä on pienyritys.

Suomessa ei ole pysyvästi miestensä taustalla eläviä edustusrouvia, jollei suurlähettiläiden vaimoja lasketa.

Ainahan näitä rättikauppiaita ja muun roinan myyjiä hehkutetaan, mutta kyllähän nämä menestyvät yritykset ovat enemmän poikkeus kuin sääntö.

Se on kuitenkin hyvää harjoitusta tulevaisuutta ajatellen.

Mikä katkera kirjoittaja täällä oikein natisee?

Vierailija
72/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen ollut jo vuosia kotona. Hoidan lapset, kodin, puutarhan ja hevoset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilosta kiljuen ja voisin olla vaikka koko loppuelämäni!

Eikö sinua höiritsisi olla täysin miehen elätti? Tämä on itselleni ehkä se isoin kynnys tähän.

Ap

Eihän siinä mikään elätti ole vaan mies maksaa siitä ilosta. Kotirouva on ammatti ja ehdoista sovitaan heti alussa. Kotirouvana 15 vuotta takana. Lapset lähtee kohta opiskelemana. Sain säästettyä sinä aikana rahaa omaan firmaan ja nyt ollut yrittäjänä pari vuotta. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä mitä ostaa ruokakaupasta tai muutenkaan pihistellä. Olen opettanut alusta asti miehen ja lapset sisäsiisteiksi ja päässyt näin myös helpommalla. Minulla myös eläkesäästöt noilta vuosilta. 

Hyvä!

Vierailija
74/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?

Itse olet. Ainakin epäkohtelias.

Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.

Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.

Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.

Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.

Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.

Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.

Itseasiassa hyvin harvalle ihmiselle kelpaa työ kuin työ. Ammattisuojassa on tapahtunut muutoksia, mutta silti ei ole pakko lähteä tekemään mitään hanttihommia.

Ei, mutta joku nekin tekee. Monille kelpaa, jos ovat tottuneet tekemään vaikka maatalon töitä toimistotyön ohella (tunnen tapauksen).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen jo nyt kotona ja meillä on asiasta juristin laatima tarkka kirjallinen sopimus, jossa mieheni on velvoitettu maksamaan kuukausittain minulle tietyn rahan omalle tililleni. Tällä rahalla voin tehdä, mitä huvittaa. Säästää tai käyttää tai sijoittaa tai mitä ikinä. Sen lisäksi hän maksaa vielä yhteiselle tilille rahaa arjen menojen hoitamiseen. Näillä rahoilla on sitten minun velvollisuus huolehtia kaikki kodin arkihankinnat, kuten ruoat, pesuaineet, lasten menot jne. Miestäni ei kiinnosta, miten nämä asiat hoidan, kuhan hänen antamansa summa riittää.

Miehen nettotuloista noin 60 %:a jää hänelle ja loppusiivu jakautuu käytännössä tasan tuon taloustilin ja minun palkan kesken. Lisäksi hän ostaa omilla rahoillaan minulle joka vuosi lahjaksi arvokelloja, koruja tai muuta helposti rahaksi muutettavaa ystävänpäivänä, naisten päivänä, hääpäivänä ja jouluna. Nämä minä säilytän pankin tallelokerossa ja ovat sellainen hätävara, jos miehelleni sattuisi jotain, niin voisin myydä nämä ja käyttää omaan (ja tarvittaessa lasten) elättämiseen. Asuntomme on molempien nimissä puoliksi. Lisäksi minun nimissä on meidän kallimpi auto (mieheni ajaa halvemmalla) sekä osa metsämaasta, jota meillä on.

Velvollisuudet tässä liitossa ovat simppelit: mieheni käy töissä ja tienaa rahaa. Hänen velvollisuutensa on huolehtia, että menestyy työelämässä niin hyvin, että elintaso säilyy ja hän voi täyttää sen osan sopimuksesta. Minun velvollisuuteni on huolehtia, että koti on kunnossa ja lapset pärjäävät sekä hoitaa heidät harrastuksiin ja kavereille tarvittaessa (käytännössä viikonloppuisin myös mies osallistuu lasten harrastuskuskaamiseen toisinaan).

Millainen on sitten minun päivärytmi? Herään arkisin 7-7.15 ja huolehtin miehelle ja lapsille aamiaisen valmiiksi. He lähtevät töihin ja kouluun. Talo hiljenee viimeistään 8.00 mennessä. Tämän jälkeen hoidan yleensä kotijuttuja, täyttelen astianpesukoneen, pesen pyykkejä tms. ja jos puutarhassa on jotain hommaa hoidan ne. Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten sotkua ei juuri ole. Viimeistään klo: 10 on kaikki hoidettu ja voi tehdä omia juttujaan eli surfailla netissä, lukea, käydä kaupungilla, tavata kaverita, harrastaa, mitä huvittaa. Joskus teen itselleni lounaan kotona, mutta usein syön myös kaupungilla. Kotiin tulen vähän ennen kuin nuorimmaisin pääsee koulusta eli joskus klo: 14 maita. Sen jälkeen hoidan siinä lapsille ruoan ja teen samalla miehelle ja itsellenikin päivällisen jääkaappiin odottamaan.

Riippuen viikonpäivästä, kuskaan lapsia harrastuksiin tai vietän heidän kanssaan aikaa kotona/kaupungilla. Sitten, kun mies tulee kotiin, me syömme päivällisen yhdessä (joskus äärimmäisen harvoin syödään eri aikaan.)

Tämän jälkeen vietetään aikaa yhdessä koko perheellä, ulkoillaan, pelataan lautapelejä tai vain ollaan. Illalla, kun lapset ovat tekemässä omia juttujaan vietetään sitten vanhempien kesken "laatuaikaa".

Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja tienaan paremmin kuin tienaisin töissä ja teen hommia kuitenkin päivää kohden vain muutaman tunnin.

Kuulostaa kuolettavan tylsältä. Itselleni ei riitä pelkkä möllöttäminen vaan kaipaan älyllisempiä haasteita ja tavoitteita elämääni.

Vierailija
76/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?

Itse olet. Ainakin epäkohtelias.

Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.

Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.

Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.

Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.

Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.

Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.

Jossain vaiheessa oli ihan buumi, että toimistoista haettiin käytännön töihin. Erityisesti pienten lasten vanhemmat tympiintyivät työelämäänsä ja hakivat mm. päiväkoteihin töihin. Näin ainakin meillä päin.

Vierailija
77/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?

Itse olet. Ainakin epäkohtelias.

Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.

Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.

Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.

Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.

Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.

Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.

Itseasiassa hyvin harvalle ihmiselle kelpaa työ kuin työ. Ammattisuojassa on tapahtunut muutoksia, mutta silti ei ole pakko lähteä tekemään mitään hanttihommia.

Ei, mutta joku nekin tekee. Monille kelpaa, jos ovat tottuneet tekemään vaikka maatalon töitä toimistotyön ohella (tunnen tapauksen).

Nykyisin nämä maataloustöitä tekemään tottuneet alkaa olla aika harvinaisia. Mikäli suomalaisista puhutaan.

Vierailija
78/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo nyt kotona ja meillä on asiasta juristin laatima tarkka kirjallinen sopimus, jossa mieheni on velvoitettu maksamaan kuukausittain minulle tietyn rahan omalle tililleni. Tällä rahalla voin tehdä, mitä huvittaa. Säästää tai käyttää tai sijoittaa tai mitä ikinä. Sen lisäksi hän maksaa vielä yhteiselle tilille rahaa arjen menojen hoitamiseen. Näillä rahoilla on sitten minun velvollisuus huolehtia kaikki kodin arkihankinnat, kuten ruoat, pesuaineet, lasten menot jne. Miestäni ei kiinnosta, miten nämä asiat hoidan, kuhan hänen antamansa summa riittää.

Miehen nettotuloista noin 60 %:a jää hänelle ja loppusiivu jakautuu käytännössä tasan tuon taloustilin ja minun palkan kesken. Lisäksi hän ostaa omilla rahoillaan minulle joka vuosi lahjaksi arvokelloja, koruja tai muuta helposti rahaksi muutettavaa ystävänpäivänä, naisten päivänä, hääpäivänä ja jouluna. Nämä minä säilytän pankin tallelokerossa ja ovat sellainen hätävara, jos miehelleni sattuisi jotain, niin voisin myydä nämä ja käyttää omaan (ja tarvittaessa lasten) elättämiseen. Asuntomme on molempien nimissä puoliksi. Lisäksi minun nimissä on meidän kallimpi auto (mieheni ajaa halvemmalla) sekä osa metsämaasta, jota meillä on.

Velvollisuudet tässä liitossa ovat simppelit: mieheni käy töissä ja tienaa rahaa. Hänen velvollisuutensa on huolehtia, että menestyy työelämässä niin hyvin, että elintaso säilyy ja hän voi täyttää sen osan sopimuksesta. Minun velvollisuuteni on huolehtia, että koti on kunnossa ja lapset pärjäävät sekä hoitaa heidät harrastuksiin ja kavereille tarvittaessa (käytännössä viikonloppuisin myös mies osallistuu lasten harrastuskuskaamiseen toisinaan).

Millainen on sitten minun päivärytmi? Herään arkisin 7-7.15 ja huolehtin miehelle ja lapsille aamiaisen valmiiksi. He lähtevät töihin ja kouluun. Talo hiljenee viimeistään 8.00 mennessä. Tämän jälkeen hoidan yleensä kotijuttuja, täyttelen astianpesukoneen, pesen pyykkejä tms. ja jos puutarhassa on jotain hommaa hoidan ne. Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten sotkua ei juuri ole. Viimeistään klo: 10 on kaikki hoidettu ja voi tehdä omia juttujaan eli surfailla netissä, lukea, käydä kaupungilla, tavata kaverita, harrastaa, mitä huvittaa. Joskus teen itselleni lounaan kotona, mutta usein syön myös kaupungilla. Kotiin tulen vähän ennen kuin nuorimmaisin pääsee koulusta eli joskus klo: 14 maita. Sen jälkeen hoidan siinä lapsille ruoan ja teen samalla miehelle ja itsellenikin päivällisen jääkaappiin odottamaan.

Riippuen viikonpäivästä, kuskaan lapsia harrastuksiin tai vietän heidän kanssaan aikaa kotona/kaupungilla. Sitten, kun mies tulee kotiin, me syömme päivällisen yhdessä (joskus äärimmäisen harvoin syödään eri aikaan.)

Tämän jälkeen vietetään aikaa yhdessä koko perheellä, ulkoillaan, pelataan lautapelejä tai vain ollaan. Illalla, kun lapset ovat tekemässä omia juttujaan vietetään sitten vanhempien kesken "laatuaikaa".

Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja tienaan paremmin kuin tienaisin töissä ja teen hommia kuitenkin päivää kohden vain muutaman tunnin.

Kuulostaa kuolettavan tylsältä. Itselleni ei riitä pelkkä möllöttäminen vaan kaipaan älyllisempiä haasteita ja tavoitteita elämääni.

Kyllähän tuossa omalla ajalla voi totetutta ihan niin paljon kuin haluaa "älyllisiä haasteita".

Vierailija
79/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo nyt kotona ja meillä on asiasta juristin laatima tarkka kirjallinen sopimus, jossa mieheni on velvoitettu maksamaan kuukausittain minulle tietyn rahan omalle tililleni. Tällä rahalla voin tehdä, mitä huvittaa. Säästää tai käyttää tai sijoittaa tai mitä ikinä. Sen lisäksi hän maksaa vielä yhteiselle tilille rahaa arjen menojen hoitamiseen. Näillä rahoilla on sitten minun velvollisuus huolehtia kaikki kodin arkihankinnat, kuten ruoat, pesuaineet, lasten menot jne. Miestäni ei kiinnosta, miten nämä asiat hoidan, kuhan hänen antamansa summa riittää.

Miehen nettotuloista noin 60 %:a jää hänelle ja loppusiivu jakautuu käytännössä tasan tuon taloustilin ja minun palkan kesken. Lisäksi hän ostaa omilla rahoillaan minulle joka vuosi lahjaksi arvokelloja, koruja tai muuta helposti rahaksi muutettavaa ystävänpäivänä, naisten päivänä, hääpäivänä ja jouluna. Nämä minä säilytän pankin tallelokerossa ja ovat sellainen hätävara, jos miehelleni sattuisi jotain, niin voisin myydä nämä ja käyttää omaan (ja tarvittaessa lasten) elättämiseen. Asuntomme on molempien nimissä puoliksi. Lisäksi minun nimissä on meidän kallimpi auto (mieheni ajaa halvemmalla) sekä osa metsämaasta, jota meillä on.

Velvollisuudet tässä liitossa ovat simppelit: mieheni käy töissä ja tienaa rahaa. Hänen velvollisuutensa on huolehtia, että menestyy työelämässä niin hyvin, että elintaso säilyy ja hän voi täyttää sen osan sopimuksesta. Minun velvollisuuteni on huolehtia, että koti on kunnossa ja lapset pärjäävät sekä hoitaa heidät harrastuksiin ja kavereille tarvittaessa (käytännössä viikonloppuisin myös mies osallistuu lasten harrastuskuskaamiseen toisinaan).

Millainen on sitten minun päivärytmi? Herään arkisin 7-7.15 ja huolehtin miehelle ja lapsille aamiaisen valmiiksi. He lähtevät töihin ja kouluun. Talo hiljenee viimeistään 8.00 mennessä. Tämän jälkeen hoidan yleensä kotijuttuja, täyttelen astianpesukoneen, pesen pyykkejä tms. ja jos puutarhassa on jotain hommaa hoidan ne. Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten sotkua ei juuri ole. Viimeistään klo: 10 on kaikki hoidettu ja voi tehdä omia juttujaan eli surfailla netissä, lukea, käydä kaupungilla, tavata kaverita, harrastaa, mitä huvittaa. Joskus teen itselleni lounaan kotona, mutta usein syön myös kaupungilla. Kotiin tulen vähän ennen kuin nuorimmaisin pääsee koulusta eli joskus klo: 14 maita. Sen jälkeen hoidan siinä lapsille ruoan ja teen samalla miehelle ja itsellenikin päivällisen jääkaappiin odottamaan.

Riippuen viikonpäivästä, kuskaan lapsia harrastuksiin tai vietän heidän kanssaan aikaa kotona/kaupungilla. Sitten, kun mies tulee kotiin, me syömme päivällisen yhdessä (joskus äärimmäisen harvoin syödään eri aikaan.)

Tämän jälkeen vietetään aikaa yhdessä koko perheellä, ulkoillaan, pelataan lautapelejä tai vain ollaan. Illalla, kun lapset ovat tekemässä omia juttujaan vietetään sitten vanhempien kesken "laatuaikaa".

Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja tienaan paremmin kuin tienaisin töissä ja teen hommia kuitenkin päivää kohden vain muutaman tunnin.

Kuulostaa kuolettavan tylsältä. Itselleni ei riitä pelkkä möllöttäminen vaan kaipaan älyllisempiä haasteita ja tavoitteita elämääni.

Eihän tuossa mitään möllötetty.

Älyllisten haasteiden perään huutajat tuntuvat todella olevan niiden tarpeessa.

Vierailija
80/194 |
06.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?

Itse olet. Ainakin epäkohtelias.

Kotoa voi lähteä kursseille tai harjoittelemaan, jos haluaa jatkaa vanhaa ammattia tai oppia jotain jolla pääsee työn syrjään kiinni.

Täällä nyt joku vaan on päättänyt, että se on mahdotonta koska haluaa vahvistaa omia stereotypioitaan.

Ja mitähän nämä kurssit ja harjoittelupaikat olisi? Käytännössä tällä hetkellä on sen verran paljon porukkaa lomautettuna/työttömänä että tuskin vuosikausia poissa työelämästä olleet ovat mitenkään ensisijaisia harjoittelupaikan/työpaikan saajia.

Katso te-toimiston sivuilta. Sieltä löytyy joka alalta.

Luulisi että niitä kotona olleita juuri vedettäisiin töihin, jos ja kun he ovat henkisesti kunnossa.

Tiedän entisiä suuryritysten ja valtion työntekijöitä, jotka ovat menneet ihan duunarialoille kun vanha työ on mennyt alta. Tekevälle ihmiselle kelpaa työ kuin työ.

Jossain vaiheessa oli ihan buumi, että toimistoista haettiin käytännön töihin. Erityisesti pienten lasten vanhemmat tympiintyivät työelämäänsä ja hakivat mm. päiväkoteihin töihin. Näin ainakin meillä päin.

Täälläpäin päiväkoteihin otetaan vaan päteviä töihin. Ja suunta on enemmänkin hoitoalalta mielekkäämmän tekemisen pariin.