Suostuisitko kotirouvaksi
Jos mies olisi luotettavaa sorttia ja itselläsi olisi helppo työllistyä pitkänkin kotona olon jälkeen?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
En helvetissä. Joutuisi pyytämään rahaa mieheltä omiin menoihin, ei olisi omaa itsenäisyyttä, ei päätäntävaltaa omasta elämästään. Olisi täysin alisteisessa asemassa mieheen nähden. Taloudellisesti riippuvainen toisesta. Ei kiitos.
Voisit tehdä sopparin palkastasi ja sijoittaa osan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en keksi yhtään ammattia johon olisi helppo työllistyä pitkän ajan jälkeen.
Olin kotirouva esikoisen syntymästä siihen saakka että kuopus aloitti koulun , eli yhteensä 7 vuotta (emme asu Suomessa ja lapset aloittavat täällä koulun nelivuotiaina). Ihanaa aikaa, enkä vaihtaisi pois, mutta hitto vie kuinka vaikea oli työllistyä sen jälkeen.
Juuri näin, paluu työelämään voi olla varsin takkuista myöhemmin.
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Minulle ei riittäisi pelkkä kotona olo, kaipaisin jotain sellaista tekemistä, jossa koen itseni tärkeäksi ja koen saavuttavani jotain ja kehittyväni jollain tavalla. Lisäksi en pidä järjekevänä sitä, että jättäytyisi kokonaan miehen varaan taloudellisesti. Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, en luopuisi itsenäisyydestäni.
Kotoa käsinkin voi työskennellä tai opiskella.
En jäisi. Olen opiskellut unelma-alalleni ja perustin firman unelmieni ympärille. En haluaisi olla kotona kauan, sillä en saisi siitä mitään mukavaa itselle, vaan tylsistyisin. Alkaisin varmasti myös kehittämään nopeasti alaani lisää ja sitten en pystyisi olemaan enää kotona, sillä työt menisivät kotirouvana olon edelle 5-0.
ap olettaa, että nainen on niin neuroottinen, ettei lopulta kuitenkaan kestä edes omaa perhettään eli "kotirouva" on hänelle joku lyhyt leikki...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Minulle ei riittäisi pelkkä kotona olo, kaipaisin jotain sellaista tekemistä, jossa koen itseni tärkeäksi ja koen saavuttavani jotain ja kehittyväni jollain tavalla. Lisäksi en pidä järjekevänä sitä, että jättäytyisi kokonaan miehen varaan taloudellisesti. Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, en luopuisi itsenäisyydestäni.
Kotoa käsinkin voi työskennellä tai opiskella.
Ihan keskenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Kotirouva, jonka helppo lopulta työllistyä? Mikä dorka ap oikein on?
Niin kuin ei kehittäisi itseään ja hankkisi koulutusta?
Matalan kynnyksen töitä kuten avustamista luulisi löytyvän ensi alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Minulle ei riittäisi pelkkä kotona olo, kaipaisin jotain sellaista tekemistä, jossa koen itseni tärkeäksi ja koen saavuttavani jotain ja kehittyväni jollain tavalla. Lisäksi en pidä järjekevänä sitä, että jättäytyisi kokonaan miehen varaan taloudellisesti. Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, en luopuisi itsenäisyydestäni.
Kotoa käsinkin voi työskennellä tai opiskella.
Ihan keskenäsi.
Niin olen pitkinä työttömyyskausina tehnytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Minulle ei riittäisi pelkkä kotona olo, kaipaisin jotain sellaista tekemistä, jossa koen itseni tärkeäksi ja koen saavuttavani jotain ja kehittyväni jollain tavalla. Lisäksi en pidä järjekevänä sitä, että jättäytyisi kokonaan miehen varaan taloudellisesti. Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, en luopuisi itsenäisyydestäni.
Kotoa käsinkin voi työskennellä tai opiskella.
Ihan keskenäsi.
Olet töykeä.
Vaikka vielä kotonaolon jälkeen onnistuisi saamaan jonkun duunin, kotona olo vaikuttaa negativisesti palkkakehitykseen ja eläkekertymiin. Tuntemillani pitkään kotiäitinä olevilla tuntuu olevan sekin ongelma, että 5-kymppisenä, kun lapset lähtee kotona ja miettii, lähtisikö vielä työelämään, pitäisi 20 vuoden tauon jälkeen aloittaa aika alusta jossain juniori positiossa ja se ei sitten enää huvitakaan, kun ei pääse hyvin palkattuun senioripositioon.
Ihan kuin kotona vain meikkaisi tai raataisi pallo jalassa. Onhan nykyään netti, etätyö, harrastukset ja kotoa voi poistua.
En missään tapauksessa jäisi kotirouvaksi. Yhteenkään ihmiseen en luottaisi niin paljoa, että edes uskaltaisin moiseen lähteä. Itse olen yhden epäonnistuneen avioliiton myötä oppinut turvaamaan oman (ja lasten) toimeentulon ja selustan ennen muuta. On kova työ rakentaa elämänsä uudelleen, jos joku toinen on sotkenut raha-asiasi. En tekisi sitä siis vapaaehtoisesti itsellenikään.
En suostuisi. Aikuisena ja työkykyisenä ihmisenä en halua kenenkään elätettäväksi, se on ensisijainen syy. Haluan myös luoda uraa, viihdyn töissä, ja tiedän, että kotirouvana vain jämähtäisin sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vielä kotonaolon jälkeen onnistuisi saamaan jonkun duunin, kotona olo vaikuttaa negativisesti palkkakehitykseen ja eläkekertymiin. Tuntemillani pitkään kotiäitinä olevilla tuntuu olevan sekin ongelma, että 5-kymppisenä, kun lapset lähtee kotona ja miettii, lähtisikö vielä työelämään, pitäisi 20 vuoden tauon jälkeen aloittaa aika alusta jossain juniori positiossa ja se ei sitten enää huvitakaan, kun ei pääse hyvin palkattuun senioripositioon.
Mä teen viimeksi mainittua jatkuvasti, vaikken ole kotiäiti/rouva. Työelämäni on aina ollut pätkittäistä. Nyt viittä kymppiä lähestyessä ja nuoremman lapsen lähtiessä pistän pakan täysin uusiksi. Nimenomaan, että tienaisinkin joskus jotain tai ainakin uudesta duunista.
Kaverini äiti aikoinaan oli kotona, hoiti myös sijaislapsen ja palasi sitten yliopistoon. Hyvin hän myös työllisyi vaikka oli lama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Minulle ei riittäisi pelkkä kotona olo, kaipaisin jotain sellaista tekemistä, jossa koen itseni tärkeäksi ja koen saavuttavani jotain ja kehittyväni jollain tavalla. Lisäksi en pidä järjekevänä sitä, että jättäytyisi kokonaan miehen varaan taloudellisesti. Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, en luopuisi itsenäisyydestäni.
Kotoa käsinkin voi työskennellä tai opiskella.
Ihan keskenäsi.
Niin olen pitkinä työttömyyskausina tehnytkin.
Minä taas en ole ollut päivääkään työttömänä, mutta olen kyllä opiskellut aikuispuolella iltakoulussa silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Jo silloinkin huomasi, että vain kotona oleminen ei ollut minulle tarpeeksi, vaikka lapsia oli kolme. Tarvitsen jotain enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies haluaa elättää niin mikä vikana AP?
Miksi ap:n pitäisi viihtyä kotona aina? Miksi hän ei saisi elää normaalisti, ansaita itse ja päättää tekemisistään? Miksi mies haluaa sitoa hänet sisälle? Onko mies jotenkin outo tyyppi, joka haluaa vahtia vaimoaan ja pitää hänet hellan ja nyrkin välissä? Miksi mies haluaa isotella rahoillaan? Mitä palveluksia kotirouvalta odotetaan? Onko ok, että ap on päivät pitkät av:lla?
En tiedä mitä kotirouvalta odotetaan, en tiedä edes onko se sama kuin kotiäiti.
Mutta mikä mulle tuli ekana mieleen oli se että kotirouva pitää huolen kodista, pyykkää ja siivoaa, mies toki korjaisi omat jälkensä mut sellainen yleinen viikkosiivous ja pyykkien pesu olis mun vastuulla. Sit ruuanlaittaminen ja miehelle kauppalista tekeminen. Sit laskujen maksaminen olis min vastuulla, pihapiirin hoito yms, sellaiset arjen askaskareet, et sitten kun mies tulee kotiin niin kummankaan ei tarvis keskittyä kotitöihin vaan vois viettää hyvää aikaa yhdessä.
En. Olen yhden lapsen kasvattanut yksin, vajavaisilla tukiverkoilla. Riittää kotona olo. Haluan nähdä ihmisiä päivittäin, saada haasteita, ja kehittää itseäni.
Kotirouvuus ei tarjoa mitään, mitä minulla ei olisi nyt.
Minulla on varaa matkustaa viiden tähden hotelleissa ja ostaa merkkilaukkuja. Ei ole siitä kiinni.
Koko koulutukseni ja älykkyyteni valuisi hukkaan kotirouvuuden myötä. Minulla on niin paljon tekemistä ja sanottavaa tästä elämässä ja tähän maailmaan, että ei kiitos.
Lapsi on ollut täydellinen ansa. Olen kadottanut itseni ja väsymyksen myötä en ole pystynyt saamaan aikaiseksi kuin vähän.
Hetken, max muutama vuosi, voisin olla, mutta sitten pitäisi kyllä löytää itselleni kodin ulkopuolista, mielekästä tekemistä.
En pystyisi elämään vuosikausia sellaista elämää jossa ainoa sisältö on koti, mies ja lapset. Tätähän pikkulapsiaoka oli, lapsen ehdoilla vuorokaudet ympäri. Tarvitsen älyllisiä haasteita ja ns.oman jutun.