Mikä nuorena fanittamasi tv-sarja tai elokuva on uudelleen katsottuna tylsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OZ (Kylmä Rinki). Sehän on ihan Salkkaritasoista ihmissuhdedraamaa.

Minulla ainakin päinvastoin, oli jännempi kuin muistin vaikka onhan tässäkin sarjassa epäloogisuuksia mutta missä ei olisi.

Omastakin mielestä hyvä sarja yhä, jossa ammattitasoiset näyttelijät.

(Etenkin Schillingerin (<-- inhokkini) ja O'Reillyn veljesten näyttelijät sopivat rooleihinsa täysin).

Ryan O'Reilly oli mun suosikki! Samaan aikaan törkeä kieroilija, mutta jotenkin silti hurmaava ja symppis.

Christopher Meloni taas herättää tietynlaista kutkutusta myös esim. Kova laki: erityisyksikössä.

Vanhat visailuohjelmat menee melkein sketsisarjoista kun katsoo nykysilmin. Tosin kyllä niitä mielellään katselee kuten Napakympit, Kymppitonnit ja vastaavat. Uudelleenlämmitykset taas asia erikseen. 

Mr. Bean oli joskus lapsena hauska, mutta eihän tuota näin vanhempana voi katsoa minuuttiakaan. Niin tylsä ja pitkäveteinen.

Tuli mieleen Rivitaloelämää-sarja 80-luvulta. En pystynyt kun noin kolme jaksoa katsomaan Areenasta kun jäi kesken. Meni tosin lapsenakin ohi etten paljoa katsonut, mutta jotkut ikätoverit muisteli sarjaa ja sanoivat että otapa katseluun, mutta ei vaan pystynyt loppuun asti katselemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina, kun Dallas alkoi pyöriä. Olin kahdeksannella luokalla ja kipeänä kotona, kun Bobby ja Pamela ajelivat sinne oliko se nyt South fork. Heh. En kyllä enää katsoisi. Myös Twin peaks oli parikymppisenä olevinaan niin erikoinen ja jännä. En uusintoja ole jaksanut katsoa. Kupla myös oli yläasteikäisenä katsomiani, mutten varmaan enää tykkäisi. Parhaiten aikaa on kestänyt Tankki täytedn ja Histamiini.

Dallas on mielestäni kestänyt aikaa hyvin, ainakin juuri ne varhaisimmat kaudet: tiivistä ihmissuhdedraamaa ja jännitteitä ja sopivasti actioniä myös. Myöhemmät vuodet tuntuivat jo ensi katselulla tylsiltä, kun niin moni keskeinen hahmo oli jo poissa ja muutenkin tuntui, ettei sarjassa enää oikein tapahtunut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OZ (Kylmä Rinki). Sehän on ihan Salkkaritasoista ihmissuhdedraamaa.

Suotta alapeukutatte. Koko sarjan olisi voinut lopettaa ekan tuotantokauden jälkeen.

Olen samaa mieltä! En ymmärrä, miksi kyseinen sarja nauttii sellaista suosiota. Parin ekan tuotantokauden jälkeen muuttuu ihan totaalisen naurettavaksi. Ja se realismin puute ärsyttää.

Sulla sit varmaan on paljon syvällistä tuntemusta ja kokemusta Yhdysvaltain vankiloista ym.?

Joo, niissä on aina kuntosali, jossa voi huomaamatta tappaa kenet huvittaa. Pikkurikollisia patsaantärvelijöitä laitetaan tuon tuosta murhaajien sekaan tapettaviksi. Ehdottomasti vankilalääkäriä ei vaihdeta, jos vanki alkaa stalkata. Muutenkin tuollaista McManusin erittäin onnistuneen osaston ylläpitoa jatketaan, eihän siellä tapahdukaan henkirikoksia kuin joka viikko. :P Lapsellista soopaa.

Falcon Crest oli mielestäni lapsena jännä ja ihana. Löytyi vanhoilta VHS kaseteilta nauhoituksia, yritin katsoa ja oli aika jäätävä.

Melrose Place on myös mielestäni enemmän huvittava kuin hyvä, vaikka nuorena se oli lempisarjani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmemies tuntui nyt aikuisena tosi tylsältä. Iso harmi.

Ihmemiehessä ongelmana ei niinkään se tylsyys vaan rasistisuus (roistot usein etnisiä vähemmistöjä) ja naisten vähättely (katsoin jaksoa, jossa oli typerä, avuton nainen, joka haittasi McGyveria).

Lapsena tykkäsin kovasti.

No niinhän se onkin oikeassa elämässä. Roistot ovat usein etnisiä vähemmistöjä ja moni nainen ei osaa edes auton rengasta vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuelämää[/quote

Yläasteikäisenä fanitettiin sarjaa ja kuviteltiin, että kolmikymppisenä meidänkin elämä olisi sellaista 🙈

Nyt olen 33,elämä ei todellakaan ole pelkkää shoppailua, deittailua ja yökerhoissa juoksemista eikä sarjaa voi katsoa vakavissaan.

Aika monen naisen elämä kuitenkin on sellaista. Jotkut vaan jämähtää sille tasolle.

Ja eikös sitä sarjaa fanitettu juuri sen takia että näytti sitä suomalaisten naisten ihannoimaa nainen osaa nauttia pippeleistä elämää ja olla muutakin kuin tylsä kotiäiti? Just sitä elämäntyyliä jota mm. city lehti ylisti.

Aika moni lapsuuden ja nuoruuden sarja on vain nostalgista retroa nykyisin. Esim. Fame-sarja oli ihqu aikoinaan, mutta nyt kun olen tubesta katsonut jaksoja niin hohoijaa miten moni asia ärsyttää ja miten kaameaa musiikki ja jotkut esitykset ovat. Aivan hirveää. Ihmettelin jo lapsena/varhaisteininä miksi yksi näyttelijöistä oli niin yliampuva muihin verrattuina ja kas, google kertoi hänen olleen tuottajan tytär :D No, Leroy oli yhä ihana!

Charlien enkeleitä katsoessa ihmettelee, että miten joku viitsii väittää, että laihuuden ihannointi olisi keksitty vasta nyt. 70 luvun idolit olivat langanlaihoja.

Joku Onnen päivät on aivan järkyttävän vanhoillinen. Naisten roolit ja kaksinaismoralismi tekevät niin pahaa, etten pysty katsomaan edes retroilumielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuelämää[/quote

Yläasteikäisenä fanitettiin sarjaa ja kuviteltiin, että kolmikymppisenä meidänkin elämä olisi sellaista 🙈

Nyt olen 33,elämä ei todellakaan ole pelkkää shoppailua, deittailua ja yökerhoissa juoksemista eikä sarjaa voi katsoa vakavissaan.

Aika monen naisen elämä kuitenkin on sellaista. Jotkut vaan jämähtää sille tasolle.

Ja eikös sitä sarjaa fanitettu juuri sen takia että näytti sitä suomalaisten naisten ihannoimaa nainen osaa nauttia pippeleistä elämää ja olla muutakin kuin tylsä kotiäiti? Just sitä elämäntyyliä jota mm. city lehti ylisti.

Sinkkuelämää oli hyvä sarja, koska siinä oli 1. hyviä näyttelijöitä 2. Samantha. Samantha oli hyvä siksi, että hän suhtautui seksiin kuten minä ja ilmeisesti moni muukin nainen, sellaista ei vain aiemmin oltu esitetty. Siis ihan kuten miehet. Itse "päähenkilö" Carriehan on kaamea pakkomielteisesti päätään keikuttava tyhjäpää.

Vierailija kirjoitti:

Triffidien kapina. Oli tosi jännä aikoinaan. Nyt nauratti, miten kökkö.

Katso seuraavaksi Safiiri ja Teräs, josta lapsena näin melkein painajaisia. Muistan jännittäneeni sydän kurkussa ja kämmenet hikisenä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buffy the Vampire Slayer.

En tykännyt sarjan päähenkilöstä edes teininä ja sitä SMG:n näyttelemistä on entistä vaivaannuttanempaa katsoa näin aikuisiällä.

Muutoinkin sarja on huonosti tuotettu ja tehty, mutta olihan se tarkoitettu juurikin lapsille.

Löysin Buffyn jokunen vuosi sitten Viaplaysta ja jaksoin kaksi kautta katsoa. Mua vitutti sarjassa eniten ne Buffyn kaverit, Xander ja Willow, aaaaargh. Spike oli hot, hotimpi kuin Angel. <3

Jaa-a. Itse muistan tykänneeni aina juuri Willow'sta.

Se hyvä puoli Buffyn kakkoskaudessa oli, että siinä edes kerran näytettiin sarjan vampyyrit edes hieman raadollisempina ja totuudenmukaisempina luonnolleen.

Spike ja Drucilla olivat täydellinen pari, samoin kuin Angelus ja Darla.

Buffya olisi katsonut ihan vain pelkästään Spiken takia. Voi luoja mikä hottis.

Vierailija kirjoitti:

Ritari Ässä! Ihana lapsuusnostalgia meni pilalle yhdestä jaksosta .(

Ritari Ässän juoni meni melkeinkin aina näin. Kaunis nainen ongelmissa. Tai ongelma ja kaunis nainen haluaa ratkaista sen. Ritari Ässä kieltää. Nainen menee, joutuu pahempaan pulaan. Ritari Ässä pelastaa. AAARGFH. Parasta (ainoa paras) oli auto Kitt

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina, kun Dallas alkoi pyöriä. Olin kahdeksannella luokalla ja kipeänä kotona, kun Bobby ja Pamela ajelivat sinne oliko se nyt South fork. Heh. En kyllä enää katsoisi. Myös Twin peaks oli parikymppisenä olevinaan niin erikoinen ja jännä. En uusintoja ole jaksanut katsoa. Kupla myös oli yläasteikäisenä katsomiani, mutten varmaan enää tykkäisi. Parhaiten aikaa on kestänyt Tankki täytedn ja Histamiini.

Saman aloituksen muistan ja sen SUUREN PETTYMYKSEN, kun sarja oli ihan paska. Mielestäni kaikki olivat ihan jäljessä mm. muodissa (amerikkalaisten tyyli ei ollut niin edge ja edellä kuin mm. Briteissä) ja kaikki miehet olivat naurettavia pukumiehiä tylsissä setähiuksissa. Inhosin.

Teininä 90-luvulla Suomen tv:ssä esitettiin paljon amerikkalaisia tv-elokuvia, ns. life-time movies. Tyypillisiä tarinan aiheita olivat esim. parisuhdeväkivalta, rankka huoltajuuskiista, vakava sairastuminen perhepiirissä. Katselin aina niitä, ne olivat minusta viihdyttäviä ja liikuttavia.

Nyt aikuisena niitä samoja elokuvia löytyy Youtubesta kokonaisina. Olen nostalgiasyistä katsellut niitä, mutta vain harvan olen jaksanut katsoa kokonaan loppuun. Useimmat niistä tuntuvat nykyään vähän huonoilta, ennalta-arvattavilta jne.