Lue keskustelun säännöt.
Elämä väärän miehen kanssa
27.04.2013 |
Olen luultavasti parisuhteessa minulle väärän miehen kanssa. Mies on muiden silmissä aivan ihana ja minustakin loistomies, mutta hänessä on sellaisia ominaisuuksia joita juuri minä en oikeastaan voi sietää. Nämä ovat tulleet esiin vasta muutaman vuoden seurustelun jälkeen, muuten en olisi edes alkanut tähän suhteeseen. Nyt olen kitkuttanut tässä jo aika kauan, toivoen että jonain päivänä rakkaus mieheeni saisi minut hyväksymään hänet kokonaan.
Saatan joskus valvoa yöllä miettien, mitä tehdä. Meillä on yhteinen asunto, yhteinen laina ja kaikki muutenkin yhteistä, joten ero tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. Mutta samalla kun oikein alan miettiä asiaa, alan tuntea yhä voimakkaampaa halveksuntaa miestäni kohtaan. Hän vain ei ole sellainen mies, jota minä voisin täysillä kunnioittaa. Perusasiat, kuten uskollisuus ja rehellisyys, ovat meillä kyllä kunnossa, mutta se ei ilmeisesti riitä kuitenkaan.
Mitäköhän sitä tekisi asialle. Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (53)
Miten sellainen pariskunta jolla ei ole ainuttakaan yhteistä kiinnostuksen aihetta voi pysyä yhdessä pidemmän päälle? Jos ei ole mitään muuta keskusteltavaa puolison kanssa kuin se mitä tänään syödään ja kumpi vie lapsen kouluun, harrastukseen tai hammaslääkäriin niin aika heikolta vaikuttaa.
Jos tätä ketjua lukee joku jolla on sellainen parisuhde niin voisitko kertoa miten jaksat tuollaista? Eikö sinua häiritse ettei teillä ole tuon kummempaa juteltavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 14:57"]
no hairitsee
[/quote]
Miksi jatkat liitossasi? Miten täytät tyhjiön mikä tulee henkisen yhteyden puuttumisesta?
Täsmennätkö hiukan missä mättää? Koulutustaso, yleissivistys, elämänarvot..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole lapsia, mitäs sitä enää miettimään. Eroa. Et selvästikään rakasta miestä aidosti.
Itse päädyin tuolla "loistomies" - logiikalla naimisiin asti ja lapsenkin sain, mutta erohan siitä tuli lopulta seitsemän vuoden päästä. Oppini oli, että jos joudut perustelemaan itsellesi miksi olet tuon ihmisen kanssa, olet väärän tyypin kanssa. Ei sitä pidä joutua miettimään, sen tunteen on oltava varma ilman järkeilyä ja itsensä vakuuttamista.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:15"]
Täsmennätkö hiukan missä mättää? Koulutustaso, yleissivistys, elämänarvot..?
[/quote]
No, esimerkiksi kaikki nuo mainitsemasi esimerkit omalta osaltaan, ja vielä lisää samankaltaisia ongelmia. En koe saavani suhteelta enää mitään, paitsi jonkun jonka vieressä nukkua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma oli mulla ap ja ero siitä tuli. Jo ennen häitä tiesin, etten hänen kanssaan olisi onnellinen, enkä viettäisi koko elämääni hänen kanssaan.
Nykyisen mieheni, Sen Oikean, kanssa on tunne, että en tahtoisi olla missään muualla, enkä kenenkään muun kanssa. Sellainen tunne kuuluu olla.
Voimia sulle! Ero ei ole helppo, vaikka kuinka olisi varma omista tunteistaan. Elämässä pitää osata olla itsekäs, eikä vain tyytyä johonkin "mukavaan tyyppiin".
Väittäisin että yhteinen tulevaisuus on tuhoon tuomittu jos tunteesi miestäsi kohtaan ovat menneet jo halveksunnan puolelle. Oletan että halveksunnalla tarkoitat että sinua suurinpiirtein alkaa etomaan joka kerta kun näet tai ajattelet miestäsi. Toki voit kitkuttaa ja kitkuttaa suhteessa mutta kannattaako se.
Tämän voin kertoa ihan omasta kokemuksesta. Suhde exään oli ohi siinä vaiheessa kun tajusin että nähdessäni hänet mulla vaan etoi. En vihannut. Ärsytti viettää aikaa hänen kanssaan ja minä vain toivoin että kunpa mies älyäisi häipyä että minun ei tarvitsisi olla se pahis. Minä oikein toivoin että kunpa joku nainen tulisi ja iskisi sen, olisin vain huokaissut helpotuksesta.
Ikävä kyllä niin helpolla en päässyt vaan itse oli erosta kerrottava. Mies lähes sekosi, seuraili minua, istui autossa kerrostaloni edessä tuntikausia. Uhkaili itsemurhalla... Tajusin tehneeni aivan oikean päätöksen kun minussa ei tuntunut miltään vaikka exällä oli selkeästi paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kuule, et sä ikuisesti sen kanssa ole. kumpikin teistä kuolee lopulta ja siinä vaiheessa on täysin merkityksetöntä kenen kanssa on elämänsä viettänyt. maailmaa ei kiinnosta. tai saattaahan teistä jompikumpi jäädä vaikka jo huomenna auton alle.
olet kuitenkin loppupelissä aina yksin. kukaan ei pääse sulautumaan yhdeksi kanssasi, on vain sinun elämäsi erillään muiden elämästä. elä se miten elät.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:28"]
Väittäisin että yhteinen tulevaisuus on tuhoon tuomittu jos tunteesi miestäsi kohtaan ovat menneet jo halveksunnan puolelle. Oletan että halveksunnalla tarkoitat että sinua suurinpiirtein alkaa etomaan joka kerta kun näet tai ajattelet miestäsi. Toki voit kitkuttaa ja kitkuttaa suhteessa mutta kannattaako se.
Tämän voin kertoa ihan omasta kokemuksesta. Suhde exään oli ohi siinä vaiheessa kun tajusin että nähdessäni hänet mulla vaan etoi. En vihannut. Ärsytti viettää aikaa hänen kanssaan ja minä vain toivoin että kunpa mies älyäisi häipyä että minun ei tarvitsisi olla se pahis. Minä oikein toivoin että kunpa joku nainen tulisi ja iskisi sen, olisin vain huokaissut helpotuksesta.
Ikävä kyllä niin helpolla en päässyt vaan itse oli erosta kerrottava. Mies lähes sekosi, seuraili minua, istui autossa kerrostaloni edessä tuntikausia. Uhkaili itsemurhalla... Tajusin tehneeni aivan oikean päätöksen kun minussa ei tuntunut miltään vaikka exällä oli selkeästi paha olla.
[/quote]
Minäkään en todellakaan vihaa miestäni, mutta kyllä katson häntä jotenkin alaspäin nykyään. En pidä häntä vertaisenani. On vaikea muotoilla asia kuulostamatta ylimieliseltä, mutta siis en halveksuisi häntä jos olisimme vain ystäviä, mutta puolisona hän ei ole sitä mitä tarvitsen ja haluan. On meillä tosin hyviä hetkiä, paljonkin, ja silloin minäkin onnistun valamaan itseeni toivoa että kyllä tämä tästä. Mutta sitten tulee taas huono hetki ja menetän jopa yöuneni miettiessäni, millaisessa ansassa olen.
Miehelle ero olisi raskaampi kuin minulle, sen tiedän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laasasellahan on ihan bloggaus aiheesta, että parisuhteelle on pitkässä juoksussa tuhoisaa jos nainen tienaa enemmän ja on koulutetumpi kuin mies. Naisesta kun kasvaa ajan myötä alati tyytymättömämpi mieheensä.
6 jatkaa vielä. Viesteistäsi saa käsityksen että AINOA ASIA mikä sinua vielä suhteessa pidättelee, on muiden ihmisten mielipiteet ja taloudellinen tilanne. Käytät itsekin sanaa "ansassa". Vahva sana. Hirveä tunne kun ajattelee kuristuvansa (henkisesti) suhteessa.
Miten rakkaus? Onko se alkanut hiipumaan? Miltä sinusta tuntuu kun mietit miestäsi toisen naisen kanssa? Jos mies kävisi pettämässä... Kun mies käy esim. kaverillaan, oletko vain helpottunut kun lähtee ja ärsyyntynyt kun palaa takaisin?
Tutkaile noita ajatuksia ja tiedät vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:57"]
6 jatkaa vielä. Viesteistäsi saa käsityksen että AINOA ASIA mikä sinua vielä suhteessa pidättelee, on muiden ihmisten mielipiteet ja taloudellinen tilanne. Käytät itsekin sanaa "ansassa". Vahva sana. Hirveä tunne kun ajattelee kuristuvansa (henkisesti) suhteessa.
Miten rakkaus? Onko se alkanut hiipumaan? Miltä sinusta tuntuu kun mietit miestäsi toisen naisen kanssa? Jos mies kävisi pettämässä... Kun mies käy esim. kaverillaan, oletko vain helpottunut kun lähtee ja ärsyyntynyt kun palaa takaisin?
Tutkaile noita ajatuksia ja tiedät vastauksen.
[/quote]
Olen näitä tutkaillutkin, ja valitettavasti asia on niin, että kun mies viettää aikaa muualla, on oloni parempi kuin hänen kotona ollessaan. Tässäkin asiassa on tosin poikkeuksia, mutta luulisin että hyvässä suhteessa noin ei tarvitsisi tuntea koskaan. Ajatus siitä, että mies pettäisi, sen sijaan tuntuu kyllä pahalta. Viimeisiä asioita joita hänessä kunnioitan syvästi, on järkkymätön uskollisuus ja luja moraali. Jos tämäkin kunnioitettava asia katoaisi, olisi siitä vaikea päästä yli. Nyt näkisin, että vaikka eroaisimme, pysyisimme silti ystävinä.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:57"]
6 jatkaa vielä. Viesteistäsi saa käsityksen että AINOA ASIA mikä sinua vielä suhteessa pidättelee, on muiden ihmisten mielipiteet ja taloudellinen tilanne. Käytät itsekin sanaa "ansassa". Vahva sana. Hirveä tunne kun ajattelee kuristuvansa (henkisesti) suhteessa.
Miten rakkaus? Onko se alkanut hiipumaan? Miltä sinusta tuntuu kun mietit miestäsi toisen naisen kanssa? Jos mies kävisi pettämässä... Kun mies käy esim. kaverillaan, oletko vain helpottunut kun lähtee ja ärsyyntynyt kun palaa takaisin?
Tutkaile noita ajatuksia ja tiedät vastauksen.
[/quote]
Olen näitä tutkaillutkin, ja valitettavasti asia on niin, että kun mies viettää aikaa muualla, on oloni parempi kuin hänen kotona ollessaan. Tässäkin asiassa on tosin poikkeuksia, mutta luulisin että hyvässä suhteessa noin ei tarvitsisi tuntea koskaan. Ajatus siitä, että mies pettäisi, sen sijaan tuntuu kyllä pahalta. Viimeisiä asioita joita hänessä kunnioitan syvästi, on järkkymätön uskollisuus ja luja moraali. Jos tämäkin kunnioitettava asia katoaisi, olisi siitä vaikea päästä yli. Nyt näkisin, että vaikka eroaisimme, pysyisimme silti ystävinä.
ap
[/quote]
Mitenhän minä muotoilisin toisin että ymmärtäisit mitä tarkoitin tuolla pettämisasialla? Siis minäkin kunnioitan uskollisuutta, se on ehdoton edellytys ollut kaikissa suhteissani. Mutta tuon exäni kanssa ollessa ajattelin ettei se siinä suhteen loppuaikoina (kun mietin eroa) olisi tuntunut pahalta jos mies olisi löytänyt toisen. Olisin korkeintaan ollut pettynyt siitä ettei miehellä ollutkaan niin korkea moraali kuin olin arvioinut. Eli olisin ollut pettynyt OMAAN ihmistuntemukseeni. Minua ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut mitä ja kenen kanssa mies puuhailee.
Erona teidän tilanteeseen on se että minä tiesin että me emme tule ikinä olemaan ystäviä eron jälkeen. Tai edes moikkausväleissä kaupungilla. Syinä se että tiesin ettei mies kykene siihen koska ei halua erota. Ja toinen syy se että minä olin jo täysin välinpitämätön hänen suhteensa. Mulle oli aivan sama.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:57"]
6 jatkaa vielä. Viesteistäsi saa käsityksen että AINOA ASIA mikä sinua vielä suhteessa pidättelee, on muiden ihmisten mielipiteet ja taloudellinen tilanne. Käytät itsekin sanaa "ansassa". Vahva sana. Hirveä tunne kun ajattelee kuristuvansa (henkisesti) suhteessa.
Miten rakkaus? Onko se alkanut hiipumaan? Miltä sinusta tuntuu kun mietit miestäsi toisen naisen kanssa? Jos mies kävisi pettämässä... Kun mies käy esim. kaverillaan, oletko vain helpottunut kun lähtee ja ärsyyntynyt kun palaa takaisin?
Tutkaile noita ajatuksia ja tiedät vastauksen.
[/quote]
Olen näitä tutkaillutkin, ja valitettavasti asia on niin, että kun mies viettää aikaa muualla, on oloni parempi kuin hänen kotona ollessaan. Tässäkin asiassa on tosin poikkeuksia, mutta luulisin että hyvässä suhteessa noin ei tarvitsisi tuntea koskaan. Ajatus siitä, että mies pettäisi, sen sijaan tuntuu kyllä pahalta. Viimeisiä asioita joita hänessä kunnioitan syvästi, on järkkymätön uskollisuus ja luja moraali. Jos tämäkin kunnioitettava asia katoaisi, olisi siitä vaikea päästä yli. Nyt näkisin, että vaikka eroaisimme, pysyisimme silti ystävinä.
ap
[/quote]
Mitenhän minä muotoilisin toisin että ymmärtäisit mitä tarkoitin tuolla pettämisasialla? Siis minäkin kunnioitan uskollisuutta, se on ehdoton edellytys ollut kaikissa suhteissani. Mutta tuon exäni kanssa ollessa ajattelin ettei se siinä suhteen loppuaikoina (kun mietin eroa) olisi tuntunut pahalta jos mies olisi löytänyt toisen. Olisin korkeintaan ollut pettynyt siitä ettei miehellä ollutkaan niin korkea moraali kuin olin arvioinut. Eli olisin ollut pettynyt OMAAN ihmistuntemukseeni. Minua ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut mitä ja kenen kanssa mies puuhailee.
Erona teidän tilanteeseen on se että minä tiesin että me emme tule ikinä olemaan ystäviä eron jälkeen. Tai edes moikkausväleissä kaupungilla. Syinä se että tiesin ettei mies kykene siihen koska ei halua erota. Ja toinen syy se että minä olin jo täysin välinpitämätön hänen suhteensa. Mulle oli aivan sama.
[/quote]
Ehkä meidän tilanne ei ole sitten vielä niin huono kuin teillä oli? En sanoisi että minulle on "aivan sama", vaikka todella negatiivisia tunteita tunnenkin miestä kohtaan. Välitän hänestä siitä huolimatta, sillä hän ei ole aktiivisesti tehnyt mitään ansaitakseen nämä häneen kohdistuvat tunteeni. Ei ole mitään konkreettista asiaa mistä voisin häntä syyttää. Hän ei vain ole oikeanlainen mies minulle.
Tuo pettämisasia on kai meidän kohdalla niin, että koska minäkään en edes pahimpina hetkinä pettäisi miestä, niin odotan samaa lojaalisuutta itseäni kohtaan. Olemme sentään olleet kauan yhdessä ja edes jonkin verran pitäisi siihen perustuvaa kunnioitusta löytyä. Suhteemme kun ei ole ollut kokonaan huono.
ap
Siksi sinulla täytyykin tosi tarkkaan pohtia. Olisi ihan hirveää jos eroaisitte ja myöhemmin huomaisit että jätit hyvän miehen. Eikä mies enää haluaisi alkaa millekään. Ja vaikka haluaisikin, olisi erosta tullut syvä lovi luottamukseen.
Onko mahdollista että sinulla on jokin ikäkriisi tms tällä hetkellä? Silloinhan sitä hyvässäkin suhteessa alkaa miettimään että "aina vaan tätä samaa ja arkea, eikä ikinä mitään kivaa ja uutta jne."
Vaikea tietää mihin suuntaan suhteenne menee. Ovatko tunteesi laimenemassa ystävyyden kautta välinpitämättömydeksi ja sitä tietä eroon (kuten minulla kävi) vai onko nyt vain hetkellisesti vaikeampi kausi.
- 6 -
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 12:49"]
Siksi sinulla täytyykin tosi tarkkaan pohtia. Olisi ihan hirveää jos eroaisitte ja myöhemmin huomaisit että jätit hyvän miehen. Eikä mies enää haluaisi alkaa millekään. Ja vaikka haluaisikin, olisi erosta tullut syvä lovi luottamukseen.
Onko mahdollista että sinulla on jokin ikäkriisi tms tällä hetkellä? Silloinhan sitä hyvässäkin suhteessa alkaa miettimään että "aina vaan tätä samaa ja arkea, eikä ikinä mitään kivaa ja uutta jne."
Vaikea tietää mihin suuntaan suhteenne menee. Ovatko tunteesi laimenemassa ystävyyden kautta välinpitämättömydeksi ja sitä tietä eroon (kuten minulla kävi) vai onko nyt vain hetkellisesti vaikeampi kausi.
- 6 -
[/quote]
Tuossahan se ongelma juuri piilee, että pitäisi jotenkin selvittää onko tässä meneillään vaikea kausi vai tunteiden lopullinen laantuminen :-( Varmaan elämän muut paineet ja stressi pahentavat tätä asiaa, mutta suoraan en voi parisuhdeongelmia yhdistää mihinkään muuhun kriisiin.
Parisuhdeasiat ovat hirvittävän vaikeita. En halua luovuttaa liian helpolla, ettei katumus iske päälle kun lusikat on pantu jakoon ja mies löytää jonkun uuden. Jotenkin vain tuntuu etten ole vielä kohdannut sitä minulle oikeaa miestä. Omaani en pysty muuttamaan, enkä tosin haluaisikaan. Hän on omana itsenään hyvä, ja hän ansaitsisi naisen, jonka kanssa hänestä ei tuntuisi että häntä väheksytään.
ap
Mä ratkaisin asian aikoinaan niin, että lähdin toiseen maahan opiskelemaan. Siinä näki haluaako olla juuri kyseisen ihmisen kanssa. Minä halusin. Yksinasuminen teki molemmille oikein hyvää. Ja onnellisia vuosia ja lapsia on jo kertynyt ulkomaan vuosien jälkeen.
Pankki kyllä jousti asunnon maksun kanssa.
Luulen, etta minulla samanlainen tilanne. Minulla ei ole mitaan miestani vastaan, mutta en ole hanelle se oikea. Han on onneton kanssani. Meita yhdistaa moni asia, mutta ne ovat sentyyppisia asioita kuin voisi olla kahdella ihmisella, jotka toimivat samassa poliittisessa jarjestossa. Tama ei riita avioliiton pohjaksi.
Voisin hyvin kuvitella elavani yksin, jos eroamme. Minulla ei ole tarvetta loytaa miesta vain siksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Toisaalta, jos myohemmin loytyisi oikea mies, voisin myos menna uudestaan naimisiin.