Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylivelkaantuminen maniassa, väsyminen, häpeä, yksinäisyys ja puhumattomuus
05.07.2020 |
Ylivelkaannuin aivan järkyttävästi maniajakson aikana kolme vuotta sitten. En todellakaan edes kehtaa tänne summia kertoa. Ne ovat järkyttäviä. Hoito on nyt kunnossa, samoin alan minä hiljalleen olla kunnossa, mutta velkojen hoito on raskasta. Onneksi ansaitsen erittäinkin hyvin (ihme kyllä olen juuri ja juuri kyennyt pysyttelemään pakosta työkykyisenä, kun rahallisesti vaihtoehtoja ei ole ollut), joten kunhan teen tosi paljon töitä enkä käytä rahaa mihinkään, niin olen juuri ja juuri saanut revittyä kammottavat kuukausittaiset lyhennyssummat velkojille. Iso osa veloista meni perintään kaksi vuotta sitten, siis niin, että luottotiedot eivät menneet mutta kuukausittaisissa lyhennyksissä ei ole mitään joustoa, hoidan niitä maksusopimusten kautta.
Velat ovat siis pikavippejä ja kulutusluottoja. Vihaan ja häpeän itseäni aivan kammottavasti, että toimin noin järjettömästi enkä voi käsittää sitä. Se oli vain ihan täysi hulluusjakso. Olen valtavan järkyttynyt omasta täysin järjettömästä toiminnastani, mutta päätin vain selvitä koska pakko. En millään halunnut päästää ulosottoon ja olen jotenkin selvinnyt. Vielä vajaa puoli vuotta kestää niin olen kuivilla.
Mutta olen niin väsynyt. Teen nyt kolmatta kesää tauotta töitä, koska valtavat lainalyhennykset on vain pakko hoitaa. En edes kestä ajatella, mitä kaikkea olisin voinut noilla summilla tehdä, jotka menivät nyt järjettömään maniatuhlaukseen ja varsinkin kammottaviin korkoihin. Olen vain tehnyt töitä, miettinyt raha-asioita, stressannut, ollut ahdistunut, en ole käynyt missään, tehnyt mitään kun rahaa ei ole, varmistanut vain, että vuokra tulee maksettua ja ruokaa on. Mihinkään muuhun en ole voinut rahaa käyttää, kun kaikki menee velkoihin.
Mutta raskainta on, etten voi puhua tästä kenellekään. En pysty kaatamaan tätä taakkaa läheisteni päälle, en kehtaa puhua kenellekään, olen salannut kaiken ja repinyt rahat irti tekemällä hulluna töitä, myymällä kaiken mitä olen voinut ja sillä, etten käytä mihinkään rahaa kuin asumiseen ja ruokaan. Velkaneuvonnasta tai Kelasta ei ole mitään apua, sillä toisaalta tuloni ovat niin hyvät, ettei minun katsota tarvitsevan apua ja toisaalta summa on ihan liian iso, että Takuusäätiöstä olisi apua. Pakko tässä on vain pärjätä ja olen pärjännyt ja näyttää siltä, että pärjään loppuun asti.
Mutta kun edes joskus voisi jollekulle puhua tästä. Kauhistella, mitä olen mennyt tekemään, miten pelottaa, väsyttää, ahdistaa, miten vihaan ja inhoan ja halveksin itseäni kun olin noin järjiltäni ja laitoin itseni tuollaiseen tilanteeseen. Korkojen ja summien katsominen on kammottavaa, se kun koko ajan pyörii mielessä, kykenenkö saamaan tarpeeksi rahaa taas tässä kuussa tarpeeksi ajoissa. Ja se, että joudun pitämään kaiken itselläni.
Enpä tiedä, mitä tällä kirjoituksella hain. Kai vain sitä, että edes johonkin voi ilmaista sen, miten paska tilanne tämä on. Ja kyllä, itse otan vastuun, itse maksan, itse mokasin. En saa yhteiskunnan apua kun ansaitsen liian hyvin, joten siitä ei tarvitse syyttää. Mutta väsyttää. Ja eniten se, kun tämän salaisuuden joutuu täysin pitämään itsellään. Se olisi vain liian raskas taakka läheisille, ja koska olen siis lapseton sinkku, niin suoraan oma rahallinen tilanteeni ei heihin vaikuta. Ja itse minun pitää siitä kantaa vastuu, en voi enkä halua ketään muuta tähän sotkea. Kenellekään tutulle tai sukulaiselle en voi edes kuvitella kehtaavani kertoa. Joten halusin nyt edes tänne anonyyminä avautua.
Kommentit (82)
Ap, kun olet hyvätuloinen, etkö saanut rahaa säästöön, kun olit tasaisemmassa vaiheessa? Miksi yleensä tarvit pikavippejä?
Toisekseen, mitä sait rahoille vastineeksi? Ostitko jotain vai menikö pelaamiseen tms. Kankkulan kaivoon?
Minulla on silloin tällöin hypomaniakausia. Tuhlaan, mutta en tolkuttomasti. Olen aika pihi luonne ja!ehkä se vaikuttaa maniakäyttäytymiseen. Hillitsevästi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla lääkitys kunnossa jotta ei maniaa tulee taas päälle? Hyvällä ystävälläni sama sairaus ja maniavaiheessa todellakin velat saatavia..Ihmettelen miten esim.hänelle on myyty tavaraa kaupoissa sellaisilla summilla että huhhuh! Varsinkin kun on käyttäytynyt niin että jokainen on tajunnut ettei hän ole kunnossa. Toki vaikeahan se on myyjän kieltäytyä myymästä asiakkaalle.
Siis jos pystyt 30k maksaan velkoja puolessa vuodessa ni kyl tulosi on pakko olla todella hyvät.
Itsellä varmaan luottotietojen menetys edessä kun makselen kanssa lainoja pois mutta määräaikainen työni loppui juuri ennen kesää enkä tiedä mistä saisi uuden työn
Olet aika loistava tyyppi. Velat jo melkein maksettu omalla työllä. Huh huh, siihen ei moni tervekään pysty. Elä ihmeessä soimaa itseäsi enää! Olet ollut sairas, se ei ole ollut oma valintasi.
Onnea, loppu häämöttää!
Vastaisen varalle voit tehdä oma luottokielto-merkinnän, joka auttaa maniavaiheen mahdollisesti toistuessa ja estää pikavippien ottamisen:
https://oikeus.fi/oikeusapu/fi/index/talous_ja_velkaneuvonta/ylivelkaan…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopultakin puoli vuotta menee nopeasti jos vain keksii jotain ajateltavaa, mikä saa unohtamaan ajankulun.
Mitä jos opettelisit elämään rauhallisemmin, jotenkin viesteistäsi tulee aika hermostunut vaikutelma, sellainen terrierimäisen yliskarppi. Ei siihen terapeuttia välttämättä tarvita, että alat miettiä, mitä sinulla on itseäsi vastaan noin alunperin, jos se vaikuttaa asiaan että et oikein koe olevasi turvassa.
Se on hienoa että haluat löytää kontaktin muihin, mutta olisi ihan hyvä myös oppia viihtymään elämässään ilman että täytyy ryntäillä joko itsensä perässä tai itseään karkuun.
Osaatko relata?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lääkitys kunnossa jotta ei maniaa tulee taas päälle? Hyvällä ystävälläni sama sairaus ja maniavaiheessa todellakin velat saatavia..Ihmettelen miten esim.hänelle on myyty tavaraa kaupoissa sellaisilla summilla että huhhuh! Varsinkin kun on käyttäytynyt niin että jokainen on tajunnut ettei hän ole kunnossa. Toki vaikeahan se on myyjän kieltäytyä myymästä asiakkaalle.
On, ja hoitosuhde samoin. Samoin sairaudesta olen läheisilleni ollut avoin, siitä pystymme puhumaan ja sillä tavalla on myös kontrolli että pystyvät seuraamaan käytöstäni. Ja olen kyllä itsekin todella paljon varovaisempi nyt tuon kokemuksen jälkeen.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävisin tuossa tilanteessa kirkossa tunnustamassa tai soittaisin mielenterveyspuhelimeen. 29-v. asti myös sekaisin-chatissa voi keskustella anonyymina. Olen itsekin sellainen että en päästä ketään helposti lähelle hävettävissä asioissa, mutta joskus on pakko puhua jollekulle ja se auttaa, koska vieras ei yleensä tuomitse yhtään niin paljon kuin itse itseään soimaa.
Minua kiinnostaa että miten se mania oikein menee, bailaatko yksinäsi ja laitat rahasi haisemaan vai mitä tapahtuu? Eikö kukaan sivullinen ihmettele sitä touhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh, mielettömän hyvin oot saanut asioitasi hoidettua! Älä tosiaan liikaa soimaa itseäsi, se on turhaa ja kohtuutonta sairautesi vuoksi. Jos yhtään lohduttaa, niin mieheni on pelannut reippaasti yli 100 000 euron velat elämänsä aikana, maksanut kymmeniätuhansia pois ja pelannut lisää. Enkä osaa kuin arvella, kuinka monia vuosia / vuosikymmeniä näitä maksaa pois. En tiedä miten itse jaksaisin tuollaisen velkataakan kanssa, ahdistaa ajatuskin. Mutta tsemppiä sulle, jos oot puolen vuoden päästä vapaa, niin ei hätiä mitiä 🙂
No ei ole vinkkejä, mutta halusin sanoa että arjen sankari olet. Toivottavasti osaat itse arvostaa itseäsi. 🌺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on oikeasti tosi hyvä tilanne, jos jo vuodenvaihteeseen mennessä olet päässyt veloistasi -ja vieläpä omilla ponnisteluillasi! Onnittelut. Saat olla ylpeä itsestäsi.
Mitään häpeää ja syyllisyyttä sinun sen sijaan ei ensinkään tarvitse tuntea. Ei kerta kaikkiaan mitään. Mania on sairauden oire, ja valitettavasti kaksisuuntaista ei pystytä diagnosoimaan ennen ensimmäistä maniajaksoa.
Kun olet veloista päässyt eroon, suosittelen että investoit hyvään terapiaan, jossa voit käydä läpi tuota maniaa ja opetella elämään sen kanssa, että sairastuit ja tuli töpeksittyä. Sinun olisi ensiarvoisen tärkeää päästä eroon itseinhosta, vaikka ymmärränkin, että se on vaikeaa.
Mutta usko minua, sinulla on kaikki syyt olla itsestäsi ylpeä. Häpeään ei ole pienintäkään syytä. Ei kerta kaikkiaan pienintäkään.
Itse olen sairastanut vakavaa masennusta ja anopillani on kaksisuuntainen, joka oli alkuun erittäin vaikeahoitoinen. Joten olen sivusta seurannut useampaakin pahaa maniajaksoa. Tiedän siis, millaista on olla itse hullu (masentunut on ihan yhtä sekaisin päästään, me vaan emme yleensä tuhlaa rahaa), ja tiedän miltä mania "näyttää".
Jokainen, joka selviää tuollaisesta on sankariainesta.
Mulla ei ole antaa vinkkejä. Halusin vain sanoa, että älä ruoski itseäsi. Kaikki ihmiset mokaavat. Olet kuitenkin tehnyt parhaasi korjataksesi vahingot, ja hyvin olet pärjännyt. Olet voiton puolella jo. Kohta helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivitystä tähän reilu kuukausi sitten kirjoittamaani aloitukseen.
Kesä meni töiden parissa. Sain maksettua kaksi lainaa kokonaan pois, yhteensä noin €5500. Sen lisäksi lyhensin jäljelläjääviä velkoja noin €1400. Eli yhteensä velat lyhentyivät noin €6900.
Tietysti mihinkään muuhun en sitten käyttänytkään kesällä rahaa. En matkustanut tai lomaillut. Myin myös pari huonekalua.
Syksyksi on jäljellä vielä noin €9000 maksettavia velkoja. Sitten helpottaa. Jää vielä luottokorttivelkaa, mutta sitä on helpompi lyhentää.
Eli valoa tunnelin päässä. Sitä pitää vain olla ajattelematta, mitä olisin saanut noilla rahoilla jotka nyt menivät vain järjettömyyksiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse ajattelisit, jos joku läheisesi olisi vastaavassa tilanteessa ja kertoisi sinulle? Olisit kenties järkyttynyt ja surullinen toisen puolesta ja kysyisit, voisitko jotenkin auttaa? Olet mielestäni jostain syystä päättänyt muiden puolesta, miten he reagoisivat (olettavasti mielestäsi hyvin negatiivisesti) enkä ole varma, kuinka vahva todellisuuspohja sillä on.
Ja miksi ulosotto olisi niin paha asia? Siis ymmärrän, ettei sinne kukaan halua. Mutta ei nykyinen tilanteesikaan hyvältä kuulosta. Puoli vuotta on kuitenkin 180 päivää ja olet väsynyt jo nyt. Olisiko ulosoton seuraukset pahemmat kuin nykytila?
Mitä pelkäät? Voiko olla, että eniten omaa reaktiotasi, kun joudut hyväksymään epätäydellisyytesi ja sen, ettei kaikkea elämässä voi kontrolloida ja kantaa yksin? Lopulta aika harva haluaa potkia potkittua. Suurin osa ihmisistä haluaa auttaa ja samalla tuntea itse merkityksellisyyttä. Puhu asiasta jollekin luotettavalle ihmiselle. Jos ei sellaista löydy lähipiiristäsi, hakeudu ammattiauttajan pakeille. Eikä psykologikäynnit varmasti ole huono veto silloinkaan, jos puhut läheisillesi.
Toki olen pohtinut ulosottoon päästämistä useamman kerran, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että se helposti nostaa maksettavaa kokonaissummaa, pidentää velka-aikaa ja että maksuhäiriömerkintä kuitenkin jonkin verran vaikeuttaa käytännön elämää. Voi olla, että olen väärässä.
Uskon, että jaksan loppuun asti, eli en usko että tässä vaiheessa ulosotto olisi enää parempi ratkaisu. Ihan jo sekin, että nyt näkyy valoa tunnelin päässä, auttaa paljon. Ja itselleni sekin, että saan raskaan tilanteen ratkaistua mahdollisimman nopeasti, tuntui paremmalta ratkaisulta. Tämän siis vain koin itselleni tässä tilanteessa parhaaksi, vaikka ei ehkä järkevimmäksi. Inhosin jotenkin sitä, mitä olin mennyt tekemään, niin paljon että halusin siitä mahdollisimman nopeasti eroon, vaikka sitten vaikeamman kautta.
Sekin auttaa jo tosi paljon, että voi edes välillä näin puhua asiasta. Eli kiitos teille, ja kiitos että ette ole liian ankarasti tuominneet tai haukkuneet.
- ap
Musta teit ihan oikein, kun et päästänyt ulosottoon. Ja tässä vaiheessa se olisi suorastaan järjetöntä. Luottotietojen menettäminen voi hankaloittaa elämää monellakin tavalla, esimerkiksi jos joskus tarvitset vuokra-asuntoa. Ja niiden palautumisessa kestää. Saattaisit joutua tilanteeseen, jossa joudut selittämään tätä taloudellista sotkua jollekin, esimerkiksi potentiaaliselle tulevalle vuokranantajalle.
Onneksi on kuitenkin kyse vain rahasta ja tilanne on täysin korjattavissa. Toivottavasti pikavipit tehdään laittomiksi jossain vaiheessa.
Tsemppiä ap! Kun voimat riittää, panostaisin siihen, että riskit uuteen maniajaksoon tai sen aiheuttamiin tuhoihin on mahdollisimman pienet, täällä onkin tullut järkevän oloisia vinkkejä, kuten luottokielto ja terapia. Kaikkea hyvää!
Hienoa vastuunkantoa ap. Tunnen sairauden, kehotan sinua tekemään itsellesi luottokiellon, heti.
Hienoa ap, että pian helpottaa! Olet tehnyt ihan hurjan työn selvitäksesi tästä. Koita olla olematta liian ankara itsellesi. Sinulla on sairaus, joka ei ole millään tavalla omaa syytäsi.
Voimia viimeisten velkojen maksurutistuksiin, sinä pystyt siihen kyllä! Toivottavasti sulla on sen jälkeen mahdollisuus pitää kunnon loma ja juhlistaa sitä, kun vapaudut velkataakasta.
Kiitos tosi paljon vastauksista.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Toki olen pohtinut ulosottoon päästämistä useamman kerran, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että se helposti nostaa maksettavaa kokonaissummaa, pidentää velka-aikaa ja että maksuhäiriömerkintä kuitenkin jonkin verran vaikeuttaa käytännön elämää. Voi olla, että olen väärässä.
Uskon, että jaksan loppuun asti, eli en usko että tässä vaiheessa ulosotto olisi enää parempi ratkaisu. Ihan jo sekin, että nyt näkyy valoa tunnelin päässä, auttaa paljon. Ja itselleni sekin, että saan raskaan tilanteen ratkaistua mahdollisimman nopeasti, tuntui paremmalta ratkaisulta. Tämän siis vain koin itselleni tässä tilanteessa parhaaksi, vaikka ei ehkä järkevimmäksi. Inhosin jotenkin sitä, mitä olin mennyt tekemään, niin paljon että halusin siitä mahdollisimman nopeasti eroon, vaikka sitten vaikeamman kautta.
Sekin auttaa jo tosi paljon, että voi edes välillä näin puhua asiasta. Eli kiitos teille, ja kiitos että ette ole liian ankarasti tuominneet tai haukkuneet.
- ap