Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?
05.07.2020 |
Etenkin treffailussa olen huomannut tämän muutoksen: Nuorempana naisten kanssa oli suhteellisen helppoa päästä treffeille. Treffit myös tarkoittivat sitä, että pidetään hauskaa, nauretaan ja hullutellaan yhdessä. Oli kyse sitten leffareissusta tai puistokaljoista, aina oli hyvä meininki eikä ikinä pitänyt lähteä treffeiltä pahoilla mielin ( vaikka mitään jatkoa ei olisi seurannut...).
Nykyään ( 31v) treffailu taas tuntuu lähinnä tervan juonnilta ja työhaastattelulta. Nettideiteissä on niasta todella vaikea saada treffeille ( vaikka olisikin jo mätsi muodostunut) ja kun se vihdoinkin saadaan sovittua, jää tunne että nainen tekisi kymmentä muuta asiaa mieluummin, mutta velvollisuudesta nyt lähtee katsomaan millainen tyyppi on. Treffeillä taas ei useinkaan naureta ääneen, harvoin myöskään avointa hymyilyä esiintyy. Koko treffien rakenne tuntuu kamalan kaavamaiselta, kysytään perus työpaikka, mitä harrastaa, perhesuhteet jne. Eikä näistä mihinkään tartuta sen syvemmin. Parin oluen jälkeen sovitaan treffien päättyneen, mutta ei mitään erikoista tunnetta tälläkään kerralla syttynyt ( missä ei sinänsä mitään väärää, mutta voiko noin arvattavilla ja tylsillä treffeillä edes syttyä?).
Joten mistä tämä muutos johtuu? Ollaanko me suomalaiset tosiaankin sellaista insinöörikansaa, että käytännöllisyys ratkaisee ja se perusturvallisuus on parasta, joten kaikenlainen ylimääräinen huumori ja hassuttelu voidaan jättää pois?
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös asiakaspalvelutilanteissa. Hankalin asiakasryhmä ovat juuri nämä +40v naiset.
Aivan. Koska niitä ei voi kusettaa.
Ei vaan tulevat jo valmiiksi niin hapan ilme kasvoillaan että asiakaspalvelija ajattelee mielessään: "Jaahas, taas tällainen".
Tälle on tullut alapeukkuja mutta kyllä se juuri näin on .
Mikähän mättää?
Eri
Minulla on jo lapsena ollut syntymävikana suupielet alaspäin ja iän myötä se on vain korostunut. Olen luonteeltani ihan ystävällinen, mutta en jaksa koko aikaa hymyillä. Liikkeeseen sisään astuessa en tiedä, miten pian joku myyjä minut huomaa, niin en heti ulkona viitsi aloittaa hymyilemistä. Niitä myyjiä kun joutuu aina etsimään ja odottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
older kirjoitti:
Mä olen ohittanut tuon haastattelu/ suorittamis iän :). Naiset 25-45 elävät ruuhkavuosia tekevät lapsia tai ainakin haluavat niitä ja kiireesti. He haluavat kerätä Pentikkiä, hoitaa puutarhaa, pitää party light kutsuja, joogata, tehdä terveellistä ruokaa, hyysätä niitä lapsia. Seksi on viimeisenä siellä todo listalla, paitsi jos yritetään tehdä sitä lasta, silloin oikeina päivinä voi antaa. Mutta älä vaivu epätoivoon. Ne hauskat, kuumat, villit naiset syntyy uudelleen neljänkympin jälkeen. Etsi eronnut vähän kypsempi nainen. Se haluaa pitää hauskaa ja se on kyltymätön seksin suhteen. Se ei halua haastattella sua, sille riittää että sä oot kiva katella, et ihan ääliö ja ennenkaikkea että sä osaat tyydyttää sen :)
Mutta osaako hän tyydyttää minut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Olet siis deittaillut typeryksiä, jotka eivät kykene ajattelemaan itsenäisesti. Suljettuja mieliä, vaikka tietenkin ajattelevat itsestään toisin.
Näköjään heitä löytyy tältäkin palstalta iso nippu, kun vähän lukee mitä vastauksia sait tähän.
Tuntuisi suorastaan lottovoitolta, jos joskus tulisi vastaan nainen joka kyselisi tälläisiä "outoja" kysymyksiä, josta voisi kehittää vaikka millaista kiinnostavaa keskustelua. Ehkä tässä on pakko ryhtyä homoksi, mutta kun ei vaan pysty.
Mä voin kysyä juuri tuollaisia typeriä kysymyksiä ja olen yli 30-vuotias nainen. Silti en nyt saa oikein kiinni siitä, että miksi tuollaisia kysymyksiä kysyvät ihmiset jotenkin ajattelevat itsenäisesti. Esimerkiksi tuon lounaskysymyksen olen kuullut jo vuosia sitten, joten siinäkään ei ole mitään itsenäistä. Itse valitsisin Caesarin ja Cleopatran, koska voisin harjoitella latinaa ja olisi kiinnostavaa nähdä miten he käyttäytyisivät kahdestaan tietäen heidän yhteisen historiansa. Kai toi vastaus jotain kertoisi minusta ja voisi johtaa kiinnostaviin jatkokeskusteluihin, mutta en ymmärrä miksi tuo olisi jotenkin erityisen itsenäistä ajattelua.
Eihän se kysymys kerrokkaan, kysyjästä ei ollut kyse...
Miksi käännät asiat väärinpäin?
Reaktiosi Hitler & Mannerheim osaan kertoo itsenäisestä ajattelusta. Miksi et ymmärrä lukemaasi yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Ehkä huumorintajusi ei ole niin hyvä, kuin oletat. Sinuna panostaisin ihmistuntemukseen ja toisen ihmisen kuulosteluun, että millaisista vitseistä hän tykkää. Joillekin maanis-depressiivisyydellä ja siihen liittyvällä stigmalla vitsailu ei ole mikään kevyt juttu, voi osua todella arkaan paikkaan. Psykologiaa opiskelleena sinulla luulisi olevan parempi ihmistuntemus ja itsereflektiokyky. Se etteivät ihmiset pidä vitseistäsi ei tarkoita, etteikö heillä olisi huumorintajua.
Tässä viisauden sanoja. Itse mustaa ja absurdia huumoria harrastavana olen joutunut oppimaan kantapään kautta sen, että sellaista juttua ei voi heittää ihan kenen kanssa tahansa, varsinkaan tuttavuuden alussa. Koskaan kun ei voi tietää, loukkaako tällainen läpänheitto vastapuolta. Huumorin tarkoitus on keventää, ei satuttaa.
Muutenkin näistä mielestään leikkisistä ja huumorintajuisista ihmisistä tulee usein sellainen vaikutelma, että he haluavat vain saada vahvistusta omalle hauskuudelleen eivätkä ole itse asiassa kiinnostuneita tutustumaan toiseen ihmiseen. Tällaisten pellejen käytös on usein jopa loukkaavaa tai ainakin täysin tilannetajutonta, koska fokus on vain siinä, että saa murjaistua sen mehevimmän vitsin. Tosiasiassa ketään ei naurata ja parempi flaksi kävisi rehellisen asiallisella käytöksellä.
Tämä. Oma huumorini voi olla viiltävää, mustaa ja ironista mutta se on hioutunut sellaiseksi puolustusmekanismina ja olen opetellut keventämään ja löytämään positiivisempia kulmia elämään. Nykyään jos mies mainostaa heti alkuun että huumori mustana ehheh, jätän väliin koska en halua mitään psykonegaamista edes yksien treffien verran. Periaatteessa voisin juuri ap:tä etsiä jos elämässä ei mitkään vastuut painaisi mutta en halua ottaa riskiä teinin tasolle jääneestä hauskamuehestä koska ainoa mikä omaa elämää parantaisi oikeasti on toinen vastuullinen aikuinen eikä Peter Pan.
Naisten pitäisi olla hauskoja alunperinkin menettääkseen sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Olet siis deittaillut typeryksiä, jotka eivät kykene ajattelemaan itsenäisesti. Suljettuja mieliä, vaikka tietenkin ajattelevat itsestään toisin.
Näköjään heitä löytyy tältäkin palstalta iso nippu, kun vähän lukee mitä vastauksia sait tähän.
Tuntuisi suorastaan lottovoitolta, jos joskus tulisi vastaan nainen joka kyselisi tälläisiä "outoja" kysymyksiä, josta voisi kehittää vaikka millaista kiinnostavaa keskustelua. Ehkä tässä on pakko ryhtyä homoksi, mutta kun ei vaan pysty.
Mä voin kysyä juuri tuollaisia typeriä kysymyksiä ja olen yli 30-vuotias nainen. Silti en nyt saa oikein kiinni siitä, että miksi tuollaisia kysymyksiä kysyvät ihmiset jotenkin ajattelevat itsenäisesti. Esimerkiksi tuon lounaskysymyksen olen kuullut jo vuosia sitten, joten siinäkään ei ole mitään itsenäistä. Itse valitsisin Caesarin ja Cleopatran, koska voisin harjoitella latinaa ja olisi kiinnostavaa nähdä miten he käyttäytyisivät kahdestaan tietäen heidän yhteisen historiansa. Kai toi vastaus jotain kertoisi minusta ja voisi johtaa kiinnostaviin jatkokeskusteluihin, mutta en ymmärrä miksi tuo olisi jotenkin erityisen itsenäistä ajattelua.
Eihän se kysymys kerrokkaan, kysyjästä ei ollut kyse...
Miksi käännät asiat väärinpäin?
Reaktiosi Hitler & Mannerheim osaan kertoo itsenäisestä ajattelusta. Miksi et ymmärrä lukemaasi yhtään?
En varmaan ymmärrä lukemaani yhtään, koska sinä et yhtään osaa kirjoittaa. Kirjoita selkeämmin, niin ihmisten ei tarvitse arvailla mitä yrität sanoa.
En reagoinut Hitler/Mannerheim-juttuun, koska en nyt jaksanut eikä se kiinnostanut minua niin paljon. Minusta olisi mielenkiintoisempaa keskustella Caesarista ja Kleopatrasta ja olisin vähän pettynyt jos saisinkin Mannerheimin ja Hitlerin. Puhuiko Hitler englantia, koska en osaa saksaa? Jäisi keskustelu vähän lyhyeksi, jos meillä ei olisi yhteistä kieltä. Ajattelenko mielestäsi itsenäisesti, jos sanoisin, että minusta olisi kiinnostavaa keskustella Hitlerin kanssa? Kyselisin häneltä syitä hänen filosofiaan ja tekoihinsa.
Mitä tarkoitat "itsenäisella ajattelulla"? Tosi usein te tyypit, jotka puhutte "itsenäisestä ajattelusta" tarkoitatte itsenäisellä ajattelulla ainoastaan ajattelua, joka on eri kuin vallitseva ajattelutapa. Eli jos ajattelee jotain muuta kuin että Hitler oli kaikin tavoin ällöittävä hirviö, niin heti on joku itsenäinen ajattelija. Ei se nyt noin mene. Hitler oli hirviö, mutta kukaan ei ole täydellinen hirviö. Hitleriä voi kiittää esimerkiksi Saksan modernista eläinsuojelulaista. Lisäksi joku saattaa itsenäisesti ajatellen tullen samaan johtopäätökseen kuin mitä se vallitseva ajattelutapa on.
Mutta nyt mä en varmaan sun mielestä taas osaa yhtään ymmärtää kirjoittamaasi ja olen muutenkin tosi tyhmä... :(
No joo, voihan tuo ollakin juuri niin, kuin aloittaja kirjoitti.
Olen nyt 35 vuotias, naimisissa oleva, joten treffeillä en ole käynyt vuosiin. Oikeastaan yli 10 vuoteen.
Ollessani n. 20-23 vuotias, muistan, kuinka ihania treffit oli. Erityisesti yksi treffeistä on jäänyt hyvin mieleen. Lähdettiin alkuillasta kaupunkikävelylle ja ostettiin torilta jäätelöt. Syötiin laiturilla istuen jäätelöitä ja puhuttiin ihan hassuja. Molemmat hymyili ja jännitystä oli ilmassa. Katuja käveltiin yötämyöten ja yön pimeinä tunteina pussailtiin nurmikolla, piknik -viltti allamme. Katseltiin toisiamme silmiin, saatiin naurukohtauksia ja olo oli niin huoleton! Kaikki oli vaan niin huoletonta ja ihanaa, koko elämä oli edessä. Tämän treffikumppanin kanssa päädyimme lopulta vajaa 2 vuotta seurustelemaan.
JOS nyt pitäisi mennä treffeille, ei ajatus kesäyössä missään nurmikolla houkuttele. Tai nurmikolla kieriskely. Jotenkin ei vaan tunnu enää omalta. Itselläni on kolme lasta, joten olen tottunut menemään aikaisin nukkumaan. Elämään on tullut rutiinit.
En tiedä. Ei olisi enää sitä samanlaista kipinää. Sitäpaitsi miehet ei edes näytä enää yhtä hyviltä kun silloin ;) En tosin väitä, että itsekään enää samalta näyttäisin.
Tässä vain yhden mamman pohdiskeluja tällä kertaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30+ eli lapset pitää saada
hauskanpitoon on eri miehet kuin parisuhteeseen
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuppaa kehittymään ja aikuistumaan. Toki miehissä on paljon näitä, jotka kuvittelee voivansa elää ikuisesti kuin teini-ikäiset.
Kunpa leikkimielisyys (ei sama ko lapsellisuus) säilyisi ihmisessä vanhuuteen asti. Joissakin säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilo katoaa myös vanhemmilta miehiltä, mutta he eivät luovuta. Määrä korvaa laadun ja suututaan, kun nuoremmille naisille ei kelpaa.
Deittailu ei ole oikeasti enää kenestäkään kivaa. Olen itse luopunut kokonaan ja elämä ja oleminen helpottui tosi paljon. Yksi panokaveri jäi pitkäksi ajaksi, mutta se tylsyys ja synkistely sai myös vetäytymään pois siitä jutusta.
246 yläpeukkua itselle, hyvä Anni, nyt on löytynyt järkevää tekemistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kun se nyt on vissiin todistettu, että naisilta hauskuus katoaa iän myötä, niin totean vain, että onpa hyvä, että tapasin ton naiseni vasta pari vuotta sitten, enkä esim kaksikymmentä vuotta sitten, ei semmoista hauskuutta olisi jaksanut, sillä hauskaa seuraa on vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Olet siis deittaillut typeryksiä, jotka eivät kykene ajattelemaan itsenäisesti. Suljettuja mieliä, vaikka tietenkin ajattelevat itsestään toisin.
Näköjään heitä löytyy tältäkin palstalta iso nippu, kun vähän lukee mitä vastauksia sait tähän.
Tuntuisi suorastaan lottovoitolta, jos joskus tulisi vastaan nainen joka kyselisi tälläisiä "outoja" kysymyksiä, josta voisi kehittää vaikka millaista kiinnostavaa keskustelua. Ehkä tässä on pakko ryhtyä homoksi, mutta kun ei vaan pysty.
Mä voin kysyä juuri tuollaisia typeriä kysymyksiä ja olen yli 30-vuotias nainen. Silti en nyt saa oikein kiinni siitä, että miksi tuollaisia kysymyksiä kysyvät ihmiset jotenkin ajattelevat itsenäisesti. Esimerkiksi tuon lounaskysymyksen olen kuullut jo vuosia sitten, joten siinäkään ei ole mitään itsenäistä. Itse valitsisin Caesarin ja Cleopatran, koska voisin harjoitella latinaa ja olisi kiinnostavaa nähdä miten he käyttäytyisivät kahdestaan tietäen heidän yhteisen historiansa. Kai toi vastaus jotain kertoisi minusta ja voisi johtaa kiinnostaviin jatkokeskusteluihin, mutta en ymmärrä miksi tuo olisi jotenkin erityisen itsenäistä ajattelua.
Eihän se kysymys kerrokkaan, kysyjästä ei ollut kyse...
Miksi käännät asiat väärinpäin?
Reaktiosi Hitler & Mannerheim osaan kertoo itsenäisestä ajattelusta. Miksi et ymmärrä lukemaasi yhtään?
En varmaan ymmärrä lukemaani yhtään, koska sinä et yhtään osaa kirjoittaa. Kirjoita selkeämmin, niin ihmisten ei tarvitse arvailla mitä yrität sanoa.
En reagoinut Hitler/Mannerheim-juttuun, koska en nyt jaksanut eikä se kiinnostanut minua niin paljon. Minusta olisi mielenkiintoisempaa keskustella Caesarista ja Kleopatrasta ja olisin vähän pettynyt jos saisinkin Mannerheimin ja Hitlerin. Puhuiko Hitler englantia, koska en osaa saksaa? Jäisi keskustelu vähän lyhyeksi, jos meillä ei olisi yhteistä kieltä. Ajattelenko mielestäsi itsenäisesti, jos sanoisin, että minusta olisi kiinnostavaa keskustella Hitlerin kanssa? Kyselisin häneltä syitä hänen filosofiaan ja tekoihinsa.
Mitä tarkoitat "itsenäisella ajattelulla"? Tosi usein te tyypit, jotka puhutte "itsenäisestä ajattelusta" tarkoitatte itsenäisellä ajattelulla ainoastaan ajattelua, joka on eri kuin vallitseva ajattelutapa. Eli jos ajattelee jotain muuta kuin että Hitler oli kaikin tavoin ällöittävä hirviö, niin heti on joku itsenäinen ajattelija. Ei se nyt noin mene. Hitler oli hirviö, mutta kukaan ei ole täydellinen hirviö. Hitleriä voi kiittää esimerkiksi Saksan modernista eläinsuojelulaista. Lisäksi joku saattaa itsenäisesti ajatellen tullen samaan johtopäätökseen kuin mitä se vallitseva ajattelutapa on.
Mutta nyt mä en varmaan sun mielestä taas osaa yhtään ymmärtää kirjoittamaasi ja olen muutenkin tosi tyhmä... :(
Niinpä, tämä hassutteleva ja kepeä, säkenöivä ja impulsiivinen ap lienee tuollainen vain omasta mielestään - oikeasti kyseessä on rasittava jankkaaja, jonka mielestä muut ovat aina väärässä, vääränlaisia, väärällä asenteella jne. Seuralaiselle tuskin tulee suurta tarvetta hupsutella ja hihitellä uhkaavanoloisen, keskustelu- ja tilannetaidottoman mieliksi, kun on jo nopeasti oivaltanut, että nyt vaan mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti pois tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Olet siis deittaillut typeryksiä, jotka eivät kykene ajattelemaan itsenäisesti. Suljettuja mieliä, vaikka tietenkin ajattelevat itsestään toisin.
Näköjään heitä löytyy tältäkin palstalta iso nippu, kun vähän lukee mitä vastauksia sait tähän.
Tuntuisi suorastaan lottovoitolta, jos joskus tulisi vastaan nainen joka kyselisi tälläisiä "outoja" kysymyksiä, josta voisi kehittää vaikka millaista kiinnostavaa keskustelua. Ehkä tässä on pakko ryhtyä homoksi, mutta kun ei vaan pysty.
Mä voin kysyä juuri tuollaisia typeriä kysymyksiä ja olen yli 30-vuotias nainen. Silti en nyt saa oikein kiinni siitä, että miksi tuollaisia kysymyksiä kysyvät ihmiset jotenkin ajattelevat itsenäisesti. Esimerkiksi tuon lounaskysymyksen olen kuullut jo vuosia sitten, joten siinäkään ei ole mitään itsenäistä. Itse valitsisin Caesarin ja Cleopatran, koska voisin harjoitella latinaa ja olisi kiinnostavaa nähdä miten he käyttäytyisivät kahdestaan tietäen heidän yhteisen historiansa. Kai toi vastaus jotain kertoisi minusta ja voisi johtaa kiinnostaviin jatkokeskusteluihin, mutta en ymmärrä miksi tuo olisi jotenkin erityisen itsenäistä ajattelua.
Eihän se kysymys kerrokkaan, kysyjästä ei ollut kyse...
Miksi käännät asiat väärinpäin?
Reaktiosi Hitler & Mannerheim osaan kertoo itsenäisestä ajattelusta. Miksi et ymmärrä lukemaasi yhtään?
En varmaan ymmärrä lukemaani yhtään, koska sinä et yhtään osaa kirjoittaa. Kirjoita selkeämmin, niin ihmisten ei tarvitse arvailla mitä yrität sanoa.
En reagoinut Hitler/Mannerheim-juttuun, koska en nyt jaksanut eikä se kiinnostanut minua niin paljon. Minusta olisi mielenkiintoisempaa keskustella Caesarista ja Kleopatrasta ja olisin vähän pettynyt jos saisinkin Mannerheimin ja Hitlerin. Puhuiko Hitler englantia, koska en osaa saksaa? Jäisi keskustelu vähän lyhyeksi, jos meillä ei olisi yhteistä kieltä. Ajattelenko mielestäsi itsenäisesti, jos sanoisin, että minusta olisi kiinnostavaa keskustella Hitlerin kanssa? Kyselisin häneltä syitä hänen filosofiaan ja tekoihinsa.
Mitä tarkoitat "itsenäisella ajattelulla"? Tosi usein te tyypit, jotka puhutte "itsenäisestä ajattelusta" tarkoitatte itsenäisellä ajattelulla ainoastaan ajattelua, joka on eri kuin vallitseva ajattelutapa. Eli jos ajattelee jotain muuta kuin että Hitler oli kaikin tavoin ällöittävä hirviö, niin heti on joku itsenäinen ajattelija. Ei se nyt noin mene. Hitler oli hirviö, mutta kukaan ei ole täydellinen hirviö. Hitleriä voi kiittää esimerkiksi Saksan modernista eläinsuojelulaista. Lisäksi joku saattaa itsenäisesti ajatellen tullen samaan johtopäätökseen kuin mitä se vallitseva ajattelutapa on.
Mutta nyt mä en varmaan sun mielestä taas osaa yhtään ymmärtää kirjoittamaasi ja olen muutenkin tosi tyhmä... :(
Voi itku sun kanssas. Todellakin olet muutenkin tosi typerä, ja oikein npc:n perikuva. Vaikka on erikseen kirjoitettu, että vain npc/typerys pitäisi asettelua Hitlerin puolustuksena, silti menit tekemään juuri niin. Juuri tuo, on todiste itsenäisen ajattelun puutteesta. Smh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Olet siis deittaillut typeryksiä, jotka eivät kykene ajattelemaan itsenäisesti. Suljettuja mieliä, vaikka tietenkin ajattelevat itsestään toisin.
Näköjään heitä löytyy tältäkin palstalta iso nippu, kun vähän lukee mitä vastauksia sait tähän.
Tuntuisi suorastaan lottovoitolta, jos joskus tulisi vastaan nainen joka kyselisi tälläisiä "outoja" kysymyksiä, josta voisi kehittää vaikka millaista kiinnostavaa keskustelua. Ehkä tässä on pakko ryhtyä homoksi, mutta kun ei vaan pysty.
Mä voin kysyä juuri tuollaisia typeriä kysymyksiä ja olen yli 30-vuotias nainen. Silti en nyt saa oikein kiinni siitä, että miksi tuollaisia kysymyksiä kysyvät ihmiset jotenkin ajattelevat itsenäisesti. Esimerkiksi tuon lounaskysymyksen olen kuullut jo vuosia sitten, joten siinäkään ei ole mitään itsenäistä. Itse valitsisin Caesarin ja Cleopatran, koska voisin harjoitella latinaa ja olisi kiinnostavaa nähdä miten he käyttäytyisivät kahdestaan tietäen heidän yhteisen historiansa. Kai toi vastaus jotain kertoisi minusta ja voisi johtaa kiinnostaviin jatkokeskusteluihin, mutta en ymmärrä miksi tuo olisi jotenkin erityisen itsenäistä ajattelua.
Eihän se kysymys kerrokkaan, kysyjästä ei ollut kyse...
Miksi käännät asiat väärinpäin?
Reaktiosi Hitler & Mannerheim osaan kertoo itsenäisestä ajattelusta. Miksi et ymmärrä lukemaasi yhtään?
Sitä paitsi miksi ylipäänsä kysyisit kenet vastapuoli haluaisi lounaalle, jos se ei sinua ollenkaan kiinnosta? Olisit vaan heti sanonut, että mitä tekisit jos Mannerheim ja Hitler tulisivat lounaalle. Tuossa ei ollut edes mitään yhtymäkohtaa vastapuolen valintaan. Parempi kysymys olisi ollut, että mitä olisi tapahtunut, jos niiden kahden valitun henkilön lisäksi myös Mansku ja Hitler olisivat tulleet. Sitten se olisi edes vähän liittynyt vastapuolen valintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Olet siis deittaillut typeryksiä, jotka eivät kykene ajattelemaan itsenäisesti. Suljettuja mieliä, vaikka tietenkin ajattelevat itsestään toisin.
Näköjään heitä löytyy tältäkin palstalta iso nippu, kun vähän lukee mitä vastauksia sait tähän.
Tuntuisi suorastaan lottovoitolta, jos joskus tulisi vastaan nainen joka kyselisi tälläisiä "outoja" kysymyksiä, josta voisi kehittää vaikka millaista kiinnostavaa keskustelua. Ehkä tässä on pakko ryhtyä homoksi, mutta kun ei vaan pysty.
Mä voin kysyä juuri tuollaisia typeriä kysymyksiä ja olen yli 30-vuotias nainen. Silti en nyt saa oikein kiinni siitä, että miksi tuollaisia kysymyksiä kysyvät ihmiset jotenkin ajattelevat itsenäisesti. Esimerkiksi tuon lounaskysymyksen olen kuullut jo vuosia sitten, joten siinäkään ei ole mitään itsenäistä. Itse valitsisin Caesarin ja Cleopatran, koska voisin harjoitella latinaa ja olisi kiinnostavaa nähdä miten he käyttäytyisivät kahdestaan tietäen heidän yhteisen historiansa. Kai toi vastaus jotain kertoisi minusta ja voisi johtaa kiinnostaviin jatkokeskusteluihin, mutta en ymmärrä miksi tuo olisi jotenkin erityisen itsenäistä ajattelua.
Eihän se kysymys kerrokkaan, kysyjästä ei ollut kyse...
Miksi käännät asiat väärinpäin?
Reaktiosi Hitler & Mannerheim osaan kertoo itsenäisestä ajattelusta. Miksi et ymmärrä lukemaasi yhtään?
En varmaan ymmärrä lukemaani yhtään, koska sinä et yhtään osaa kirjoittaa. Kirjoita selkeämmin, niin ihmisten ei tarvitse arvailla mitä yrität sanoa.
En reagoinut Hitler/Mannerheim-juttuun, koska en nyt jaksanut eikä se kiinnostanut minua niin paljon. Minusta olisi mielenkiintoisempaa keskustella Caesarista ja Kleopatrasta ja olisin vähän pettynyt jos saisinkin Mannerheimin ja Hitlerin. Puhuiko Hitler englantia, koska en osaa saksaa? Jäisi keskustelu vähän lyhyeksi, jos meillä ei olisi yhteistä kieltä. Ajattelenko mielestäsi itsenäisesti, jos sanoisin, että minusta olisi kiinnostavaa keskustella Hitlerin kanssa? Kyselisin häneltä syitä hänen filosofiaan ja tekoihinsa.
Mitä tarkoitat "itsenäisella ajattelulla"? Tosi usein te tyypit, jotka puhutte "itsenäisestä ajattelusta" tarkoitatte itsenäisellä ajattelulla ainoastaan ajattelua, joka on eri kuin vallitseva ajattelutapa. Eli jos ajattelee jotain muuta kuin että Hitler oli kaikin tavoin ällöittävä hirviö, niin heti on joku itsenäinen ajattelija. Ei se nyt noin mene. Hitler oli hirviö, mutta kukaan ei ole täydellinen hirviö. Hitleriä voi kiittää esimerkiksi Saksan modernista eläinsuojelulaista. Lisäksi joku saattaa itsenäisesti ajatellen tullen samaan johtopäätökseen kuin mitä se vallitseva ajattelutapa on.
Mutta nyt mä en varmaan sun mielestä taas osaa yhtään ymmärtää kirjoittamaasi ja olen muutenkin tosi tyhmä... :(
Voi itku sun kanssas. Todellakin olet muutenkin tosi typerä, ja oikein npc:n perikuva. Vaikka on erikseen kirjoitettu, että vain npc/typerys pitäisi asettelua Hitlerin puolustuksena, silti menit tekemään juuri niin. Juuri tuo, on todiste itsenäisen ajattelun puutteesta. Smh.
"vain npc/typerys pitäisi asettelua Hitlerin puolustuksena". Voisitko osoittaa selvästi, missä näin lukee? Missä kukaan edes puolustelee Hitleriä?
Tiesitkö, että sorrut väittelyvirheeseen nimeltään Ad hominem? Silloin ei vastata toisen tekemiin argumentteihin vaan haukutaan vastaväittelijää.
Ja mielelläni kuulisin, mitä pidät itsenäisenä ajatteluna, jotta tietäisin miten voisin kehittää itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Jos lounaalle tulisi Mannerheim, hommaisin pöytään pullon kirkasta viinaa.
Jos Hitler saapuisi l.ounaalle , tlaittaisin pöytään kynttilöitä ja kynttilänjalkoja, kaksi challa-leipää liinalla peitettynä ja viinimaljan
hmm..se bibo onkin sitten seuraava juttu: kertoisin kimppakämpän säännöt ja olettaisin et lääkitys kunnossa.
Olet aitse ihme sekoboltsi ämm ä.
Hitler ja Mannerheim ovat todellakin käynet lounaalla.
googlaisin nopeasti, mitä silloin tarjottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös asiakaspalvelutilanteissa. Hankalin asiakasryhmä ovat juuri nämä +40v naiset.
Niin, he vaativat jo palvelua. Osaavat arvioida esim. asiakaspalvelijan tasoa. Ovat itsekin työelämässä. Aivan liian usein havaitsee kauppaliikkeissä, että asiakkaat ovat vain häiriöksi. Hälläväliä-ilmapiiri näkyy.
Positiivisuudella ja iloisuudella asiakaspalvelijat voivat vaikuttaa asiakkaiden mielialaan. Voivat jopa pelastaa päivän. Ajatelkaapa sitä.
IKEA pärjää kyllä ilman sinun pikku ostoksiasi ..älä sure
Alue: Aihe vapaa
Mä voin kysyä juuri tuollaisia typeriä kysymyksiä ja olen yli 30-vuotias nainen. Silti en nyt saa oikein kiinni siitä, että miksi tuollaisia kysymyksiä kysyvät ihmiset jotenkin ajattelevat itsenäisesti. Esimerkiksi tuon lounaskysymyksen olen kuullut jo vuosia sitten, joten siinäkään ei ole mitään itsenäistä. Itse valitsisin Caesarin ja Cleopatran, koska voisin harjoitella latinaa ja olisi kiinnostavaa nähdä miten he käyttäytyisivät kahdestaan tietäen heidän yhteisen historiansa. Kai toi vastaus jotain kertoisi minusta ja voisi johtaa kiinnostaviin jatkokeskusteluihin, mutta en ymmärrä miksi tuo olisi jotenkin erityisen itsenäistä ajattelua.