Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?

Katoaa se miehiltäkin. Kolmekymppinen hulluttelijamies kuulostaa Duudsonilta, ja treffit sellaisen kanssa eivät tosiaan naurata ketään.

Sosiaaliset taidot huononee somen myötä. Alkaa jo näkyä ihmisten kohtaamisissa. (sivusta)

Eiköhän nämä ole eri naisia. Ne hauskat ja keveät vakiintuivat silloin kaksikymppisinä. Ne haastattelijat etsivät edelleen. Sinun tilaisuutesi oli ja meni.

Kaikki ihmiset muuttuvat iän myötä. Taidat löytää niitä extreme treffikumppaneita vaan sieltä yläasteen puolelta.

Ehkä sinä olet tylsä?

Ikä tekee kaikilla tehtävänsä. Koiranpentu on leikkisä kunnes kasvaa aikuiseksi.

yleensä naiset kostaa entisten suhteiden epäkohdat seuraavalle miehelle :(

Ihmiset tuppaa kehittymään ja aikuistumaan. Toki miehissä on paljon näitä, jotka kuvittelee voivansa elää ikuisesti kuin teini-ikäiset.

Kolmekymppinen jo tietää hiukan, mitä haluaa. Ja haluaa ottaa selvää nopeasti, oletko sä just sellanen, mitä etsitään. Parikymppisenä oli pääasia päästä treffeille, ei niinkään se tyyppi, kenen kanssa menee. Ja silloin ihminen on paljon avarakatseisempi, kun ei tiedä millaista tyyppiä etsii. Myös se, että naisten kello tikittää (jos nainen siis etsii lapsilleen isää), niin se on oikeasti vakavaa puuhaa: on aikaraja, milloin haaveen voi toteuttaa ja puolison valinta ratkaisee paljon tulevan elämänlaadun (onko väkivaltainen, narsistinen, laiska, työtä vieroksuva, eli joutuuko lasten lisäksi huolehtimaan myös aikuisesta ihmisestä). Miesten on ehkä tätä vaikea ymmärtää, sillä isyydestä pääsee halutessaan helpommin eroon kuin äitiydestä.

Treffailu on Amerikan hömpötystä.

Etsi kaltaistasi seuraa. Kyllähän noista tinderkuvista ja kuvauksistakin jo osaa älykäs ihminen jokseenkin päätellä minkä tyyppinen nainen kyseessä. Viimeistään chatissa. Itse en ikinä pystyisi kuvitella seurustelevani jonkun kaavamaisen tylsän tavis npc-naisen kanssa.

Suomalaiset on ujoja ja varautuneita. Avautuminen kestää hetken.

Ehkä sinä olet tavallista suomalaista avoimempi?

Nuoret ovat optimisteja ja eivät osaa ajatella nenäänsä pitemmälle. Kokemukset pikkuhiljaa palauttaa maanpinnalle ja asioihin alkaa suhtautua realistisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä olet tylsä?

Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.

Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S

Ehkä ne naiset on jo seurustelleet toisin kuin ap ja tajunneet ettei ole mitään naurun ja keveyden aihetta. Sitähän nämä nuorempaan vaihtavat miehetkin hokee että pitää vaihtaa nuoreen tytönhetukkaan kun naisesta on tullut niin iloton. No se nuorempi ei vielä tiedä mikä sitä odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ( 31v) treffailu taas tuntuu lähinnä tervan juonnilta ja työhaastattelulta. Nettideiteissä on niasta todella vaikea saada treffeille ( vaikka olisikin jo mätsi muodostunut) ja kun se vihdoinkin saadaan sovittua, jää tunne että nainen tekisi kymmentä muuta asiaa mieluummin, mutta velvollisuudesta nyt lähtee katsomaan millainen tyyppi on. Treffeillä taas ei useinkaan naureta ääneen, harvoin myöskään avointa hymyilyä esiintyy. Koko treffien rakenne tuntuu kamalan kaavamaiselta, kysytään perus työpaikka, mitä harrastaa, perhesuhteet jne. Eikä näistä mihinkään tartuta sen syvemmin. Parin oluen jälkeen sovitaan treffien päättyneen, mutta ei mitään erikoista tunnetta tälläkään kerralla syttynyt ( missä ei sinänsä mitään väärää, mutta voiko noin arvattavilla ja tylsillä treffeillä edes syttyä?).

Tätähän se on - työhaastattelu. Ensin selvitetään onko sillä treffikumppanilla pinta kunnossa: ulkonäkö, sosiaaliset taidot, työpaikka, koulutus, normaalit perhesuhteet, järkevät harrastukset, asunto, auto. Sen jälkeen voidaan ehkä keskustella jostain muusta. Mutta jos nuo eivät osukaan siihen mitä oletettiin tai odotetaan niin sitten vain mennään rutiinilla läpi, kiitetään illasta ja lähdetään etsimään uudestaan. Tätä on nykymaailma. Ei keskitytä ihmiseen vaan etsitään aina sitä parempaa ja ei voida vaan vapautuneesti nauttia toisen seurasta, jos toisesta löytyy yksikin vika tai epätoivottava piirre.

Eri ikäisenä treffaillaan eri agendalla. Parikymppusenä sen tapailun ei oleteta johtavan mihinkään elunikäiseen sitoutumiseen. Myöhemmässä vaiheessa etsitään sitä kumppania jonka kanssa perustetaan perhe. Näin toki vain niillä, jotka haluavat lapsia. Kaikki ei edes sitä tahdo.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.

Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.

Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.

Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).

En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.

Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.

Tässä myös syy miksi suomessa naiset eivät pukeudu naisellisesti. On paljon turvallisempaa pukeutua huomaamattomiin vaatteisiin ja vältellä katsekontaktia kaikkien kanssa. Korkokengissä ja hameessa hymy kasvoilla kulkeminen  voi ollailman miesseuraa suorastaan vaarallista.

Ei vaan jaksa, tää on niin nähty ja todellakin tekisi mieluummin jotain muuta. Ne mielenkiinnon kohteet siirtyy vanhemmiten pois ihmisistä asioihin. Joku keskenkasvuisen kakaran tavoin käyttäytyvä aikuinen mies on aika turn off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä olet tylsä?

Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.

Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S

Oot aika raskasta seuraa tuon ”leikkisyytesi” kanssa.