Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko kuunnelleet sen Estonian onnettomuusyön radioliikennenauhoituksen? Minusta se on pahempi kuin kamalin kauhuelokuva :(
04.07.2020 |
Erityisesti siksi, että näiden pelastamaan menevien laivojen keskustelu on niin epätodellisen rauhallista ja asiallista. Meri myrskyää ympärillä, vähitellen alkavat tajuta, että jotain oikeasti kamalaa tapahtunut, ruumiita alkaa näkymään... silti kommunikointi on täysin rauhallista ja asiallista, kuin olisi ihan normipäivä... Itse menisin täyteen paniikkiin...
Kommentit (1306)
Olen itse parhaillaan merellä töissä ja eilen radioliikennettä kuunnellessani tuli mieleen Estonian hätäpuhelu, joka on tullut nauhoitteena kuunneltua lukuisia kertoja.
Täällä on puhuttu tilanteen vakavuuden ymmärtämisestä. Varmasti laivoilla ymmärrettiin vakava hätätila ja sen mukaan myös toimittiin, mutta tuskin kukaan henkilökunnasta edes Estonialla uskoi uppoamiseen. Oli ennennäkemätöntä, että noin suuri alus uppoaa tuollaisella vauhdilla. Lisäksi kerrosten vuoksi sen olisi pitänyt kellua pinnalla vesitiiviiden kerrosten ansiosta vielä hyvän aikaa väärinpäin kääntyneenä, näin on käynyt useamman laivan kohdalla. Muut laivat ymmärsivät että Estonia on mennyt pohjaan vasta kun Mariella saapui onnettomuuspaikalle. Muut laivat eivät myöskään silloin tienneet keulavisiirin irtoamisesta, joten varmaankin olettivat Estonian kelluvan pinnalla valot pois päältä tai sitten ympäri kääntyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The behaviour of those on the bridges of SILJA EUROPA and MARIELLA can simply be explained by their reluctance to accept whatever the Estonians did or did not do. When the first rather weak and hesitantly spoken Mayday was heard already at about 00.45 hours, the first thought of the officers on the bridges of the MARIELLA, SILJA SYMPHONY and SILJA EUROPA was probably something to the effect of "Oh no, not ESTONIA again, don't they even know what Mayday means?" and, indeed, the first message was not repeated. When the 2nd officer Ainsalu called 'Mayday' again rather weakly and hesitantly and even added "please" at 01.22 hours the reaction on the bridges of the Finnish and Swedish ferries was not much different (in the meantime the officers on SILJA EUROPA had changed watch at 01.00 hours). They simply could not believe that the situation on the ESTONIA was so bad as to justify a Mayday call, an impression which at the beginning may even have been underlined by Andres Tammes's statement: »We have a bad list ..... I believe that it is 20°, 30°.... we have blackout.« Only later, when his voice had become really desperate and the lights of ESTONIA had disappeared, did they realise that the situation was indeed very serious and then they reacted appropriately. A similar way of thinking may probably have influenced the speed at which the rescue operation was set into motion by those responsible, as will be explained in Chapter 22.3.
http://www.estoniaferrydisaster.net/estonia%20final%20report/chapter22…
Another matter is, I believe, worth mentioning and which should be remembered by you, who are investigating this here, it concerns the alerting. After they had called out the emergency messages it was only EUROPA and we who confirmed to them, and we really had big problems establishing contact with the coastal stations. It is not as they told the media that they picked up the emergency messages. They did not do that. They did not do that before we called them over mobile phone. EUROPA phoned Turku by mobile phone and we phoned Helsinki by mobile phone. After they had sent out the emergency messages it was just EUROPA and we who replied to them.
A: Does this mean that the Rescue Services ashore never confirmed the receipt?
T: They never confirmed anything.
A: Not the receipt of the messages?
T: No, they never did so before we stirred them up by mobile phone. At first we didn't even know whom to call.
We tried at once after he had received the information from ESTONIA about her position and so on, and after the contact was interrupted we both tried, we and EUROPA, to contact MRCC and Helsinki Radio, Mariehamn radio. At first over VHF Channel 16, the emergency channel. No reaction at all. Nobody was listening in and not even in Stockholm. So we changed over to 2182, which covers the whole Baltic Sea, and were calling and calling. No contact whatsoever. The only thing we heard was somebody else calling. He spoke to EUROPA thereafter. He heard that we were calling and we heard that he was calling, but there was no reaction from ashore.
A: That means in summary that ESTONIA was sending a Mayday which was immediately only received by MARIELLA and EUROPA. It was just you two confirming receipt?
T: Yes, that was, in any event, what we heard.
A: You then tried to contact the Rescue Services?
T: Yes.
A: Both in Finland and in Sweden.
T: Yes.
A: And you did not get any reply?
T: No.
http://www.estoniaferrydisaster.net/estonia%20final%20report/chapter22…
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri riski tulipalon syttyminen laivalla on? Voiko vaikka tupakasta syttyä oikeasti vaarallinen palo? Toivottavasti joku aiheesta tietävä vastaa, tämä nimittäin huolestuttaa minua.
Riski on mielestäni luokkaa ’kohtalainen’.
Kun googletat hakusanalla ’tulipalo matkustaja-laivalla’, löydät tuttuja laivan nimiä ihan tuosta viimeisen 3 vuoden sisältä! ;-P
Kun seuraavan kerran menette risteilylle, ottakaapa taskulamppu mukaan...
Kun menette hyttiinne, ruuvatkaapa huviksenne se huussin ilmastointikanavan kansi auki, ja kurkistelkaa sinne kanavaan taskulampun avulla.
Tulette hämmästymään nähtyänne mikä määrä siellä on höttöistä pölyä, siis koko kanavan matkalta niin pitkälle kuin silmä kantaa! :D
No mitä sitten?
No sitä sitten, että tämän samaisen ilmastointikanavan suullahan tapaa jengi tupakoida hyteissään, koska niissä on yleensä kohtalaisen hyvä imu (ei jää käryt hyttiin pyörimään), ja vessan ovi sulkemalla ei tarvitse sitä hytin puolella olevaa palovaroitintakaan niin jännittää... ;-)
Hyttitupakointia suunnitteleville vielä seuraava vinkki:
Se hytin palovaroittimen irrottaminen/rampauttaminen/disabloiminen on huono ajatus.
Ensinnäkin, se että se varoitin on hiljaa, ei automaattisesti tarkoita sitä etteikö se hälyttäisi :)
Jos siltä vie käyttösähköt, tavalla tai toisella, valvomoon tulee häly: ”hytin 137 palovaroitin pois käytöstä”
—> aika nopeasti hytin oveen koputellaan, ja jos et avaa, sinne tullaan omilla avaimilla sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paloriskistä vielä...
Ihan kaikki materiaalit voidaan pyroteknisesti kategorisoida karkeasti 4 eri luokkaan:
Cat1: Palamaton
Cat2: Paloa jatkamaton
Cat3: Paloa jatkava
Cat4: Paloa kiihdyttävä
Laivan kaikki kiinteät materiaalit, pinnat ja rakenteet, mukaan lukien kaikki sähkökaapelit ja pistorasiat valitaan luokista 1 ja 2, tai vähintään pintakäsitellään sellaisiksi.
Kantava ajatus on se, että mikäli palo syttyy, sen pitäisi teoriassa sammua itsekseen, tai ainakin edetä niin hitaasti että se pysyy pienellä, rajatulla alueella, ja sammutusmiehistö ehtii ja pystyy sen sammuttamaan, vaikka kävisivät kahvilla välissä sammutustöihin löntystellessään.
Näin siis hyttiosastoissa, ja muilla oleskeluun tarkoitetuilla kansilla.
Autokansi on sitten eri maailma...
Kun autokannelta saadaan palohäly, sinne siirrytään JUOSTEN!
Siellä kun tapaa olla ihan kunnioitettava määrä luokkien 3 ja 4 materiaaleja, rekkamiehet on tuoneet ne tullessaan... :-p
...ja todellakin, autokannen palot sammutetaan isolla letkulla, eikä todellakaan jätetä pelkkien sprinklereiden varaan, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että sprinklerit suihkuttavat vettä vain suoraan alaspäin.
Mikäli sprinklerin ja palopisteen välissä sattuu olemaan joku este (esim. rekan katto/pressu), on sprinklerin kyky sammuttaa ymmärrettävästi melko olematon...
kirjoitti:
Olen itse parhaillaan merellä töissä ja eilen radioliikennettä kuunnellessani tuli mieleen Estonian hätäpuhelu, joka on tullut nauhoitteena kuunneltua lukuisia kertoja.
Täällä on puhuttu tilanteen vakavuuden ymmärtämisestä. Varmasti laivoilla ymmärrettiin vakava hätätila ja sen mukaan myös toimittiin, mutta tuskin kukaan henkilökunnasta edes Estonialla uskoi uppoamiseen. Oli ennennäkemätöntä, että noin suuri alus uppoaa tuollaisella vauhdilla. Lisäksi kerrosten vuoksi sen olisi pitänyt kellua pinnalla vesitiiviiden kerrosten ansiosta vielä hyvän aikaa väärinpäin kääntyneenä, näin on käynyt useamman laivan kohdalla. Muut laivat ymmärsivät että Estonia on mennyt pohjaan vasta kun Mariella saapui onnettomuuspaikalle. Muut laivat eivät myöskään silloin tienneet keulavisiirin irtoamisesta, joten varmaankin olettivat Estonian kelluvan pinnalla valot pois päältä tai sitten ympäri kääntyneenä.
Miten tuo ympärikääntyneenä kelluminen olisi jotenkin käytännössä eronnut siitä, että laiva upposikin? Tarkoittaako se sitä että olisi oletettu pinnalla nurinpäin kelluvan aluksen osastot olisi sittenkin tarkoituksellisesti muodostaneet niitä ilmataskuja, joiden olemassaoloa yllättävän moni yrittää kovasti kieltää, joissa ihmiset olisi voineet odotella pelastajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polloidi kirjoitti:
Hyttitupakointia suunnitteleville vielä seuraava vinkki:
Se hytin palovaroittimen irrottaminen/rampauttaminen/disabloiminen on huono ajatus.
Ensinnäkin, se että se varoitin on hiljaa, ei automaattisesti tarkoita sitä etteikö se hälyttäisi :)
Jos siltä vie käyttösähköt, tavalla tai toisella, valvomoon tulee häly: ”hytin 137 palovaroitin pois käytöstä”
—> aika nopeasti hytin oveen koputellaan, ja jos et avaa, sinne tullaan omilla avaimilla sisään.
Viime risteilylläni huomasin että edelliset matkustajat olivat niksipirkkoilleet kumihanskan siihen hytin palohälyttimen ympärille. On se nyt kumma jos ei malta olla polttamatta hytissä mutta aika huolestuttavaa jos noinkin simppeli kikka disabloi hälyttimen.
Ilmoitin asiasta henkilökunnalle ja ehkä jatkossa siivoojat tajuavat katsoa kattoonkin.
Estonia-laivan onnettomuus oli hirvittävä tragedia, mutta hopeareunuksena senkaltaiset onnettomuudet sentään osaltaan hillitsevät ihmisten intoa huvimatkailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden asian haluaisin vielä täsmentää, turhaa riitelyä välttääkseni... :)
Kun shampanja-pullo poksahtaa laivan kylkeen, ja se lipuu telakalta neitsytmatkalleen, se on takuulla koko elinkaarensa parhaassa kunnossa, en epäile sitä hetkeäkään.
Laivan yleinen tiiveys on erinomaisella tasolla, vuotoja ei juurikaan esiinny, ja kaikki on muutenkin tip-top.
Kukaan ei varmaan jaksa enää kuunnella hetkeäkään kädenvääntöä laivojen vuotamisesta, joten unohtakaamme se ainakin hetkeksi, ja puhutaan nyt vaikka siitä tulesta ja paloturvallisuudesta.
Risteily-alukset on modulaarisia rakenteita, konstruktio siis muodostuu ikäänkuin ”lego-palikoista”, jotka liitetään toisiinsa.
Tällainen lokero/kennomainen rakenne on myös pyroteknisesti suotuisa, koska se mahdollistaa laivan osastoimisen siten, että palo pysyy omassa ”lokerossaan”, eikä naapuriin leviä.
Hienoa, kaikki toimii suunnitelmien mukaan!
...siis juuri tasan niin pitkään, kunnes risteilijä käy läpi elinkaarensa ensimmäisen ”face-liftin”, eli upgreidataan sisustus vastaamaan nykypäivän trendejä. :-p
Kun uutta ilmettä suunnitellaan, huomataan yleensä että myös laivan sähköistys kaipaa modernisointia. Laivan sähkölaitteiden sijainti saattaa muuttua, ja ennen kaikkea sähköpisteitä ja pistorasioita kaivataan lisää.
Kun urakoitsija on valittu, ja pätevyys laivasähköasennuksiin varmennettu, ollaan tyytyväisiä että huomattiin tämäkin remppa tehdä tässä samalla :)
On aika siirtyä käytännön toteutukseen...
Tarinan sankari on nimeltään Rane.
Rane on sähköasentaja.
Kun Rane katsoo sähköpiirustuksia, hän huomaa että yökerhon sähköt kannattaa tehdä kokonaan uusiksi, vanhaa kaapelointia ei kannata käyttää enää laisinkaan.
Rane yrittää ensin vetää vanhat kaapelit pois, mutta huomaa että niiden läpiviennit on pirullisen tiukkoja.
Koska kaapelointi sijaitsee välikatossa, kattopaneelien takana katseilta piilossa, niin paskat, jääköön vanhat kaapelit sinne, ei niitä kukaan valmiissa näe...
Rane säästi juuri itsensä useamman tunnin purkutyöltä, ja on tyytyväinen itseensä.
Uusille kaapeleille täytyy tosin nyt keksiä uudet läpivientien paikat, mutta se on nopea homma se! :)
Rane vetää 80mm rasiaterällä ronskisti riittävän määrän uusia reikiä välikatossa jokaisella mahdollisella seinällä ja nurkalla, josta arvelee ehkä haluavansa jonkun kaapelin läpi tuoda.
Nyrkin mentävistä rei-istä peukalon paksuiset kaapelit soljuu sulavasti läpi, vaikka niitä olisi pari kolmekin samassa nipussa.
(kukahan tolvana oli niistä alkuperäisistä tehnyt niin tiukat??)
Kun yökerho on saatu pakettiin, ja kattopaneelit paikoilleen, on välikatselmuksen aika.
Purseri myhäilee tyytyväisenä katsellessaan Ranen työn jälkeä, ja kehuu Ranea siististä asennuksesta. (kokeneena sähkärinä Rane tietää, että näkyvältä osaltaan kaapelien kannattaa olla suorassa...)
On aika siirtyä seuraavaan kohteeseen, joka on laivan illallisravintola.
Ravintolassa Rane ei enää edes yritä purkaa vanhaa kaapelointia, vaan ottaa suosiolla porakoneen ja rasiaterän kauniiseen käteen...
...ja puhkoo kauttaaltaan siis myös ravintolan kaikki ympäröivät palokatkot! :-/
Ammattiliitto tarjoaisi edullisen pikkujouluristeilyn. En kykene menemään, ahdistus risteilyjä kohtaan lisääntynyt. Tässä männä vuosina kävinkin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime risteilylläni huomasin että edelliset matkustajat olivat niksipirkkoilleet kumihanskan siihen hytin palohälyttimen ympärille. On se nyt kumma jos ei malta olla polttamatta hytissä mutta aika huolestuttavaa jos noinkin simppeli kikka disabloi hälyttimen.
Ilmoitin asiasta henkilökunnalle ja ehkä jatkossa siivoojat tajuavat katsoa kattoonkin.
No tuohan se on se toimiva tapa.
Se hälytin väijyy oikeastaan vain paria kolmea asiaa:
1) Saa itselleen sähköä
2) Kuoren alla olevassa ilmassa ei ole palokaasuja
3) Kuoren alla olevan ilman lämpötila on normaaleissa rajoissa.
Mikäli haluaa testata laivan henkilökunnan vaste-aikaa hyttihälyttimen osalta, kannattaa pistää suihku huutamaan kuumaa vettä, suihkuverho sivuun ja huussin ovi hyttiin auki...
:-p
Hälytin pysyy kyllä hissuksiin, mutta ovelta kuuluu pian koputus...
Polloidi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä laupiaana kuolemaa, jota ennen ehdit pelätä hulluna ja tietää todennäköisesti kuolevasi kohta tai ainakin tuntien päästä.
No, mielipiteitä on tässäkin ketjussa monia, ja osa tuntuu heittävän läppää aika kieli poskessa...
Johan tuossa eilen eräs, itseään ”meriteollisuuden ammattilaiseksi” tituleeraava, ja minua maakravuksi haukkuva ehti luonnehtia tulipaloa autokannella ”kiitolliseksi”.
Saman ”spesialisti” oli sitä mieltä, että paloa ei tarvitse lähteä edes sen kummemmin sammuttelemaan, pistää vaan sprinklerit päälle.
Kirsikkana kakun päällä, tämä sama yksilö alkaa tuulettaa alusta avaamalla sekä keulaportin, ETTÄ laivan peräluukut!
Juuei, mutta en nyt jaksa alkaa tarinoitasi sen enempää tuon osalta korjailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Rane tyhmä vai välinpitämätön?
Polloidi kirjoitti:
Yhden asian haluaisin vielä täsmentää, turhaa riitelyä välttääkseni... :)
Kun shampanja-pullo poksahtaa laivan kylkeen, ja se lipuu telakalta neitsytmatkalleen, se on takuulla koko elinkaarensa parhaassa kunnossa, en epäile sitä hetkeäkään.
Laivan yleinen tiiveys on erinomaisella tasolla, vuotoja ei juurikaan esiinny, ja kaikki on muutenkin tip-top.
Kukaan ei varmaan jaksa enää kuunnella hetkeäkään kädenvääntöä laivojen vuotamisesta, joten unohtakaamme se ainakin hetkeksi, ja puhutaan nyt vaikka siitä tulesta ja paloturvallisuudesta.
Risteily-alukset on modulaarisia rakenteita, konstruktio siis muodostuu ikäänkuin ”lego-palikoista”, jotka liitetään toisiinsa.
Tällainen lokero/kennomainen rakenne on myös pyroteknisesti suotuisa, koska se mahdollistaa laivan osastoimisen siten, että palo pysyy omassa ”lokerossaan”, eikä naapuriin leviä.
Hienoa, kaikki toimii suunnitelmien mukaan!
...siis juuri tasan niin pitkään, kunnes risteilijä käy läpi elinkaarensa ensimmäisen ”face-liftin”, eli upgreidataan sisustus vastaamaan nykypäivän trendejä. :-p
Kun uutta ilmettä suunnitellaan, huomataan yleensä että myös laivan sähköistys kaipaa modernisointia. Laivan sähkölaitteiden sijainti saattaa muuttua, ja ennen kaikkea sähköpisteitä ja pistorasioita kaivataan lisää.
Kun urakoitsija on valittu, ja pätevyys laivasähköasennuksiin varmennettu, ollaan tyytyväisiä että huomattiin tämäkin remppa tehdä tässä samalla :)
On aika siirtyä käytännön toteutukseen...
Tarinan sankari on nimeltään Rane.
Rane on sähköasentaja.Kun Rane katsoo sähköpiirustuksia, hän huomaa että yökerhon sähköt kannattaa tehdä kokonaan uusiksi, vanhaa kaapelointia ei kannata käyttää enää laisinkaan.
Rane yrittää ensin vetää vanhat kaapelit pois, mutta huomaa että niiden läpiviennit on pirullisen tiukkoja.
Koska kaapelointi sijaitsee välikatossa, kattopaneelien takana katseilta piilossa, niin paskat, jääköön vanhat kaapelit sinne, ei niitä kukaan valmiissa näe...Rane säästi juuri itsensä useamman tunnin purkutyöltä, ja on tyytyväinen itseensä.
Uusille kaapeleille täytyy tosin nyt keksiä uudet läpivientien paikat, mutta se on nopea homma se! :)
Rane vetää 80mm rasiaterällä ronskisti riittävän määrän uusia reikiä välikatossa jokaisella mahdollisella seinällä ja nurkalla, josta arvelee ehkä haluavansa jonkun kaapelin läpi tuoda.
Nyrkin mentävistä rei-istä peukalon paksuiset kaapelit soljuu sulavasti läpi, vaikka niitä olisi pari kolmekin samassa nipussa.
(kukahan tolvana oli niistä alkuperäisistä tehnyt niin tiukat??)Kun yökerho on saatu pakettiin, ja kattopaneelit paikoilleen, on välikatselmuksen aika.
Purseri myhäilee tyytyväisenä katsellessaan Ranen työn jälkeä, ja kehuu Ranea siististä asennuksesta. (kokeneena sähkärinä Rane tietää, että näkyvältä osaltaan kaapelien kannattaa olla suorassa...)
On aika siirtyä seuraavaan kohteeseen, joka on laivan illallisravintola.
Ravintolassa Rane ei enää edes yritä purkaa vanhaa kaapelointia, vaan ottaa suosiolla porakoneen ja rasiaterän kauniiseen käteen...
...ja puhkoo kauttaaltaan siis myös ravintolan kaikki ympäröivät palokatkot! :-/
Kaikki laivat rakennetaan lohkoista. Ei siksi että ne olisivat jotenkin modulaarisia, vaan yksinkertaisesti siksi että nosturit eivät kykene sen suurempia kappaleita siirtämään. Lohkojen lisäksi laivanrakennuksessa on muutama muukin ”yksikkö.” Runkosuunnittelu tehdään lohkoissa, varustelu ”alueissa”, jossa esim. jokin ravintola on tyypillisesti yksi alue. Yhdessä lohkossa voi olla useampi alue, ja yksi alue voi kattaa useamman lohkon. Turvallisuussuunnittelu taas koostuu osastoista, joita on palo- ja tulvaosastoja. Käytännössä siis sellainen alue jolta tulipalon tai tulvivan veden ei pitäisi pystyä leviämään.
Kun laiva tulee uudelleen varusteltavaksi, tehdään työ ihan samalla tavalla jollain telakalla kuin uudisrakennuskin, myös samoja luokituslaitosten standardeja noudattaen. Luokan edustaja luonnollisesti myös tarkastaa työt jotta luokitus voidaan edelleen pitää voimassa. Riski on ennemminkin niissä ”pikku fiksauksissa” ja muissa laivan päällä tehtävissä huoltotöissä joiden tekijänä voi olla vähän kuka vaan ja jotka tosiaan tarkastaa (jos tarkastaa) joku tyypillisesti aivan toisen alan koulutuksen saanut kaveri.
Ainoa oikeasti modulaarinen asia laivalla on hytit. Niiden osalta jopa puhutaankin hyttimoduuleista.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Olen itse parhaillaan merellä töissä ja eilen radioliikennettä kuunnellessani tuli mieleen Estonian hätäpuhelu, joka on tullut nauhoitteena kuunneltua lukuisia kertoja.
Täällä on puhuttu tilanteen vakavuuden ymmärtämisestä. Varmasti laivoilla ymmärrettiin vakava hätätila ja sen mukaan myös toimittiin, mutta tuskin kukaan henkilökunnasta edes Estonialla uskoi uppoamiseen. Oli ennennäkemätöntä, että noin suuri alus uppoaa tuollaisella vauhdilla. Lisäksi kerrosten vuoksi sen olisi pitänyt kellua pinnalla vesitiiviiden kerrosten ansiosta vielä hyvän aikaa väärinpäin kääntyneenä, näin on käynyt useamman laivan kohdalla. Muut laivat ymmärsivät että Estonia on mennyt pohjaan vasta kun Mariella saapui onnettomuuspaikalle. Muut laivat eivät myöskään silloin tienneet keulavisiirin irtoamisesta, joten varmaankin olettivat Estonian kelluvan pinnalla valot pois päältä tai sitten ympäri kääntyneenä.
Miten tuo ympärikääntyneenä kelluminen olisi jotenkin käytännössä eronnut siitä, että laiva upposikin? Tarkoittaako se sitä että olisi oletettu pinnalla nurinpäin kelluvan aluksen osastot olisi sittenkin tarkoituksellisesti muodostaneet niitä ilmataskuja, joiden olemassaoloa yllättävän moni yrittää kovasti kieltää, joissa ihmiset olisi voineet odotella pelastajia?
En tiedä ilmataskuista, mutta ympäri kääntyneen laivan pohjan päällä voivat laivasta pelastautuneet odottaa apua saapuvaksi. Jos siis eivät ole päässeet pelastuslauttoihin tms.
Estonian kohdalla se ei varmaan olisi kyllä auttanut, sillä pelastuneet kertoivat aaltojen huuhtoneen ihmiset pois laivan päältä, vaikka he siellä yrittivätkin mahdollisimman pitkään pysyä.
Ja ehkä jossain valtamerellä olisi laiva ja mahdolliset pelastautuneet helpompi löytää, jos laiva vielä kelluisi edes osittain pinnan yläpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Onko Rane tyhmä vai välinpitämätön?
Rane nyt vaan ei tiedä laivan rakenne-tekniikasta tarpeeksi, että ymmärtäisi tekevänsä hazardin puhkoessaan seiniä... :-/
Ja mistäpä Rane tietäisi, kun kukaan ei häntä koskaan ole aiheesta valistanut???
kannaisko valittajien vetää kortonki päähänsä
Alue: Aihe vapaa
Joo, ja sääennusteet kannattaa mulkoilla läpi ennen retkeä...
Itse lähdin kolmisen vuotta sitten syksyllä navakan puoleisessa tuulessa kotisatamasta.
Avomeren auetessa, merivartiosto-aseman suulla oli tehollinen aallonkorkeus (aallon huipusta aallon pohjaan) arviolta noin metrin luokkaa.
Ihan ensimmäistä kertaa en ollut veneeni kanssa tällaisessa aallokossa, joten rohkeutta ja itsevarmuutta riitti jatkaa retkeä, sillä erotuksella että päätin alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen pysytellä rannan tuntumassa.
Kiersin keskikokoisen saariryhmän, ohittaen sen mennessä ensimmäisen saaren rannan puolelta, ja palaten uloimman ja toiseksi uloimman välistä.
Saariryhmän takana oli hyvinkin suojaisaa, aallonkorkeus ehkä 20...30cm.
Tästäpä syystä yllätys olikin melkoinen, kun avomerelle takaisin saavuttuani, siis vain noin 20 minuuttia kestäneen saarien suojassa tekemäni lenkin jälkeen, vastassa olikin jo 2m korkea aallokko! :-/
No, kotisatamaan päästiin hengissä, mutta paluumatka oli kokemuksena sellainen, että kuvailisin sitä ehkä jollain toisella adjektiivilla kuin ’rentouttava elämys’...
Joka ikinen aalto piti arvioida erikseen (missä kulmassa sen kohtaa, ja paljonko pitää ottaa vauhtia että kippo jaksaa nousta sen päälle), siis jatkuvaa luovimista, ruorin veivaamista, ja kaasun kanssa pelaamista.
Kyseessä siis 4,8m pitkä avovene, 30hv perämoottorilla.