Koulu pyytää apua asperger lapsen kanssa, neuvoja?!

Joo onpa tosiaan opettajan vika. Nyt oikeesti haloo ihmiset! Jos normaaliluokalls on 27 oppilasta ja kahdella esimerkiksi Asperger tai jokin muu, on opettajan hiukan vaikee puuttua vain näiden kahden lapsen tarpeisiin kun 20muutakin tarvitsee huomioo ja tukea. Itse olen avustaja koulussa, jossa on ns. Oma koulu erityislaosille. Luokat ja opetusresurssit ovat rajalliset.  Nyt paikalla on n. Parikymmentä avustajaa ja välillä tuntuu ettei kukaan kerkiä minnekkään ja ensi vuonna vuonna avustajien määrö putoaa melkein puolella. Eli en ihmettele että erityislapsia yritetään tunkee normiluokkiin ja tietenkin se vaikeuttaa montaa asiaa, vähiten se vika kuitenkaan on opettajassa.. jaksamista vaaditaan kaikilta niin kauan kunnes valtio ja päättäjät tajuavat tilanteen..

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 18:40"]

Miksei muuta lapset voisi hieman tietää taustoja? 

Onhan se pikkasen hankalaa ottaa vastaan jatkuvasti noita juttuja ja koettaa olla niinkuin kaveri olisi samanlainen kuin muut, kun kerran ei ole.

Jos toinen jatkuvasti käyttäytyy erilailla kuin muut, on siihen toisilla oikeus saada jonkinlainen selitys, miksi näin on. Kyllä lapset yleensä ymmärtää asiat.

Meillä oli luokassa juuri noita pikkasen erilaisia ja meille selitettiin ja asia oli sillä selvä.

Jokainen sitten koetti omalla käytöksellään toimia heidän kanssaan hiukan toisin, ei otettu ihan kaikkea niin tosissaan ja annettiin mennä jotenkin ohi, ei kimpaannuttu, kun kerran tiedettiin tyypin ongelmat. Oltiin jopa puolustamassa, kun sivulliset ei tajunnut kaverin juttuja.

Osa porukasta oli kyllä tosi rasittavia, tunnilla jatkuvasti äänessä ja se meinasi viedä hermot, mutta siitäkin selvittiin, mutta en soisi omille lapsilleni sellaista riesaa, olen pahoillani, mutta tunnilla pitäisi olla rauhallista.

[/quote]Tuo toimii hyvässä luokassaa, mutta ei kaikissa luokissa henki ole niin hyvä. Jos on ollut aiemmin kiusaamista sairaus saattaa olla vielä parempi syy kiusata. Ohis

Juu, mutta ei heidän koulutuksessaan ole mitään erityisoppilaista. Hassua, että meillä on maisteritasoisia biologeja, mutta eivät osaa tehdä sydämensiirtoja...

Hanki lapselle läksyvihko ja pyydä opettajaa valvomaan että lapsi kirjaa annetut läksyt siihen.

Erityisyydestä kertomisessa on puolensa, hyvät ja huonot. Erityisyyden muut lapset kyllä huomaavat sanomattakin sehän on selvää. Jos asia kerrotaan luvallasi koko luokalle on opettajan oltava jämäkkä ja valvottava ettei asian tiimoilta tule kiusaamista.

Mielestäni avoimuudella voitetaan loppupeleissä tässä tilanteessa. Voisit jopa itse mennä kertomaan asiasta koko luokalle.

Hyvä että opettaja pyytää apua! Ei maisteriopettajia opeteta yliopistossa toimimaan as-lapsen kanssa. As:illa on koulussa haasteita, mutta niistä voi selvitä. Ope tarvitsee asiantuntija-apua. Paikkakunnasta ja tuurista riippuen koulussa saattaisi olla koulupsykologi, joka osaisi neuvoa asiassa. Erikoissairaanhoidon piiriinhän nämä lapset kyllä kuuluvat, eli sieltä voisi kyllä ainakin yrittää pyyttää jotakuta miettimään yhdessä opetusjärjestelyjä ja konsultoimaan opettajaa. Ja sitten on tietysti Autsimisäätiö ja Autismi- ja asperger-liitto. Tai onko koulussa sellaisia määrärahoja, joilla ope voisi päästä koulutukseen aiheeseen liittyen?

Oppilashuollon työntekijänä tietäisin kyllä heti, miten tämän omassa kaupungissani ratkaisisin, mutta tilanne vaihtelee kovasti paikkakunnittain.

Itse olisin varovaisen myönteinen sille, että luokassa käsiteltäisiin ainakin jollain tavalla sellaista aihetta, että kaikki ovat erilaisia.

Minulla on seiskaluokkalainen as-poika, joka sai diagnoosin vasta reilu vuosi sitten. Jo vuosia oli itsestään selvää, että "jotain on", mutta diagnoosi tuli vasta kuutosluokkalaisena. Koulussa pidettiin silloin esitelmiä ja sekä pojan, open, hoitavan tahon että meidän vanhempien mielestä oli hyvä ajatus, että poika piti esitelmän aspergerista. Luokkakaverit ymmärsivät tosi hyvin ja kokemus oli kaikin puolin positiivinen.

Kiitos lukuisista kommenteista!

Ainakin nyt sitten pitää vaatia, että lapsi saa apua vaikeisiin paikkoihin esim. läksyjen merkitseminen, eikä vain tyytyä siihen, että homma ei toimikaan. Ja että pilkkominen pitää onnistua ja rauhallinen paikka pitää onnistua. Ja ettei ennakoinnin merkitystä voi väheksyä, jotta asiat toimisivat.

Pahimmat tilanteethan on luonnollisesti olleet epäselvissä kaaostilanteissa, joissa on vielä hirmuinen melu.

Ja kysyn opettajan kurssille osallistumisen mahdollisuutta. erityisopettajakin oli lukenut lisää aiheesta, jotta pystyisi asiassa olemaan auttavana mukana. Pahintahan on tiedon puute ja sillä lapsen aseman edelleen hankaloittaminen. As lasta ei tässä koulussa ole tainnut aikoihin olla, sillä henkilökunta kokonaisuudessaan joutuu asioita opettelemaan.

Opettaja oli ajatellut, että esim. lasten keskinäisiä riitoja saisi pois sillä, että muiden pinna venyisi hivenen, jos tietäisivät, miksi lapseni ärsyttävästi töksäyttelee jne. Siinä lienee totuuden siemen. Mutta diagnoosia ei kannattane lähteä aukomaan, vain sitä, että jokin asia tuottaa hankaluutta.

ap