Koulu pyytää apua asperger lapsen kanssa, neuvoja?!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:25"]

lisäksi lapsi puhuu muille rumasti eli siis töksäyttää sanoa, mitä ajattelee. "oikeasti sinä et ole yhtään lahjakas musiikissa" sanoo jollekin tai huutaa pelissä jotain rumasti eli ei osaa kannustaa ja innoissaan on ja sitten ohjeistaa muita liialliselle komentelulla ja töksäyttelee.

 [/quote] 

Mistä asti rehellisyys on ollut ongelma? Ei ne osaamattomat mitään opi, jos niille valehdellaan koko ajan niiden taidoista.

sosiaalisissa tilanteissa "silmä" kun ei toimi, niin onhan se vähän haasteellista saada kavereita jne... vaikka ei nyt varsinaisesti lähtisi valehtelemaan.

t. ap

olisiko kenelläkään neuvoja?

Käännypä hoitavan tahon puoleen. Missä lapsi on saanut diagnoosin? Voit pyytää sieltä apua ja neuvoja.

Kysy tosiaan hoitavalta taholta. Itse suhtaudun hieman skeptisesti siihen että lapsen erityisyydestä kerrotaan toisille lapsille ja siitä tulee selitys silloin helposti myös osalle ihan hänen persoonaansa, ei välttämättä sairauteensa, liittyville asioille. Mutta riippuu tosiaan ongelmien vakavuudesta ja luonteeseta, ja varmaan lasta tutkinut ja tunteva taho osaa sanoa mikä olisi parasta.

Meillä pojalla ADHD ja emme halua missään kuuluttaa asiaa, emmekä opettaa pojalle sellaista että oppii itsekin että voi tehdä vähän mitä vaan ja sitten se kuitataan vaan sillä että kun hänellä on se ADHD. Noin meinasi jo käydä eräässä harrastusryhmässä, että poika alkoi käyttää hyväkseen diagnoosia saadakseen erityisoikeuksia.

Hupasaa, että meillä on maisterin tasoset opettajat opettamassa, mutta ne eivät tiedä mitä tehdä tälläsessä tapauksessa :-)

esim Tampereella opettajat voivat konsultoida asiantuntijoita:

http://www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/neptunus.html

ei julkista viankerrontatilaisuutta!

Autismi- ja aspergerliittoon yhteyttä, esim sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat voivat antaa hyviä neuvoja miten asiaa kannattaa luokassa lähestyä.

Meillä pojan asperger meni koulussa läpi tyylillä, me olemme kaikki erilaisia ja toisille jotkin asiat ovat vaikeampia opetella kuin muille.

ap: ongelmahan tässä on se, että lapsi on saanut diagnoosin yliopistollisesta sairaalasta, mutta hoitosuhdetta ei jäänyt, koska lapsi on "psyykkisesti hyvinvoiva" eikä ole mitään ns. liitännäissairautta eli hoito on kodin vastuulla ja mahdollisesti pitää hankkia uutta hoitosuhdetta, jos ylivoimaisia tarpeita ilmenee. lapsi on täysin diagnoosiin menevä as ja esim. kelan leirillä sanottiin, että sosiaalisesti kaikista vähiten taitavin koko ryhmässä. mutta koska kaupungin määrärahat menevät ylivilkkauden, liikkumisvaikeuksien ym. vastaavien ryhmien ylläpitoon eli tallaiselle lapselle ole tarjota mitään tukea???!!! ja nimenomaan tarvitsisi apua, ettei tulisi käytöshäiriöinen koska on vaikeuksia. en oikein tiedä, erottaako opettaja vaikeudet ja häiritsevän käyttytymisen eron. 

koululla kävi yksi konsultoiva opettaja, mutta siitä ei tainnut olla mitään apua.

opettaja ei kuulosta kovin pätevältä toimimaan erityislapsen kanssa. Lapsi ei ole psyykkisesti hyvin voiva jos on käytösongelmaa ja jumeja. Hakeutukaa uudelleen lääkäriin, vaatikaa kuntoutusta. Lapsellasi on myös oikeus HOJKSiin (henkilökohtainen opetuksen ja kuntoutuksen suunnitema),  jossa on kirjattu mitä tavoitteita lapsella on lukuvuodessa ja miten tavoitteeseen pyritään. Opettajan täytyy ihan itse linjata miten asian selittää, lapsellasi on oikeus erityisjärjestelyihin ja muilla ei ja siihen on syy. Nyt vaan pitää päättää miten se selitetään muille lapsille.

ap: lapselle ei ole tehty HOJKSia, 1-2 luokilla osasi koulussa "kaiken" vaikka tehtäviä jäi tekemättä paljon jne. nyt 3 luokalla on alkanut tulla osaamiseen liittyviä vaikeuksia. esim. lukee kirjat läpi tunnilla, eikä sitten kuuntele missä ollaan ja ei saa siten merkattua läksyjä ja sitten on taas tehtäviä ihan tolkuton määrä tekemättä. ja kirjat jää kouluun toistuvasti. kotona on tosi vaikea pysyä perässä, missä luokka menee ja opettajalta ei tule tietoa. joskus on mennyt kokeet ihan pieleen, kun ne on tulleet yllärinä, kun tieto ei ole ollut lapsella eikä kotona. olisi pitänyt osata poimia se esim. taululta. mutta kun ei kuuntele opetusta ja jos kuuntelee, kommentoi liikaa.

minkähän takia sanoivat, että olisi psyykkisesti hyvinvoiva kun on noita raivareita ollut aina, jumeja aina ja oman toiminnan ohjautuminen tosi heikkoa. se on parantunut iän myötä. diagnoosikin oli niin selvä, että tuli heti kun poika vietiin tutkimuksiin.

avustajaa pyysin koulun alkaessa, ei myönnetty edes luokkaan.

opettaja ei ole ilmeisestikään halukas erityisjärjestelyihin vaan haluaa, että lapsi olisi kuten muut. edellisen opettajan kanssa meni paremmin, mutta nyt on myös tullut halu olla sosiaalisissa porukoissa ja uusia haasteita on tullut sen myötä.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 17:38"]

ap: ongelmahan tässä on se, että lapsi on saanut diagnoosin yliopistollisesta sairaalasta, mutta hoitosuhdetta ei jäänyt, koska lapsi on "psyykkisesti hyvinvoiva" eikä ole mitään ns. liitännäissairautta eli hoito on kodin vastuulla ja mahdollisesti pitää hankkia uutta hoitosuhdetta, jos ylivoimaisia tarpeita ilmenee. lapsi on täysin diagnoosiin menevä as ja esim. kelan leirillä sanottiin, että sosiaalisesti kaikista vähiten taitavin koko ryhmässä. mutta koska kaupungin määrärahat menevät ylivilkkauden, liikkumisvaikeuksien ym. vastaavien ryhmien ylläpitoon eli tallaiselle lapselle ole tarjota mitään tukea???!!! ja nimenomaan tarvitsisi apua, ettei tulisi käytöshäiriöinen koska on vaikeuksia. en oikein tiedä, erottaako opettaja vaikeudet ja häiritsevän käyttytymisen eron. 

Tuo on ikävä kyllä päivän sana, valitettavasti. Ei ylivilkkaillekaan ole helppoa ns. ylläpitää hoitosuhdetta kun on ns. psyykkisesti hyvinvoiva kuten itse totesit. Kun adhd:n kanssa oli hankalampaa, oli hoitosuhde, mutta kun lapsi ei ollut "kriisin partaalla" niin hoitosuhde loppui.

Adhd liitolla on coachingia, jossa "valmentaja" voi tulla esim. opettajille kertomaan miten tulee toimia juuri ko. lapsen kanssa. Kannattaa selvittää "koutsaavatko" myös asseja.

[/quote]

kas. lainasinpa päin mäntyä..

Tuo on ikävä kyllä päivän sana, valitettavasti. Ei ylivilkkaillekaan ole helppoa ns. ylläpitää hoitosuhdetta kun on ns. psyykkisesti hyvinvoiva kuten itse totesit. Kun adhd:n kanssa oli hankalampaa, oli hoitosuhde, mutta kun lapsi ei ollut "kriisin partaalla" niin hoitosuhde loppui.

Adhd liitolla on coachingia, jossa "valmentaja" voi tulla esim. opettajille kertomaan miten tulee toimia juuri ko. lapsen kanssa. Kannattaa selvittää "koutsaavatko" myös asseja.

Ap, onko nuo sulle osoitetut kommentit siis sun itsesi kirjoittamia? Meinaan kun kommentin alkuun on tapana laittaa se, ketä kommentoidaan/kenelle viesti on ketjussa suunnattu - ja allekirjoitus (=kuka kommentin on kirjoittanut) laitetaan alas, kommentin loppuun...

No asiaan:

- ota yhteyttä diagnosoivaan tahoonne. Missään tapauksessa hoitosuhdetta ei katkaista, kuulostaa aivan omituiselta! Ja on aivan järkeenkäypä syy ottaa yhteyttä diagnosoivaan tahoon, jos tarvitsette esim. lääkärilausunnon mahdollista erityisopetuspäätöstä varten, mikä kuulostaa hyvinkin tarpeelliselta. Eli lapselle voisi hakea erityisopetuspäätöstä (normaaliluokkaan integroituna), koska siten olette automaattisesti oikeutettuja HOJKSiin ja tukitoimiin, eikä niistä tarvitse samalla lailla tahkota koulun kanssa.

- Diagnosoiva taho voi lähettää asiantuntijan palaveroimaan koululle. Samoin voisi ajatella erityisopettajan (koulullanne on joko sellainen omasta takaa tai alueellinen, kiertävä erityisope) ja opettajan ja teidän vanhempien palaveria. Luokanopettajalla tosiaan ei välttämättä ole emneitä keksiä konsteja as-lapsellenne, mutta asiantuntevaa apua on mahdollista saada. Viime kädessä oppilashuoltoryhmä käsittelee niitä konsteja.

- Suhtaudun epäillen luokkatovereille kertomiseen. Mikä oli sen motiivi - helpottaa opettajan työtä, jotta hän voi kokeilla lapseenne keinoja, joita ei salli muille lapsille? Mitä ne keinot sitten olisivat, se pitäisi ainakin ensin tietää. Vähintäänkin pyytäisin sinuna lupaa olla läsnä ko. valistustilaisuudessa.

- Ärsykkeiden vähentämistä kannattaa ainakin miettiä, mm. kaapeilla voi rajata as-oppilaan näkökenttää ja sijoittaa hänet pulpetttirivistössä niin, ettei katsele koko aikaa kaikilla puolillaan muitten oppilaiden tekemisiä.

- Samaten opettaja voi panostaa siihen, että iltapäivällä koulun päättyessä katsoo lapsen kanssa, mitä kirjoja ja läksyjä pitikään tehdä - siihen ei mene minuuttia enempää aikaa.

Muihin ongelmiin on erityisopettajalla varmaan kertoa konsteja, nyt tarvitaan kunnollista palaverointia.

- as-lapsen äiti-

Lapsesi pitäisi päästä erityiskoluun, koska opettajan pitää opettaa ja noi jumit tarvitsee jo vakituisen avustajan. Itse olin vähän aikaan erityiskoulussa avustajana ja hankalin oli se aivan tavallinen hyvin lievästi autistinen lapsi. Jopa vilkkaat adhd lapset on helpompia. Noi jumit ja omantoiminnanohjaus on hankalia ja jos ope keskittyisi niihin niin ei pystyisi opettamaan. En ymmärrä miksei ope voi merkata lapsen läksyjä ja laittaa wilmaan kokeet. Selkeesti lapsesi ei pärjää normaalissa ryhmässä. Aspergerit joutuu myös usein kiusatuksi ja koko ajan ollaan sosiaalisella törmäyskurssilla.

Miksei muuta lapset voisi hieman tietää taustoja? 

Onhan se pikkasen hankalaa ottaa vastaan jatkuvasti noita juttuja ja koettaa olla niinkuin kaveri olisi samanlainen kuin muut, kun kerran ei ole.

Jos toinen jatkuvasti käyttäytyy erilailla kuin muut, on siihen toisilla oikeus saada jonkinlainen selitys, miksi näin on. Kyllä lapset yleensä ymmärtää asiat.

Meillä oli luokassa juuri noita pikkasen erilaisia ja meille selitettiin ja asia oli sillä selvä.

Jokainen sitten koetti omalla käytöksellään toimia heidän kanssaan hiukan toisin, ei otettu ihan kaikkea niin tosissaan ja annettiin mennä jotenkin ohi, ei kimpaannuttu, kun kerran tiedettiin tyypin ongelmat. Oltiin jopa puolustamassa, kun sivulliset ei tajunnut kaverin juttuja.

Osa porukasta oli kyllä tosi rasittavia, tunnilla jatkuvasti äänessä ja se meinasi viedä hermot, mutta siitäkin selvittiin, mutta en soisi omille lapsilleni sellaista riesaa, olen pahoillani, mutta tunnilla pitäisi olla rauhallista.

15, kyllä assit pärjäävät usein normaaliluokallakin, kunhan opettaja on perillä aspergereihin soveltuvista opetusmetodeista. Koulussa on varmuudella myös koulunkäyntiavustajia, joita (varsinkin jos lapselle haetaan erityisopetuspäätös) saa luokkaan niillä tunneilla, joilla ongelmia tuppaa eniten esiintymään.

-14-

Vaikka me opet ollaan maistereita KASVATUStietessä, niin opintoihimme kuuluu aivan käsittämättömän vähän ERITYSPEDAKOGIIKKAA (omana opiskeluaikana 3 ov.) Harjoitteluissa en kohdannut yhtään erityslasta ja vaikka luokassa olisikin ollut sellainen, en olisi voinut sen syvemmin paneutua hänen haasteisiinsa, kun harjoittelun tavoitteena oli kehittää omaa pedakogiikkaa ja eri aineiden pedakogiikkaa.

Vasta töissä ollessa olen kohdannut erityislapsia ja kaikki on pitänyt opetella ja kysellä kollegoilta, kuntouttajilta ja vanhemmilta. Ja vaikka kuvittelisi tietävänsä jostain diagnoosista jotain, niin kaikki ovat kuitenkin yksilöitä ja siksi asioista pitää edelleen kysellä ja neuvotella vanhempien ja muiden tahojen kanssa. Minusta on hienoa, että opettaja on halunnut kysyä asioista teiltä, koska te olette enemmän lapsenne asiantuntijoita kuin koulu tai opettaja. Mitä enemmän olette valmiita jakamaan omia tietoja, sitä enemmän lapsenne hyötyy.

Opettajalla on luokallaan myös hyvässä lykyssä 25 muuta oppilasta, joista useampi voi olla erityisen tuen piirissä ja silloin ei aika vain riitä kaikkeen ja vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Muistuttaisin myös, että ei ole kovin kauaa siitä, kun erityislapset olivat erityisluokissa. Nyt pyritään integoimaan kaikki tavallisille luokille ja MITÄÄN LISÄRESURSSEJA EI OLE ANNETTU. Itselläni on luokassa kolme erityisen tuen piirissä olevaa oppilasta ja ainoat resurssit ovat erityisopettaja 2h/vko ja avustaja 1h/vko. Kaksi heistä olisi aiemmin opiskellut erityisluokassa, jossa todennäköisesti kokoaikainen avustaja ja tietysti pieni ryhmä.

Oikeastaan ihmettelen, miksi vanhemmat eivät ole reagoineet näihin resurssien vähyyteen. Se, että me opet siitä marisemme ei johda mihinkään. Ainoastaan vanhempien tiukalla palautteella voisi mielestäni saada jotain aikaan.

Ja sinuna kysyisin, miksi opettaja kokee tarpeelliseksi kertoa muulle luokalle asiasta. (siis joku konkreettinen asia, johon hän ajattelee sen auttavan) Yksi erittäin kokenut ja loistava erityisopettaja opasti minua aikoinaan tästä asiasta niin, että pitää olla mahdollisimman hienotunteinen, mutta myös rehellinen. Tulee myös tarkoin harkita, milloin ja mitä tarkoitusta varten halutaan kertoa muille (autetaan oppilasta vs. helpotetaan omaa työtä). Hän kertoi esimerkiksi keskustelleensa aiheestä Tourette-oireista kärsivän oppilaan vanhempien kanssa ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että on parempi kertoa, että muut ymmärtävät. Asiasta ei kuitenkaan kerrottu Tourette nimellä, vaan lapsen tasoisesti, mutta niin että muut ymmärsivät, että oppilas ei voi mitään "hassulle" käytökselle. Tämä oli tässä tapaukesssa oikea ratkaisu ja helpotti lasta, luokkaa ja opettajaa.

Itselläni on myös ollut diabetekseen sairastunut oppilas ja vanhemmat ovat pyytäneet itse kertomaan siitä muulle luokalle. Tässä on kuitenkin kyse ehkä vähän eri tavalla leimaavasta sairaudesta

Komppaan! Kannattaa kertoa ainakin yleisellä tasolla, mistä on kysymys. Erilainen käytös kyllä huomataan lasten keskuudessa ja on aina parempi, että asia on aikuisten toimesta asiallisesti selitetty. Sama koskee erilaisia psyyken ongelmia. Vaikeminen ei edesauta sitä, että muut lapset/aikuiset osaisivat ymmärtää erilaista lasta. On parempi "leimaantua" jollain diagnoosilla kuin "idiootina" "vaikeana", "tyhmänä", "ilkeänä" jne,

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 19:14"]

Komppaan! Kannattaa kertoa ainakin yleisellä tasolla, mistä on kysymys. Erilainen käytös kyllä huomataan lasten keskuudessa ja on aina parempi, että asia on aikuisten toimesta asiallisesti selitetty. Sama koskee erilaisia psyyken ongelmia. Vaikeminen ei edesauta sitä, että muut lapset/aikuiset osaisivat ymmärtää erilaista lasta. On parempi "leimaantua" jollain diagnoosilla kuin "idiootina" "vaikeana", "tyhmänä", "ilkeänä" jne,

[/quote]

Olen opettaja ja samaa mieltä. Kannattaa kertoa, mutta yleisellä tasolla. Itselläni on useita Asperger-oppilaita, lievempiä ja vaikeampia. Oppilaat sietävät yleensä hyvin erilaisuutta, mutta vaativat tasaveroista kohtelua. Jos jonkun "erityisyydestä" ei kerrota, saatetaan juuttua loputtomiin keskusteluihin siitä miksi joillekin sallitaan tietty käytös ja joitakin siitä rangaistaan. Ja muiden oppilaiden vanhemmat eivät välttämättä auta yhtään asiaa. Opettaja ei voi asiaa selventää, jos ko. oppilaan vanhemmat eivät anna lupaa.

Niissä tapauksissa, joissa kaikki tietävät, että jollain lapsella on erityisia hasteita, on tilanne paljon helpompi. Kyllähän lapset itse helposti huomaavat, jos joku on erilainen. Pahimmassa tapauksessa erikoista käytöstä käytetään kiusaamisen välineenä. Mutta kuten tuossa jo sanottiin, on hyväksyttävämpää olla erilainen diagnoosilla kuin vain helposti suuttuva ja huonokäytöksinen... Ja Asperger-oppilaathan usein ovat akateemisesti taitavia, joten mitään "tyhmäksi" leimaantumista ei tarvitse pelätä.

Jos oma lapseni olisi tuossa tilanteessa, niin mielelläni kertoisin. Mitään tarkkoja diagnooseja ei tietenkään tarvitse kertoa, mutta voi sanoa, että Asperger-tyyppisistä haasteista on kyse ja siksi lapsi käyttäytyy välillä hieman erikoisesti. Ja tietysti puolin ja toisin mietitään, miten mahdollisissa konfliktitilanteissa toimitaan. Näitä keskusteluja kouluissa käydään joka tapauksessa, mutta jos oppilaan erityisyyden saa mainita, niin kaikkien on helpompi miettiä mistä kaikesta kannattaa provosoitua (töksähtävää kommenttia ei välttämättä tarkoitettu loukkaukseksi jne.). Tämä ei tietenkään tarkoita, että huonoa käytöstä tulisi sallia tai että se olisi hyväksyttävää, mutta auttaa muita ymmärtämään tilannetta.

lapseltasi ei voida vaatia, että hän olisi kuin muut, koska se ei onnistu, hänellä on neurobiologinen syy siihen. Suosittaisi myös ainakin erityisopettajan konsultointia, ehkä pienempään ryhmään siirtymistä. Lapsi ei voi voida hyvin sellaisessa ryhmässä ja ohjauksessa, jossa häntä ei ymmärretä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla aspergeria ei pidetä minään, jos oireet eivät ole vaikeita.

Paha asia tässä on se, että diagnosoinut taho on saanut sinut uskomaan, että lapsesi ei tarvitse apua. Se ei ole totta. Vaadi hojksin järjestämistä, tukitoimia luokkaan ( esim tehtävien pilkkomista osiin, rauhallista nurkkausta rauhoittumiseen ja mahdollisuutta tehdä tehtäviä ja lukea yksin. ja erityisopettajan konsultointia. Minusta luokanopettajan pitäisi kääntyä erityisopettajan puoleen vanhempien luvalla.