Tiedätkö ketään äitiä, joka olisi lähtenyt baariin/juomaan melkein heti vauvan synnyttyä?

Aika hauskaa, olisi kiva kinastella naamatusten!

Sitäpaitsi mielipiteeni koskee pieniä vauvoja ei leikki-ikäisiä.Eli jos ei putkeen ole raskaana niin kai sitä esim. 8kk pystyy olemaan ilman niitä " aikuisten huveja" ja sitten käydä joskus baarissa.

Tosin ymmärrän että jos se ukko-kulta ravaa ulkona koko ajan ja joutuu kökkimään yksin kotona aina niin kyllä se potuttaa...

Tuskin traumoja saa mutta jos olisin tuon ajan ristelyllä hurvittelemassa niin keikka psykologille olisi edessä.

Joo, mun kaveri sai toisen lapsensa ja oli ollut yhden yön kotona kun minä hoidin lasta että hän pääsi baariin. tosi tyhmää mun mielestäni, mutta kyllähän mä autoin häntä lastenhoidossa ja hienosti se sujui. toki vähän pelotti niin pientä hoitaa.. :S

Vierailija:

Joo, mun kaveri sai toisen lapsensa ja oli ollut yhden yön kotona kun minä hoidin lasta että hän pääsi baariin. tosi tyhmää mun mielestäni, mutta kyllähän mä autoin häntä lastenhoidossa ja hienosti se sujui. toki vähän pelotti niin pientä hoitaa.. :S

Joku rentoutuu hieronnassa ja toinen ravintolassa ja kolmas on ensimmäiset 3 vuotta lapsensa kanssa. Kaikki kolme osaavat varmasti olla loistavia äitejä. Te jotka oikeasti tunnette vauvan psyykkistä kehitystä, tiedätte kyllä, ettei vauvalle ole ollenkaan haitaksi olla turvallisen aikuisen hoidossa, on se sitten isä tai äiti tai mummi.



Työskentelen lastensuojelussa ja voin kertoa teille, että on olemassa myös oikeasti välinpitämättömiä vanhempia. Eivätkä he käy kerran kuussa baarissa vaan välinpitämättömyys on ihan eri luokkaa. Vaan einpä kerro esimerkkejä, joku joka järkyttyy yhdesrä baarireissusta, voisi menettää yöunensa kun tietäisi millaisia vanhempia tästä maasta löytyy.



t. sossutantta joka itsekin vaihtaa joskus äitinä vapaalle

No, juomana oli kahvia ja ko baari oli työpaikkani. Kävin siellä kertomassa mitä vauvalle kuuluu ja näyttämässä kuvia vauvasta. Lähdin synnyttämään 2 päivää ennen äitiysloman alkua ja suoraan töistä.



Seuraavan kerran olin erossa lapsesta, kun hän oli 10kk ja heti viikon putkeen, sillä olin synnyttämässä kuopusta. Ryyppäämässä olin ensimmäisen kerran, kun kuopus oli vähän yli vuoden. Siitä eteenpäin lapset ovat olleet yökylässä alkuun parin kuukauden välein ja nyt vanhempana saattavat olla (loma-aikana kaikki on toisin :) ) parikin yötä viikosta jossain muualla kuin kotona. (Joskus olen juhlimassa, useimmiten en.)

t. hoikka, huoliteltu, iloinen, sosiaalinen ja nätti alle 30-v. kahden lapsen äiti, jolle ei tulisi mieleenkään käydä baarissa rentoutumassa tai joka muutenkaan kokisi tarvitsevansa lomaa lapsistaan. Lapseni ovat hartaasti toivottuja ja nyt kun minulla on heidät ja he ovat vielä niin pieniä, että äiti on tärkein, elän heille. On ihan täysin omasta asenteesta kiinni, vaatiiko tämä kuvaamaasi marttyyrimeininkiä vai ei - minun tapauksessani ei vaadi. On satoja ja taas satoja tapoja rentoutua, pitää hauskaa ja nauttia elämästä LASTEN KANSSA.

Minä en muistanut kohtuutta, ekaks piti päästä kerta kuukaudessa, sit joka viikko ja lopulta melkein päivittäin, tulin riippuvaiseksi bilettämisestä. En jaksanut keskittyä lapsiin ollenkaan vaan odotin ja säädin kokoajan et pääsen ulos. Niinhän siinä sit kävi et lapset huostaanotettiin ja hauskuus oli tipotiessään. Kovan tien kuljin, että tänä päivänä meillä on asiat hyvin, lapset asuvat taas meidän kanssa ja bilettänyt en ole kertaakaan yli kahteen vuoteen ja onneksi ei tee mielikään. Mun kohdalla kävi niin et piti ensin menettää että osaan arvostaa sitä mitä minulla on...sääli jo lapsienikin takia.

Että jos vaikkapa kolmeviikkoisen on jo valmis jättämään hoitoon mummulaan kun on niin karmean väsynyt, niin helpommaksi se vaan ajan kanssa käy. Puolivuotias onkin jo viettänyt kymmenen yötä mummolassa, vuoden ikäinen saattaa olla joka viikonloppu tai joka toinen viikonloppu hoidossa. Se kyllä näkyy jo lapsen turvallisuudentunteessa. Ei se rajoitu siihen että äiti on poissa vaikka 10 tuntia, aistiihan pienikin lapsi jo sen että äiti vie mummolaan koska ei halua olla minun kanssa. Eipä ihme että monelle näille mummolassa hoidossa oleville mummo onkin hirveän tärkeä ihminen, mummo kun ei jätä mihinkään.



Lapsellista on kuitata baarikäyntinsä sanomalla että " ei se lapsi siitä mihinkään kuole" . Valitettavan usein kun näyttää ainakin tämän palstan perusteella että ei ole asiaa tuon pidempään jaksettu miettiä. Miltähän teistä itsestänne tuntuisi kun maailman rakkain ihminen (ja todella, äiti on maailman rakkain ihminen, lapsen tuki ja turva) jättäisi vaikkapa sen pari kertaa kuukaudessa jonnekin syystä jota ette ymmärrä, häipyisi vaan?



Kyllä on äitejä moneen lähtöön.

Lapsi syntyi torstaina puolen päivänä maissa, sisko pääsi lapsen kanssa sairaalasta pois perjantaina iltapäivällä (3.lapsi). Ja sillon pe-iltana sitten lähti miehensä kanssa ryyppäämään. Ja tää on aivan totta.



Minä olin vahtimassa niitä kahta vanhempaa lasta. Siskoni sitten vaan sairaalasta tullessaan ilmotti että " kai sä voit tän kolmannenkin siinä sivussa vahtii" . Olin ite sillon 18-vuotias ja jotenkin tuli niin yllätyksenä tuo baariin lähtö että en osannu kieltäytyä. En ollu koskaan aiemmin ees nähny niin pientä lasta ja sitten piti ottaa vielä vastu siitä moneks tunniks.



Hoidin muuten sitä vauvaa, ja näitä vanhempi lapsia, tosi monta kertaa siskoni ryypätessä. Kerran olin ite jopa lähes 40 asteen kuumeessa kun sisko lapsensa mun luo hoitoon. Eikä uskonu kun sanoin etten voi vahtii kun oon kipee. Pienin oli sillon pari kuukautta. Muistan istuneeni sohvalla vauva sylissä ja juotin sille pullosta maitoo. Sit oli pakko sanoo vauvan 4v. isosiskolle että vietkö tän vauvan sänkyyn nukkumaan kun minä en jaksa nousta. Tuon jälkeen en suostunu enää lapsenlikaks siskolleni.

En muista, millon ensimmäisen kerran olin viihteellä vauvan syntymän jälkeen, mutta olisikohan ollut tuossa 2kk kieppeillä.



En ymmärrä, miksi baareissa, bileissä ym. käynti ja vauvan tulo poissulkevat toisensa?? Eihän se vauva minun viihteelläkäynnistä kärsi!!



Jos baareilu ym. kuuluu jonkun elämään ja menoihin, niin mitä vikaa siinä on? Niin kauan, kuin vauva ei siitä kärsi?



En minä nyt kovin usein käy, mutta en kovin harvoinkaan.



Viikot olen, leikin, viihdyn ja teen kaikenlaista mukavaa vauvan kanssa. Yhtenä iltana saatan sitten lähteä kavereiden kanssa alkuillaksi jonkun luo istumaan, ja sitten bariin.

Aamulla jälleen jatketaan ydessäoloa. Viikonloppuisin yleensä päivällä lähdetään johonkin reisuun naapuripaikkakunille tai muuten vain ulkoilemaan.



Meidän tyttö on ollut 2kk iästä alkaen mummulassa kerran viikossa yötä. Mulle on tärkeää, että vauva viettää paljon aikaa isoäitinsä kanssa. Samoin se, että isoäiti saa viettää paljon aikaa vauvan kanssa... ei noilla mummuilla ja papoilla sitä elinaikaa enää hirveästi ole, joten mitä se minulta on pois, jos mummu ja vauva viettävät yhteistä aikaa?

Miksi se on vaikea ymmärtää, että minulle on tärkeää, että isovanhemmat ovat lapseni elämässä?? Minulla ei koskaan ole ollut sitä mahdollisuutta itselläni.



57

Siis kun jätti vuorokauden ikäisen hoitoosi?

Itsellänikin olisi mahdollisuus laittaa isovanhempien hoiviin lapset vaikka kuinka usein, mutta kyllä mun mielestä 1-2krt/6kk on aivan riittävä. Kerta viikkoon on liian usein mutta tämä on MINUN mielipiteeni ja minulla on oikeus siihen. Oletko muuten työelämässä? Jos et, niin miten sit kun olet? Viikonloput ovat ainoita hetkiä että sinulla pitäisi olla aikaa lapsellesi, vietkö silloinkin lapsesi hoitoon?

entäpäs sellainen tilanne, että meillä tyttö on kauheastim pappansa perään, ja silloin kun käydään papalla ja mummulla, niin tyttö ei haluakkaan lähteä mukaamme kotiin...

ei ole usein hoidossa, hyvin harvoin.

Mutta isovanhemmat käyvät paljon kylässä ja puolin ja toisin kyläillään kun niin lähellä asutaan toisiamme.

Joten oonko nyt sit ihan sika huono mami kun jätän lapseni sinne yöksi kun niin kovasti haluaa (ei saada autoon tms)

ja me muut mennään kotiimme nukkumaan ja haetaan seuraavana päivänä pois???? ;))))

Ja marimekko paitasi helma väpättää tänne asti.

En ole vielä työelämässä, vaan aloitan vikan vuoden opiskelua elokuussa.



Olisi pitänyt tietenkin tarkentaa, että nyt tyttö ei ole ollut yökylässä... hmmm... onkohan siitä jo 4kk aikaa. Vauva-uintien vuoksi siis oli mummilassa aina pe-la yön.



Tällä hetkellä olen juuri duunissa, teen keikkahommaa freelancena. Juuri tällä sekunnilla on ihan älytön ikävä tyttöä, niinkun on aina, kun hän on hoidossa... En sano, että (omituisen) periaatteeni (että mummin kanssa saa viettää aikaa) takia " uhraisin" omaa aikaani vauvan kanssa, mutta joskus siltäkin tuntuu.



kuten totesin, mielestäni mummit ja papat saavat suhteessa kuitenkin viettää niin kovin vähän aikaa lastenlastensa kanssa, joten miksi heille ei suotaisi sitä iloa? Koska se minulta ole pois...



57

Vauva-aika kestää hetken ja sitä et saa takaisin. Miksi aina yökylään ei esim. 2h päivällä??

p########