Lue keskustelun säännöt.
"Lapset olivat elämäni suurin virhe"
24.04.2013 |
Naisen rehellinen tunnustus siitä, miten myöntyminen äitiyteen vain miehen miellyttämiseksi osoittautui kauhistuttavaksi virheeksi. Arvostan todella paljon kaikkia naisia, jotka rohkenvat puhua näin voimakkaasta tabuaiheesta. Kaikki äidit eivät suinkaan nauti äitiydestä, ja moni olisi jättänyt lapset tekemättä, jos saisi valita uudelleen. Aikaisemmilla sukupolvilla ei ollut samanlaista vapautta valita äitiyttä kuin nykyisillä, mutta edelleen moni nainen hankkiutuu raskaaksi vain, koska se tuntuu väistämättömältä tai asiaa ei tule mietittyä sen enempää.
Toivottavasti tällaiset puheenvuorot saavat nuoret naiset ymmärtämään, että lapsia kannattaa hankkia vain jos tuntuu, ettei voi elää ilman niitä.
Kommentit (98)
Oletteko lapsiperhe-elämän rankkuudesta yllättyneet miettineet avioeroa? Siis että joka toinen viikko saisi hengähtää, toinen viikko olisi sitten entistäkin raskaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 12:06"]
Miehiltä kommentteja aiheeseen, kiitos.
[/quote]No, AP on ainakin mies. Tosin joidenkin mielestä kuulemma pelkkä poikanen, kun ei ole katsonut tarpeelliseksi lisääntyä ja siten ansainnut oikeutta ymmärtää jotakin elämästä. :) T. AP
Minä vihaan naisia.
Älkää sitten alkuunkaan luulko, että olen katkera vanhapoika.
Ei. Minä olen aviomies ja isä...
No aluksi kyllä halusin olla isä, tai oikeastaan olin imarrelt siitä, että suuresti ihailemani nainen ja rakkauteni kohde halusi minut hyvin huonolla itsetunnolla varustetun miehen lapsensa isäksi.
Olin tietysti vilpittömän ihastunut syntyneeseen lapseen, mutta jäin heti lapsen synnyttyä täysin vaille sitä huomiota, joka sai minut ryhtymään tähän minulle langetettuun ansaan ja vaimon leikkiin, joka oli jälkeenpäin ajateltuna 100 % vain vaimon mielihalujen toteuttamista. Siitä alkoi kiristys, jossa seksiä tarjottiin vain ehkäisyttä. Olin liian heikko ja edelleen "rakastunu", joten kerta toisensa jälkeen suostuin ja onnistuin rakentamaan itselleni helvetin, jossa minulla on koko ajan paha olla.
Ongelmani on kiltteys. Voisin varmaan monen mielestä ottaa ja lähteä, mutta kun en voi. Vaikka en lapsia olisi tarvinnut ensimmäistäkään, en voisi silti heitä hylätä. Minulla on vastuu kasvattaa heistä itsenäisiä aikuisia. Vaimostani ei edes siihen olisi, vaan hänen metodeillaan jokainen päätyisi takuuvarmasti sossun eläteiksi.
Toki toivon ja "rukoilen" joka päivä, että vaimoni ottaisi eron, eikä minun tarvitsisi kantaa eron aiheuttajan roolia. Toiveunta kuitenkin. Olen liian kunnollinen, eikä edes selkeästi läpinäkyvä naisvihani näytä vaimoa ärsyttävän. Ehkä hän tekee senkin vittuuksillaan.
Miksikö sitten vihaan naisia tämän yksittäistapauksen vuoksi?
No siksi, että minun näkökulmastani lähes kaikki yhteiskunnassa tapahtuva on naisten lapsuudenleikkien jatkumoa. Lapsina tytöt leikkivät nukeilla äitiä ja kotia. Sitten isompana leikki jatkuu, ja leikkiin etsitään joku aasi, joka suostuu rahoittamaan tämän leikin. Pitää olla isot asunnot ja muut hienot kulissit, jotta voisi näyttää kavereilleen, että mun "leikki" on hienompaa kun sun. Elämä pilataan näyttämisenhalulla, eikä haluta edes yrittää nauttia jostakin yksinkertaisemmasta tai aidosta tekemisestä, kuten esim. urheilusta.
Onkin hyvin tavallista, että perheleikin alettua naisihmiseltä loppuu vähätkin liikut ja vatsamakkaroiden jälkeen loppuu mieheltä vähäisetkin halut. Feministit on tehneet erosta kohtuuttoman kalliin miehelle + että ero on aina myös ero lapsista.
Mielestäni nainen on yksinkertaisesti houkuttelevalla perseellä varustettu paholainen, joka saa miehen ryhtymään kaikkeen sellaiseen, mitä mies ei kuuna päivänä itseään varten hankkisi. No ette te naiset varmaan itsellenne mitään mahda, mutta....
Pyytäisin, että saisin edes vihata teitä vapaasti. Olette senkin aikeissa kieltää. Kun omat lapseni ovat aikuisia, minä poika lähden, enkä naiseen koske edes pitkällä tikulla tämän jälkeen.
Pitäkää tunkkinne
87, jos sinäkin katsoisit muita ominaisuuksia kuin vatsamakkaroita tai naamaa naista valitessa, ehkäpä saisit sellaisen tapauksen joka aidosti rakastaisi sinua vaikka sitten kunnan vuokra-asunnossa keskellä työttömyyttä.
t. vatsamakkaroita kerännyt, vaan ei pinnallinen nainen (jonka mies on työtön, ei ole omistusasuntoja tai muutakaan luksusta enkä valita)
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:36"]
87, jos sinäkin katsoisit muita ominaisuuksia kuin vatsamakkaroita tai naamaa naista valitessa...
[/quote]
Pari asiaa. Totesin juuri, että en koske naisiin pitkällä tikullakaan, kun tästä pääsen eroon, joten älä ala kauppaamaan mulle mitään muita naisia millään muilla ominaisuuksilla. Jos nyt naista johonkin sattuisin vielä nykyisen vaimoni jälkeen tarvitsemaan, niin korkeintaan seksiin. Ja siihen olisi todellakin ainoa kriteeri se, ettei näitä vatsamakkaroita ole. Mikään ei ole niin vastenmielistä naisen ulkonäössä kuin vatsamakkarat.
Toisekseen, jos yrität väittää, että esim. sinä olet joku poikkeuksellinen mukava nainen, vaikka vatsamakkarat omaatkin, niin voin kertoa, että ensinnäkään kukaan "mukava" nainen ei takuulla pörrää millään vauvapalstalla, koska tämän kusipäisempiä naisia ei löydy mistään muusta keskusteluryhmästä. Juuri tästä syystä minua ei yhtään "hetkauta" kertoa avoimesti juuri täällä sitä mitä teistä naisista ajattelen.
Kolmanneksi, jos minun pitää etsiä mukavaa seuraa, niin mikäli juku nainen sattuisi olemaan mukava, mutta läski, vietän kaikesta huolimatta aikaani jonkun mukavan miesporukan seurassa... Voitte edelleen pitää tunkkinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:36"]
87, jos sinäkin katsoisit muita ominaisuuksia kuin vatsamakkaroita tai naamaa naista valitessa...
[/quote]
Pari asiaa. Totesin juuri, että en koske naisiin pitkällä tikullakaan, kun tästä pääsen eroon, joten älä ala kauppaamaan mulle mitään muita naisia millään muilla ominaisuuksilla. Jos nyt naista johonkin sattuisin vielä nykyisen vaimoni jälkeen tarvitsemaan, niin korkeintaan seksiin. Ja siihen olisi todellakin ainoa kriteeri se, ettei näitä vatsamakkaroita ole. Mikään ei ole niin vastenmielistä naisen ulkonäössä kuin vatsamakkarat.
Toisekseen, jos yrität väittää, että esim. sinä olet joku poikkeuksellinen mukava nainen, vaikka vatsamakkarat omaatkin, niin voin kertoa, että ensinnäkään kukaan "mukava" nainen ei takuulla pörrää millään vauvapalstalla, koska tämän kusipäisempiä naisia ei löydy mistään muusta keskusteluryhmästä. Juuri tästä syystä minua ei yhtään "hetkauta" kertoa avoimesti juuri täällä sitä mitä teistä naisista ajattelen.
Kolmanneksi, jos minun pitää etsiä mukavaa seuraa, niin mikäli juku nainen sattuisi olemaan mukava, mutta läski, vietän kaikesta huolimatta aikaani jonkun mukavan miesporukan seurassa... Voitte edelleen pitää tunkkinne
[/quote]
En ole väittänyt olevani mukava. Mutta sinä valitit sellaisen seuran puutteesta ihan itse; valitit miksei vähempi kelpaa kuin ne kalliit asunnot jne. paska. Jos todellinen ongelma on mielestäni vatsamakkaroissa, ehkä me puhumme kahdesta eri asiasta.
Ps. Miksi tarvitset naista seksiin, siirry samantien miehiin kun eivät voi raskaaksikaan tulla. Tai hanki tekopillu. :)
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:26"]
Mitäpä jos nämä aikuiset lapset ovat keskustelleet avoimesti ja rehellisesti äitinsä kanssa esim. jos omien lapsien hankinta on tullut ajankohtaiseksi kysymykseksi? Mitäpä jos nämä lapset ovat älykkäitä ja analyyttisiä ja ovat rohkaisseet äitiään tulemaan esiin tämän aiheen kanssa?
[/quote]
Kauniita ajatuksia. Ei se lapsen asema suhteessa äitiin siitä mihinkään muutu, vaikka ollaan jo aikuisia ja analyyttisiä ja älykkäitä: tunnetasolla aikuisellekin lapselle - terveessä äiti-lapsi-suhteessa - on tärkeää se, että hän on äidille lapsena merkityksellinen. Minusta se on itsestään selvää. Siinä mielessä tuon naisen esiintyminen omalla nimellään on hyvin itsekeskeistä ja itsekästä.
Joitain asioita vain ei omassa maailmassani sanota ääneen, vaikka ajateltaisiin mitä. Sen sijaan niitä voi käsitellä terapiassa, jossa toivottavasti saa uudenlaista perspektiiviä ja apua ahdistukseen. Mutta että kuormittaisi omia jälkeläisiä moisilla "pohdinnoilla", ei voi käsittää.
[/quote]
Kiitos asiallisesta palautteestasi. En itse ole äiti, mutta tytär olen ja olen käynyt äitini kanssa keskustelun siitä, että en lapsia halua enkä niitä kenenkään painostuksesta ryhdy tekemään. Äitini suhtautui asiaan erittäin hyvin. Hän on aina antanut minulle tilaa kasvaa ja pohtia asiat omalta kannaltani.
Jos äitini olisi avautunut minulle kuten tämän jutun nainen, olisin ollut siitä erittäin otettu. Olisin kokenut sen tasa-arvoisuutena; nainen-naiselle -puheena. Olen nyt nelikymppinen ja ymmärrän erittäin hyvin kaikki ne uhraukset, joita äitini on joutunut elämänsä aikana tekemään. En olisi ollut lainkaan yllättynyt, jos hän olisi sanonut ettei lapsia olisi tehnyt jos ei olisi ollut pakko. Äitini ymmärtää, että minun mahdollisuuteni elämässä ovat hyvin erilaiset kuin hänen nuoruudessaan (olen nuorin lapsi) ja tästä syystä hän myös ymmärtää valintani paremmin kuin mahdollisesti moni muu hänen sijassaan.
Rakastan sinua, äiti. Vaikka sinä et minua rakastaisikaan.
[/quote]
Väitän, että sinä et todella voi tietää, miltä se sinusta olisi tuntunut, jos äitisi olisi sinulle sanonut kuten tuo nainen omille lapsilleen. Voit spekuloida ja arvailla, mutta et voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 01:01"]
Minusta on järkyttävää, kuinka täällä takerrutaan siihen, etten ehdi lukea kirjaa. Tottakai ehtisin lukea sen jälkeen kun pääsen töistä, olen laittanut ruoan, auttanut lasta läksyissä ym. mitä nyt kotona pitää tehdä. Mutta HALUAISIN lukea kirjan kannesta kanteen samantien kun aloitan, uppoudun siihen niin täysin, enkä halua keskeytyksiä. Yökaudetko luen? Päivät olen töissä ja sitten kotihommat, lapsi jne. Yleensä luen kirjan kannesta kanteen ja jos kirjassa on sivuja 1000 tms. niin se ei parista "hetkisestä" tule luettua. Jos minulla ei olisi lasta niin ei tarvitsisi tehdä mitään jos en haluaisi. Koko alkuperäisellä tekstilläni (joka ei koske kirjojen lukemista) halusin sanoa, että elämä ilman lasta sopisi minulle paremmin. Tottakai lasten kanssa voi tehdä vaikka mitä ja tehdäänkin, mutta ei se ole sama asia kuin itsekseen, jolloin vastaa vaan itselleen.
[/quote]
Sitten sinun pitää jättäytyä pois töistä, jos haluat vain lukea päiväkaudet. Jos sinulla ei olisi töitä, niin ei tarvitsisi tehdä mitään muuta jos et haluaisi. Ja niin edelleen. Oikeasti, kuulostat aika yksinkertaiselta, jos syytät lasta siitä, että et ole ikuisella lomalla.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:36"]
87, jos sinäkin katsoisit muita ominaisuuksia kuin vatsamakkaroita tai naamaa naista valitessa...
[/quote]
Pari asiaa. Totesin juuri, että en koske naisiin pitkällä tikullakaan, kun tästä pääsen eroon, joten älä ala kauppaamaan mulle mitään muita naisia millään muilla ominaisuuksilla. Jos nyt naista johonkin sattuisin vielä nykyisen vaimoni jälkeen tarvitsemaan, niin korkeintaan seksiin. Ja siihen olisi todellakin ainoa kriteeri se, ettei näitä vatsamakkaroita ole. Mikään ei ole niin vastenmielistä naisen ulkonäössä kuin vatsamakkarat.
Toisekseen, jos yrität väittää, että esim. sinä olet joku poikkeuksellinen mukava nainen, vaikka vatsamakkarat omaatkin, niin voin kertoa, että ensinnäkään kukaan "mukava" nainen ei takuulla pörrää millään vauvapalstalla, koska tämän kusipäisempiä naisia ei löydy mistään muusta keskusteluryhmästä. Juuri tästä syystä minua ei yhtään "hetkauta" kertoa avoimesti juuri täällä sitä mitä teistä naisista ajattelen.
Kolmanneksi, jos minun pitää etsiä mukavaa seuraa, niin mikäli juku nainen sattuisi olemaan mukava, mutta läski, vietän kaikesta huolimatta aikaani jonkun mukavan miesporukan seurassa... Voitte edelleen pitää tunkkinne
[/quote]
En ole väittänyt olevani mukava. Mutta sinä valitit sellaisen seuran puutteesta ihan itse; valitit miksei vähempi kelpaa kuin ne kalliit asunnot jne. paska. Jos todellinen ongelma on mielestäni vatsamakkaroissa, ehkä me puhumme kahdesta eri asiasta.
Ps. Miksi tarvitset naista seksiin, siirry samantien miehiin kun eivät voi raskaaksikaan tulla. Tai hanki tekopillu. :)
[/quote]
Sanoinko myöskään tarvitsevani naista seksiin? Sanoin, että jos johonkin tarvitsen, niin korkeintaan seksiin. Sitä ennen sanoin kahteen kertaan, että en koske naisiin pitkällä tikullakaan.
En tarvitse seksiin myöskään miestä tai tekopillua. Jos omaat vähääkään lukutaitoa, niin saatoit havaita ettei ongelmani mitenkään nykyisin liity seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:32"]
Minä vihaan naisia.
Älkää sitten alkuunkaan luulko, että olen katkera vanhapoika.
Ei. Minä olen aviomies ja isä...
No aluksi kyllä halusin olla isä, tai oikeastaan olin imarrelt siitä, että suuresti ihailemani nainen ja rakkauteni kohde halusi minut hyvin huonolla itsetunnolla varustetun miehen lapsensa isäksi.
Olin tietysti vilpittömän ihastunut syntyneeseen lapseen, mutta jäin heti lapsen synnyttyä täysin vaille sitä huomiota, joka sai minut ryhtymään tähän minulle langetettuun ansaan ja vaimon leikkiin, joka oli jälkeenpäin ajateltuna 100 % vain vaimon mielihalujen toteuttamista. Siitä alkoi kiristys, jossa seksiä tarjottiin vain ehkäisyttä. Olin liian heikko ja edelleen "rakastunu", joten kerta toisensa jälkeen suostuin ja onnistuin rakentamaan itselleni helvetin, jossa minulla on koko ajan paha olla.
Ongelmani on kiltteys. Voisin varmaan monen mielestä ottaa ja lähteä, mutta kun en voi. Vaikka en lapsia olisi tarvinnut ensimmäistäkään, en voisi silti heitä hylätä. Minulla on vastuu kasvattaa heistä itsenäisiä aikuisia. Vaimostani ei edes siihen olisi, vaan hänen metodeillaan jokainen päätyisi takuuvarmasti sossun eläteiksi.
Toki toivon ja "rukoilen" joka päivä, että vaimoni ottaisi eron, eikä minun tarvitsisi kantaa eron aiheuttajan roolia. Toiveunta kuitenkin. Olen liian kunnollinen, eikä edes selkeästi läpinäkyvä naisvihani näytä vaimoa ärsyttävän. Ehkä hän tekee senkin vittuuksillaan.
Miksikö sitten vihaan naisia tämän yksittäistapauksen vuoksi?
No siksi, että minun näkökulmastani lähes kaikki yhteiskunnassa tapahtuva on naisten lapsuudenleikkien jatkumoa. Lapsina tytöt leikkivät nukeilla äitiä ja kotia. Sitten isompana leikki jatkuu, ja leikkiin etsitään joku aasi, joka suostuu rahoittamaan tämän leikin. Pitää olla isot asunnot ja muut hienot kulissit, jotta voisi näyttää kavereilleen, että mun "leikki" on hienompaa kun sun. Elämä pilataan näyttämisenhalulla, eikä haluta edes yrittää nauttia jostakin yksinkertaisemmasta tai aidosta tekemisestä, kuten esim. urheilusta.
Onkin hyvin tavallista, että perheleikin alettua naisihmiseltä loppuu vähätkin liikut ja vatsamakkaroiden jälkeen loppuu mieheltä vähäisetkin halut. Feministit on tehneet erosta kohtuuttoman kalliin miehelle + että ero on aina myös ero lapsista.
Mielestäni nainen on yksinkertaisesti houkuttelevalla perseellä varustettu paholainen, joka saa miehen ryhtymään kaikkeen sellaiseen, mitä mies ei kuuna päivänä itseään varten hankkisi. No ette te naiset varmaan itsellenne mitään mahda, mutta....
Pyytäisin, että saisin edes vihata teitä vapaasti. Olette senkin aikeissa kieltää. Kun omat lapseni ovat aikuisia, minä poika lähden, enkä naiseen koske edes pitkällä tikulla tämän jälkeen.
Pitäkää tunkkinne
[/quote]
Tosi kurjalta kuulostaa elämäsi. Haluaisin kommentoida sen verran, että älä erehdy luulemaan, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin vaimosi tai kaikki miehet sellaisia kuin sinä. Esimerkiksi omassa avioliitossani se lapsia enemmän halunnut ja haluava osapuoli on mies. Meillä on nyt kaksi ja mies haluaisi lisää. Minä en, koska tajuan että en ole suurperheenäiti-tyyppi. Minulle olisi riittänyt hyvin yksikin lapsi tai olisin ollut onnellinen ilman yhtäkään. Enkä usko, että meidän perhe nyt niin ainutlaatuinen tässä mielessä on.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:58"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:36"]
87, jos sinäkin katsoisit muita ominaisuuksia kuin vatsamakkaroita tai naamaa naista valitessa...
[/quote]
Pari asiaa. Totesin juuri, että en koske naisiin pitkällä tikullakaan, kun tästä pääsen eroon, joten älä ala kauppaamaan mulle mitään muita naisia millään muilla ominaisuuksilla. Jos nyt naista johonkin sattuisin vielä nykyisen vaimoni jälkeen tarvitsemaan, niin korkeintaan seksiin. Ja siihen olisi todellakin ainoa kriteeri se, ettei näitä vatsamakkaroita ole. Mikään ei ole niin vastenmielistä naisen ulkonäössä kuin vatsamakkarat.
Toisekseen, jos yrität väittää, että esim. sinä olet joku poikkeuksellinen mukava nainen, vaikka vatsamakkarat omaatkin, niin voin kertoa, että ensinnäkään kukaan "mukava" nainen ei takuulla pörrää millään vauvapalstalla, koska tämän kusipäisempiä naisia ei löydy mistään muusta keskusteluryhmästä. Juuri tästä syystä minua ei yhtään "hetkauta" kertoa avoimesti juuri täällä sitä mitä teistä naisista ajattelen.
Kolmanneksi, jos minun pitää etsiä mukavaa seuraa, niin mikäli juku nainen sattuisi olemaan mukava, mutta läski, vietän kaikesta huolimatta aikaani jonkun mukavan miesporukan seurassa... Voitte edelleen pitää tunkkinne
[/quote]
En ole väittänyt olevani mukava. Mutta sinä valitit sellaisen seuran puutteesta ihan itse; valitit miksei vähempi kelpaa kuin ne kalliit asunnot jne. paska. Jos todellinen ongelma on mielestäni vatsamakkaroissa, ehkä me puhumme kahdesta eri asiasta.
Ps. Miksi tarvitset naista seksiin, siirry samantien miehiin kun eivät voi raskaaksikaan tulla. Tai hanki tekopillu. :)
[/quote]
Sanoinko myöskään tarvitsevani naista seksiin? Sanoin, että jos johonkin tarvitsen, niin korkeintaan seksiin. Sitä ennen sanoin kahteen kertaan, että en koske naisiin pitkällä tikullakaan.
En tarvitse seksiin myöskään miestä tai tekopillua. Jos omaat vähääkään lukutaitoa, niin saatoit havaita ettei ongelmani mitenkään nykyisin liity seksiin.
[/quote]
No sittenhän se on hyvä että tällainen luojan lahja naisille on täysin pois markkinoilta, kun kerran moneen kertaan lupaat, että et koske naisiin pitkällä tikullakaan. Kunhan pidät lupauksesi, niin molemmat voittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että tuo ko. äiti on hieman huonoista oloista lähtöisin. Kuka alkaa seurustelemaan 12-vuotiaana tosissaan? Ei tainneet hänen vanhemmat välittää, ehkä hänellä ei siis ole hyvän vanhemmuuden roolimallia. Iso-Britannia on täynnä teini-äitejä ja syrjäytyneitä äitejä.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:32"]
Minä vihaan naisia.
Älkää sitten alkuunkaan luulko, että olen katkera vanhapoika.
Ei. Minä olen aviomies ja isä...
No aluksi kyllä halusin olla isä, tai oikeastaan olin imarrelt siitä, että suuresti ihailemani nainen ja rakkauteni kohde halusi minut hyvin huonolla itsetunnolla varustetun miehen lapsensa isäksi.
Olin tietysti vilpittömän ihastunut syntyneeseen lapseen, mutta jäin heti lapsen synnyttyä täysin vaille sitä huomiota, joka sai minut ryhtymään tähän minulle langetettuun ansaan ja vaimon leikkiin, joka oli jälkeenpäin ajateltuna 100 % vain vaimon mielihalujen toteuttamista. Siitä alkoi kiristys, jossa seksiä tarjottiin vain ehkäisyttä. Olin liian heikko ja edelleen "rakastunu", joten kerta toisensa jälkeen suostuin ja onnistuin rakentamaan itselleni helvetin, jossa minulla on koko ajan paha olla.
Ongelmani on kiltteys. Voisin varmaan monen mielestä ottaa ja lähteä, mutta kun en voi. Vaikka en lapsia olisi tarvinnut ensimmäistäkään, en voisi silti heitä hylätä. Minulla on vastuu kasvattaa heistä itsenäisiä aikuisia. Vaimostani ei edes siihen olisi, vaan hänen metodeillaan jokainen päätyisi takuuvarmasti sossun eläteiksi.
Toki toivon ja "rukoilen" joka päivä, että vaimoni ottaisi eron, eikä minun tarvitsisi kantaa eron aiheuttajan roolia. Toiveunta kuitenkin. Olen liian kunnollinen, eikä edes selkeästi läpinäkyvä naisvihani näytä vaimoa ärsyttävän. Ehkä hän tekee senkin vittuuksillaan.
Miksikö sitten vihaan naisia tämän yksittäistapauksen vuoksi?
No siksi, että minun näkökulmastani lähes kaikki yhteiskunnassa tapahtuva on naisten lapsuudenleikkien jatkumoa. Lapsina tytöt leikkivät nukeilla äitiä ja kotia. Sitten isompana leikki jatkuu, ja leikkiin etsitään joku aasi, joka suostuu rahoittamaan tämän leikin. Pitää olla isot asunnot ja muut hienot kulissit, jotta voisi näyttää kavereilleen, että mun "leikki" on hienompaa kun sun. Elämä pilataan näyttämisenhalulla, eikä haluta edes yrittää nauttia jostakin yksinkertaisemmasta tai aidosta tekemisestä, kuten esim. urheilusta.
Onkin hyvin tavallista, että perheleikin alettua naisihmiseltä loppuu vähätkin liikut ja vatsamakkaroiden jälkeen loppuu mieheltä vähäisetkin halut. Feministit on tehneet erosta kohtuuttoman kalliin miehelle + että ero on aina myös ero lapsista.
Mielestäni nainen on yksinkertaisesti houkuttelevalla perseellä varustettu paholainen, joka saa miehen ryhtymään kaikkeen sellaiseen, mitä mies ei kuuna päivänä itseään varten hankkisi. No ette te naiset varmaan itsellenne mitään mahda, mutta....
Pyytäisin, että saisin edes vihata teitä vapaasti. Olette senkin aikeissa kieltää. Kun omat lapseni ovat aikuisia, minä poika lähden, enkä naiseen koske edes pitkällä tikulla tämän jälkeen.
Pitäkää tunkkinne
[/quote]
Ongelma ei ole naisissa vaan sinussa. Mielestäsi muut ihmiset - tässä tapauksess naiset - ovat vastuussa sinun onnellisuudestasi tai sen puutteesta, etkä ole itse ottanut vastuuta itsestäsi. Kaikki on aina huonosti ja se on aina muiden (=naisten?) vika.
Et voi erota, kun muut syyllistäisivät sinua. Selität, että et voisi erota ja jättää lapsia vaimosi kasvatettavaksi, mutta kuitenkin toivot, että vaimosi ottaisi eron. Todellisuudessa et halua tässäkään asiassa ottaa itse vastuuta mistään.
Selittelet myös miesten maksumiehen roolista. En tiedä prosentteja, mutta varmasti ihan merkittävässä osassa suomalaisissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, eikä mies ole mikään rahoittaja. Minun tuttavapiirissäni ei ole yhtään sellaista perhettä, jossa molemmat vanhemmat eivät olisi kokopäivätöissä.
Väität siis, että nainen on houkuttelevalla perseellä varustettu paholainen, joka saa miehen tekemään asioita, mitä mies ei tahdo. Sanot siis, että mies on täysin tahdoton ja kykenemätön tekemään itsenäisiä valintoja.
Totuus on kuitenkin se, että sekä mies että nainen tekee oman elämänsä valinnat ja kantaa seuraukset, ja on ihan itse niistä vastuussa. Aina välillä kannattaa katsoa peiliin, jos miettii kenen vika on, jos oma elämä ei ole sitä, mitä sen haluaisi olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 16:02"]
En itse ole äiti, mutta tytär olen ja olen käynyt äitini kanssa keskustelun siitä, että en lapsia halua enkä niitä kenenkään painostuksesta ryhdy tekemään. Äitini suhtautui asiaan erittäin hyvin. Hän on aina antanut minulle tilaa kasvaa ja pohtia asiat omalta kannaltani.
Jos äitini olisi avautunut minulle kuten tämän jutun nainen, olisin ollut siitä erittäin otettu. Olisin kokenut sen tasa-arvoisuutena; nainen-naiselle -puheena. Olen nyt nelikymppinen ja ymmärrän erittäin hyvin kaikki ne uhraukset, joita äitini on joutunut elämänsä aikana tekemään. En olisi ollut lainkaan yllättynyt, jos hän olisi sanonut ettei lapsia olisi tehnyt jos ei olisi ollut pakko. Äitini ymmärtää, että minun mahdollisuuteni elämässä ovat hyvin erilaiset kuin hänen nuoruudessaan (olen nuorin lapsi) ja tästä syystä hän myös ymmärtää valintani paremmin kuin mahdollisesti moni muu hänen sijassaan.
Rakastan sinua, äiti. Vaikka sinä et minua rakastaisikaan.
[/quote]
Kai käsität, että katsot asiaa hyvin erilaisesta perspektiivistä kuin jutun äidin lapset? Ensinnäkään et halua itse lapsia, joten tunnet jo lähtökohtaisesti empatiaa kyseistä äitiä kohtaan, ja voit selvästi samaistua häneen, kun olet valinnut lapsettomuuden.
Toiseksi, et ole kuullut tuollaisia sanoja äitisi suusta. Vaikuttaa, että olet elänyt tasapainoisen äidin kasvattamana. Siksi et millään voi todellisuudessa tietää, miltä asia sinusta tuntuisi. Voimme tietysti kuvitella tai haluta olevamme niin joustavia, että tuollainen ei tuntuisi pahalta.
Eiköhän noiden sanojen takana ole sitä paitsi ollut jonkinlaista tunneilmapiiriongelmaa, jonka lapset ovat aistineet, ja ne itsessään aiheuttaneet kitkaa suhteeseen. Sitten kun vielä julkisesti avaudutaan, että ettehän te mitään minulle antaneet, minä vain annoin teille kaiken, niin sehän on piste i:n päälle.
Varsinkin viimeinen lauseesi on melko paradoksaalinen: väitän, että jos et olisi saanut rakkautta, sinun olisi hyvin vaikea ajatella noin.
Minusta kyseisen lehtijutun nainen on tunne-elämältään hyvin keskenkasvuinen suorittajatyyppi, joka on ulkoistanut tietyt kipupisteet elämässään lapsiinsa. Hän on ylpeä siitä, että on kasvattanut lapset itse (ei lastenhoitajia) ja artikkeli on täynnä valokuvia onnellisesta perheestä, mutta silti hän katuu lapsiaan. Rakastamiaan ihmisiä ei kadu. Uskonkin, että kyseinen äiti rakastaa mielikuvia itsestään hyvänä kasvattajana, rakastamansa miehen puolisona ja idyllisestä perheestä, mutta hän ei rakasta lapsiaan, jos katuu heidän tekemistään.
Tätä taustaa vasten on aika surullista, että hän ylpeilee lastensa kasvattamisella. Jos hän olisi palkannut lapsille hoitajan tai laittanut heidät päivähoitoon, olisivat lapset saaneet päivittäin todellista lämpöä ja rakkautta muilta ihmisiltä, nyt heidän ainoa aito ihmiskontakti on ollut heidän isänsä, joka onneksi on ollut elämässä tiiviisti mukana. Robotti voi hoitaa lapset hyvin mutta ei anna lapsille sitä tärkeintä eli rakastavan äidin lämpöä. Mieluummin siis lapset hoidossa tai vuoroviikkovanhemmuus kuin suorittava äiti, joka ei rakasta eikä nauti äitiydestä.
Kyseinen äiti ei ole ollut hyvä äiti eikä hänen olisi ehkä pitänyt tehdä lapsia, mutta todellinen syy tuntemuksiin on luultavasti siinä, että hän hätiköi perheen perustamisessa ja menetti ne vuodet, jolloin parisuhdetta olisi voinut rakentaa rauhassa ja olisi voinut elää vain itselleen ja parisuhteelleen. Kyseinen nainen olisi voinut 30-vuotiaana olla aivan eri mielentilassa ja näin äitiydest ei olisi tullut kipupistettä. Tai sitten hän olisi ehkä vahvistanut omaa päätöstään ja itseluottamusta saaneena kykenisi pitämään kiinni omista tuntemuksistaan.
Olisi kauheaa olla noin itsekeskeisen ihmisen läheinen. Kaikki pyörii siinä, että hän ei halunnut lapsia, joten hän saa asiasta vapaasti puhua ja muiden on siihen sopeuduttava. Hän ei ollut valmis luopumaan lapsia haluvasta miehestä, joten hän uhrautui, mutta kaikkien on siitä saatava kuulla kaiken aikaa. Miksi ihmeessä nainen ei kykene tunnustamaan, että valitsi väärin, teki parhaansa ja rakastaa lapsiaan nyt eikä niitä kadu? On varmaan rankkaa olla aikuinen, jonka äiti kokee, ettei saa lapsestaan mitään takaisin ja että olisi ollut parempi, jos tämä lapsi ei olisi syntynytkään. Ja on säälittävää keskittyä elämässään yhden virheen pyörittelyyn ja syyllistää siitä kaikkia muita läheisiään. Sairashan tuollainen ihminen on.
Vastuullinen aikuinen osaa miettiä vaihtoehtoja eikä ajautua muiden paineessa ja syyttää sitten muita omista valinnoistaan. Lapsen voi antaa adoptioon, sille voi tarjota monenlaisia kiintymyssuhteita (läheiset isovanhemmat, hoitopaikat jne) ja tärkeintä olisi tajuta, mistä seikoista syyttää lasta. Jäikö nuoruus elämättä? Huvittaisiko biletys? Mitä tarkalleen se lapsi estää?
Aika moni varmaan katuu tiettyjä asioita elämässään ja syyllistää sitten niistä jotakuta, joka ei itse asiassa ole niihin syypää. Kun asiat hoitaa fiksusti, voi tuloksena olla tasapainoisia lapsia, joiden ei koskaan tarvitse kuulla, että ovat olleet iso pettymys vanhemmalleen.
AP lisää: Unohdin mainita isät! Uskoakseni tällaiset tunteet ovat vielä paljon yleisempiä isein keskuudessa. Kaikki miehet eivät suinkaan ryhdy vanhemmaksi oman innostuksensa vuoksi vaan koska nainen haluaa lapsia. Miehille vakuutellaan, että isänrakkaus kyllä syttyy, kun lapsen saa käsivarsilleen (kaunis myyttinen kuva), mutta ei näin aina käy. Monet ovat isinä velvollisuudentunnosta ja monet jättävät isyyden sikseen kun huomaavat, ettei se ollutkaan sitä, mitä he elämältä haluavat.
Miehiltä kommentteja aiheeseen, kiitos.
Mietin, pitäisikö aloittaa uusi ketju, mutta menkööt tähän.
Minulla on kaksi lasta, joista vanhempi on erityislapsi. En ole koskaan kiintynyt häneen kunnolla enkä edes pidä hänestä- hän sählää, pitää kamalaa meteliä jatkuvasti, käyttäytyy aggressiivisesti sekä aiheuttaa tolkuttomat määrät sosiaalista häpeää koko perheellemme. Kyse ei ole siitä, että "X näyttää oudolta", vaan siitä että "kiitos X:n käytöksen, meidän perhe on kohta lastensuojelun alainen ja X itse osastohoidossa".
En edes tiedä, millainen lapsi on oikeasti. Hän kanavoi käytökseensä jokaisen tunneimpulssin, yrittää silti samalla mielistellä muita ja toisaalta olla kaikkia sääntöjä vastaan. Yhdistelmä on RAIVOSTUTTAVA. (Kirjoittamiseni keskeytyi äsken, koska mies soitti ja lapsi huusi taustalla kuin vähä-älyinen: hän oli raivostunut siitä että kävelivät kotiin tiettyä reittiä. Ei, hänellä ei ole autismia tms.) Yhdessä vaiheessa olimme miehen kanssa niin puhki ja vihaisia, että harkitsimme eroa. Meillä meni kuitenkin aina hyvin silloin kun lapsi oli poissa ja tajusimmekin pian, että ongelmamme eivät johdu meistä parina vaan esikoisen käytöksestä ja väsymisestä arkeen hänen kanssaan.
Toisen lapsen kanssa ei ole mitään ongelmaa, häntä rakastan kovasti.