Lue keskustelun säännöt.
"Lapset olivat elämäni suurin virhe"
24.04.2013 |
Naisen rehellinen tunnustus siitä, miten myöntyminen äitiyteen vain miehen miellyttämiseksi osoittautui kauhistuttavaksi virheeksi. Arvostan todella paljon kaikkia naisia, jotka rohkenvat puhua näin voimakkaasta tabuaiheesta. Kaikki äidit eivät suinkaan nauti äitiydestä, ja moni olisi jättänyt lapset tekemättä, jos saisi valita uudelleen. Aikaisemmilla sukupolvilla ei ollut samanlaista vapautta valita äitiyttä kuin nykyisillä, mutta edelleen moni nainen hankkiutuu raskaaksi vain, koska se tuntuu väistämättömältä tai asiaa ei tule mietittyä sen enempää.
Toivottavasti tällaiset puheenvuorot saavat nuoret naiset ymmärtämään, että lapsia kannattaa hankkia vain jos tuntuu, ettei voi elää ilman niitä.
Kommentit (98)
Onpa hurjaa puhua asiasta omalla nimellä. Mielenkiintoista luettavaa.
Olen onnellisesti lapseton ja samaistuin kohtaan, jossa puhuttiin omasta rauhasta ja ajasta. Joku miettii, että minunkin elämäni on tyhjää, mutta olen tarkoituksella "tyhjentänyt" sitä. Tarvitsen yksinoloon, lukemiseen, kiireettömään oleiluun ja mieleisten asioiden tekemiseen. Monilla elämä menee latua biletystä, parisuhde, opinnot valmiiksi, töihin, asuntolaina, matkustelua, häät, lapsi, toinen lapsi. Jos joku ei tee samoin, hänet nähdään jumittuneena teinimäiseen elämänvaiheeseen. Tai kaavasta poikkeava on joku elämysnarkkari, joka ei ymmärrä asettua aloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikeastaan koskaan halunnut lapsia, mutta mies halusi ja saatiin yksi. Näin on ihan ok... en kadu lasta, vaikka olen joutunut luopumaan paljosta ja joskus ahdistaa... omaa aikaa on vielä sentään. Mutta nyt mies haluaakin toisen lapsen ja minä en. Sitten elämä olisi jo ihan pilalla... yhdelle pystyn olemaan kohtuullinen äiti mutta jos tuossa olisi vielä toinen kiljuja niin sekoaisin ja olisin varmasti jatkuvasti ärtynyt ja vihainen. En siis aio suostua, eli joko mies luopuu haavestaan tai lähden... ihmettelen kyllä hieman jos joku hankkii monta lasta ja sitten katuu. Minä huomasin yhden saatuani että tämä todellakin jää tähän...
Tuon lehtiartikkelin kommenteissa oli muutamia jotka kirjoittivat, että vihaavat tuota äitiä joka kehtasi tunnustaa, että katuu päätöstään hankkia lapsia. Tässä teille pieni neuvo: jos ette halua, että tuollaisia katuvia äitejä tulee lisää, niin lopettakaa ne puheet siitä, että lapsettomuus on itsekästä. Lopettakaa painostus. Ette saa sillä muuta aikaan kuin surkeita ihmiskohtaloita. Onnettomia äiteja ja hyvin todennäköisesti myös onnettomia lapsia.
Outo mutsi:D Minusta hakee huomiota ja haluaa shokeerata "välinpitämättömyydellään".
Mun mielestäni tämä äiti ei todellakaan ole mikään raja-aitoja kaatava, rohkea, tabuista välittämätön kissan pöydälle nostaja, vaan ainoastaan säälittävä. Surullista, että noin itsekäs ja itsensä kanssa eksyksissä oleva ihminen on edes hankkinut lasta - jopa lapsia. Todellakin, jos ei koe mitään hoivaviettiä, niin olisi parasta jättää lapset tekemättä tähän maailmaan. Vain heikko taipuu toisten painostuksesta lisääntymään, haloo!?
Usein tällaisilla epäempaattisilla ihmisillä on ollut oma lapsuus rakkaudeton, eivätkä he kykene antamaan aitoa rakkautta muille. Syynä on se, että sisin on hajonnut eikä koe olevansa edes itse rakkauden arvoinen (miten sitä voisi antaa muille?)
Tällainen äiti on jopa vaarallinen kasvattaja. Antaisi adoptoitavaksi lapsensa mieluummin kuin valittelee heidän vaivalloisuuttaan ja omaa uhrautumistaan. Lapsi ei pyydä syntyä tänne eikä lapsen tarvitse tuntea olevansa jotenkin velkaa äidilleen tämän "uhrauksista."
Surullista, että tällaisiakin on. Tällaiset pitävät mielisairaalat kiireisinä. Tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollahan on selvä persoonallisuushäiriö - narsisti.
Kiva vaan lasten lukea julkisuudesta että ovat epätoivottuja tyyppejä. Toisaalta - tuollainen mamma on varmasti hokenut sitä koko lasten elämän ajan niille.
"Tässä teille pieni neuvo: jos ette halua, että tuollaisia katuvia äitejä tulee lisää, niin lopettakaa ne puheet siitä, että lapsettomuus on itsekästä"
Voitko todella syyttä muita "ongelmastasi" että olet saanut lapsen/lapsia? Eikö se ole sinun oma päätöksesi, syntyykö se vai eikö? Turha tollainen ulina, perkeleen feministi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 22:09"]
Tuollahan on selvä persoonallisuushäiriö - narsisti.
Kiva vaan lasten lukea julkisuudesta että ovat epätoivottuja tyyppejä. Toisaalta - tuollainen mamma on varmasti hokenut sitä koko lasten elämän ajan niille.
[/quote]
Ei tainnut kielitaito riittää sen jutun lukemiseen.
Pitäisitkö sitten valehtelua parempana vaihtoehtona? Valehteluhan on tunnetusti hyvän ihmisen tunnusmerkki.
Pidetään tämä ketju siistinä. Ei siis mitään turhia henkilökohtaisia hyökkäyksiä tai päänaukomisia. Kyllä me tiedämme jo, että aihe herättää vahvoja tunteita. Eihän se muuten tabu olisikaan. On todella hieno juttu, että muutama palstalainenkin uskalsi jakaa omat kokemuksensa. Aiheesta täytyy voida puhua. t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 22:10"]
"Tässä teille pieni neuvo: jos ette halua, että tuollaisia katuvia äitejä tulee lisää, niin lopettakaa ne puheet siitä, että lapsettomuus on itsekästä"
Voitko todella syyttä muita "ongelmastasi" että olet saanut lapsen/lapsia? Eikö se ole sinun oma päätöksesi, syntyykö se vai eikö? Turha tollainen ulina, perkeleen feministi!
[/quote]
Älä minua murehdi. Minä en aio hankkia lapsia.
Valitettavasti jotkut naiset (tai miksei miehetkin) ovat psyykkisesti sellaisia, että heihin painostus tehoaa. Heillä saattaa olla myös persoonallisuushäiriöitä tai muita psyykkisiä ongelmia. Ei se sen lapsen kannalta ole kiva jos äiti sekä katuu että on vielä vähän päästään hei hei.
Minun on vaikea käsittää, miksi väärän valinnan tehneestä ihmisestä pitäisi nostaa sankari tai korostaa aihetta jotenkin tabuna.
Monet tekevät vääriä valintoja: vankilat ovat pullollaan näitä, on alkoholistien vaimoja, opintonsa keskeyttäneitä, työttömiä, jotka eivät löydä töitä jne. Kukaan ei sano heille, että onpas tämä aihe tabu, kun nyt noin olette ajautuneet muiden painostuksesta ryyppäävän miehen vaimoksi tai salakuljettamaan huumeita. Valinnoista kannetaan vastuu. Ei siinä voida itkeä, miten se painosti ja tuo painosti ja koko yhteiskunta on niin epäreilu... Lapsellista kitinää!
Elämässä kyse on juuri valinnoista, ja väkisinkin tulee tehtyä niitä vääriäkin. Oleellista on se, kantaako valinnoistaan vastuun ja kasvaa ihmisenä vai jääkö ruikuttamaan ja syyllistämään muita omista valinnoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 22:09"]
Tuollahan on selvä persoonallisuushäiriö - narsisti.
Kiva vaan lasten lukea julkisuudesta että ovat epätoivottuja tyyppejä. Toisaalta - tuollainen mamma on varmasti hokenut sitä koko lasten elämän ajan niille.
[/quote]
Ei tainnut kielitaito riittää sen jutun lukemiseen.
Pitäisitkö sitten valehtelua parempana vaihtoehtona? Valehteluhan on tunnetusti hyvän ihmisen tunnusmerkki.
[/quote]
Kyllä pitäisin tässä tapauksessa. Voisi tuo akka olla kerrankin ryhdikäs ja pitää mölyt mahassaan hautaan saakka eikä toitottaa sitä julkisuudessa.
Itsekäs ja pinnallinen otus. Antaisi tosiaan adoptioon lapsensa. (mitäs, jos olisikin tullut vammainen lapsi, siitäkös poru olisi tullut. Elämä totaalipilalla?) Tappaisi itsensä niin helpottaisi.
[/quote]
Tää on just taas tätä. Sinun mielestäsi varmaan pettäminenkin on ihan ok jos ei kerro puolisolle?
itse tunnen myös pari äitiä, jotka ajattelevat samalla tavalla: Jos nyt saisivat päättää ja tietäisivät että mitä lapset tuo tullessaan, niin olisi jäänyt tekemättä. Eivät he sinänsä kadu lapsia ja rakastavat kyllä jälkeläisiään, mutta jos olisivat saaneet etukäteen laskea plussia ja miinuksia, niin ei olisi lapsia tullut.
En koe tarvetta syyllistää heitä, sillä ajattelen ihan samalla tavalla, kuin tekstin kirjoittanut äiti. Minussa vain on se ero, että minä olen jo nähnyt plussat ja miinukset, joten he tehkööt lapsia, jotka niitä kaipaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isä joka ei halunnut lapsia ja oikeastaan inhosi niitä, lapsi tuli meille niin että muija vaan ilmoitti olevansa raskaana eikä tee aborttia, raskaus aika oli tosi perseestä , turpoava muija oli älllöttävä, lapsi syntyi pienenä ja surkeana, synnytys ja ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita, mutta sitten lapsi alkoi kasvaa kehittyä hyvin ja on nyt terve, iloinen, reipas taapero mikä kasvaa hyvillä käyrillä ym.
En osannut oikein olla lapsen kanssa alkuun, mutta nyt taaperon kanssa on helpompi olla ja lapsen touhuamisia on kiva katsella, se on uutena vielä niin suora, kaikkeen käytöksessä on selvä syy, nälkä, jano, väsy, kakit housussa ym. Ei kiukuttele/osoita mieltään, ei haistattele ja ehkä vaikean alun jälkeen lapsi on ollut todellä tärkeä ja toivon että voin tarjota sille hyvän lapsuuden/nuoruuden vaikka olemme pienen lapsen vanhemmiksi hieman vanhoja, emmekä ole varakkaita.
"Still, I wished no harm on Stuart and invested every ounce of my energy in caring for him. Even so, I know my life would have been much happier and more fulfilled without children."
Nainen on täyttä ymmärrystä vailla: hän ei mitenkään voi tietää, millaista hänen elämänsä olisi ollut, jos hänellä ei olisi lapsia.
"We were childhood sweethearts. We met when I was 12 and he was 16; he was my first and only love. I was 19 when I walked up the aisle, a joyful bride anticipating a happy life with the man I adored."
Nainen on täysin jumittunut kulissimaiseen ymmärrykseen liitosta, joka ei vaikuta kehittäneen hänen myötäelämisen kykyään.
"But there were provisos: if I was going to have children I knew absolutely - illogical as it may seem in view of my feelings - that I intended to raise them myself without any help from nannies or childminders.
This wasn't a way of assuaging my guilt, because I felt none. It was simply that, having brought them into the world, I would do my best for them."
Nainen on kaavamaisen jäykkä ja hänen neuroottisuutensa ilmenee ylivaativuutena itseä kohtaan.
"I cannot understand mothers who..."
Niinpä, siinäpä se, tuo nainen ei ymmärrä ihmisenä elämistä, enkä minä ymmärrä, miksi siitä on pitänyt oikein artikkeli kirjoittaa.
"It was not until I got home, made myself a cup of tea and started eating my cake, that I realised something was amiss. My dog wasn't there waiting for her usual titbit.
So the first thought that impinged on me was: where is Amber? I missed the dog before it even occurred to me that I'd left Stuart outside the shop."
Selkeästi psykoottista.
Voi ihmisparkaa ja hyi, mitä kaikkea kirjoitetaankaan kaiken kansan luettavaksi.
Kaikki elämäntapahtumat eivät ole omia valintoja, ihan niinkuin joku valitsisi työttömyyden, tai varmaan niitäkin on mutta murto-osa, usein ikävät elämäntilanteet ovat sattumien summia, eivät valintoja.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 22:40"]
Voi ihmisparkaa ja hyi, mitä kaikkea kirjoitetaankaan kaiken kansan luettavaksi.
[/quote]
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?
Luulen, että nämä, jotka hyökkäävät tuota kirjoittajaa vastaan ovat itse niitä, jotka eivät voi ymmärtää sitä, että kaikkien ihmisten elämänsisältö eivät ole lapset. Minä ymmärrän tuota artikkelin naista kyllä. Itse en ole koskaan kokenut mitään tarvetta hankkia lapsia. No, kuitenkin minulla on yksi, jota rakastan yli kaiken ja kenen eteen tekisin mitä tahansa... Rakastan kuitenkin olla itsekseni, rauhassa, tehdä asioita yksin, olla riippumaton jne. Ja lapsen kasvaessa tämä on onneksi koko ajan enemmän ja enemmän mahdollista. Lapsi on jo 11 v. Kyse ei ole mistään sellaisesta, että tarvitsen silloin tällöin omaa aikaa vaan haluan omaa aikaa koko ajan, inhoan sitä, ettei voi tehdä asioita loppuun kun aina keskeytetään ja aina on joku vaatimassa huomiota. Olen lopettanut mm. kirjojen lukemisen kokonaan, koska en saa lukea rauhassa. Kun lapsi oli pienempi niin luin kun ns. nukutin häntä, se on ehkä paras muisto tuosta lapsen taaperoajasta (lapsi nukkuu ja itse luen romaania tuntitolkulla unohtuneena hänen sänkynsä viereen).
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 22:48"]
Luulen, että nämä, jotka hyökkäävät tuota kirjoittajaa vastaan ovat itse niitä, jotka eivät voi ymmärtää sitä, että kaikkien ihmisten elämänsisältö eivät ole lapset. Minä ymmärrän tuota artikkelin naista kyllä. Itse en ole koskaan kokenut mitään tarvetta hankkia lapsia. No, kuitenkin minulla on yksi, jota rakastan yli kaiken ja kenen eteen tekisin mitä tahansa... Rakastan kuitenkin olla itsekseni, rauhassa, tehdä asioita yksin, olla riippumaton jne. Ja lapsen kasvaessa tämä on onneksi koko ajan enemmän ja enemmän mahdollista. Lapsi on jo 11 v. Kyse ei ole mistään sellaisesta, että tarvitsen silloin tällöin omaa aikaa vaan haluan omaa aikaa koko ajan, inhoan sitä, ettei voi tehdä asioita loppuun kun aina keskeytetään ja aina on joku vaatimassa huomiota. Olen lopettanut mm. kirjojen lukemisen kokonaan, koska en saa lukea rauhassa. Kun lapsi oli pienempi niin luin kun ns. nukutin häntä, se on ehkä paras muisto tuosta lapsen taaperoajasta (lapsi nukkuu ja itse luen romaania tuntitolkulla unohtuneena hänen sänkynsä viereen).
[/quote]
Lapsesi on 11-vuotias etkä voi lukea kirjoja rauhassa?! Mikä on mennyt vikaan kasvatuksessa?
Luettuani tuon jutun en voi muuta kuin todeta, että se on kuin omasta elämästäni. Ja se todella on paradoksaalista, että vaikka kadunkin sitä, että olen ikinä yhtään lasta hankkinut, rakastan heitä silti.
Tämä tuska siitä, että olen huono äti lapsilleni siksi, etten heitä oikeastaan-näin jälkikäteen ajateltuna-olisi koskaan halunnut. Se melkein musertaa minut. Olen miettimyt ihan vakavissani että lähtisin, ja antaisin lapsilleni mahdollisuuden onnelliseen lapsuuteen isänsä kanssa. Mutta ei tunnu oikin hyvältä ajatukselta sekään, lapset ovat kuitenkin olleet minun kanssani eniten. Tuntuu siltä että tässä on vain huonoja vaihtoehtoja mistä valita. Suurin toiveni on , että lapsista silti kasvaisi onnellisia ja tasapainoisia aikuisia-mistä en ole ollenkaan vakuuttunut...