Tähän kirjoitukseen kiteytyy se, miksi en halua lapsia!

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:34"]

Lapsettomuus tuntuisi varmaan aika hyvältä 20-40 vuotiaana, mutta yli nelikymppisenä alkaisi varmaan tuntua tyhjältä, kun matkusteltu ympäriinsä, oltu miehen kanssa kaksistaan ja nähty ystäviä. Varmaan tunne että jotain elämästä puuttuu. Ja varsinkin sitten vanhana mummona käy vaikeaksi kun ei ole ketään lähiomaisia.

[/quote]

Miksi olisi tuollainen tunne? Minä en ole koskaan halunnut lapsia, koska en ole koskaan niitä halunnut. Syynä ei ole siis oman ajan tarve, matkusteluinto tai mikään muu vastaava. En vaan ikinä ole tuntenut minkäänlaista halua lisääntyä, mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan enkä tunne vieläkään.

Olen koko aikuisikäni elänyt "tylsästi", siis näiden mielestä joiden elämään kuuluu matkustelu, bilettäminen ja muu meneminen. En näin lapsettomanakaan ole baareissa rientämässä, tai rinkka selässä kiertämässä maailmaa. En ollut parikymppisenä, enkä nyt kun lähestyn ikävuotta 35. Vietän lähes kaiken vapaaaikani kotona tai koirien kanssa lenkkeillen, ihan viikonloppuisinkin ja lomilla. Katsellaan miehen kanssa elokuvia, pelataan lautapelejä ja silloin kun mies on ylitöissä tai puuhailee omiaan, minä vaikkapa luen tai neulon. Todella hurjaa tämä lapsettoman elämä. Elämäni ei silti tunnu tyhjältä, enkä ymmärrä miksi se tuntuisi vanhempanakaan, en ole koskaan kaivannut jatkuvasti ihmisiä ympärilleni, vaan viihdyn vallan mainiosti yksin. En tarvitse hirveästi ystäviäkään, muutamia harvoja parempia ystäviä näenkin vain joskus, en edes joka kuukausi. Enkä ole silti yksinäinen, vaan ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

[/quote]

Mutta sinähän olet vielä alle nelikymppinen, joten liian aikaista sanoa miten jatkossa tunnet.

[/quote]

Eli minun pitäisi väkisin punnertaa maailmaan lapsia, joita en halua, ihan vain sen takia että jollain promillen tuhannesosan mahdollisuudella saatan olla yksinäinen vanhempana? Tämäpä se sitten olisikin hyvä syy tehdä lapsia, tulisi varmasti lapsista rakastettuja ja onnellisia.

Jotenkin en vain usko, että vanhempanakaan tuntisin toisin kuin nyt, sillä mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän viihdyn itsekseni eikä sitä halua omiin jälkeläisiin ole syttynyt vuosien varrella. Minulla ei ole koskaan ollut teinien-parikymppisten "yöök inhoan lapsia" -vaihetta, en vain ole koskaan niitä halunnut. Mielestäni elämäni ei ole yhtään sen parempaa tai huonompaa, kuin lapsellistenkaan. Jos joku haluaa lapsia, niin en minä sitä ihmettele, joten voisivatko hormonihöyryiset av-mammatkin lakata ihmettelemästä minun valintojani?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 13:59"]

Hyvä, että ap sai kirjoituksesta vahvistusta ajatuksilleen. Onneksi kaikkien ei tosiaan tarvitse enää nykyään tehdä lapsia, se on varmasti monille hyvä vaihtoehto. On aivan selvää, että pikkulapsiaikana oma mukavuus ja vapaus kärsivät. Mua se ei ole haitannut, koska tiesin haluavani lapsia siitä huolimatta (ja jopa jotenkin nautin siitä vaivalloisuudesta - jos saisin valita äitiyden ilman vaivaa ja "häiriöitä" niin tuskin tarttuisin tähän mahdollisuuteen) mutta aivan varmasti se olisi monille katastrofi ja on todella hienoa, että jotkut tiedostavat sen ennen kuin on liian myöhäistä.

Mä kiinnitin huomiota tuohon kohtaan, että vanhemmuuden myötä saa nautintoa/merkitystä paljon pienemmistä asioista kuin ennen. Mä olen aivan samaa mieltä, ja se on mun mielestä yksi vanhemmuuden suurista luksuksista. Jos mä saisin joka aamu nukkua myöhään, lukea rauhassa lehden, joka ilta olisi täysi vapaus tehdä mitä vaan, milloin vain saisi lähteä yksin tai miehen tai kaverien kanssa millaiselle matkalle tahansa jne. jne., niin noista asioista saatu nautinto vähenisi.

Mä elin 10 vuotta tuollaista elämää ennen lapsia, joten tiedän, että mun kohdalla se olisi näin. Mä olen sellainen ihminen, että turhautuisin, ja haluaisin koko ajan jotain suurempaa ja merkityksellisempää ja huikeampaa, ja ahdistuisin sitten jos se ei onnistuisi (ja kun mä ehdin jo tehdä aika monta huikeaa seikkailumatkaa, ja saavuttaa töissä aika paljon ikääni nähden, ja nauttia vastuuttomuudesta perusteellisesti ennen esikoisen syntymää).

[/quote]

Ehkä olen sitten jo vähän yksinkertainen näin lähtökohtaisestikin, koska nautin aivan älyttömästi noista elämän pienistä jutuista ihan lapsettomanakin. Tosin harvoinpa sitä lapsetonkaan saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, siitä pitää mm. työ huolen ja itselläni vielä koirakin. En ainakaan minä ole lähtenyt etsimään mitään parempaa, huikeampaa tai suurempaa, ihan tavallinen arki kelpaa ja arjen pienet onnen aiheet.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:34"]

Lapsettomuus tuntuisi varmaan aika hyvältä 20-40 vuotiaana, mutta yli nelikymppisenä alkaisi varmaan tuntua tyhjältä, kun matkusteltu ympäriinsä, oltu miehen kanssa kaksistaan ja nähty ystäviä. Varmaan tunne että jotain elämästä puuttuu. Ja varsinkin sitten vanhana mummona käy vaikeaksi kun ei ole ketään lähiomaisia.

[/quote]

Miksi olisi tuollainen tunne? Minä en ole koskaan halunnut lapsia, koska en ole koskaan niitä halunnut. Syynä ei ole siis oman ajan tarve, matkusteluinto tai mikään muu vastaava. En vaan ikinä ole tuntenut minkäänlaista halua lisääntyä, mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan enkä tunne vieläkään.

Olen koko aikuisikäni elänyt "tylsästi", siis näiden mielestä joiden elämään kuuluu matkustelu, bilettäminen ja muu meneminen. En näin lapsettomanakaan ole baareissa rientämässä, tai rinkka selässä kiertämässä maailmaa. En ollut parikymppisenä, enkä nyt kun lähestyn ikävuotta 35. Vietän lähes kaiken vapaaaikani kotona tai koirien kanssa lenkkeillen, ihan viikonloppuisinkin ja lomilla. Katsellaan miehen kanssa elokuvia, pelataan lautapelejä ja silloin kun mies on ylitöissä tai puuhailee omiaan, minä vaikkapa luen tai neulon. Todella hurjaa tämä lapsettoman elämä. Elämäni ei silti tunnu tyhjältä, enkä ymmärrä miksi se tuntuisi vanhempanakaan, en ole koskaan kaivannut jatkuvasti ihmisiä ympärilleni, vaan viihdyn vallan mainiosti yksin. En tarvitse hirveästi ystäviäkään, muutamia harvoja parempia ystäviä näenkin vain joskus, en edes joka kuukausi. Enkä ole silti yksinäinen, vaan ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

[/quote]

Mutta sinähän olet vielä alle nelikymppinen, joten liian aikaista sanoa miten jatkossa tunnet.

[/quote]

Eli minun pitäisi väkisin punnertaa maailmaan lapsia, joita en halua, ihan vain sen takia että jollain promillen tuhannesosan mahdollisuudella saatan olla yksinäinen vanhempana? Tämäpä se sitten olisikin hyvä syy tehdä lapsia, tulisi varmasti lapsista rakastettuja ja onnellisia.

Jotenkin en vain usko, että vanhempanakaan tuntisin toisin kuin nyt, sillä mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän viihdyn itsekseni eikä sitä halua omiin jälkeläisiin ole syttynyt vuosien varrella. Minulla ei ole koskaan ollut teinien-parikymppisten "yöök inhoan lapsia" -vaihetta, en vain ole koskaan niitä halunnut. Mielestäni elämäni ei ole yhtään sen parempaa tai huonompaa, kuin lapsellistenkaan. Jos joku haluaa lapsia, niin en minä sitä ihmettele, joten voisivatko hormonihöyryiset av-mammatkin lakata ihmettelemästä minun valintojani?

[/quote]

Sinun valintasi (että et halua lapsia) on aivan yhtä arvokas ja järkevä kuin minun (että halsin lapsia). Väittivät av:n mammat tai papat sitten mitä.

En tajua, mistä kumpuaa joidenkin tarve kyseenalaistaa ja haukkuakin toisten päätöksiä näinkin tärkeässä asiassa kuin vanhemmuus versus (vapaaehtoinen) lapsettomuus.

Ei, kun olet todennäköisesti vaan tasapainoisempi ihminen kuin minä :)

t. 78

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:17"]

Ehkä olen sitten jo vähän yksinkertainen näin lähtökohtaisestikin, koska nautin aivan älyttömästi noista elämän pienistä jutuista ihan lapsettomanakin. Tosin harvoinpa sitä lapsetonkaan saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, siitä pitää mm. työ huolen ja itselläni vielä koirakin. En ainakaan minä ole lähtenyt etsimään mitään parempaa, huikeampaa tai suurempaa, ihan tavallinen arki kelpaa ja arjen pienet onnen aiheet.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 14:07"]

Ratkaisevin kehitys tapahtunut aikuisten ihmisten itsekkyydessä, joka alkaa olla ihan uskomattomalla tasolla. Lapsia ei voida hankkia, koska pitää päästä miehen kanssa peräkkäisille juoksumatoille ja vierekkäin vemputtamaan kahvakuulaa.

[/quote]

Ketä kohtaan vapaaehtoisesti lapseton pari käyttäytyy itsekkäästi? Syntymätöntä lastaan? Yhteiskuntaa? Ja miten omien lasten haluaminen on vähemmän itsekäs päätös?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:54"]

Mitä 19 yritti sanoa?

Etenkään loppulauseessa ei ollut järjen häivää.

[/quote]

Sitä, että yhteiskunta on muuttunut isovanhempiemme ajoista, jolloin lapset kasvoivat siinä sivussa. Mikä tässä oli niin vaikea ymmärtää?

#19

[/quote]

Ihan se, ettei se pidä paikkaansa. Lapset kasvavat edelleen osana perhettä. Mutta eihän lapseton tätä kykene ymmärtämään.

[/quote]

Jaa että yhteiskunta ei mielestäsi ole muuttunut isovanhempiemme ajoista lainakaan :0 ? Mitä ihmettä. Etkö todellakaan näe eroa 30-luvun maatalaousyhteiskunnan ja nykyisen kaupungistuneen tietotyteiskunnan välillä? Ohhoh.

[/quote]

Ratkaisevin kehitys tapahtunut aikuisten ihmisten itsekkyydessä, joka alkaa olla ihan uskomattomalla tasolla. Lapsia ei voida hankkia, koska pitää päästä miehen kanssa peräkkäisille juoksumatoille ja vierekkäin vemputtamaan kahvakuulaa.

[/quote]

Ja lapsiahan aina hankitaan täysin epäitsekkäistä syistä? ;)

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 14:07"]

Ratkaisevin kehitys tapahtunut aikuisten ihmisten itsekkyydessä, joka alkaa olla ihan uskomattomalla tasolla. Lapsia ei voida hankkia, koska pitää päästä miehen kanssa peräkkäisille juoksumatoille ja vierekkäin vemputtamaan kahvakuulaa.

[/quote]

Ketä kohtaan vapaaehtoisesti lapseton pari käyttäytyy itsekkäästi? Syntymätöntä lastaan? Yhteiskuntaa? Ja miten omien lasten haluaminen on vähemmän itsekäs päätös?

[/quote]

Kaikki edellisen ehdottamat käy vastaukseksi.

Itsekäs on itsekäs itselleen. Lapsia haluamattomilla on vielä erikseen kammo siksi, että paitsi että joutuu tinkimään omista mielihaluistaan joutuu alistamaan itsensä jonkun toisen tarpeiden tyydyttäjäksi - edes sen vähän aikaa, minkä pieni lapsi sitä tarvitsee. Siitäkin rupeamasta saa hengähdysaikaa, kun toinen vanhempi ottaa hoitovuoron.

Omien lasten haluaminen on vähemmän itsekästä juuri siksi, että lapsen kasvattaminen on myös yhteiskunnan kannalta hyödyllistä. Jos haluaa olla oikein ekologinen, voi adoptoida.  Itsekäs ihminen vaan ei taida kyetä siihenkään.

Meidän leveyspiireillä ei kannata pitää liturgiaa maailman ylikansoittumisesta ja hiilijalanjäljistä, ne ongelmat on ratkaistava siellä, missä se ongelma aivan oikeasti on.

Mun mielestä toi hesarin kirjotus oli hyvä . Mitenhän siitä tuli taas taistelu lapsellisten ja lapsettomien välillä??

Mä ainakin kaipaan omaa aikaa ihan valtavasti. En kuitenkaan niin paljoa että mielummin olisin ilman lapsia.

Ne joilla on puolisot, mummit, kummit ja siskon kaimat tulossa jonossa hoitamaan jälkikasvua niin että voi itse tai puolison tai kaverin kanssa milloin vaan lähteä illanviettoon/ulkomaille yms ei varmaankaan pysty asiaa ymmärtämään (sen enempää kuin lapsettomat).

Vaikka lapsettomilla olisi muita velvollisuuksia kuten työ, lemmikkieläin jne, harvemmin on 24/7 velvollisuutta. Jos haluaa vapaapäivänä jäädä sänkyyn makaamaan, kukaan ei sieltä ylös pakota. Jos haluaa lähteä leffaan, sen kun menee. On mullakin näitä lapsettomia kavereita joilla on niin raskasta - jatkuvasti valitetaan kun ei ehdi nukkua tarpeeksi (biletyksen takia), rahat loppu (shoppailun takia)...Kaikki lapsettomat ei toki sellaisia ole mutta ainakin pääkaupunkiseudulla monet tuntuu olevan..

Mielestäni on vain ja ainoastaan positiivinen asia, että ihminen, joka ei halua lapsia, ei tee lapsia.

Maailmassa ja ihan meillä Suomessakin on aivan liikaa ei-haluttuja lapsia. Yhtään enempää en toivoisi syntyvän vain siksi, että joku antaa ympäristön painostaa itsensä vanhemmuuteen, koska "vain itsekäs ja pinnallinen ihminen jättäytyy vapaaehtoisesti lapsettomaksi", koska "vanhana sitten kuitenkin kadut, ettet edes yrittänyt saada lasta" tms.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:34"]

Lapsettomuus tuntuisi varmaan aika hyvältä 20-40 vuotiaana, mutta yli nelikymppisenä alkaisi varmaan tuntua tyhjältä, kun matkusteltu ympäriinsä, oltu miehen kanssa kaksistaan ja nähty ystäviä. Varmaan tunne että jotain elämästä puuttuu. Ja varsinkin sitten vanhana mummona käy vaikeaksi kun ei ole ketään lähiomaisia.

[/quote]

Miksi olisi tuollainen tunne? Minä en ole koskaan halunnut lapsia, koska en ole koskaan niitä halunnut. Syynä ei ole siis oman ajan tarve, matkusteluinto tai mikään muu vastaava. En vaan ikinä ole tuntenut minkäänlaista halua lisääntyä, mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan enkä tunne vieläkään.

Olen koko aikuisikäni elänyt "tylsästi", siis näiden mielestä joiden elämään kuuluu matkustelu, bilettäminen ja muu meneminen. En näin lapsettomanakaan ole baareissa rientämässä, tai rinkka selässä kiertämässä maailmaa. En ollut parikymppisenä, enkä nyt kun lähestyn ikävuotta 35. Vietän lähes kaiken vapaaaikani kotona tai koirien kanssa lenkkeillen, ihan viikonloppuisinkin ja lomilla. Katsellaan miehen kanssa elokuvia, pelataan lautapelejä ja silloin kun mies on ylitöissä tai puuhailee omiaan, minä vaikkapa luen tai neulon. Todella hurjaa tämä lapsettoman elämä. Elämäni ei silti tunnu tyhjältä, enkä ymmärrä miksi se tuntuisi vanhempanakaan, en ole koskaan kaivannut jatkuvasti ihmisiä ympärilleni, vaan viihdyn vallan mainiosti yksin. En tarvitse hirveästi ystäviäkään, muutamia harvoja parempia ystäviä näenkin vain joskus, en edes joka kuukausi. Enkä ole silti yksinäinen, vaan ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

[/quote]

Mutta sinähän olet vielä alle nelikymppinen, joten liian aikaista sanoa miten jatkossa tunnet.

[/quote]

Eli minun pitäisi väkisin punnertaa maailmaan lapsia, joita en halua, ihan vain sen takia että jollain promillen tuhannesosan mahdollisuudella saatan olla yksinäinen vanhempana? Tämäpä se sitten olisikin hyvä syy tehdä lapsia, tulisi varmasti lapsista rakastettuja ja onnellisia.

Jotenkin en vain usko, että vanhempanakaan tuntisin toisin kuin nyt, sillä mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän viihdyn itsekseni eikä sitä halua omiin jälkeläisiin ole syttynyt vuosien varrella. Minulla ei ole koskaan ollut teinien-parikymppisten "yöök inhoan lapsia" -vaihetta, en vain ole koskaan niitä halunnut. Mielestäni elämäni ei ole yhtään sen parempaa tai huonompaa, kuin lapsellistenkaan. Jos joku haluaa lapsia, niin en minä sitä ihmettele, joten voisivatko hormonihöyryiset av-mammatkin lakata ihmettelemästä minun valintojani?

[/quote]

En ole missään vaiheessa sanonut että sinun pitäisi lapsia hankkia, se on täysin oma valintasi ja minä hyväksyn sen täysin. Sanoin vain että jälkeenpäin voi jäädä vaivaamaan, tietysti toivon että sinun tapauksessasi näin ei käy, mutta en ymmärrä miksi kiihdyit tästä mielipiteestä. Minulla itselläni ei edes ole lapsia, tiedän että voisin elää elämäni lapsettomanakin jos ei oikeaa miestä ole rinnalla tai jos ei jostain syystä saa luonnollisin keinoin lasta. Mutta kyllä koen että menetän jotain tärkeää elämässäni mikä on vaikea korvata millään muulla, vaikka muuten olisin onnellinen..

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 13:59"]

Jos mä saisin joka aamu nukkua myöhään, lukea rauhassa lehden, joka ilta olisi täysi vapaus tehdä mitä vaan, milloin vain saisi lähteä yksin tai miehen tai kaverien kanssa millaiselle matkalle tahansa jne. jne., niin noista asioista saatu nautinto vähenisi.

[/quote]On selvää, että mitään mahdottomia huippukokemuksia ei oikein saa revittyä joka päivä toistuvista pienistä iloista, vaikka ne olisivat kuinka mukavia. Varmasti lehden lukeminen on sitä mukavampaa, mitä harvinaisempaa herkkua se on. Mutta asialla on myös kääntöpuoli: riittävien yöunien, oman ajan ja henkilökohtaisen vapauden voimakas rajoittaminen ja siirtäminen perusasioista luksukseksi vaikuttaisi ainakin minun elämänlaatuuni erittäin kielteisesti. Perustarpeille on ominaista, että tullessaan tyydytetyiksi ne lähnnä tuottavat sitä tylsän tasaista elämänlaatua ja tullessaan laiminlyödyksi ne aiheuttavat stresssiä, ahdistusta ja onnettomuutta.

Minä näen omalta kohdalta asian niin, että lapset ovat muuttaneet minua vähemmän stressaavaksi, vähemmän ahdistuneeksi ja vähemmän onnettomuutta kokevaksi. Kääntäen: lapsettomat kokevat lapsista johtuvat tilanmuutokset elämässä niin radikaaleina ja kielteisinä johtuu suuri siitä, etteivät he ole joutuneet koskaan vastaavan muutoksen kohteeksi. Ja ihminenhän tunnetusti haluaa vastustaa kaikkea muutosta. Ja joo, näen tässä kyllä suurta itsekkyyttä myös.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 08:53"]

Ja joo, näen tässä kyllä suurta itsekkyyttä myös.

[/quote]

Lasten hankkimisessa?

Minä kaipaan omaa aikaa niin paljon että se kaipuu sairastuttaisi erakon katujuopon tasolle.

Perhe-elämä on tavallaan ainut keino ylläpitää nykyistä elintasoa ja siedättää pois "omasta "ajasta" ".

Lisääntyminen on eläimille luonnollinen tapahtuma ja suosittelen sitä ihan mielenterveydenkin kannalta. Oma aika ei välttämättä ole ihan tervettä. Se vie mukanaan unohduksiin houkuttelevaan yksinäisyyteen.

Minusta tuo artikkeli oli silkkaa sanailua ja täysin kiteytettyä hölynpölyä. 

Minä taas koen asian niin, että lapset on tosi pienen aikaa pieniä..ja sen ajan pystyn kyllä venymään. Lapseni ovat nyt 8 ja 10 ja elämä on tosi helppoa jo:)

Minun lapseni ovat 11  ja 13. Pystymme harrastamaan, käymään matkoilla, ottamaan aikaa  myös itsellemme. Juuri mistään ei tarvitse enää lasten vuoksi kieltäytyä.

Lapset jopa tekevät meille välillä sunnuntaisin aamiaisen valmiiksi:D

Pikkulapsiaikojen kova työ kantaa hedelmää :D

Tässä kirjoituksessa on hyvin referoitu niitä kirjoituksia, joiden vuoksi en itse halua lapsia. http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/ Mammat voivat rauhassa vakuutella, kuinka ihanaa lasten kanssa on mutta tutkimustulokset eivät valehtele.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 08:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 08:53"]

Ja joo, näen tässä kyllä suurta itsekkyyttä myös.

[/quote]

Lasten hankkimisessa?

[/quote]

Suurta itsekkyyttä siinä, kun ei hanki lapsia siksi, mitä kaikkea oman itsen olotilalle potentiaalista epämukavaa se saattaisi tuoda tullessaan. Jotkut kehtaavat vielä julistaa sen koko maailmalle.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 14:08"]

Suurta itsekkyyttä siinä, kun ei hanki lapsia siksi, mitä kaikkea oman itsen olotilalle potentiaalista epämukavaa se saattaisi tuoda tullessaan. Jotkut kehtaavat vielä julistaa sen koko maailmalle.

[/quote]

Nyt en kyllä ollenkaan ymmärrä logiikkaasi. Minun käsitykseni mukaan itsekkyys tarkoittaa sitä, että tavoittelee itselleen kohtuuttomasti hyvää jonkun toisen kustannuksella. Kenen kustannuksella lapseton ihminen tavoittelee itselleen parasta mahdollista elämää? Kenen hyvästä lapsettoman hyvä on pois?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:24"]

Tässä kirjoituksessa on hyvin referoitu niitä kirjoituksia, joiden vuoksi en itse halua lapsia. http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/ Mammat voivat rauhassa vakuutella, kuinka ihanaa lasten kanssa on mutta tutkimustulokset eivät valehtele.

[/quote]

Eiköhän tässä ole vähän se sama ilmiö kun vanhukset selittää miten raskasta oli kun oli 5 lasta ja kaikkilla lehmillä utaretulehdus yhtä aikaa ja Mossestakin hajosi kampiakseli ja voi voi. Ja sitten ne lisää että se oli katseeta mutta oli se elämän parasta aikaa. Miten tätä nyt vois oikein selittää. Ehkä sillä lailla että otetaan kaksi tyyppiä. Toinen istuu illan kotona viinilasi kädessä ja lukee lehteä ja on sillee hienoa. Ja sit toinen menee retkelle ja vettä sataa koko ajan ja vaatteet on märät, mutta sitten kun päästään perille aurinko paistaakin yhtäkkiä ja näköala on huikea ja kuuma sauna ja makkara tuntuu oikein erityisen hienoilta kun on ensin jäädyttänyt perseensä. Ja jos siinä välillä vesisateessa rämpiessä joku olisi kysynyt että oletko nyt onnellinen, niin eiköhän vastaus olisi ollut haista kuule v***tttt