Tähän kirjoitukseen kiteytyy se, miksi en halua lapsia!

Uskomatonta, että jotkut todellakin tarvitsevat lauman lapsia ympärilleen jottei elämä käy tylsäksi. No, nämä taitavat olla niitä hieman yksinkertaisempaa ainesta.. Ja yleensä nämä samat ihmiset kuvittelevat lapsettomien olevan jotain bilehileitä ja bailaavan joka viikonloppu. Ja aina myös jaksetaan mustuttaa siitä, että sitten vanhana teitä ei käy kukaan katsomassa..hoh hoh.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:55"]

Mua hymyilytti noi "meillä kaksi lasta ja Etelä-Amerikan matka varattu"

Taisi mennä asian ydin ohi. Faktahan on, että matkustaminen pienten lasten kanssa on ihan erilaista kuin ilman.

[/quote]

Se matka on tarkoitus tehdä kahdestaan mieheni kanssa, ilman lapsia. Ja toisaalta: minusta pienten lasten kanssa matkustus on kivaa! Terveisin "meillä kaksi lasta ja Etelä-Amerikan matka varattu"

en pysty lukemaan, 5 maksutonta on jo luettu. harmi.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:04"]

Uskomatonta, että jotkut todellakin tarvitsevat lauman lapsia ympärilleen jottei elämä käy tylsäksi. No, nämä taitavat olla niitä hieman yksinkertaisempaa ainesta.. Ja yleensä nämä samat ihmiset kuvittelevat lapsettomien olevan jotain bilehileitä ja bailaavan joka viikonloppu. Ja aina myös jaksetaan mustuttaa siitä, että sitten vanhana teitä ei käy kukaan katsomassa..hoh hoh.

[/quote]

Aivan yhtä hyvin joku voisi argumentoida, miten "yksinkertaisempaa ainesta" olevat ihmiset tarvitsevat Etelä-Amerikan matkoja, teatterikäyntejä, oleskelua ystävien kanssa, liikuntaharrastuksia ja telkkarin katselua, ettei elämä käy tylsäksi.

Lapsia on niin kiva tehdä.Ne voi sitten jättää yhteiskunnan huoleksi.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:34"]

Lapsettomuus tuntuisi varmaan aika hyvältä 20-40 vuotiaana, mutta yli nelikymppisenä alkaisi varmaan tuntua tyhjältä, kun matkusteltu ympäriinsä, oltu miehen kanssa kaksistaan ja nähty ystäviä. Varmaan tunne että jotain elämästä puuttuu. Ja varsinkin sitten vanhana mummona käy vaikeaksi kun ei ole ketään lähiomaisia.

[/quote]

Miksi olisi tuollainen tunne? Minä en ole koskaan halunnut lapsia, koska en ole koskaan niitä halunnut. Syynä ei ole siis oman ajan tarve, matkusteluinto tai mikään muu vastaava. En vaan ikinä ole tuntenut minkäänlaista halua lisääntyä, mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan enkä tunne vieläkään.

Olen koko aikuisikäni elänyt "tylsästi", siis näiden mielestä joiden elämään kuuluu matkustelu, bilettäminen ja muu meneminen. En näin lapsettomanakaan ole baareissa rientämässä, tai rinkka selässä kiertämässä maailmaa. En ollut parikymppisenä, enkä nyt kun lähestyn ikävuotta 35. Vietän lähes kaiken vapaaaikani kotona tai koirien kanssa lenkkeillen, ihan viikonloppuisinkin ja lomilla. Katsellaan miehen kanssa elokuvia, pelataan lautapelejä ja silloin kun mies on ylitöissä tai puuhailee omiaan, minä vaikkapa luen tai neulon. Todella hurjaa tämä lapsettoman elämä. Elämäni ei silti tunnu tyhjältä, enkä ymmärrä miksi se tuntuisi vanhempanakaan, en ole koskaan kaivannut jatkuvasti ihmisiä ympärilleni, vaan viihdyn vallan mainiosti yksin. En tarvitse hirveästi ystäviäkään, muutamia harvoja parempia ystäviä näenkin vain joskus, en edes joka kuukausi. Enkä ole silti yksinäinen, vaan ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

[/quote]

Mutta sinähän olet vielä alle nelikymppinen, joten liian aikaista sanoa miten jatkossa tunnet.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:34"]

Lapsettomuus tuntuisi varmaan aika hyvältä 20-40 vuotiaana, mutta yli nelikymppisenä alkaisi varmaan tuntua tyhjältä, kun matkusteltu ympäriinsä, oltu miehen kanssa kaksistaan ja nähty ystäviä. Varmaan tunne että jotain elämästä puuttuu. Ja varsinkin sitten vanhana mummona käy vaikeaksi kun ei ole ketään lähiomaisia.

[/quote]

Miksi olisi tuollainen tunne? Minä en ole koskaan halunnut lapsia, koska en ole koskaan niitä halunnut. Syynä ei ole siis oman ajan tarve, matkusteluinto tai mikään muu vastaava. En vaan ikinä ole tuntenut minkäänlaista halua lisääntyä, mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan enkä tunne vieläkään.

Olen koko aikuisikäni elänyt "tylsästi", siis näiden mielestä joiden elämään kuuluu matkustelu, bilettäminen ja muu meneminen. En näin lapsettomanakaan ole baareissa rientämässä, tai rinkka selässä kiertämässä maailmaa. En ollut parikymppisenä, enkä nyt kun lähestyn ikävuotta 35. Vietän lähes kaiken vapaaaikani kotona tai koirien kanssa lenkkeillen, ihan viikonloppuisinkin ja lomilla. Katsellaan miehen kanssa elokuvia, pelataan lautapelejä ja silloin kun mies on ylitöissä tai puuhailee omiaan, minä vaikkapa luen tai neulon. Todella hurjaa tämä lapsettoman elämä. Elämäni ei silti tunnu tyhjältä, enkä ymmärrä miksi se tuntuisi vanhempanakaan, en ole koskaan kaivannut jatkuvasti ihmisiä ympärilleni, vaan viihdyn vallan mainiosti yksin. En tarvitse hirveästi ystäviäkään, muutamia harvoja parempia ystäviä näenkin vain joskus, en edes joka kuukausi. Enkä ole silti yksinäinen, vaan ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

[/quote]

Mutta sinähän olet vielä alle nelikymppinen, joten liian aikaista sanoa miten jatkossa tunnet.

Käyttäkää kondoomia.Ei huolen häivää.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 14:57"]

http://www.hs.fi/sunnuntai/Aika+muuttuu+kalliiksi+kun+saa+lapsia/a1366431827782?ref=hs-top4-2

Arvostan omaa ja puolisoni kanssa yhdessä vietettyä aikaa niin paljon, etten halua lähteä siitä tappelemaan. Itsekästä tai ei, meille ei lapsia tule.

P.S. Etelä-Amerikan reissu on muuten jo varattu...

[/quote]

Jokainen saa onneksi itse valita. Itse olen saanut matkustella miehen kanssa kahdestaan ennen lapsia (nyt lasten kanssa) eikä se nyt mielestäni mitenkään niin ihmeellistä ole. Siellä ne hoitaa lapsiaan vaan Etelä-Amerikassakin ihan niin kuin me täällä. Matkustelussa suurin ahaa -elämys on ehkä tullut juuri siitä, että elämä on periaatteessa melko samaa joka paikassa ja ihmiset tulee yleensä tyytyväiseksi aika perusasioista, kuten omasta perheestä.

Tjaa-a, tunnen jokusen lapsettoman,  40+ ja 50+ ikäisiä. Ketään heistä en voisi kuvailla katkeraksi. He antavat kaikkensa sisarustensa lapsille, saavat näiltä kiintymystä ja antavat sitä takaisin.

En usko että heihin enää tuossa iässä lapsettomuuden katkera salama iskee. He ovat tyytyväisiä ja onnellisia ihmisiä, jotka iloitsevat toisten lapsista.

Alkuperäiseen aiheeseen: olemme pyrkineet siihen, että lapset tulivat osaksi meidän elämäämme eikä toisinpäin. Toki joitain asioita on pitänyt rajoittaa, mutta pääsääntöisesti samalla muotilla on edetty mitä ennen lapsia.

Alku oli raskasta, joskus harmitti kun ei voi enää ex tempore tehdä yhtään mitään. Kyllä siihen tottui ja nyt kun lapset ovat koulussa, alamme pikku hiljaa saamaan menettyä vapautta takaisn. Tosin nyt olen niin vanha ja väsynyt ettei kiinnosta juosta vaatekaupoissa niinkuin ennen.

Lapsia kun tekee saa paljon, mutta menettääkin paljon, mitä sitä selittelemäään.

On ihan ok jos ei halua menettää sitä elämää mihin on tottunut. Maapallo on jo pullollaan ihmisiä, joten mitään vahinkoa ei synny.

Kiljuvia kakaroita ei tule meillekkään.Naapurin akka tehtailee jo niitä ihan tarpeeksi

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:12"]

Käyttäkää kondoomia.Ei huolen häivää.

[/quote]

Olin parikymppisenä idealisti ja ihailin Kiinan yhdenlapsen politiikkaa. 

Sitten kondomi falskasi ja olimme molemmat sen verran vanhoja että päätimme kokeilla jotain uutta. Kaikkea on kokeiltava elämässä, myös vanhemmuutta. 

Kyllä se on kokemisen arvoinen juttu. Kondomi muuten falskasi uudestaan nelisen kuukautta sitten. Yhdynnän luonnollinen lopputulos on raskaus. 

Suosittelen näille lapsettomille seksitöntä elämää, jos haluavat ihan aktivisti varmasti olla lapsettomia. 

Lapsemme oli siis vahinko onni onnettomuudessa. Parisuhde syveni entisestään. Minullekin alkoi kasvaa heti parta ja kaljuunnuin. Muutuin mieheksi. Myös keskivartalo kasvoi ja aloin ajattelemaan moniulotteisesti asioita. 

Todella oivaltava ja hauska kirjoitus. Mutta en mä kyllä olisi jättänyt lapsiani noiden syiden takia tekemättä:) Sitäpaisti lapset kasvavat ja tuo kuvio keikahtaa niin, että sitten sulla taas on oma aikasi, ja sen lisäksi rakkaat lähimmäiset; lapset ehkäpä hankkivat puolison ja jälkikasvua. Jonakin päivänä omaan napaan sijoittaminen kääntyy todennäköisesti yksinäisyydeksi sekä elämänsisällön ohenemiseksi. lapset ja heidän lapsensa sen sijaan tuovat elämään uusia ulottuvuuksia, merkityksiä, sisältöä.. Eihän kenenkään ole pakko lisääntyä, ei se ole mikään itseisarvo. Mutta kun niitä lapsia on ja siitä muutaman vuoden härdellistä selviää niin en kyllä pois vaihtaisi. Mut kukin tavallaan. ja se aika minkä lapset vievät, se tulee takaisin monin tavoin, he jatkavat myös SINUA eteenpäin, seuraaviin sukupolviin, ei pelkästään geeneissä vaan rakkaudessa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:12"]

Käyttäkää kondoomia.Ei huolen häivää.

[/quote]

Teillä tais olla vanhoja kuivuneita kumeja. Olisitte laittaneet kaksi kondoomia päällekäin.

Olin parikymppisenä idealisti ja ihailin Kiinan yhdenlapsen politiikkaa. 

Sitten kondomi falskasi ja olimme molemmat sen verran vanhoja että päätimme kokeilla jotain uutta. Kaikkea on kokeiltava elämässä, myös vanhemmuutta. 

Kyllä se on kokemisen arvoinen juttu. Kondomi muuten falskasi uudestaan nelisen kuukautta sitten. Yhdynnän luonnollinen lopputulos on raskaus. 

Suosittelen näille lapsettomille seksitöntä elämää, jos haluavat ihan aktivisti varmasti olla lapsettomia. 

Lapsemme oli siis vahinko onni onnettomuudessa. Parisuhde syveni entisestään. Minullekin alkoi kasvaa heti parta ja kaljuunnuin. Muutuin mieheksi. Myös keskivartalo kasvoi ja aloin ajattelemaan moniulotteisesti asioita. 

[/quote]

Mulle pointti tossa kirjoituksessa oli juuri se, miten lasten jälkeen on alkanut arvostaa aikaa. Ennen lapsia ajattelin , että jaksaisiko mennä jumppaan . Nyt ajattelen , että mahtavaa, tänään pääsen jumppaan. Nautin jotenkin joka hetkestä lasten kanssa ja ilman. Aika ei enää vaan solju ohi , vaan oikeasti osaan nauttia hetkestä.

Nyt kun lapset ovat jo murrosiässä, omaa aikaa on jo sopivasti.

Mutta oikein hyvä, jos ihminen ei ryhdy vanhemmaksi jos ei sitä sydämestään halua. Lapsi ei koskaan ole rasite, mutta on aina lahja.

Ja mitä siitä että olette varanneet Etelä-Amerikan matkan? Itse huolehdin siitä että olin matkustanut Etelä-Amerikat, Keski-Amerikat, Pohjois-Amerikat, Lähi-Idän, Euroopan jne. ennen kuin sain lapset, iloisesti rinkka selässä heiluen, joskus yksin, joskus miehen kanssa. Näin ei tullut minkäänlaista katkeruutta siitä että jotain on jäänyt lasten takia kokematta. Sen sijaan jos olisin jättänyt lapset saamatta, no siinä vasta kokemus olisi jäänyt!

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:10"]

Toihan oli hauska kirjoitus :)

Meilel on tulossa vauva kesällä ja syksyllä ollaan lähdössä vajaaksi vuodeksi aika kauas ulkomaille töihin. Eli ei se elämä lasten myötä mihinkään katoa, siihen vain tulee lisää!

[/quote]

Mä kuulun vissiin vähän eri koulukuntaan kuin sinä... En hetkeäkään kuvittele, etteikö lapsen myötä elämä muuttuisi ja paljon. Olen sitä mieltä, että jos lapsia hankkii, niin niistä pitää myös huolehtia heidän ehdoillaan. Ei siis ensimmäisinä vuosina pitkiä lentomatkoja ja riekkumista, vaan turvallista kotiarkea ja rutiineja. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana rakennetaan lapsen psyykeen perusta. Jos sinä aikana homman hoitaa asenteella "siinä se menee vauva mukana, ei elämän tarvitse muuttua lapsen saannin jälkeen", niin pelkään että pieleen menee. Tietenkin kaikki riippuu siitä, millaista elämää on viettänyt ennen lasta. Jos viihtyy kotona, pesee päivittäin kaksi koneellista pyykkiä, ulkoilee leikkipuistossa, käyttää rahansa 86 cm toppahaalareihin, heräilee pari kertaa joka yö, nousee viikonloppuisinkin seitsemältä ja syö aina samaan aikaan suolatonta kotiruokaa, niin mikäs siinä. Ei se elämä silloin paljon muutu...

[/quote]

Niin siis onko sulla niitä lapsia vai ei?

Jos ei kerran ole, niin mitä sinä kuvittelet siitä tietäväsi?

Ei se lapsen psyyke siitä murru tai jää kehittymättä, jos viettää ensimmäiset elinvuotensa jossain toisessa maassa ja kulttuurissa. Tai vaikka perhe matkustelisi ensimmäisenä vuonna. Ihan ihme hölinöitä sinulla.

Lapsen psyyken kehitykselle on tärkeintä, että häntä rakastetaan ja hänen tarpeisiinsa vastataan, ei se, että pyöritään vaan kotona ja pyykätään niin helvetisti. 

PS. Mulla on kolme lasta, ja pyykkään kahtena päivänä joka toinen viikko. Eiks oo kauheeta?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:34"]

Lapsettomuus tuntuisi varmaan aika hyvältä 20-40 vuotiaana, mutta yli nelikymppisenä alkaisi varmaan tuntua tyhjältä, kun matkusteltu ympäriinsä, oltu miehen kanssa kaksistaan ja nähty ystäviä. Varmaan tunne että jotain elämästä puuttuu. Ja varsinkin sitten vanhana mummona käy vaikeaksi kun ei ole ketään lähiomaisia.

[/quote]

Niin ja sekin, kun siinä neljänkympin korvilla viimeistään alkaa kaikki kaveritkin lisääntyä... niin mitä sitä sitten tekeekään? Ei ole enää mukavaa illanistujaisseuraa, kun kaikilla kavereillakin on tupa täynnä niitä räkänokkia...

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 14:57"]

http://www.hs.fi/sunnuntai/Aika+muuttuu+kalliiksi+kun+saa+lapsia/a1366431827782?ref=hs-top4-2

Arvostan omaa ja puolisoni kanssa yhdessä vietettyä aikaa niin paljon, etten halua lähteä siitä tappelemaan. Itsekästä tai ei, meille ei lapsia tule.

P.S. Etelä-Amerikan reissu on muuten jo varattu...

[/quote]

Luin ensin tämän ketjun, ja sitten vasta itse kirjoituksen, ja alkoi oikein naurattaa, että tuollaisesta plöräyksestä saadaan tällainen kohu tällä palstalla aikaiseksi.

Mä en tajua, ehkä mä sitten olen vaan jotenkin viallinen äiti ja yksilö, kun mulle ei ole ikinä ollut niin kamalan vaikeaa tämä äitiys. Ehkä siksi, että en ole sitä niin villisti yrittänyt suorittaa, ja mieskin on ihan täysillä mukana. Molemmat meistä tekee myös melko vaativaa työtä, ja luo jossain määrin uraakin.

Kyllä meillä on AINA ollut molemmilla oikeus omiin harrastuksiin, ja AINA jos on ollut väsynyt, on saanut nukkua ja AINA jos on tarvinnut päästä tuulettumaan, on saanut mennä.

Eipä sitä sitten niin hirveitä tarvitse, kun tietää, että pääsee jos tahtoo. Me ollaan myös matkustettu ympäri maailmaa kolmen lapsemme kanssa, eikä sekään ole ollut muuta kuin tosi ihanaa.

Nyt meidän pieninkin on jo 5-v ja tässä ei ole enää oikein mitään raskasta. On ihanaa kun on oma Perhe. SIis yksikkö, ei niin että on pikku kuninkaalliset ja vanhemmista muodostuva huoltojoukko, vaan perhe, jossa tehdään asioita yhdessä, ja jossa kaikilla on myös vastuita ja velvollisuuksia. Vaikka kotitöitä on enemmän viidellä hengellä, kyllä niitä 5 henkeä tekeekin huomattavasti näppärämmin.

Nauttikaa ihmiset elämästä! Ei vanhemmuutta tarvitse suorittaa hampaat irvessä, vaan tarkoitus on saada aikaan maailman tärkein yksikkö, se oma perhe.

Niin, pienten lasten kanssa arki on just tuollaista, mutta eihän sitä kestä kuin muutaman vuoden. Lapset kasvaa ja meillä on taas yhteistä aikaa miehen, jaksan harrastaa jne.