Tähän kirjoitukseen kiteytyy se, miksi en halua lapsia!

Vähän ontui tuo kirjoitus. Tajusin sen pointin sieltä taustalta. 

Ei kai kukaan jaksa loppuelämäänsä rillutella iltoja ja viikonloppuja villisti? En minä ainakaan. Voin toteuttaa sitä sitten viidenkympin paikkeilla sopivan kriisin vaikutusten alaisena. 

Lapsen voi ottaa mukaan erilaisiin juttuihin. Olen aina vierastanut sellaista ajatusta että lapsi on kotona ja vanhemmat on kotona. Lapsi on sielä missä vanhemmat ovat. Vaikka yökerhossa tai kirjastossa. Valitettavasti meillä asiat eivät ole niin fiksusti, kuten muualla että lapsen voi ottaa mukaan baariin tai sellaisiin paikkoihin, joista tuossa kirjoituksessa oli kyse. 

Lapsi ei ole rasite. Lapsi on tavallaan, kuin kärpänen olallasi tai kyyhky jalkojen juurella bussipysäkillä. Sille voi jutella samalla. Kärpäselle ja kyyhkyllekin voi jutella, jos uskaltaa vähän tehdä toisin.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:54"]

Mitä 19 yritti sanoa?

Etenkään loppulauseessa ei ollut järjen häivää.

[/quote]

Sitä, että yhteiskunta on muuttunut isovanhempiemme ajoista, jolloin lapset kasvoivat siinä sivussa. Mikä tässä oli niin vaikea ymmärtää?

#19

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:54"]

Mitä 19 yritti sanoa?

Etenkään loppulauseessa ei ollut järjen häivää.

[/quote]

Sitä, että yhteiskunta on muuttunut isovanhempiemme ajoista, jolloin lapset kasvoivat siinä sivussa. Mikä tässä oli niin vaikea ymmärtää?

#19

[/quote]

Ihan se, ettei se pidä paikkaansa. Lapset kasvavat edelleen osana perhettä. Mutta eihän lapseton tätä kykene ymmärtämään.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:34"]

No varmaan on sitten ennen wanhaan ollaan oltu aivan sekaisin ja elämä on mennyt lähinnä päin persittä, kun lapsia ei ole osattu huomioida.

Totta puhuen mun mielestä paljon pelottavampaa on nykyinen sanapari "lasten ehdoilla". Järki-ihmisen maailmahan rakentuu siinä välimaastossa, jonka aikuisten ja lasten tarpeet yhdesä muodostaa. Yksittäisistä ihmisistä rakentuu perheitä, joissa on vuorovaikutussuhteita, omien halujen ja toisten tarpeiden välistä pohdintaa, yhdessä oppimista, kompromisseja ja pettymyksiä kun ei aina saa kaikkea heti. Ihan tavallista ihmisten välistä kanssakäymistä, siis.

Ja jos ulkomaille työkeikalle lähtee, kannattaahan se ehdottomasti ennemmin pienen vauvan kanssa kuin sitten vaikkapa koululaisen! Mitä ihmeen "riekkumista" se nyt on, samapa tuo missä maassa ihmiset asuvat, aivan varmasti siellä muodostuu turvallinen arki ja omat rutiinit, jotka ei vaan ehkä sisällä niitä prikulleen samoja elementtejä, joita lähiömammat tahtoo haalareineen, suolattomine ruokineen ja hiekkalaatikkoineen :)

[/quote]

En olisi uskonut, että vapaaehtoisesti lapsettona päädyn antamaan mammapalstalla neuvoja ensimmäistään odottavalle äidille :D

Ennen wanhaan elettiin yhteisöissä, joissa oli kolme tai neljäkin sukupolvea samassa pihapiirissä. Ennen wanhaan ei reissattu pitkin maapalloa. Isovanhemmat tai isot sisarukset katsoivat pienempien perään ja jos jotain hupsistakeikkaa sattui, niin niistä ei kirjoitettu Iltalehtien lööpeissä - saati mammapalstoilla. Yhteiskunta on mennyt noista ajoista eteenpäin. Nyt asutaan pienissä yksiköissä kaupungeissa. Käydään töissä kodin ulkopuolella ja taiteillaan jatkuvan kiireen ja paineen kanssa. Luuletko tosiaan, että lapsien on mahdollista kasvaa aikuisten ehdoilla tässä härdellissä?

[/quote]

Multako siis kysyit? En odota ensimmäistä lastani, en tiedä miksi niin päättelit.

Kommenttini ensimmäinen lause oli mukahauska, eli akselilta heko-heko.

Mielestäni lapset elävät tänä päivänä hyvinkin pitkälti aikuisten ehdoilla, mitä työelämään, talouden rakenteisiin, ympärisötarvoihin ja esim. kuluttamiseen tulee. Nämä kaikki taas pyörivät pitkälti talouskasvun ehdoilla ja markkinatalouden keinoin.

Mikrotasolla jotkut aikuiset pakenevat pelottavaa mailmaa rakentamalla lapsikeskeisiä kuplia, jotka eivät ole aidossa vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa. Niissä huudetaan "lapsen etu", johon kenelläkään ei voi olla mitään vastaansanomista, ja leikitään lastenvaatteiden ja ruuan yksityiskohdilla, merkillisillä uudissanoilla kuten kiintymyysvanhemmuus (tosi outoa, mikähän tämän sanan vastakohta olisi?) ja ollaan aina oikeassa.

Lapsen etu ei ole vain aikuisista irrallaan oleva määritelmä, jota voidaan tarkastella ilman kontekstia lapseen perheeseen. Voidaan listata lapsen etuja kuten YK on lasten oikeuksien julistuksessaan tehnyt, mutta yhtäkään arejn käytännön esimerkkiä sekään ei tarjoa. Esimerkiksi mitä tulee siihen, että lähtee vauvan kanssa ulkomaille työkeikalle, se voi hyvinkin olla lapselle etu suhteessa siihen, mitä sitten olisi tarjolla toisessa tilanteessa.

Nro 8 & 12

Minä taas pohdin, että kuka sen minun aikani oikein haluaa käyttöönsä eli en välttämättä minä itse vaan kaverit, puoliso, sukulaiset jne. Eli koska minulla on lapsia, saavat muut minusta vähemmän ja sekös heitä harmittaa. Minulle itselleni kaikki aika on omaa aikaa, minähän tätä elän, mutta ne tekemäni aikavalinnat saavat ympäristön sekaisin.

Mitä, en lähde baariin - en  siis saa lapsille hoitajaa, asetan lapsen kavereitten edelle vai ihan valitsen tänään sen lapsen seuran ja varhaisen nukkumaanmenon (tästäkös kaverit vetävät herneen nenään).

Mitä, en heittäydy hillittömän seksin pyörteisiin kokonaiseksi viikonlopuksi - en siis enää halua miestäni vai valitsin tänään sen, että en varaa matkaa, pakkaa kaikkien tavaroita, huolehdi miljoonasta pikkuasiasta ja väsy jo ennen reissua (joo, tästä mies saa hepulin, miksi hän on aina toisella sijalla, tyhjennän tiskikoneenkin useammin kuin miehen pussit)

Mitä, en ehdi Hellu-tädin pyörätuolimarssia seuraamaan - en siis ehdi näkemään sukulaisia vai valitsin mieluummin päiväkodin kevätjuhlan (Hellu-täti ei tosin välitä, itse hän siellä marssii).

Ennen lapsia muut saivat enemmän aikaani, nyt priorisoin lapset ensin. Miksi se on väärin?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:54"]

Mitä 19 yritti sanoa?

Etenkään loppulauseessa ei ollut järjen häivää.

[/quote]

Sitä, että yhteiskunta on muuttunut isovanhempiemme ajoista, jolloin lapset kasvoivat siinä sivussa. Mikä tässä oli niin vaikea ymmärtää?

#19

[/quote]

Ihan se, ettei se pidä paikkaansa. Lapset kasvavat edelleen osana perhettä. Mutta eihän lapseton tätä kykene ymmärtämään.

[/quote]

Jaa että yhteiskunta ei mielestäsi ole muuttunut isovanhempiemme ajoista lainakaan :0 ? Mitä ihmettä. Etkö todellakaan näe eroa 30-luvun maatalaousyhteiskunnan ja nykyisen kaupungistuneen tietotyteiskunnan välillä? Ohhoh.

Jännää että jotkut meistä pystyvät edelleen harrastamaan, matkustelemaan, tapaamaan ystäviään jne vaikka perheessä on lapsiakin. Onneksi ei tarvitse valita lapsetonta elämää päästäkseen etelä-Amerikkaan, me ollaan lähdössä koko viisihenkinen poppoo kuukaudeksi pohjois-Amerikkaan. Vasta oltiin golfaamassa Egyptissä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:26"]

Jännää että jotkut meistä pystyvät edelleen harrastamaan, matkustelemaan, tapaamaan ystäviään jne vaikka perheessä on lapsiakin. Onneksi ei tarvitse valita lapsetonta elämää päästäkseen etelä-Amerikkaan, me ollaan lähdössä koko viisihenkinen poppoo kuukaudeksi pohjois-Amerikkaan. Vasta oltiin golfaamassa Egyptissä.

[/quote]

Juuri niin! Ei ole meidänkään elämä kovin sovinnaista, tavanomaista ja kotiin sulkeutunutta ollut, ollaan reissattu pikkulasten kanssa pitkin ja poikin, puettu päälle vähän mitä sattuu, syöty vähän mitä sattuu ja soitettu pianoakin keskellä yötä, mutta kumma kyllä kaikki on onnellisia, fiksuja, hauskoja ja positiivisesti suuntautuneita ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:54"]

Mitä 19 yritti sanoa?

Etenkään loppulauseessa ei ollut järjen häivää.

[/quote]

Sitä, että yhteiskunta on muuttunut isovanhempiemme ajoista, jolloin lapset kasvoivat siinä sivussa. Mikä tässä oli niin vaikea ymmärtää?

#19

[/quote]

Ihan se, ettei se pidä paikkaansa. Lapset kasvavat edelleen osana perhettä. Mutta eihän lapseton tätä kykene ymmärtämään.

[/quote]

Jaa että yhteiskunta ei mielestäsi ole muuttunut isovanhempiemme ajoista lainakaan :0 ? Mitä ihmettä. Etkö todellakaan näe eroa 30-luvun maatalaousyhteiskunnan ja nykyisen kaupungistuneen tietotyteiskunnan välillä? Ohhoh.

[/quote]

Etkö osaa lukea, vai ovatko humanistimambojambo ja loputtomat älykkökeskustelut viinilasin äärellä häivyttäneet kaiken käytännön järjen teoretisoinnin tieltä?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:54"]

Mitä 19 yritti sanoa?

Etenkään loppulauseessa ei ollut järjen häivää.

[/quote]

Sitä, että yhteiskunta on muuttunut isovanhempiemme ajoista, jolloin lapset kasvoivat siinä sivussa. Mikä tässä oli niin vaikea ymmärtää?

#19

[/quote]

Ihan se, ettei se pidä paikkaansa. Lapset kasvavat edelleen osana perhettä. Mutta eihän lapseton tätä kykene ymmärtämään.

[/quote]

Jaa että yhteiskunta ei mielestäsi ole muuttunut isovanhempiemme ajoista lainakaan :0 ? Mitä ihmettä. Etkö todellakaan näe eroa 30-luvun maatalaousyhteiskunnan ja nykyisen kaupungistuneen tietotyteiskunnan välillä? Ohhoh.

[/quote]

Etkö osaa lukea, vai ovatko humanistimambojambo ja loputtomat älykkökeskustelut viinilasin äärellä häivyttäneet kaiken käytännön järjen teoretisoinnin tieltä?

[/quote]

Argumentum ad hominen. Hienoa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:10"]

Toihan oli hauska kirjoitus :)

Meilel on tulossa vauva kesällä ja syksyllä ollaan lähdössä vajaaksi vuodeksi aika kauas ulkomaille töihin. Eli ei se elämä lasten myötä mihinkään katoa, siihen vain tulee lisää!

[/quote]

Mä kuulun vissiin vähän eri koulukuntaan kuin sinä... En hetkeäkään kuvittele, etteikö lapsen myötä elämä muuttuisi ja paljon. Olen sitä mieltä, että jos lapsia hankkii, niin niistä pitää myös huolehtia heidän ehdoillaan. Ei siis ensimmäisinä vuosina pitkiä lentomatkoja ja riekkumista, vaan turvallista kotiarkea ja rutiineja. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana rakennetaan lapsen psyykeen perusta. Jos sinä aikana homman hoitaa asenteella "siinä se menee vauva mukana, ei elämän tarvitse muuttua lapsen saannin jälkeen", niin pelkään että pieleen menee. Tietenkin kaikki riippuu siitä, millaista elämää on viettänyt ennen lasta. Jos viihtyy kotona, pesee päivittäin kaksi koneellista pyykkiä, ulkoilee leikkipuistossa, käyttää rahansa 86 cm toppahaalareihin, heräilee pari kertaa joka yö, nousee viikonloppuisinkin seitsemältä ja syö aina samaan aikaan suolatonta kotiruokaa, niin mikäs siinä. Ei se elämä silloin paljon muutu...

[/quote]

Itse asiassa niistä mukana "raahatuista" tulee kyllä oikein hyviä tapauksia. Itse olen sellainen ja olen parempi ihmisenä kuin yksikään tuntemani kotona äidin helmoissa lapsuutensa viettänyt vässykkä minkä lisäksi olen myös elämässäni hyvin menestynyt. Minulla on onnellinen ja tasapainoinen avioliitto, laaja tukiverkosto, perheenjäsenet ovat läheisiä ja ystäviä ja kavereita on tarpeeksi. Rahaa on riittävästi ettei tarvitse miettiä mitä ostaa kaupasta ja miten pärjää seuraavaan tilipäivään. 

Viiltävää yhteiskuntahistoriointia ja perään ylimielistä jonkun muun keksimää latinaa - napakymppi siis :D

Hyvä!  Maailman suurin ongelma on liikalisääntyminen.

Lapsettomuus tuntuisi varmaan aika hyvältä 20-40 vuotiaana, mutta yli nelikymppisenä alkaisi varmaan tuntua tyhjältä, kun matkusteltu ympäriinsä, oltu miehen kanssa kaksistaan ja nähty ystäviä. Varmaan tunne että jotain elämästä puuttuu. Ja varsinkin sitten vanhana mummona käy vaikeaksi kun ei ole ketään lähiomaisia.

en nyt pääse lukemaan tuota juttua, mutta en ihan ymmärrä miten lapset sulkisi pois matkustamisen mahdollisuuden? Meillä on kolme lasta mieheni kanssa. Olemme viimeisen 3vuoden aikana matkustaneet kaksin mieheni kanssa, yhdessä koko perhe ja erikseen omien ystäviemme kanssa. Eli kaikenlaista matkustamista on harrastettu. 

Muutenkaan pienet lapset eivåt ole rajoittaneet elämäämme. Toisaalta elämämme on ollut hyvin pikkulapsille sopivaa jo ennen lapsiakin. Emme me juhli paljoa, emmekä tee kauheesti muitakaan "vain aikuisten juttuja" joihin ei lapset sovi. Ennen lapsia jo tykkäsimme olla mökillä, matkustella, viedä sukulaislapsia huvipuistoihin, käydä uimassa, käydä kiipeilemässä, käydä laskettelemassa. jne. Kaikki tämä on ihan yhtä mukavaa, jollei mukavampaa lapsien kanssa. 

No itsekkyys ja materialismihan siinä ovat takana, että nykynaisista löytyy näitä vapaaehtoisesti lapsettomia.

Raha, ura, matkat, tavarat, vapaa-aika, mies, minä, minä, minä ja vielä kerran minä.

Kun sain ekan lapsen, mies oli matkatöissä ja me lähdettiin lapsen kanssa mukaan. Koskaan ei meillä ole ollut niin hauskaa. Asuttiin kyllä aika "ankeesti", kun se oli hotelleissa olemista, mutta oli silti mahtavaa kiertää vuosi maailmaa. Lapsen kanssa se oli ihan helppoa. Olin äitiyslomilla :)

Nyt ollaan oltu ulkomailla pysyvästi jo 15v ja lapsia on tullut matkan varrella lisää. Niiden kautta olen tutustunut paikallisiin paljon helpommin, kuin jos olisin ollut täällä yksin. Koulun kautta uusia tuttuja ja lasten kavereiden vanhemmat ovat nyt myös minun ystäviäni.

Kyllä minulle lapset ovat avanneet ihan erilaisen maailman, kuin jos olisimme olleet miehen kanssa kahden.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:34"]

Lapsettomuus tuntuisi varmaan aika hyvältä 20-40 vuotiaana, mutta yli nelikymppisenä alkaisi varmaan tuntua tyhjältä, kun matkusteltu ympäriinsä, oltu miehen kanssa kaksistaan ja nähty ystäviä. Varmaan tunne että jotain elämästä puuttuu. Ja varsinkin sitten vanhana mummona käy vaikeaksi kun ei ole ketään lähiomaisia.

[/quote]

Miksi olisi tuollainen tunne? Minä en ole koskaan halunnut lapsia, koska en ole koskaan niitä halunnut. Syynä ei ole siis oman ajan tarve, matkusteluinto tai mikään muu vastaava. En vaan ikinä ole tuntenut minkäänlaista halua lisääntyä, mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan enkä tunne vieläkään.

Olen koko aikuisikäni elänyt "tylsästi", siis näiden mielestä joiden elämään kuuluu matkustelu, bilettäminen ja muu meneminen. En näin lapsettomanakaan ole baareissa rientämässä, tai rinkka selässä kiertämässä maailmaa. En ollut parikymppisenä, enkä nyt kun lähestyn ikävuotta 35. Vietän lähes kaiken vapaaaikani kotona tai koirien kanssa lenkkeillen, ihan viikonloppuisinkin ja lomilla. Katsellaan miehen kanssa elokuvia, pelataan lautapelejä ja silloin kun mies on ylitöissä tai puuhailee omiaan, minä vaikkapa luen tai neulon. Todella hurjaa tämä lapsettoman elämä. Elämäni ei silti tunnu tyhjältä, enkä ymmärrä miksi se tuntuisi vanhempanakaan, en ole koskaan kaivannut jatkuvasti ihmisiä ympärilleni, vaan viihdyn vallan mainiosti yksin. En tarvitse hirveästi ystäviäkään, muutamia harvoja parempia ystäviä näenkin vain joskus, en edes joka kuukausi. Enkä ole silti yksinäinen, vaan ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:01"]

Viiltävää yhteiskuntahistoriointia ja perään ylimielistä jonkun muun keksimää latinaa - napakymppi siis :D

[/quote]

"Jonkun muun keksimää latinaa" :D Juu myönnän, että en ole itse keksinyt latinaa enkä myöskään argumentaatioteoriaa. Mut olishan ne toki hienoja meriittejä!

Mut jos sen lapsen tekisit, antaisit ilomielin aikasi hänelle. Yhtäkkiä sillä omalla ajalla ja miten käytät ei olekaan merkitystä, mutta tätä et ymmärrä ellet itse koe. Minä elin yli 30vuotiaaksi omaa elämää ja alkoi jo tuntua tylsältä. Ja kyllä lapset ja elämä heidän kanssaan on antanut itselleni enemmän kuin jos olisin ollut ilman heitä.

Oma on ratkaisusi, jonka kanssa sitten elät. Miksi sen tänne halusit tulla sanomaan?