Pitkän avioliiton naiset kertokaa miten olette miehenne pitäneet. Miten otatte miestä huomioon omassa ulkonäössä ja käytöksessä?

Me ollaan oltu avopari nyt 23 vuotta joten suht pitkään on yhdessä oltu. Olemme molemmat avioeroperheestä ja kärsineet erittäin paljon paskamaisten isien takia jotka lähtivät toisen naisen völjyyn. Molemmille tuli vielä bonuksena äitipuolet joiden rinnalla Lumikin ja Tuhkimon äitipuolet ovat kilttejä partiotyttöjä.

Kun perheenlisäystä alkoi tulemaan meillä oli molemmilla heti selvät sävelet sen suhteen ettemme halua lastemme läpikäyvän samaa helvettä eli parisuhteen eteen tehdään töitä eikä sitä rikota pikku juttujen takia.

Meillä kyllä piereskellään toisten kuulleen, käydään yhdessä vessassa, ollaan lökövaatteissa kotona ja muutenkin nauretaan ihan kaikelle. Mies on lihonut näinä vuosina 30 kiloa mutta se ei mua haittaa koska tykkään isoista miehistä, kaikin puolin ;). Itse olen lihonut 8 kiloa mutta edelleen normaalipainoinen ja yritän pitää huolta kunnosta. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole se meitä yhdessä pitävä voima vaikka tutustuessamme se tottakai kiinnitti ensiksi huomiota, molemmin puolin.

Seksihommat luistavat vuosi vuodelta paremmin kun opimme tuntemaan toisiamme ja ikä tuo lisää kypsyyttä ja varmuutta. Toki lasten takia on ollut seksittömiäkin viikkoja mutta olemme aina silloin tällöin yrittäneet löytää pienen hetken kahdenkeskistä aikaa varten. Nyt lapset ovat jo teinejä mutta esim tänä viikonloppuna he menevät mummolaan jotta voimme olla kotona ihan vaan kahdestaan ja rakastella yllin kyllin.

Yhteisiä harrastuksia ei ole, tai no ehkä sarjojen katsominen iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Olemme aina lähekkäin ja hellittelemme toisiamme tai muuten vaan pidetään toisesta kiinni. Mukavaa yhdessä oloa päivän päätteeksi. Ei siihen muuta tarvi.

Helppoa ei tietenkään ole aina ollut ja lisävaikeuksia ovat tuoneet kulttuurierot koska asumme mieheni kotimaassa Espanjassa. Mutta toisin kun usein Suomessa luullaan hän ei ole mikään macho-mies vaan on aina osallistunut kodin ja lasten hoitoon. On ollut myös isyyslomalla joka oli aika erikoista täällä päin maailmaa 15 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt joku kuvittelee joidenkin ulkoisten seikkojen vaikuttavan suhteessa viihtymiseen niin on pahasti hakoteillä.

Onkohan miehet myös samaa mieltä? On kuitenkin yleensä se ykkösasia miehille pariintumisvaiheessa. Missä vaiheessa sen arvostus katoaa?

Tuskin on mikään ykkösasia kovinkaan monelle miehelle. Se voi olla ykkönen ehkä ensimmäisen minuutin ajan kun naisen tapaa mutta sen jälkeen se toinen on aina enemmän tai vähemmän kokonaisuus jossa eri osien vaikutusta on todella vaikea enää erottaa toisistaan. Ja sellaisena se jatkuukin sitten loppuelämän.

En mä tiedä. Me mentiin naimisiin ja ruvettiin saamaan lapsia ja sitten on vaan oltu yhdessä. Siedetty toistemme omituisuuksia ja rakastettu. Yhteinen uskonnollinen arvopohja. Hopeahääpäivä oli just.

Rakkaus ja halu olla yhdessä pitää meidät yhdessä. 

Tosin meille molemmille itsestäänselvää on kaunis, toista kunnioittava käytös kaikissa tilanteissa. Pyydämme siis "voisitko/antaisitko/sopisiko" jne. emmekä käskytä tai puhu rumasti toisillemme. 

Hellyyden ja yhteenkuuluvuuden osoittaminen jatkuvasti on sekin tärkeää. Olemme paljon ihokontaktissa, koskettelemme toisiamme eri tavoin ja esim. kauppareissulla pidämme usein kädestä kiinni. Kävelyllä menemme käsikynkkää. :)

t. kohta 18 vuotta yhdessä

"Miten otatte miestä huomioon omassa ulkonäössänne" aika hassu kysymys. Ulkonäkö on mitä on, kiloja on karttunut molemmille ja 25 vuodessa on ehditty rupsaahtaakin, mutta silti tuo pönäköitynyt, kaljuuntuva punakkanaamainen mies on mulle komein mies maailmassa. Ja vielä hänkin kiihottuu vartalostani. 

Meillä pussataan ja halataan aamuin illoin, lähtiessä ja palatessa, puhutaan ystävällisesti ja vaikeissakin tilanteissa osataan käyttää huumoria. 

Olemme valineet olla toistemme kanssa sellaisina kuin luonnostamme olemme, suhde ei perustu siihen että täytyy olla tietyn painoinen, pukeutua tai meikata tietyllä tavalla.

En erityisesti yritä miellyttää tai mielistellä miestä. Siihen olen panostanut, että kohtelen häntä hyvin, en rähjää, tiuski, petä tai mökötä. Sanon asiallisesti jos jokin asia vaivaa, en nalkuta. Samaa toki edellytän mieheltä. Meillä on kotona mukava ja leppoisa tunnelma.

Suhde kestänyt yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te kaikki muut kehtaatte vain väittää vaan et ”mää ny oon tämmönen ku mää oon ja tossa se on aina ollu! ”

Ap kysyi konkreettisia juttuja mitenhän se teidän mies on siinä rinnalla pysynyt kaikki vuodet.

Siis itse kyllä huomion arjessa miestä ihan oikeasti pitämällä huolta ulkonäöstäni. Huolehdin pitkät vaaleat hiukseni pitämällä takuttomana, laitan hajuvettä joka pv ilman että olisin edes lähdössä minnekään, sheivailen kainalot ja siis ihan pitämällä perus hygieniasta huolta! Olemalla naisellinen nainen! Treenaan, jotta pysyn kuosissa....

Ja ei se nyt pelkästään ulkonäön takia mun kanssa ole! Kokkaan sille, tuon ruuan pöytään, sänkyyn..

Hieron pitkän työpäivän päätteeksi, flirttailen sille viesteillä ja ohimennen kotona touhutessa.

Kehun komeaksi ja sängyssä kysyn mitä se tarvii/haluaa.

Keskustellaan paljon, nauretaan, harrastetaan yhdessä.

No kyllä mä kehtaan sanoa ja totta se nyt vaan on. En käytä meikkiä tai hajuvettä, enkä aio alkaa sellaisia käyttää vaikka tässä ikää kertyy. "Pidän huolta perushygieniasta" on asia jonka varmaan jokainen tekee oli sinkku tai suhteessa, ellei ole vaikka masentunut. En minä miehen takia käy suihkussa..

Ootas muotoilen tän erilailla. Olen aina ollut naisellinen, ulkönäöltäni huoliteltu, rakastan naisellisia vaatteita, meikkaamista, hiusten laittamista jne.. eli siis en tee sitä pelkästään miestäni varten, mutta toki haluan myös miellyttää häntä.

Tykkään kun mieheni haluaa minua ja näen sen hänestä!

Nautin siitä miten hän katselee minua ja vain minua. Seksimme on upeaa!

Yhdessä olemme olleet 14 vuotta.

Mies rakastui ensiksi ulkönäkööni netissä sen myönnän, mutta rakastui myös huolehtivaiseen luonteeseeni ja huumorintajuuni.

Ja ajatteles ,kaiken tuon olet tehnyt täysin turhaan. En haluaisi olla missään suhteessa henkilöön, jolle ulkonäkö on kynnyskysymys. Eihän se ole kestävää vaan pelkkää iän mukana rapistuvaa pintaa.

Siis miten niin täysin turhaan? Eli olet sitä mieltä että ei tarvitse itsestään huolehtia millään tavalla kun kuitenkin tässä kaikki kuollaan? Olen erilainen, me kaikki ollaan.. osoitteletko kaikkia kavereitasikin sormella milloin mistäkin ja sanot että tuo on turhaa? Et tiedä elämästäni mitään tai elämäntyylistäni, niin et voi tietää onko se turhaa vai ei.

Tuossa se mies on pysynyt rinnalla ja molemmat ollaan parisuhteen aikana käyty läpi vakavat sairastumiset ja niistäkin selvitty hädin tuskin hengissä, mutta toisiamme ollaan tuettu niin myötä ja vastamäessä.

Ollaan oltu yhdessä ihan teini ajoista asti ja edelleen vähän päälle 30 vuotiaina jaksetaan toisiamme katsella. Turhaa se sinun on muutaman mainitsemani seikan takia tulla tänne opettamaan minua, että ulkonäöstä huolehtiminen on turhaa, kun se kuitenkin rapistuu aikanaan. Olen sen kiitos kyllä oppinut jo ajat sitten, mutta se ei saa minua luopumaan asioista mistä pidän vain koska joku random sanoo, että laittautumien on turhaa hommaa.

Paljon yhteistä keskusteltavaa, syvä luottamus, hyvät ruoanlaittotaidot, vapaus antaa mennä ja tehdä, taloudellinen tasa-arvoisuus eli osallistun yhtä paljon kaikkeen kuin miehenikin (tosin tienaankin enemmän), hyvä huumorintaju. En oikein osaa sanoa, että pitäisin miehestäni kiinni. Hyvä suhde ei mielestäni pidä vaatia suuria ponnisteluja. Hän on vaan pysynyt kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).

Sinulle voi olla uutinen ,että on ihmisiä, joille ulkonäkö ei merkitse vaan se kaikki muu. Ulkonäkö ei merkinnyt kun tapasimme miehen kanssa eikä se merkitse nyt 35 v myöhemmin. Kannattaa sen kropan sijaan jumpata sitä pään sisältöä.

Ai luoja sentään! No onko tuo sitten reilua, että mollataan täällä sitten meitä, jotka puhutaan sen visuaalisuuden puolesta myöskin. Pitääkö se rautalangasta vääntää? Tottakai elämässä muutakin on kuin se ulkonäkö, mutta kyllä se meille ainakin kipinää tuo kummasti lakanoiden väliin ja arkielämään muutenkin kun halutaan toisiamme ja tykätään katsella toisiamme. Seksi on upeaa kun toista haluaa joka päivä vaikka vuodet vierii. Vaikka jonain päivänä seksi loppuisikin sairasteluun esimerkiksi, niin onpahan jotain mitä yhdessä muistella.

Seura hakee kaltaistaan. Jos sinulla on tarkat kriteerit sille, millainen miehesi pitää ulkonäöllisesti olla, jotta koet hänet seksuaalisesti haluttavana, niin mitä luultavammin hän on samanhenkinen kuin sinä ja odottaa samaa sinulta. Se on ihan ok teiltä molemmilta vaatia silloin ulkonäön ylläpitämistä tietynlaisena puolin ja toisin. Mutta muiden suhteet eivät välttämättä perustu samoihin tekijöihin kuin sinun. Eli joku toinen näkee kumppaninsa haluttavana, vaikka ulkonäkö muuttuisikin matkan varrella. Se vetovoima perustuu siis muihinkin tekijöihin. Joten on ihan ymmärrettävää, että erilaisissa parisuhteissa olevilta tulee erilaisia vastauksia kuin sinulta. 

Ei hyvänen aika ole mitään tarkkoja kriteerejä! Miksi täällä aina pitää hyökätä ihmisten kimppuun jos mainitsee sanallakaan ulkonöllisistä seikoista jotakin.? Itse en ole sama kirjoittaja, joka hiuksiaan värjäilee, mutta muuten pidän kyllä huolitellusta ulkonäöstä ja ehostan itseäni. Olen ollut 20kg lihavampi ja mies rakasti minua silloinkin.. sama miehellä, mutta päätimme yhdessä tehdä asialle jotain koska ylipaino kävi sekä itsetunnon, että terveyden päälle.

Ja todellakin ymmärrän että parisuhteita on erilaisia, mutta ihmettelen kyllä miten moni täällä mollaa jos sanon, että laittaudun kyllä myös miestäni varten, koska koen että se tuo kipinää välillemme. Aika monelle tuntuu olevan täällä kauhistus jos täällä mainitaan, itsestään huolehtiminen meikkaamalla, treenaamalla jne.

Miksi täällä ollaan niin negatiivia mitä tulee ulkonällisiin asioihin?

Eihän kukaan ole maininnut sentään mitään, että olisi käynyt kirurgilla laitattamassa tisut tai nenän miehen vuoksi, joka sekin on muuten mielestäni ihan ok, jos itse sitten on lopputulokseen tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quo3te=Vierailija]Uskomatonta. Viesti jossa ihmettelin palstan naisten haluttomuutta tehdä mitään miehensä mieliksi, miten se on heille kuin synti, on poistettu. Enkä todellakaan kirjoittanut mitään törkeää. Täällähän on täysin mielivaltainen moderointi. Jopa sana itsessään on kielletty! 

Nyt ymmärrän, miksi täällä on niin monta "en todellakaan tee mitään miestä varten" viestejä, ja niin vähän hyvien kumppaneiden viestejä. Miestään vihaava moderaattori poistaa viestejä, jotka eivät tue hänen näkemystään. Poistaa varmaan tämänkin viestin. Pikkusieluinen parka ei kestä eriäviä mielipiteitä. 

Luetpas aggressiivisten linssien läpi, vai onko aamuprovot lämpenemässä? Mä olen aivan varma siitä, että kaikki pitkissä, onnellisissa avioliitoissa olijat huomioivat päivittäin toisiaan ihan vastavuoroisesti. Sellaista se on kun rakastaa, ajattelee aina toistakin eikä vain itseään, yhtä luonnollisesti kuin hengittää. Ja siksi ei ajattele tekevänsä jotakin toisen mieliksi, ei tarvitse erityisesti yrittää. Mutta kiihdy toki rauhassa, jos siltä tuntuu.

Sensuuri ja yksipuolinen keskustelu on tuossa viestissä aiheena, mutta siihen et halunnut ottaa kantaa. Koska tuet sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt joku kuvittelee joidenkin ulkoisten seikkojen vaikuttavan suhteessa viihtymiseen niin on pahasti hakoteillä.

Onkohan miehet myös samaa mieltä? On kuitenkin yleensä se ykkösasia miehille pariintumisvaiheessa. Missä vaiheessa sen arvostus katoaa?

Jokaisen 50 v. miehen kannattaa katsoa sinne peiliin ihan rehellisesti.

Mitä sieltä näkyy? Ikä ei tule yksin 🙄

Vierailija kirjoitti:

Annetaan toistemme olla ja mennä ja riidat sovitaan vaikka tulisi sanottua kuinka tyhmiä ja rumia asioita suutuksissaan. Nämä tulee mieleen kun ajattelee lähipiirin erojen syitä. 

Yritin peukuttaa useita kertoja! Tämä meilläkin.

Pitäneet?:34 vuotta oltu yhdessä, ei ketään voi pitää suhteessa väkisin.

Kiinni ei oo tarvinnut pitää, mutta pitkässä parisuhteessa on kyllä pitänyt tehdä ns. töitä parisuhteen eteen. Nämä tulee kyllä aika

huomaamatta, mutta esimerkiksi yhteistä aikaa kannattaa järjestää kiireisenäkin aikana, toinen kannattaa ottaa huomioon myös lomien/sisustuksen/auton valinnassa etc. Yleensäkin se, että kompromissejä pitää tehdä ja kaikesta ei kannata riidellä, on vaatinut pitkän oppimisen minulta. Ja seksissä kannattaa muistaa tehdä itsekin aloitteita. Tossun allaei tarvitse olla, mutta joustaa voi ja pitää, kummankin. Miehenikin joustaa minun takiani. Parisuhdetta on meillä takana 16 vuotta, joista naimisissa yli 10, joten lasken tämän pitkäksi parisuhteeksi.

Kunnioitus,anteeksi anto...on myös vaikeina aikoina vierellä,ei tarvii sanoa joka viikko tai kk että rakastaa,se on kerran sanottu..ei pidä toista lapsena,eli ei käskytä ja anna ohjeita miten asiat pitää tehdä..kuuntelee oikeesti mitä toinen sanoo,antaa hengittää,olla oma itsensä..pitkä parisuhde vaatii tämän molemmilta..on hyvä toiselle..ei mies eikä nainen vaihda tämmöstä pois..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quo3te=Vierailija]Uskomatonta. Viesti jossa ihmettelin palstan naisten haluttomuutta tehdä mitään miehensä mieliksi, miten se on heille kuin synti, on poistettu. Enkä todellakaan kirjoittanut mitään törkeää. Täällähän on täysin mielivaltainen moderointi. Jopa sana itsessään on kielletty! 

Nyt ymmärrän, miksi täällä on niin monta "en todellakaan tee mitään miestä varten" viestejä, ja niin vähän hyvien kumppaneiden viestejä. Miestään vihaava moderaattori poistaa viestejä, jotka eivät tue hänen näkemystään. Poistaa varmaan tämänkin viestin. Pikkusieluinen parka ei kestä eriäviä mielipiteitä. 

Luetpas aggressiivisten linssien läpi, vai onko aamuprovot lämpenemässä? Mä olen aivan varma siitä, että kaikki pitkissä, onnellisissa avioliitoissa olijat huomioivat päivittäin toisiaan ihan vastavuoroisesti. Sellaista se on kun rakastaa, ajattelee aina toistakin eikä vain itseään, yhtä luonnollisesti kuin hengittää. Ja siksi ei ajattele tekevänsä jotakin toisen mieliksi, ei tarvitse erityisesti yrittää. Mutta kiihdy toki rauhassa, jos siltä tuntuu.

Sensuuri ja yksipuolinen keskustelu on tuossa viestissä aiheena, mutta siihen et halunnut ottaa kantaa. Koska tuet sitä.

Vaikea ottaa kantaa, jos ei ole nähnyt viestiä, joka väitetään poistetuksi. Tuon kirjoittajan (mikäli se et ole sinä) tulkinta on kuitenkin se, että kukaan ketjuun vastanneista (naisista) ei tee puolisonsa tai parisuhteensa eteen mitään ja jopa pitävät sellaista syntinä (!). Mitäpä luulet, olisiko sellaisilla ihmisillä niitä pitkiä ja onnellisia suhteita? Vai haetaanko taas pohjaa haukkua suomalaisten naisten kamaluutta?

Treenaan salilla, ajelen karvoja, meikkaan, pukeudun kesämekkoihin, pidän itseni hoikkana, jne. Mutta nämä asiat eivät kyllä varsinaisesti liity mieheni olemassaoloon mitenkään...

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitus,anteeksi anto...on myös vaikeina aikoina vierellä,ei tarvii sanoa joka viikko tai kk että rakastaa,se on kerran sanottu..ei pidä toista lapsena,eli ei käskytä ja anna ohjeita miten asiat pitää tehdä..kuuntelee oikeesti mitä toinen sanoo,antaa hengittää,olla oma itsensä..pitkä parisuhde vaatii tämän molemmilta..on hyvä toiselle..ei mies eikä nainen vaihda tämmöstä pois..

Tässä on aika hyvä kiteytys, mitä pitkä parisuhde vaatii. Toisen persoonan kunnioittamista. Kaikki eivät tähän pysty. Siksi pn todella outoa, jos joku vaihtaa tämän pois.

Pidetään hauskaa yhdessä, nauretaan, ollaan toistemme parhaat ystävät. Puhutaan paljon kaikista asioista, vietetään vapaa aikaa yhdessä. Kummallakin on vapaus olla juuri sellainen kuin on ja vapaus mennä omia menoja, jos sellaisia tulee. En ymmärrä tuota miehen pitämistä, jokaisella ihmisellä on oma elämä loppupeleissä. Ketään ei voi omistaa ja pitää, koiran voi omistaa. Suhde kestänyt 37 vuotta.

Jotenkin aika vinksahtanutta ajatellakin, että pitäisi tehdä sitä tai tätä jotta "saa pidettyä" miehen. Ihan jo lähtökohtaisesti kun kannattaa pariutua vain sellaisen ihmisen kanssa jonka seurassa voi olla ihan aidosti oma itsensä ja joka rakastaa sinua just sellaisena kuin olet. Ei siis kannata esittää "parempaa" tai oikeampaa, koska pidemmän päälle se ei vain toimi. 

Toki on asioita joita tekevä/harrastava nainen on varmasti herkemmin miesten makuun vielä kahden/kolmenkin vuosikymmenen päästä, mutta kyllä niidenkin pitää olla ihan aidosti itselle mieleisiä juttuja eikä "to-do"-listalla vain miehen takia..  Jokaiselle kun kuitenkin löytyy niitä vastinkappaleita niin ei edes ole mitään järkeä pariutua vääränlaisen kanssa. Yksinkin voi elää.

N43