Onko sinunkin lapsesi kiljukaula?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihan kaikenikäiset lapset huutaa ja kiljuu luonnostaan. Toki yksilöissä on eroja. Ja ulkona nyt periaatteessa pitäisi saadakkin huutaa, juosta ja olla LAPSI. Sen ymmärtää että esim. siellä ravintolassa ei kiljuta, mutta sitä en enää jaksa ymmärtää kun suomalaisten mielestä lasten pitäisi olla hiljaa jopa leikkipihalla. Jotenkin kadonnut ymmärrys lapsuudesta.

T. Lasten parissa työskentelevä

Hiljaisuus ja rauhallisuus on pedagokiikkaa, joka tarttuu aikuisista. Kyky olla enemmän hiljaa kuin kovassa äänessä on itsesäätelyä.

T. toinen lasten parissa työskentelevä

Voi vain toivoa, ettei ylläoleva kommentoija oikeasti työskentele lasten parissa.

Ei tarvitse olla kuin yksi tai kaksi täysiveristä kiljukaulaa porukassa, kun sitä ääntä kuuluu jo ihan taukoamatta. Ja kun nämä muutamat kiljukaulat ovat porukasta poissa, et edes huomaa, että lapsia on pihalla/puistossa.

Tunnustan. Mulla on kolme kiljukaulaa. Kasvatan heitä, mutta tässä asiassa ei edistystä tunnu tapahtuvan.

Onneksi he ovat myös terveitä, urheilullisia, hyväsydämisiä ja välkkyjä. Olisi voinut huonommatkin kortit tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihan kaikenikäiset lapset huutaa ja kiljuu luonnostaan. Toki yksilöissä on eroja. Ja ulkona nyt periaatteessa pitäisi saadakkin huutaa, juosta ja olla LAPSI. Sen ymmärtää että esim. siellä ravintolassa ei kiljuta, mutta sitä en enää jaksa ymmärtää kun suomalaisten mielestä lasten pitäisi olla hiljaa jopa leikkipihalla. Jotenkin kadonnut ymmärrys lapsuudesta.

T. Lasten parissa työskentelevä

Hiljaisuus ja rauhallisuus on pedagokiikkaa, joka tarttuu aikuisista. Kyky olla enemmän hiljaa kuin kovassa äänessä on itsesäätelyä.

T. toinen lasten parissa työskentelevä

Kolmas lasten parissa työskentelevä on samaa mieltä. On aikuisen tehtävä opettaa lapsille toisten huomioon ottamista. Ja kyllä nykypäivänä lapsilla on ikävä tapa huutaa tai puhua hyvin kovalla äänellä, vaikka olisivat ihan lähellä toisiaan, ja kuiskaamisellakin kuulisi toisen.

 Kyllä kiljuttiin omassa lapsuudessa pihaleikeissä ihan samalla tavalla. Poikkeuksena; silloin lapset oli aamusta iltaan pihoilla kiljumassa ja se oli normaalia eikä kukaan ajatellut asiasta sen kummempaa.[/quote]

En tiedä, missä pellolla/maalla olet asunut.

Omakotialueella pidettiin tarkkaan siitä kiinni, että pihoilla ei hilluttu äänekkäästi.

Kerrostalojen pihoilla ei todellakaan kiljuttu, oli säännöt ja sitten jopa toiset vanhemmat tai talonmies piti jöötä. Näin ainakin 60-70 -luvuilla, kun itse olin laps.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihan kaikenikäiset lapset huutaa ja kiljuu luonnostaan. Toki yksilöissä on eroja. Ja ulkona nyt periaatteessa pitäisi saadakkin huutaa, juosta ja olla LAPSI. Sen ymmärtää että esim. siellä ravintolassa ei kiljuta, mutta sitä en enää jaksa ymmärtää kun suomalaisten mielestä lasten pitäisi olla hiljaa jopa leikkipihalla. Jotenkin kadonnut ymmärrys lapsuudesta.

T. Lasten parissa työskentelevä

Hiljaisuus ja rauhallisuus on pedagokiikkaa, joka tarttuu aikuisista. Kyky olla enemmän hiljaa kuin kovassa äänessä on itsesäätelyä.

T. toinen lasten parissa työskentelevä

Kolmas lasten parissa työskentelevä on samaa mieltä. On aikuisen tehtävä opettaa lapsille toisten huomioon ottamista. Ja kyllä nykypäivänä lapsilla on ikävä tapa huutaa tai puhua hyvin kovalla äänellä, vaikka olisivat ihan lähellä toisiaan, ja kuiskaamisellakin kuulisi toisen.

Mistä se geeni sitten on nykypäivänä aktivoitunut vai onko se kasvatusongelma vaikka siihen jatkuvasti pyrkii puuttumaan, ja toinen lapsista ei ole kiljukaula?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihan kaikenikäiset lapset huutaa ja kiljuu luonnostaan. Toki yksilöissä on eroja. Ja ulkona nyt periaatteessa pitäisi saadakkin huutaa, juosta ja olla LAPSI. Sen ymmärtää että esim. siellä ravintolassa ei kiljuta, mutta sitä en enää jaksa ymmärtää kun suomalaisten mielestä lasten pitäisi olla hiljaa jopa leikkipihalla. Jotenkin kadonnut ymmärrys lapsuudesta.

T. Lasten parissa työskentelevä

Hiljaisuus ja rauhallisuus on pedagokiikkaa, joka tarttuu aikuisista. Kyky olla enemmän hiljaa kuin kovassa äänessä on itsesäätelyä.

T. toinen lasten parissa työskentelevä

Voi vain toivoa, ettei ylläoleva kommentoija oikeasti työskentele lasten parissa.

Erikoinen kommentti. Miksi olet tuota mieltä? Mikä virka aikuisella on, jos lasta ei ole tarkoitus kasvattaa? Miten luulet, että eri kulttuurien keskustelutapa syntyy? Lapset oppivat aikuisilta ja muilta lapsilta.

Esim. Jos lapsi A leikkii lapsi B:n kanssa, joka puhuu huutaen, alkaa todennäköisesti myös lapsi A huutamaan myös.

Jos lapsi A taas leikkii lapsi C:n kanssa, joka on hillitty ja hiljainen, alkaa todennäköisesti myös lapsi A:kin käyttäytyä näin.

Seura tekee kaltaisekseen pätee aika hyvin

-eri

Jossain oli tutkittu, että tämä kiljuminen alkaa päivähoidosta, jotta lapsi saa huomiota muun metelin keskellä. Samalla aremmat ja hiljaisemmat jäävät varjoon. Pelottavaakin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihan kaikenikäiset lapset huutaa ja kiljuu luonnostaan. Toki yksilöissä on eroja. Ja ulkona nyt periaatteessa pitäisi saadakkin huutaa, juosta ja olla LAPSI. Sen ymmärtää että esim. siellä ravintolassa ei kiljuta, mutta sitä en enää jaksa ymmärtää kun suomalaisten mielestä lasten pitäisi olla hiljaa jopa leikkipihalla. Jotenkin kadonnut ymmärrys lapsuudesta.

T. Lasten parissa työskentelevä

On olemassa myös kultainen keskitie. Kyllä meitä lapsena opetettiin, että sisällä ollaan hiljaa ja ulkona saa vähän enemmän päästää ääntä, mutta kirkuminen ja muu kovaäänisyys oli kiellettyä. Ei sinne ulos ole tarkoitus mennä kirkumaan, eikä sellainen ole mitään normaalia leikkiä. Lapsia voi opettaa, ettei pidä huutaa huutamisen tähden ja esim. kirkuminen on kiellettyä kokonaan. Ei sille ole mitään tarvetta muuta kuin todellisessa hätätilanteessa eikä sitä tarvitse harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihan kaikenikäiset lapset huutaa ja kiljuu luonnostaan. Toki yksilöissä on eroja. Ja ulkona nyt periaatteessa pitäisi saadakkin huutaa, juosta ja olla LAPSI. Sen ymmärtää että esim. siellä ravintolassa ei kiljuta, mutta sitä en enää jaksa ymmärtää kun suomalaisten mielestä lasten pitäisi olla hiljaa jopa leikkipihalla. Jotenkin kadonnut ymmärrys lapsuudesta.

T. Lasten parissa työskentelevä

Hiljaisuus ja rauhallisuus on pedagokiikkaa, joka tarttuu aikuisista. Kyky olla enemmän hiljaa kuin kovassa äänessä on itsesäätelyä.

T. toinen lasten parissa työskentelevä

Kolmas lasten parissa työskentelevä on samaa mieltä. On aikuisen tehtävä opettaa lapsille toisten huomioon ottamista. Ja kyllä nykypäivänä lapsilla on ikävä tapa huutaa tai puhua hyvin kovalla äänellä, vaikka olisivat ihan lähellä toisiaan, ja kuiskaamisellakin kuulisi toisen.

Mistä se geeni sitten on nykypäivänä aktivoitunut vai onko se kasvatusongelma vaikka siihen jatkuvasti pyrkii puuttumaan, ja toinen lapsista ei ole kiljukaula?

Tietysti toiset ovat luonnostaan kovaäänisiä ja toiset hiljaisempia. Miten olet asiaan sitten puuttunut? Se sinunkin kiljukaulasi varmasti osaa olla joskus hiljaa, eikö? Todennäköisesti hän on hiljaa tilanteessa, jossa hän haluaa kuulla jotain ja häiriintyisi jos joku muu pitäsi ääntä. Tämä kertoo sen, että hän osaa ja kykenee olemaan hiljaa, kun se hänelle sopii. Sitten se pitäisi opettaa vielä, että pitää olla hiljaa myös silloin kuin muille ei sovi, että hän huutaa.

Kasvatus pielessä kun ei kerran oppi mene perille sekä naapurien kunnioittaminen.

Katoava luonnonvara hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jossain oli tutkittu, että tämä kiljuminen alkaa päivähoidosta, jotta lapsi saa huomiota muun metelin keskellä. Samalla aremmat ja hiljaisemmat jäävät varjoon. Pelottavaakin.

Osittain varmasti pitää paikkansa, mutta aika usein se johtuu siitä, että sinne tulee joku/jotku todella kovaääniset lapset, jotka aloittavat koko kaaoksen.

Kiljuisipa lapset, kun ei sellaisia edes näe missään enää. Tulis vähän eloa, menoa ja meininkiä tähän pihapiiriin. Ainoa ihmisääni on paikallisen deekun örinä grillipaikalla. Ei sekään häiritse, mutta lapsia kuuntelis mieluummin.

Kyllähän toki maailmaan ääntä mahtuu. Lasten äänet on kuin linnun laulua, jota nyt en enää kuulekaan,,,

-mummukka

Nostetaan ajankohtaista aihetta.

Jatkuvaa lasten ulahtelua ja mölinää, ei mitään sanoja tai edes lauseita. Ulkomailla lapset eivät käyttäydy näin. 

Lapsien äänethän on mukavaa. Siinä voi samalla itsekin aikuisena päästä elämän makuun. Kyllä tänne ääntä mahtuu, kunhan yö rauha annetaan.

Tyttöjä taitavat olla. Kotikasvatus ei ole onnistunut.

No ei kilju, luojan kiitos. Vaikka olenkin äiti, niin en itsekään tahdo kestää kamalaa meteliä. Ei lapset mene siitä rikki, että niitä pyytää olemaan hiljempaa.

Johtuu varhaiskasvatuksen liian suurista ryhmäkoista sekä usean sadan lapsen päiväkodeista ylipäätään. Jos lapsi haluaa saada äänensä ja tarpeensa kuuluviin, hän joutuu huutamaan. Meillä kolme lasta ja kaikilla kova ääni, vaikka me vanhemmat olemme introverttejä tuppisuita.

Mua taas ärsyttää, kun joka naapurilla on koira tai kaksi. Yksi haukkuu, niin kaikki haukkuu. Sitä hemmetin piskien  haukkumista kestää kaiket päivät. Millähän ne saisi hiljaiseksi?