Miten narsistit onnistuvat sumuttamaan uhriaan niin että uhri turtuu siihen h e l vettiin?!?!
Olen niin vihainen itselleni, että annoin narsistin sumuttaa minua vuosikausien ajan.
Kommentit (85)
Miten vanhemmat opastivat suhtautumaan muihin ihmisiin? Saiko luottaa intuitioon vai pitikö miettiä vain omaa kelpaavuuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Henkinen ja fyysinen väkivalta alkaa vähitelleen. Ja kaiken muun aikaa se on Muuten niin ihana. Muttq se muu aika vähenee ja vähenee vähän kerrallaan, kunnes sitä ei ole. Samalla se on niiiiiin väärin ymmärretty ja uhri ja sinäkin paskiainen sitä hyväksikäytät vaan, kukaan muu ei sua sietäisi mutta hän hyvän hyvyyttään ja kil tteyttään.
Ja kun se alkaa vähitellen ja jatkuu tarpeeksi kauan, niin sinä uskot.
Tuohan se just on. Kylmä ja kuuma vuorottelee. Se hajottaa todellisuudentajun. Lopulta ajattelet itse olevasi hullu ja sitä n juuri haluaakin.
Kokemuksesta opiksi! Hoida itseäsi ja pysy pois parisuhteista vaikka vuosia. Todella iso riski ajautua samaan pyöritykseen joka toki alkaa sokerisena. Totuus on tuskallinen mutta vain sen kohtaamalla ja työstämällä voit itse kehittyä ja mennä eteenpäin. N ei siihen kykene. Älä sääli häntä.
Vierailija kirjoitti:
Miten vanhemmat opastivat suhtautumaan muihin ihmisiin? Saiko luottaa intuitioon vai pitikö miettiä vain omaa kelpaavuuttaan?
Pois miellyttämisestä! Narsku on saalistaja joka haistelee heikkouksiasi jo ensikohtaamisella. Eli vahvista itsetuntemustasi ja itsekunnioitustasi, sänkyyn nuo haluavat nopeasti joten siihen et lähde. He testaavat rajojasi alusta asti. Onneksi tietoisuus narsismista on kasvussa kun tuo on globaali epidemia. Jokainen ottakoon vastuun siitä että suojautuu näiltä huijareilta. Ei suostu heidän kulutettavakseen. Olet pelkkä vaihdettava esine narsistille, johon hän aina kyllästyy.
Minulle kävi juuri noin myös; oli hetkiä, jolloin olin hänen kanssaani niin onnellinen, että ne peittivät kaiken sen paskan alleen mitä enenevissä määrin alkoi ilmetä. Ja lopulta, hänen tuhottua minut kokonaan, kaiken elämänhaluni ja hyvän minussa, terveyteni, haluan vieläkin ajatella, että sen kaoottisen pahuuden ja tunnottoman itsekkyyden keskellä on valon siemeniä. Potentiaalisia mahdollisuuksia rakkauteen. Ihmisyyden hippusia. Vaikka sitten olisivatkin/ovat pelkkää teatteria ja hyötymisroolia.