Kysymys kaikille, joilla on ulkonäössä jokin virhe tai huomiotaherättävä piirre: miten kestätte ihmisten huomauttelut asiasta?

Alle 160 senttinen kaveri tykkää sanoa mua isoksi kun tulee puhetta pituudesta. Oon 170 cm ja ihan normipainoinen.

Tiedän, minkä näköinen olen. Olenhan elänyt tämän piirteen (mikä se huomauttelun kohde onkin) jo x vuotta. Jos olisin itse kokenut sen ongelmaksi, niin olisin asialle tehnyt jotakin.  

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos on hyvät tissit ?

Zinc

Eipä siinä mitään, kyllä joku voi miehelläkin niitä hyviä tissejä arvostaa. Meitä on moneen junaan.

Nuorempana tuli huomautuksia ulkonäöstäni, ohuenlaisista hiuksista, isohkoista hampaista ja heti pienistäkin painon vaihteluista. Itse asiassa olin ihan nätti nuorena, tajusin sen myöhemmin valokuvista. Eikä todellakaan huomautukset parantaneet nuoren minäkuvaa, turhaan aloin kokea huonommuutta noiden juttujen suhteen. Huomautukset tulivat satunnaisilta tuttavuuksilta ja ikävä kyllä omalta isältä hiuksiin ja muutaman kilon painonlisäykseen liittyen. Toki sain myös aivan toisilta ihmisiltä myönteistä palautetta ja kehuja, joten hieman oli ristiriitaiset fiilikset. Iän myötä oppi jättämään negatiiviset kommentit omaan arvoonsa, mutta koskaan en oppinut ns. laittamaan jauhoja suuhun moisille laukojille. Ulkonäkö on kuitenkin hyvin herkkä asia. Itse en koskaan voisi paukuttaa kenellekään jänen ulkomuotoon liittyviä huomautuksia, enkä muutenkaan ota puheeksi asioita, joiden vaistoan olevan se arka kohta.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt huomauttelusta, mutta kauhistelua ja/tai päivittelyä.

Mulla on koko vartalon atopia, joka villiintyi aikuisiällä eikä mikään tunnu tehoavan. Mukavasti vielä parin vuoden aikana ihottuma siirtyi kasvoihin joten jatkuvasti joku kysyy hilseilevistä silmäluomista tai ryppyisistä (eli kuivista) silmänympäryksistä.

Juuri kun olen sitä mieltä, että lähden ulos vaikka naama näyttää kamalalta joku päivittelee kasvojeni ihon kuntoa :(

Hyviä neuvoja tulee tänne myös; ”rasvaathan

Sä sun ihoa tarpeeksi?” Niin no, kaksi kertaa päivässä ja kokeiltu on lähes kaikki apteekista löytyvät voiteet.... Huoh.

OT parempia voiteita saa muualta kuin aptekista.

Ehkä typerin huomautus meni jotenkin näin: "Onko sulle kukaan SANONUT, että sulla on tosi pitkä selkä?"

...joo. Olen ehkä itse saattanut huomata tämän, mutta kiva kun varmistit, että tieto menee varmasti perille.

Jalkavarsissani on isot punaiset syntymämerkit - aivan kuin hapon polttamat. Ihmisiä ne tuntuvat kovin kiinnostavan ja uteliaimmat ovat tulleet jopa ihan varoittamatta koskettelemaan ja voivottelemaan niitä. Sen takia en nuorempana mielelläni pitänyt shortseja julkisella paikalla. Nykyään on aina pitkälahkeiset.

M 45

Sillä on aika paljon merkitystä, kuka huomauttaja on. Kyllä joillakin on ihan tarkoituksena horjuttaa toisen itsetuntoa.  Itse yritin jotenkin vuosia piilottaa itseni olemalla mahdollisimman vaatimattoman harmaan hiirulaisen näköinen. Silloin ei häiritse ulkonäöllään muutenkaan, joten miksipä joku kommentoisi niitä häiritseviä piirteitä. Kun kauniilla näyttävällä itsevarmalla ihmisellä on joku häiritsevä piirre, on hänelle enemmän tarvetta muistuttaa asiasta.

Kun tekee jotain tälle häiritsevälle piirteelle, saa kyllä muistuttelua siitä, mikä tilanne oli ennen. Itse uskon, että esimerkiksi rankasta ylipainosta laiduttaneiden ei anneta unohtaa, miltä he näyttivät ennen. Saman olen kokenut kauneusleikkauksen jälkeen. On ihan jatkuva keskustelu päällä aiheesta "heti huomaa" ihan kuin ihminen voisi jäädä vaikka vuodeksi töistä pois leikauksen jälkeen. Yllättäen yksi miespuolinen työkaveri pitää kuulemma selkäni takana keskustelua aiheesta yllä. Meillä on ollutt kilpailua asiantuntijatehtävistä ja luultavimmin hän haluaa vain muistuttelemalla ihmisiä kauneusleikkauksesta luoda minusta mielikuvaa turhamaisena ja tyhmänä ja saada ihmiset väheksymään ammattitaitoani. Kyseinen henkilö on 50 vuotias ja ilmeisesti hyvin vanhoollinen.

Mulla iso pottunenä, semmonen pitkä ku pinokkiolla. Kestän kuin nainen ja niistän kuin mies. Ei haittaa, joskus kommentointia ollu.

Kukaan ei ole koskaan sanonut mitään vaikka psoriaasi on kyllä hyvin näkyvillä.

Mulla on myös atooppinen iho, erityisesti käsivarret on välillä ihan ruvella. 

Äitini on kaikkein pahin, sieltä tule aina kommenttia "ai kamala miten pahalta taas näyttää!". Se loukkaa, koska on kuitenkin äitini, joka on ollut tästä 'ongelmasta' tietoinen koko elämänsä.

Jos joku tuntematon tai uusi tuttavuus, joka asiasta kysyy, niin en jaksa hermostua tai ajatella asiaa sen enempää. Ei se välttämättä tiedä ja voi kysyä ihan sen takia. Selitän vain , lähinnä mainitsen mistä on kyse, ja kerron ettei se tartu. Selitykset on tosin lyhentyneet aika paljon tässä elämän aikana :D Kukaan ulkopuolinen ei ole siis mitenkään kauhistellut, vaan kysynyt lähinnä mitä tuo on/onko noi ötökänpuremia tms.

Minulla ei ole rintoja vaikka olen siis nainen. Tästä sai kuulla etenkin nuorena tarjoilijan työssä känniläisiltä: takaa kuin Marilyn Monroe ja edestä kuin Esa Pakarinen. Montakohan kertaa olen tuon kuullut? Myös äitini epäsuorasti muistuttaa asiasta tarjoamalla säännöllisin väliajoin minulle ostamiaan paitoja koska ne kuulemma ovat hänelle rinnan kohdalta pieniä.

Vastaus kysymykseen: pahalta tuntuu ja naisellinen identiteetti on kyllä jäänyt kunnolla kehittymättä. Kirurgiaa en kuitenkaan ole harkinnut, liian riskialtista ja hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole rintoja vaikka olen siis nainen. Tästä sai kuulla etenkin nuorena tarjoilijan työssä känniläisiltä: takaa kuin Marilyn Monroe ja edestä kuin Esa Pakarinen. Montakohan kertaa olen tuon kuullut? Myös äitini epäsuorasti muistuttaa asiasta tarjoamalla säännöllisin väliajoin minulle ostamiaan paitoja koska ne kuulemma ovat hänelle rinnan kohdalta pieniä.

Vastaus kysymykseen: pahalta tuntuu ja naisellinen identiteetti on kyllä jäänyt kunnolla kehittymättä. Kirurgiaa en kuitenkaan ole harkinnut, liian riskialtista ja hankalaa.

Tuo epäsuora huomauttelu on oikeastaan juuri se hankalammin siedettävä muoto. Mulla on kaveri, joka harrastaa tätä tyyliin " Hei pienet keijukaiset!" kun yksi kaveriporukastamme on huomattavan ylipainoinen. Ei muka tajua, vaikka todellakin tajuaa. Samalla ihmisellä on tapana muistutella toisia elämän noloista tilanteista ja esimerkiksi toisten parisuhteiden ongelmista muistutella vuodesta toiseen, jostain mitättömistä episoideista tyyliin " sun mieshän silloin jätti sähkölaskun maksammatta ja teillä suli pakastin" kun tämä on hyvätuloisella miehelläni on tapahtunut yhden ainoan kerran vuosia sitten.