Kysymys kaikille, joilla on ulkonäössä jokin virhe tai huomiotaherättävä piirre: miten kestätte ihmisten huomauttelut asiasta?
Kysymys otsikossa. Miten tulla sinuiksi asian kanssa? Miten suhtautua yllättäviin kysymyksiin ja huomautuksiin? Onko muuta vaihtoehtoa kuin plastiikkakirurgia?
Kommentit (52)
Mulla on mm.kasvoissa arpia auto-onnettomuuden jäljiltä. Ei mitään hentoja vaaleita juovia, vaan selkeästi esillä olevia. Isoin kulkee leuan kärjestä silmäkulmaan, yksi on vasemmassa poskessa, ja kolmas kulkee suupielestä poskelle vetäen suun hieman vinoon.Muutama arpi on käsissä ja vartalollakin, mutta ne ei juuri näy. On näistä saanut kuulla, varsinkin kouluaikoina, olin Frankesteinin hirviö, zombie sun muuta. Ikä teki tehtävänsä, enkä enää välitä katseista. Työkin onneksi yksinään puurtamista.
Minulla on yleisesti huvittavana pidetty nimi, tyyliin Anu Saukko. Ja siinäpä on hyvä mittari kuinka asiallisia/asiattomia osaavat uudet tuttavuudet olla. En jatka tuttavuutta kenenkään kanssa joka vääntää vitsiä nimestä. Hei haloo, ei nyt olla enää yläasteella.
Ei nyt huomauttelusta, mutta kauhistelua ja/tai päivittelyä.
Mulla on koko vartalon atopia, joka villiintyi aikuisiällä eikä mikään tunnu tehoavan. Mukavasti vielä parin vuoden aikana ihottuma siirtyi kasvoihin joten jatkuvasti joku kysyy hilseilevistä silmäluomista tai ryppyisistä (eli kuivista) silmänympäryksistä.
Juuri kun olen sitä mieltä, että lähden ulos vaikka naama näyttää kamalalta joku päivittelee kasvojeni ihon kuntoa :(
Hyviä neuvoja tulee tänne myös; ”rasvaathan
Sä sun ihoa tarpeeksi?” Niin no, kaksi kertaa päivässä ja kokeiltu on lähes kaikki apteekista löytyvät voiteet.... Huoh.
Entisen kaverini lapset arvostelivat ja ihmettelivät isohkoa nenääni. Ei tosiaan tuntunut kivalta eikä asiaa auttanut yhtään, että kaverini ei pahoitellut asiaa mitenkään, selitti vaan lapsillensa et mulla on sen takia isompi nenä kun oon muutenkin isompikokoinen.. heh. Onneks nyt vähän vanhemmalla iällä alan olee sinut oman nenäni kanssa eikä se nyt niin iso kuitenkaan ole. En vaan pysty käsittämään, kuinka jotkut voi olla niin ilkeitä ja kun yleensä kyseessä asia, jolle ei voi mitään.
No siinähän se, kun nimenomaan en kestä ihmisten kommentteja. Yritän kyllä tukahduttaa tunteeni ja leikkiä kovaa, mutta se päättyy kuitenkin aina siihen, että lopulta murrun ja sitten reagoin kaksi kertaa kauheammin saamalla jonkun hirveän itkukohtauksen. Oikeasti järkyttävää, miten ihan aikuiset ihmiset tulee aukomaan päätään, siis jotain satunnaisia vastaantulijoita, joille en ole tehnyt yhtään mitään. Olen vain väärän näköinen, musta herää milloin mitäkin mielikuvia, jotka saa joillakin ihmisillä keittämään niin totaalisesti yli. Vähän aikaa sitten päälleni jopa syljettiin. Plastiikkakirurgia kokeiltu 15-vuotiaana, sen verran, mitä pystyi tekemään, mikä kuitenkaan riittänyt.
Pelastukseni on, että viihdyn muutenkin yksin niin hyvin, joten aion muuttaa pois täältä ihmisten parista, missä tulen olemaan vain ikuinen friikki, jonnekin hevonkuuseen, missä saan olla onnellisesti rauhassa.
Kyllä mullekin vielä löytyy paikka tästä maailmasta, tiedän sen.
Hauska aloitus juuri tänään. Mun eräs sukulaistyttö, 10-vuotias, huomauttelee toistuvasti mun ulkonäöstä.
Olen hiukan erikoisen näköinen, siis isoja kasvonpiirteitä (nenä, poskipäät jne.) mutta muuten olen pieni kooltani.
En ole mielestäni ruma, mutta jostain syystä ulkonäköäni on kommentoitu AINA. En tiedä mistä se johtuu, mutta olen jo ihan lapsesta asti kuunnellut kommentteja laidasta laitaan ja jostain syystä monet kokevat että minuun voi myös täysin estoitta koskea.
Myös työkaverit, asiakkaat, naapurit, lasten kaverit ja känniset ukot saattavat kommentoida jotain.
Olen siis niin tottunut, että tiedän jo hyvät/huonot puoleni. Joskus loukkaa kun tulee jotain uutta negatiivista, jota en ole itse edes tajunnut.
Te joita kiusataan niin tokaiskaa takaisin "oletpa sä pinnallinen ihminen", koska sitähän nuo ovat.
Vierailija kirjoitti:
Hauska aloitus juuri tänään. Mun eräs sukulaistyttö, 10-vuotias, huomauttelee toistuvasti mun ulkonäöstä.
Olen hiukan erikoisen näköinen, siis isoja kasvonpiirteitä (nenä, poskipäät jne.) mutta muuten olen pieni kooltani.
En ole mielestäni ruma, mutta jostain syystä ulkonäköäni on kommentoitu AINA. En tiedä mistä se johtuu, mutta olen jo ihan lapsesta asti kuunnellut kommentteja laidasta laitaan ja jostain syystä monet kokevat että minuun voi myös täysin estoitta koskea.
Myös työkaverit, asiakkaat, naapurit, lasten kaverit ja känniset ukot saattavat kommentoida jotain.
Olen siis niin tottunut, että tiedän jo hyvät/huonot puoleni. Joskus loukkaa kun tulee jotain uutta negatiivista, jota en ole itse edes tajunnut.
Miksei tytön vanhemmat sano hänelle, että toisten ulkonäköä ei kommentoida? Kyllä 10-vuotiaalla pitäisi olla jo jotain tapoja.
Olen mielessäni todennut, että kaikki nähtävästi ajattelevat sitä poikkeavuuttani, osa vaan sanoo mitä ajattelee. Jos joku kimmentoi pienuuttani, totean yleensä "Joo, olen huomannut.".
Kommentoikoot.
Olen pitkä nainen ja pienet miehet joskus vittuilee että näytän sen vuoksi mieheltä. Vastaan vaan että heidän oma pituutensa tekee sitten heistä vastaavasti pikku tytön näköisiä. Yllättyvät jostain syystä kun saavat samalla mitalla takaisin.
Pisamia kun ei valitettavasti plastiikkakirurgialla poisteta... ärsyttää ihmiset jotka huomauttavat pskalänteistäni. Vihaan ja häpeän niitä yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkä nainen ja pienet miehet joskus vittuilee että näytän sen vuoksi mieheltä. Vastaan vaan että heidän oma pituutensa tekee sitten heistä vastaavasti pikku tytön näköisiä. Yllättyvät jostain syystä kun saavat samalla mitalla takaisin.
👍😂
Vierailija kirjoitti:
No, onhan tässä ollut aikaa. Teininä ihmiset aina päivittelivät että oho, onpas sulla pieni vyötärö tai litteä vatsa kun sattuivat huomaamaan - persus ja rinnat ovat niin isot että näytän ylipainoiselta löysissä vaatteissa. Joka kerran kun he huomauttivat tuli sellainen olo, että mitähän hän muulloin minusta ajattelee..
Rinnoista on kysytty että miksi olet ottanut silarit. No en ole. Takapuolta alettiin kehumaan kilvan 2007-vuoden jälkeen jolloin isot takapuolet tulivat muotiin. No, minulla oli iso persus ennen sitäkin.
Pisamista monesti ihmiset kysyvät että oletko miettinyt laserointia tai peittävämpää meikkivoidetta. Miksi? Tykkään pisamistani.
Iha vitu humblee
Vierailija kirjoitti:
Monesti kysellään olenko venäläinen, en tiedä mikä ulkonäössäni tekee venäläisen. Näköisen
Sama täällä! Olen pitkä blondi ja sukunimeni on erikoinen. Oletuksesta on seurannut mm. että minun luullaan osaavan venäjää ja että olisin painostanut lastani ankaraan harjoitteluun voimistelussa (oli kivassa harrasteryhmässä). Lisäksi luullaan, että nimeni on Maria vaikka kuulun joukkoon merjat, marjot ja marjat. Ihme stereotypioita!
Itse näytän siltä, että olen yhden syönyt ja toisen kohta aloitan ja kukaan ei uskalla tulla vttuilemaan päin naamaa.
Ööh mul on jonkin verran, hyviä ja sit sellasia jotka jakaa mielipiteet. Yllättävän vähän tulee mitään haukkuja. Aina ajattelen että tyyppi on idiootti jos jtn pahaa sanoo. Oon tyytyväinen et on jtn persoonallista en haluis sulautua täysin massaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkä nainen ja pienet miehet joskus vittuilee että näytän sen vuoksi mieheltä. Vastaan vaan että heidän oma pituutensa tekee sitten heistä vastaavasti pikku tytön näköisiä. Yllättyvät jostain syystä kun saavat samalla mitalla takaisin.
Hyvin harva huomauttelija ylipäätään osaa vastata mitään kun sanoo vähintään yhtä vmäisesti takaisin. Eikä yleensä toista kertaa tule kommentoimaan.
Olen saanut pisamista pelkästään kehuja. Nenään taas olen harkinnut leikkausta, mutta rahaa ei ole niin paljoa ja eipä siitä huomauttele kuin joskus känniset idiootit, joiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Jos läheiset ystävät tai työkaverit huomauttelevat ulkonäöstä niin mielestäni pitää sanoa takaisin. Onneksi tällaiseen tilanteeseen en ole koskaan joutunut.
Yleensä sen huomauttelijan ulkonäöstä löytyy myös huomautettavaa. Joskus toinen jopa järkyttyy, kun hänelle tekee vastakysymyksen, miten hän pärjää oman epämuodostumansa kanssa.