Lapsettomuus riipivä tunne :(

Surullista luettavaa. Itse lapsettomana nuorena naisena olen jo vakavasti hankinnut sterilisaatiota koska tiedän etten koskaan halua lasta. Sitten joku toinen sitä kovasti haluaisikin, mutta ei voi saada! (On tietysti mahdollista etten minäkään loppujen lopuksi tulisi raskaaksi vaikka yrittäisinkin, joten aika teoreettistahan tämä pohdintani on.)

Ihmetytti kovasti jonkun tarina tässä ketjussa, että olivat eronneet koska nainen halusi äidiksi, ja mies ei voi saada omaa lasta. En ikimaailmassa antaisi mieheni jättää minua tuollaisesta syystä. Kuinka ihmeessä joku voi erota elämänsä rakkaudesta niin mitättömästä syystä kuin lapsen saamisen vuoksi? Ei ymmärrä, ei ymmärrä, mutta onhan tässä maailmassa niin paljon ihmisiä joiden valintoja en voi ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:23"]

Miksi on niin vaikeata uskoa ja tajuta, että joillekin se biologinen lapsi on ainoa "vaihtoehto"? Mikä itseisarvo lapsi on, jotta se pitäisi väen väkisin, millä tahansa keinoin ja hinnalla saada? 

t. lapseton nainen

[/quote]

Ei mikään sinänsä ja kyllä minusta voi tuota mieltä olla, mutta minusta se ei vain ole niin traagista jos siinä tuntee nyt lähinnä menettävänsä geeniensä jatkuvuuden, eikä välttämättä edes niin kaipaa niitä lapsia elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 18:30"]

Voithan sä saada lapsia luovutettujen siittiöiden avulla tai adoptiolla, vaikket voisikaan saada biologista lasta. Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa?

[/quote]

Minusta biologinen lapsi olisi ainoa vaihtoehto. Näin olen ajatellut. 

- ap

[/quote]

Tämä on sitä miesten pahinta itsekkyyttä. Toivon, että sinulla ei ole naista, ettei hän joudu myös kokemaan lapsettomuutta. Moni nainen on valmis lahjasukusoluihin, adoptioon, sijaisvanhemmuteen, tukiperheeksi, mutta ei mies. Biologinen se olla pitää.

[/quote]

Ei ole naista, eikä tule.

Mutta oikeasti, eiköhän suurin osa sekä miehistä että naisista haluaisi juuri biologisen lapsen. Se vaan jokin sisäsyntyinen tunne, jota ei voi selittää. Toisille käy muu vaihtoehto, mutta monelle ilmeisesti ei käy, kun vielä lapsia ihmiset tekevät keskenään...

[/quote]

Ymmärrän kyllä, että jokainen haluaa ensin kokeilla biologisen lapsen saamista. Mutta jos sinä tiedät jo etukäteen, että et tule biologisia lapsia saamaan, niin miksi ihmeessä ei kelpaa jonkun toisen lapsi? Isyys on paljon muuta kuin vain se toinen X-kromosomi.

Sinun ei pitäisi edes valittaa koko asiasta, koska et ole valmis tekemään mitään sen lapsettomuuden hoitoon.

[/quote]

Jos luet ketjun läpi, huomaat siellä varmaan syyn minun lapsettomuuteeni. Se, ettenkö voisi saada lapsia, ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että mielestäni syntyvällä lapsella pitää olla äiti ja isä, jotka elävät ja asuvat yhdessä. Mutta se siitä.

Tarkeintä itselleni tuossa kirjoituksessa, oli pointti, niistä huonoista tuntemuksistä, mitä lapsettomuus aiheuttaa.

-ap

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:23"]

Miksi on niin vaikeata uskoa ja tajuta, että joillekin se biologinen lapsi on ainoa "vaihtoehto"? Mikä itseisarvo lapsi on, jotta se pitäisi väen väkisin, millä tahansa keinoin ja hinnalla saada? 

t. lapseton nainen

[/quote]

Ei mikään sinänsä ja kyllä minusta voi tuota mieltä olla, mutta minusta se ei vain ole niin traagista jos siinä tuntee nyt lähinnä menettävänsä geeniensä jatkuvuuden, eikä välttämättä edes niin kaipaa niitä lapsia elämäänsä.

[/quote]

Ei sitä tajuakaan muuta kuin ihminen, joka sen on henkilökohtaisesti kokenut, joten kiitos kun et vähättele toisen tuntemuksia; olet väärä ihminen arvioimaan, mikä on traagista ja mikä ei.

29

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:27"]

Surullista luettavaa. Itse lapsettomana nuorena naisena olen jo vakavasti hankinnut sterilisaatiota koska tiedän etten koskaan halua lasta. Sitten joku toinen sitä kovasti haluaisikin, mutta ei voi saada! (On tietysti mahdollista etten minäkään loppujen lopuksi tulisi raskaaksi vaikka yrittäisinkin, joten aika teoreettistahan tämä pohdintani on.)

Ihmetytti kovasti jonkun tarina tässä ketjussa, että olivat eronneet koska nainen halusi äidiksi, ja mies ei voi saada omaa lasta. En ikimaailmassa antaisi mieheni jättää minua tuollaisesta syystä. Kuinka ihmeessä joku voi erota elämänsä rakkaudesta niin mitättömästä syystä kuin lapsen saamisen vuoksi? Ei ymmärrä, ei ymmärrä, mutta onhan tässä maailmassa niin paljon ihmisiä joiden valintoja en voi ymmärtää.

[/quote]

Elämän rakkauksia nyt tulee ja menee. Turha dramatisoida.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 18:30"]

Voithan sä saada lapsia luovutettujen siittiöiden avulla tai adoptiolla, vaikket voisikaan saada biologista lasta. Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa?

[/quote]

Minusta biologinen lapsi olisi ainoa vaihtoehto. Näin olen ajatellut. 

- ap

[/quote]

Tämä on sitä miesten pahinta itsekkyyttä. Toivon, että sinulla ei ole naista, ettei hän joudu myös kokemaan lapsettomuutta. Moni nainen on valmis lahjasukusoluihin, adoptioon, sijaisvanhemmuteen, tukiperheeksi, mutta ei mies. Biologinen se olla pitää.

[/quote]

Ei ole naista, eikä tule.

Mutta oikeasti, eiköhän suurin osa sekä miehistä että naisista haluaisi juuri biologisen lapsen. Se vaan jokin sisäsyntyinen tunne, jota ei voi selittää. Toisille käy muu vaihtoehto, mutta monelle ilmeisesti ei käy, kun vielä lapsia ihmiset tekevät keskenään...

[/quote]

Ymmärrän kyllä, että jokainen haluaa ensin kokeilla biologisen lapsen saamista. Mutta jos sinä tiedät jo etukäteen, että et tule biologisia lapsia saamaan, niin miksi ihmeessä ei kelpaa jonkun toisen lapsi? Isyys on paljon muuta kuin vain se toinen X-kromosomi.

Sinun ei pitäisi edes valittaa koko asiasta, koska et ole valmis tekemään mitään sen lapsettomuuden hoitoon.

[/quote]

Jos luet ketjun läpi, huomaat siellä varmaan syyn minun lapsettomuuteeni. Se, ettenkö voisi saada lapsia, ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että mielestäni syntyvällä lapsella pitää olla äiti ja isä, jotka elävät ja asuvat yhdessä. Mutta se siitä.

Tarkeintä itselleni tuossa kirjoituksessa, oli pointti, niistä huonoista tuntemuksistä, mitä lapsettomuus aiheuttaa.

-ap

[/quote]

Jos sinun ensi sijainen tarpeesi on saada geenisi jatkumaan, niin lahjoita siittiöitä. Sillähän ne jatkuu.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:27"]

Surullista luettavaa. Itse lapsettomana nuorena naisena olen jo vakavasti hankinnut sterilisaatiota koska tiedän etten koskaan halua lasta. Sitten joku toinen sitä kovasti haluaisikin, mutta ei voi saada! (On tietysti mahdollista etten minäkään loppujen lopuksi tulisi raskaaksi vaikka yrittäisinkin, joten aika teoreettistahan tämä pohdintani on.)

Ihmetytti kovasti jonkun tarina tässä ketjussa, että olivat eronneet koska nainen halusi äidiksi, ja mies ei voi saada omaa lasta. En ikimaailmassa antaisi mieheni jättää minua tuollaisesta syystä. Kuinka ihmeessä joku voi erota elämänsä rakkaudesta niin mitättömästä syystä kuin lapsen saamisen vuoksi? Ei ymmärrä, ei ymmärrä, mutta onhan tässä maailmassa niin paljon ihmisiä joiden valintoja en voi ymmärtää.

[/quote]

Sinä et ehkä ymmärrä kun et lapsia halua. Mutta minun suurin haaveeni on saada perhe ja kokea äitiys. Mies ei voinut saada lapsia ja tiesi että olisin tulevaisuudessa onneton jos en olisi saanut mahdollisuutta toteuttaa haavettani. En olisi saanut miestä muuttamaan päätöstään erosta (ja tätä todella yritin). Mutta mies oli varma ettei lapsia halua mullakaan keinoilla, oli ero oikea ratkaisu näin jälkikäteen ajateltuna vaikka se sattui meitä molempia kovasti.

[/quote]

Jos sinun ensi sijainen tarpeesi on saada geenisi jatkumaan, niin lahjoita siittiöitä. Sillähän ne jatkuu.

[/quote]

Minulle oma lapsi olisi kyllä muutakin, kuin ruiskaus sukusoluja. Ja varmaan aika monelle muullekin.

-ap

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:27"]

Surullista luettavaa. Itse lapsettomana nuorena naisena olen jo vakavasti hankinnut sterilisaatiota koska tiedän etten koskaan halua lasta. Sitten joku toinen sitä kovasti haluaisikin, mutta ei voi saada! (On tietysti mahdollista etten minäkään loppujen lopuksi tulisi raskaaksi vaikka yrittäisinkin, joten aika teoreettistahan tämä pohdintani on.)

Ihmetytti kovasti jonkun tarina tässä ketjussa, että olivat eronneet koska nainen halusi äidiksi, ja mies ei voi saada omaa lasta. En ikimaailmassa antaisi mieheni jättää minua tuollaisesta syystä. Kuinka ihmeessä joku voi erota elämänsä rakkaudesta niin mitättömästä syystä kuin lapsen saamisen vuoksi? Ei ymmärrä, ei ymmärrä, mutta onhan tässä maailmassa niin paljon ihmisiä joiden valintoja en voi ymmärtää.

[/quote]

Mikäköhän olisi mielestäsi sitten parempi syy eroon kuin se, että haluaa tulevaisuudelta eri asioita? Jos nainen haluaa perheen ja lapsia ja mies ei niitä voi saada eikä suostu muihin vaihtoehtoihin, eikö ero ole sitten paras ratkaisu? Joskus elämässä täytyy tehdä järjellä ratkaisuja vaikka tunteet laittaisivatkin vastaan. Mitä jos nainen olisi suostunut jäämään lapsettomaksi miehen takia vaikka itse olisi lapsia saanut ja ero olisi tullut kun nainen olisi ollut 45v? Pientä katkeroitumista olisi varmaan ollut tulossa. Sinun mielestäsi ero tuli mitättömästä asiasta??! 

Minä haluan biologisen lapsen siksi että uskon että kasvatus olisi helpompaa ja että ymmärtää toista paremmin, koska luonteenpiirteet ja älykkyys usein periytyvät. Kyllähän adoptiolasta varmaan rakastaisi mutta tuntuisiko hän kuitenkin sitten vieraammalta kuin biologinen.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 18:28"]

Tuosta lapsettomia käsittelevästä ketjusta (+35v. ja lapseton jne) innostuneena sain ajatuksen kirjoittaa omia ajatuksia. 

Olen hieman 30-vuotias mies ja tiedän jo nyt etten voi saada lapsia, edes yhtä. Aikaisemmin asiaa ei juurikaan miettinyt, koska elämässä oli paljon muuta. Kuitenkin ihmisen perustarve on lisääntyä. Ei toki kaikki halua lisääntyä, mutta murskaava enemmistö kuitenkin.

Se, että tietää olevansa lapseton nyt ja aina masentaa välillä. Se tunne on tyhjyys, näköalattomuus ja elämän jatkuvuuden puuttuminen. Elämään pitää keksiä sisältöä ja pelkkä ajatus, että tämä tulee jatkumaan, jatkumaan ja jatkumaan on hirveää.

Toki elän muuten ihan normaalia elämää. Käyn töissä, välillä vapaata ja on perhettä ja sukulaisia. Kuitenkaan nuo tunteet välillä pulpahtavat pintaan. Välillä tuollaiset ajatukset kestävät pidempään, välillä taas ohimeneviä hetkiä. Tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun tutut ihmiset perheellistyvät ja saavat lapsia. Aina kun joku läheinen saa lapsen olo on tietenkin hänen puolestaan iloinen, mutta itsentä tuntee kuitenkin hieman ulkopuoliseksi tässä tilanteessa. Yhteiskunnallisellakin tasolla kuitenkin perhe ja lapset ovat niin keskeinen asia, että ei sekään tilannetta ainakaan helpota. 

Ajatus mahollisesta yksinäisestä vanhuudesta on erityisen vastenmielinen. Mutta ehkä tässä on aikaa siihen tottua.

Oma lapsettomuus korpeaa erityisesti silloin, kun lukee uutisia kaltoinkohdelluista lapsista. Miten joku ei voi huolehtia lapsesta jos kerta sellaisen on hankkinut? Muutenkin suurin osa suomalaisista vanhemmista ei tunnu välittävät kovin paljoa lapsista; lapset saavat olla iltamyöhään,  kaupungilla, käytöstapoja ei opeteta, koulussa ei opeteta käyttäytymään, ollaan lasten silmien alla kännissä, vanhemmat ovat ilkeitä ja äyskivät lapsille julkisilla paikoilla jne. Kai se lapsi on sitten niin itsestään selvyys, ettei sitä osaa arvostaa.

Niin, tämä kirjoitus vaan niille, jotka ajattelevat lapsettomuuden olevan niin usein vapaaehtoista. 

[/quote]

Oletko ajatellut, että on aika paljon naisia, joilla on lapsi, joiden "isä" ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä eikä ole ehkä koskaan ollutkaan. On paljon miehiä, jotka ottavat toisen miehen lapsen kuin omakseen, ts. rakastamansa naisen lapsen.

Alkuperäisen kirjoituksen pointti on menosa raiteltaan mut sanonpa minäkin et biologinen vanhemmuus on suurimmalle osalle se tärkein. Jos mä en olis saanut omaa lasta en missään tapauksessa olisi "hankkinut" lasta muulla keinoilla. Adoptio ei olisi koskaan vaihtoehto. 

Ilman lapsia voi elää täyden ja yhtä onnellisen elämän kuin lapsien kanssa.

AP voi vielä tavata jonkun yh-isän jonka lapselle  hän voi tulla toiseksi isäksi kuin varkain vaikka nyt tuntuu siltä ettei toisen lasta voi rakastaa. Vieraiden lasten rakastaminen on muutenkin miehille paljon helpompaa kuin naisille.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:27"]

Surullista luettavaa. Itse lapsettomana nuorena naisena olen jo vakavasti hankinnut sterilisaatiota koska tiedän etten koskaan halua lasta. Sitten joku toinen sitä kovasti haluaisikin, mutta ei voi saada! (On tietysti mahdollista etten minäkään loppujen lopuksi tulisi raskaaksi vaikka yrittäisinkin, joten aika teoreettistahan tämä pohdintani on.)

Ihmetytti kovasti jonkun tarina tässä ketjussa, että olivat eronneet koska nainen halusi äidiksi, ja mies ei voi saada omaa lasta. En ikimaailmassa antaisi mieheni jättää minua tuollaisesta syystä. Kuinka ihmeessä joku voi erota elämänsä rakkaudesta niin mitättömästä syystä kuin lapsen saamisen vuoksi? Ei ymmärrä, ei ymmärrä, mutta onhan tässä maailmassa niin paljon ihmisiä joiden valintoja en voi ymmärtää.

[/quote]

Olen saanut ihanan esikoiseni viime syksynä. Olemme mieheni kanssa todenneet että rakastamme lasta enemmän kuin toisiamme. Ja ei parisuhteemme ei ole onneton. Lapsi on meille maailman tärkein asia. Itse en voi ymmärtää miten joku pitää lasta vain "pikku juttuna"..