Ķotipihojen rumistukset?
Kommentit (1097)
No aika moni keskustelussa mainituista sopii omanlaisiinsa pihoihin.
Mutta missä en itse suostuisi asumaan, on hirsimökki/maaleiltaan rapistunut rintamamiestalo jonka koko piha on aidattu 2metriä korkeella aidalla sille hullulle koiralle. Nurmikkoa ei ole, ainakaan vihreää.. isäntä sitten istuskelee muovituolissa ja lipittää kaljaa...
Mutta, ehkä se isäntä itse on onnellinen, who knows...
Musta tai tummanharmaa polyrottinki kaikissa esiintymismuodoissaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutarhatontut. Ymmärrän, että jonkun muksun mielestä voi olla hauskoja, mutta oikeesti!!?? Mitä hitto? :D
Oikeesti ei kuulu sulle ikä mulle.
Näin kerran Vppu Pmiän haastattelun jossa oli pihakuvia. Siellä oli PALJASTELEVA pihatonttu takki levällään auki. Olipa todella hauska juttu lapsiperheessä, näin tehtiin paljastelusta normaali ja vekkuli asia. YÖK
Mun mielestä on kivaa kävelyllä katsella kaikenlaisia pihoja. On romupihoja, joissa on kivoja vanhoja autoja, on tunnelmallisia viidakkopihoja, joissa ylikasvaneen kasvillisuuden keskellä kasvaa ikivanha omenapuu ja on krääsäpihoja, jotka on täynnä tonttuja, betoniveistoksia, itse kyhättyjä koristeita ja monen vuoden pihavalot. On pihoja, joissa on haalistuneita potkumopoja, rikkinäinen trampoliini ja mopoja/ mönkijöitä ja on eläkeläisten piha, joka näyttää siltä että asukkaat hoitavat sitä täyspäiväisesti. Kaikki persoonallisia ja kivoja.
Ainoa pihatyyppi, josta en oikeastaan pidä on sorapihat parilla tuijalla pienillä tonteilla, joihin on ängetty liian suuri talo.
Meidän entisillä rivarinaapureilla (kaupungin vuokratalossa) oli 2m korkea aita pihan ympäri, ilman mitään lupia kyhätty tietty, jonne heidän isot koirat teki tarpeensa. Terassilla heillä oli semmoinen joku peltitynnyri pöytänä, jonkun kaljamerkin päivänvarjo, yksi muovituoli ja iso tuhkakuppi. Oli aivan hirveän näköinen, onneksi siellä oli myös hyvinvoivaa elämänlankakasvustoa joka aika nopeasti kasvoi siihen aitaan tuuheaksi näköesteeksi eikä kusenkeltaiseksi palanut nurmikko näkynyt sieltä enää loppukesästä. Sääliksi kävi vaan perheen pikkulasta.
Noita tynnyripöytiä, kaljapäivänvarjoja muovituoleja oli kyllä useammassakin pihassa siellä, loput oli sen villiintyneen elämänlangan ja vuohenputkien peitossa, kotilot viihtyi niin hyvin että rutina kuului jalkojen alta kun pihalla käveli.
Naapurin rouva, joka ottaa arskaa vähissä vaatteissa.
Tonttu patsaat ja auton renkaat.
Kai siä pihalla on myöz itse piru tehty jostain savesta?
Tekokukat jossain karmeassa muovisäleikössä ja pihakeinu, jossa kukkapäällysteiset pehmusteet. Kukkaistutuksia siellä täällä ja ihan liikaa.
Koirankakka. Sitä riittää omalla pihalla.
kesäkeittiö