Miten autan/tuen/ymmärrän 8-vuotiastani

Poikani on ollut aina herkkä. Kokee asiat voimakkaasti, tuntee voimakasta empatiaa, on loistava toisten lohduttaja ja tukija (sisarusten) ja ymmärtää paljon syvällisiäkin asioita.

Viime aikoina pojan herkkyys on kasvanut selvästi. Itku tulee helpommin, hermostuu herkemmin, ylipäätään kokee kaiken voimakkaasti. Viimeisen viikon ajan on tehnyt "tunnustuksia". Voi hyvin käydä luonani 30krt päivässä ja tunnustaa jotain mielestäni melko mitätöntä tyyliin "ajattelin kerran, että isä on tyhmä" tai "tönäisin hippaleikissä vahingossa kaveria, pyysin kyllä heti anteeksi" jne. Kertoo näitä asioita ihan kyynel silmässä. Sanoo, että kertominen helpottaa ja kiittelee aina kuinka olen kiva ja reilu äiti kun kuuntelen. :(   Olen kuunnellut kärsivällisesti ja selittänyt, että ihan kaikesta saa kertoa ja puhua ja jos se helpottaa, mikään asia ei ole liian pieni tai suuri kerrottavaksi. Sylitellään ja vakuutan joka kerta, että rakastan häntä aina, vaikka hän tekisi oikeasti jotain pahaakin. Meillä on paljon yhteistä aikaa perheenä, eikä mitään uutta tai dramaattista ole tapahtunut perheessä tai lähipiirissä. Olen valtavan huolissani. Pelkään, että jotain on tapahtunut mitä hän ei uskalla kertoa. Poika on suuren osan päivästä sellainen tuskaisen ja miettivän oloinen ja sitten tekee näitä tunnustuksia. Toki meillä on hauskaakin perheenä, poika leikkii ja pitää hauskaa. Mitä ajattelet tilanteestamme? Kuuluuko tällainen johonkin kehitysvaiheesee?