Pupulandia-Jennin säärikarvat

Mulle kasvaisi samanlaiset karvat kun Jennille jos en sheivaisi. En tykkää. Näyttää apinamaiselta ja epäsiistiltä. Mutta kukin tehköön mitä parhaaksi näkee.

Arvostan.

Itse blondina ja erittäin vaaleakarvaisena sheivaan harvoin. Mies ei ole ainakaan valittanut vielä :P

Säärikarvat on naisen pahimmat karvat. Muiden kanssa ei ole niin tarkkaa, mutta säärikarvoja olisi vaikea katsella. En voi tälle reaktiolleni mitään. Ehkä alkaisin pikkuhiljaa tottua, jos kukaan nainen ei ikinä niitä ajaisi.

M38

Hei haloo, eletään vuotta 2020. Pitääkö tällaisesta aiheesta oikeasti aloittaa keskustelu?

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä linkki niille, jotka lukevat mieluummin alkuperäisen postauksen kun iltapäivälehden referaatin: http://pupulandia.fi/2020/07/01/karvainen-nainen-ihmiskoe-hapean-sosiaa…

Kiitos!

Ap

Antaa mennä vaan, hauskaa ja näyttää hyvältä.

Minulle on naiset huomautelleet säärikarvoista. Ei koskaan yksikään mies, koskaan elämäni aikana. Tuntemattomat NAISET kyllä monta kertaa. Että sellaista solidaarisuutta naisilta.

Moni mies kiihottuu noista karvoista. Naisten karvaisuus takaa korkean seksivietin.

Onko (sääri)karvojen ajamattomuus oltava aina tabu? Entä jos sheivaan karvani siksi, että koen oloni mukavammaksi vähempikarvaisena, vai olenko vain yhteiskunnan (muiden naisten!) aivopesemä? Mä sheivaan koska mun karvat, sä et koska sun karvat, mutta enemmän vaikuttaa tuokin pistaus huomion haulta kuin "tabujen" rikkomiselta. En ole i k i n ä saanut miehiltä karvoista kommenttia, mutta naisilta sitäkin enemmän!

Hyi hemmetti.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kasvaisi samanlaiset karvat kun Jennille jos en sheivaisi. En tykkää. Näyttää apinamaiselta ja epäsiistiltä. Mutta kukin tehköön mitä parhaaksi näkee.

No se vaatii tietenkin aika paljon kanttia tehdä mitä parhaaksi näkee, jos joku julkisesti käy julistamassa että silloin näyttää epäsiistiltä apinalta. Sehän tässä on se ongelma.

Olen itse ajallut sääreni viimeksi yläasteella, nykään olen 20 vuotias. Surullista, että vielä tänä päivänäkin on normi olla karvaton ja meitä jotka emme sheivaa pidetään jotenkin epäsiisteinä. Jokaisella on oikeus olla sheivaamatta tai sheivata, ihan oma päätös. Jos joku mun karvoistani mielensä pahoittaa niin se kertoo enemmän hänestä itsestään kuin minusta.

Huh on kyllä aikamoiset karvat. Kun lähes kaikki sheivaa tai ei vain näytä karvaisia sääriään, sitä unohtaa, että monilla naisillakin kasvaa lähes yhtä tuuheat säärikarvat kuin miehilläkin. Itellä karvaa kasvaa tiheään, mutta ovat aika hennot ja haalean väriset.

Ihmettelen tuota kommenttia "sokerointiin menisi vuodessa 900 euroa". Kai niitä karvoja voi halvemmallakin keinolla poistaa, jos halua on (mutta ei ole pakko olla!). 

Tuo on vähän sama kuin ne typerät säästövinkit, joissa sanotaan, että säästät vuodessa 2000 euroa, kun et osta kahvilan lattea joka päivä, tai syö ravintolassa joka lounaalla. Turhia neuvoja. Minäkin säästän miljoonan vuodessa, kun en osta sen hintaista asuntoa. 

Voinemme olla yhtä mieltä siitä että todella moni ihminen tekee tai jättää tekemättä asioita ulkoisten paineiden vuoksi. Harvassa ovat omien polkujensa tallaajat.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on naiset huomautelleet säärikarvoista. Ei koskaan yksikään mies, koskaan elämäni aikana. Tuntemattomat NAISET kyllä monta kertaa. Että sellaista solidaarisuutta naisilta.

Mulle kerran terassilla alkoi juopunut nainen aukomaan ihan tosissaan päätään sääri- ja reisikarvoistani. Oli lyhyt mekko päällä ja laskeva aurinko korosti karvoja, ne on niin vaaleat, ettei muuten edes erotu. Ihan erikseen siis tuijotti jalkojani, totesi karvojeni olevan provosoitumisen arvoiset, ja tuli luokseni haukkumaan minua niistä. Kyllä, kirjaimellisesti haukkumaan. Kovaan ääneen. Keräsi paljon katseita muilla terassilla olijoilta. Pyysin kauniisti, että palaisi omaan pöytäänsä, mutta jatkoi vaan. Lopulta hänen omasta seurueesta joku tuli hakemaan hänet pois ja he lähtivät.

Mietin sitä naista vieläkin toisinaan. Mikä ihme ajoi sellaiseen käytökseen?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajallut sääreni viimeksi yläasteella, nykään olen 20 vuotias. Surullista, että vielä tänä päivänäkin on normi olla karvaton ja meitä jotka emme sheivaa pidetään jotenkin epäsiisteinä. Jokaisella on oikeus olla sheivaamatta tai sheivata, ihan oma päätös. Jos joku mun karvoistani mielensä pahoittaa niin se kertoo enemmän hänestä itsestään kuin minusta.

Älä sitten ihmettele, jos pysyt sinkkuna. ;)

Kasvatan välillä yhtä komeat karvat, kun iho ei kestä oikeastaan edes harvoinkaan tehtävää ajelua. Pienellä sängellä kehtaan mennä vielä julkisesti, mutta en enää puolen sentin tai yli karvoilla.

Mulla on yhtä tummat karvat kuin Jennillä, ja en kertakaikkiaan pysty jättämään niitä. Olen ajellut sääriä jo kymmenenvuotiaasta asti, kun ensimmäistä kertaa huomasin liikuntatunnilla, miltä karvaiset jalat näyttää ja miten kellään muulla tytöllä ei vastaavia näkynyt. Jotenkin nolottaa ajatuskin, että joku vieras ihminen näkisi karvaiset sääreni. Edes karvaiset kainalot eivät ole niin "nolot".