Pupulandia-Jennin säärikarvat

Vierailija kirjoitti:

Mulle kasvaisi samanlaiset karvat kun Jennille jos en sheivaisi. En tykkää. Näyttää apinamaiselta ja epäsiistiltä. Mutta kukin tehköön mitä parhaaksi näkee.

Miehet siis näyttävät melkein järjestään apinamaisilta ja epäsiisteiltä?

Itse ajalen karvat vain juhliin, ovat hyvin samantyyppiset kuin bligin kirjoittajalla. Mies tykkää karvoistani eli ei ongelmaa. Nyt kesällä ihmiset tuijottaa, silloin tällöin teinit kikattaa, mutta siinäpä töllöttävät, mulla on itselläni mukavaa. ☺️

Vierailija kirjoitti:

Säärikarvat on naisen pahimmat karvat. Muiden kanssa ei ole niin tarkkaa, mutta säärikarvoja olisi vaikea katsella. En voi tälle reaktiolleni mitään. Ehkä alkaisin pikkuhiljaa tottua, jos kukaan nainen ei ikinä niitä ajaisi.

M38

Minusta taas tuollainen "luomu" nainen olisi kiinnostava, ja kiihottavakin... Ehkä se antaa estottomuuden vaikutelman? Rohkea, aloitteellinen, ei mikään estynyt pikkusievä ylihygieeninen sipertäjä, kuten niin moni nainen on.

Ja kiinnostaisi joskus nähdä, kuinka karvaisia naiset oikein olisivat, jolleivät nyppisi ja ajelisi karvojaan.

Katsoin muutama päivä sitten mieheni kanssa ohjelmaa, jossa eräällä naisella oli jonkin verran säärikarvoja. Asiaa ei mainittu ohjelmassa mitenkään, se ei liittynyt siis ohjelmaan, mutta karvat kyllä huomasi selvästi kun naista kuvattiin shortseissa.

Mies totesi jotenkin että ”mitäh, yök! Onpa karvaiset jalat!”. Harmitti miehen vanhahtava suhtautuminen. Sanoin etten minäkään aja sääriä kuin joskus kesäisin ja silloinkin lähinnä sosiaalisen paineen takia, kun ihmiset laukoo tuollaisia kommentteja. Joskus harmittaa kun mieheni pitää niin itsestäänselvänä, että saa kommentoida tuntemattomien naisten kehoja ja kauhistella että joku on ”ruma” tai ”läs ki”. Olen aika kyllästynyt toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatan välillä yhtä komeat karvat, kun iho ei kestä oikeastaan edes harvoinkaan tehtävää ajelua. Pienellä sängellä kehtaan mennä vielä julkisesti, mutta en enää puolen sentin tai yli karvoilla.

Minulla on karvojen ajeluun laite. En todellakaan tiedä onko sillä erikseen jotain nimeä. Samantyylinen kuin partakone, sen saa niin ettei kosketa lainkaan iho, katkaisee vain karvan.

Kuljen aina vähintään sängen kanssa siis mutta iho ei kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on naiset huomautelleet säärikarvoista. Ei koskaan yksikään mies, koskaan elämäni aikana. Tuntemattomat NAISET kyllä monta kertaa. Että sellaista solidaarisuutta naisilta.

Mulle kerran terassilla alkoi juopunut nainen aukomaan ihan tosissaan päätään sääri- ja reisikarvoistani. Oli lyhyt mekko päällä ja laskeva aurinko korosti karvoja, ne on niin vaaleat, ettei muuten edes erotu. Ihan erikseen siis tuijotti jalkojani, totesi karvojeni olevan provosoitumisen arvoiset, ja tuli luokseni haukkumaan minua niistä. Kyllä, kirjaimellisesti haukkumaan. Kovaan ääneen. Keräsi paljon katseita muilla terassilla olijoilta. Pyysin kauniisti, että palaisi omaan pöytäänsä, mutta jatkoi vaan. Lopulta hänen omasta seurueesta joku tuli hakemaan hänet pois ja he lähtivät.

Mietin sitä naista vieläkin toisinaan. Mikä ihme ajoi sellaiseen käytökseen?

Minulla on samantyylinen kokemus, joskaan ei yhtä raju. Olin tosi nuori, kai 18, sangen sirpakka nuori nainen, minimekko päällä ja menin baariin, jossa oli terassi. Jäin hetkeksi suustani kiinni yhden pöydän viereen juuri tuolla tavalla, että laskeva, matalalla oleva aurinko paistoi, ja takanani olevassa pöydässä alkoi puheääni koventua. Joku töytäisi takaapäin alaselkään, ja kun käännyin katsomaan, oli hyvin juopunut nainen asialla. Katsoi minua hyvin ilkeästi ja kysyi, että jäikö sääret ajamatta. Pilkkanauru perään. Katsoin häntä ymmälläni ja kysyin, onko se jokin ongelma. Tämä nainen avasi jo suunsa vastatakseen, mutta samassa pöydässä istunut mies sanoi todella kovaan ääneen, ettei ole ongelma, katsoen tätä seuralaistaan. Sanoin vaan, että hyvä juttu, kiva kuulla, ja menin seurueeni pöytään istumaan. Olin nähnyt tosi paljon vaivaa että ajelin sääreni, joissa kasvaa muutama tumma karva, mutten ollut ajellut reisiäni, joissa kasvaa lähes näkymätöntä haituvaa. Pitkään sen jälkeen ajelin jalat varpaista nivusiin asti. Sen verran se sattui.

Musta on huvittavaa, että säärien pitäisi antaa rehottaa, mutta sitten kuitenkin käydään kampaajalla värjäyttämässä tukkaa ja ottamassa kynsiin lakkauksia jne. Millä logiikalla?

Minä olen täysin luomu, on oma hiustenväri eikä ole mitään lisäkkeitä, meikkaankin todella harvoin. Mutta säärikarvani - ne ajan, koska haluan ja koska säärikarvat on mielestäni epäsiistit.

Mua suorastaan hävetti, kun teininä tajusin, että muut tytöthän ajaa jo säärikarvansa ja mun äiti ei mulle tätä taitoa ikinä opettanut tai ostanut välineitä. Itse sitten joskus salaa ajoin ne äidin välineillä ja olin tyytyväinen joskin vitutti, kun asia piti tehdä salaa.

Vierailija kirjoitti:

Musta on huvittavaa, että säärien pitäisi antaa rehottaa, mutta sitten kuitenkin käydään kampaajalla värjäyttämässä tukkaa ja ottamassa kynsiin lakkauksia jne. Millä logiikalla?

Minä olen täysin luomu, on oma hiustenväri eikä ole mitään lisäkkeitä, meikkaankin todella harvoin. Mutta säärikarvani - ne ajan, koska haluan ja koska säärikarvat on mielestäni epäsiistit.

Oliko tämä trolli, vai millä logiikalla itse toimit juuri toisin päin?

Vierailija kirjoitti:

Musta on huvittavaa, että säärien pitäisi antaa rehottaa, mutta sitten kuitenkin käydään kampaajalla värjäyttämässä tukkaa ja ottamassa kynsiin lakkauksia jne. Millä logiikalla?

Minä olen täysin luomu, on oma hiustenväri eikä ole mitään lisäkkeitä, meikkaankin todella harvoin. Mutta säärikarvani - ne ajan, koska haluan ja koska säärikarvat on mielestäni epäsiistit.

Minäkin olen melko luomu. Olen lakannut värjäämästä hiuksia, kemikaaliallergian vuoksi en voi enää käyttää silmämeikkiä juuri lainkaan jne. Säärikarvat ajan vain kesäisin mutta tämä postaus sai kyseenalaistamaan senkin tärkeyden. Onneksi minulla on mies joka on hulluna minuun, en tiedä mistä löytäisin uutta näillä spekseillä. Suurin osa miehistä kai tykkää että nainen leikkaa, puunaa ja laittautuu. Tykkäisin kyllä meikata jne mutta allergialle ei oikein mitään voi enkä välitä kulkea silmät punoittaen, kirvellen ja rähmien.

Vierailija kirjoitti:

Musta on huvittavaa, että säärien pitäisi antaa rehottaa, mutta sitten kuitenkin käydään kampaajalla värjäyttämässä tukkaa ja ottamassa kynsiin lakkauksia jne. Millä logiikalla?

Minä olen täysin luomu, on oma hiustenväri eikä ole mitään lisäkkeitä, meikkaankin todella harvoin. Mutta säärikarvani - ne ajan, koska haluan ja koska säärikarvat on mielestäni epäsiistit.

Ymmärtääkseni kukaan ei ole käskenyt antaa rehottaa? Eivätkä värjäämättömät hiukset, meikittömyys tai lakkaamattomat kynnet mitenkään mainittavasti poikkea hyväksytystä normista, ne eivät missään nimessä ole samantasoisia tabuja kuin naisten ajelemattomat säärikarvat. Mainitsemasi asiat eivät siis juurikaan edes liity tähän aiheeseen.

Ajelen karvani sääristä ehkä kerran viikkoon. Voisikin kokeilla miten pitkälle tätä väliä voisin venyttää ja alkaisiko se vaikuttaa sosiaaliseen elämääni.

Mä luin koko blogitekstin ja se oli tosi hyvä. Suosittelen lukemaan.

Muistan miten mut tutustutettiin säärien ajamiseen. Olin kuudennella ja kylässä kaverin luona. Kaverin äiti sitten toitotti että nyt tytöt hän opettaa miten sääret ajetaan!! Marssitti meidät suihkuhuoneeseen ja esitteli kertakäyttöhöylät ja vaahdon, selitti koko ajan hyvin negatiiviseen sävyyn miten ”ei kukaan halua olla karvainen” ja ”on jo korkea aika oppia” ja nauroi ja pilkkasi sellaisia, jotka eivät ajele. Kaverini oli ihan innoissaan ja nauroi mukana ja ylpeänä kertoi miten hän kyllä jo osaa ja on jo aiemmin kokeillut. Mä olin lähinnä kiusaantunut ja jotenkin peloissani. Vasta aikuisena tajusin miten rumasti tuo äiti käyttäytyi ja tuli mun henkilökohtaiselle alueelle, arvosteli ja pilkkasi LASTEN kehoa ja oli hirveän päällekäyvä.

Ehkä tuosta ekasta kokemuksestakin johtuu, etten koskaan alkanut ajella sääriä. Kainalot oon ajellut aina niin, ettei kovin näkyvää kasvua ole, eli vähintään parin viikon välein. Sääret ehkä kesäjuhliin, mutta ei koskaan arkisin tai talvena tms.

Puhuin peseväni hiukseni noin 1,5 viikon välein. Tämäkin oli asia johon muut paikalla olevat naiset suhtautuivat negatiivisesti. Eikö ne ole ällöttävät? Tuntuuko ne likaiselta? Ei, ei ne ole ällöttävät ja pesen ne kun tuntuvat likaisilta.

Minäkään en pidä säärikarvoista. En myöskään kainalokarvoista. Enkä siitä jos joku vaikka ruokaa syödessäni tulee harjaamana hiuksiaan lähelle pöytää.

Ja olen siis nainen.

Mutta en nyt silti lähtisi siitä kenellekään päätä aukomaan.

En pidä myöskään siitä, kun hikisiet miehet kulkevat ilman paitaa julkisilla paikoilla, mutta en minä siitäkään käy kenellekään sanomassa.

Ja hyvähän se on, että asioista pidetään ääntä ja ihmiset uskaltavat asettua valtavirtaa vastaan pitääkseen oman tyylinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on huvittavaa, että säärien pitäisi antaa rehottaa, mutta sitten kuitenkin käydään kampaajalla värjäyttämässä tukkaa ja ottamassa kynsiin lakkauksia jne. Millä logiikalla?

Minä olen täysin luomu, on oma hiustenväri eikä ole mitään lisäkkeitä, meikkaankin todella harvoin. Mutta säärikarvani - ne ajan, koska haluan ja koska säärikarvat on mielestäni epäsiistit.

Ymmärtääkseni kukaan ei ole käskenyt antaa rehottaa? Eivätkä värjäämättömät hiukset, meikittömyys tai lakkaamattomat kynnet mitenkään mainittavasti poikkea hyväksytystä normista, ne eivät missään nimessä ole samantasoisia tabuja kuin naisten ajelemattomat säärikarvat. Mainitsemasi asiat eivät siis juurikaan edes liity tähän aiheeseen.

Värjäämättömät hiukseni keräävät kehuja. Kuinka paljon säärikarvat saisi vastaavaa palauetta? Vau kun sinulla on noin kiiltävät ja pitkät säärikarvat!

En ole sheivannut jalkoja enää vuosiin, tosin kasvaa vaan sellaista vaaleaa nukkaa joka hädintuskin näkyy auringossa.. mulle tuli aikuisena ihan yllätyksenä että useimmilla naisilla kasvaa tuollaiset ”miehekkäät” karvat jalkoihin :D

Täytyy myöntää, että ensimmäinen reaktioni oli kauhistus, miksi? Oikein terveellistä kyseenalaistaa vanhoja tapojaan. Todella mahtavaa jos yleistyisi luonnollisuus. Taidan itse olla kuitenkin nössö ja jatkaa ajelua.

Minulla karvat kasvaa lähinnä päässä, kainaloihin ja sääriin tulee vain vaaleaa haituvaa joka ei juuri edes näy. Silti sheivaan. Ehkä ei tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse blondina ja erittäin vaaleakarvaisena sheivaan harvoin. Mies ei ole ainakaan valittanut vielä :P

Avainsanat "blondi" ja "erittäin vaaleakarvainen". Mahtaisiko miehesi tykätä jos sääresi rehottaisivat tummaa ns. "miehekästä" karvaa? Mietin vain.