Ääääh, en jaksaisi mennä hyysättävien sukulaisten luo
Eli ärsyttää kaksi sukulaista, joiden auttaminen aina jotenkin kääntyy siihen, että heitä hyysätään. Kummallakaan ei ole autoa, mutta niin vain pitää mökkeillä autottomina. Kun oli nuo ihanat helteet, pyysivät sinne käymään ja tokihan lähdettiin, olivat ilahtuneita, kun saivat seuraa.
Sitten toinen rupesi miettimään, että hänen tarttisi päästä sieltä (lapsen kanssa) pois tällä viikolla ja juteltiin, että jos me tulemme uudestaan lapsinemme uimaan, niin samallahan voidaan heittää heidätkin. Se vaan, että emme mahdu yhteen autoon, jolloin olisi meiltä uhraus ajaa heille kahdella autolla. Mies ja lapset yhdellä ja minä toisella. Mies siksi lasten kanssa, että hän on halukkaampi auttamaan näitä minun sukulaisiani, itse en elä muiden varassa, niin en autakaan, jos en itse saa siitä mitään myös. Mutta jos olisi kaunis sää, niin menisin mukaan toki ja sukulaisista olisi kivaa minua nähdä, eli kohteliaisuudesta saapuisin sinne uudelleen, plus uimaan kauniilla säällä yms.
Sitten selvisi, että säätyyppi vaihtuu ja aloin ajatella, että noni, en ehkä itse mene mukaan. Mutta sukulainen soitteli ja oli täysin siinä luulossa, että minäkin tulen, omalla, erillisellä autolla, jotta hänen tyttärensä pääsee kaupunkiin meidän toisessa autossamme.
Tyttärensä kanssa olimme jutelleet, että jos tulemme uudestaan, niin hänen äitinsä hössöttää hirveästi ruuan kanssa, eli kävisikö meille ottaa omaa ruokaa, niin täti ei stressaisi ruuista? No se tietenkin sopii, silloin voi mennä uimaan koska vain haluaa, kun ei aiheuta vaivaa emäntäväelle. Sanoin sitten tädilleni (siis silloin edellisen kerran päätteeksi), että kun tulemme, niin meitä varten ei tarvitse tehdä ruokaa, me otamme omat eväät mukaamme ja täti vaikutti hieman hölmistyneeltä, mutta koska tiedän, ettei hän pidä ruuanlaitosta, en ajatellut siitä sen enempää.
Eilen selvisi, että tätini oli kuvitellut minun ilmoittavan, että kun me tulemme heille, me tuomme ruuat heillekin! Voi pyhä sylvi. Miten itsekeskeistä. Kun tuttu tarjoutuu tuomaan omat ruokansa, tämä luulee, että minä tuon heillekin ruokaa. Voi luoja. Sanoin, että eeeei kun me tuomme sen, mitä itse syömme, että ei ole ollut muusta ainakaan puhe (siis että lasten isä olisi sopinut).
Eli mua ei hirveästi huvittaisi nyt mennä koko paikkaan, ärsyttää, kun toisten ystävällismielinen auttaminen kääntyy kko ajan heidän hyysämisekseen. Eli sellainen avuksioleminen ei riitä, vaan pitäisi ihan elääkin heidän puolestaan. Käymme mm. kaupassa, koska heillä ei autottomina ole sinne helppoa pääsyä. Tämäkin on siis ok, mutta kun ynnää vain tämän kaiken heidän hyysäämisensä, niin miettii, että joillekin ei vain tule mieleen, että ovat hyysättäviä, avuttomia kivirekiä ja edes osoittaa sen, että tajuamme olevamme riippuvaisia teistä tässä aivan väärällä tavalla.
Kommentit (100)
Jos te olisitte taitavia sosiaalisissa suhteissa, ette olisi koskaan alunalkaenkaan kiusanneet minua palstalla. Mutta koska olette kiusanneet, niin se osoittaa sen, että ette ole itsevarmoja ja osaavia mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin, vaan epävarmoja, lapsellisia öykkäreitä. Ja säälittäviä metsäkansalaisia. Teillä ei ole diplomaatti- ja suurlähettilässukua, kuten mulla. Eikä ole äidillänikään. Pelkkä opettajan kakara vain.
Ap
Minun on tosi vaikea ymmärtää tilannettanne, sillä jos tunnet sukulaisesi jo hyvin ja tiedät mitä odottaa on enää kiinni siitä millaiset rajat haluat heidän kanssaan vetää. Kokemuksia viime vuosista varmasti riittää. Tunnet heidät hyvin.
Niinpä mieti valmiiksi, miten hommat sujuvat.
1. jos kyydin saaminen on tätisi ja serkkusi juttu, niin nätisti vain kerrot että kyytiä on tarjolla aikana x. Muuten ette voi auttaa. Pidät pääsi, että näin toimitaan ja sillä selvä. Kukaan ei pahoita mieltään, jos olet selkeä ja organisoit asiat jo etukäteen.Ihmiset toimivat aina opitun mukaan ja muutosta ei saa kuin ratkomalla tilanne toisin.
2. olisi ollut kiva, jos olisit vienyt kaikille sapuskat mennessäsi. Pari ylimääräistä suuta ei nyt ihan hirveän kalliiksi tule. Ymmärrän, jos et osaa kokata ja elätte einesten varassa, mutta muussa tapauksessa voi aina varata hieman yli oman tarpeen. Tai sitten taas mietit, miten ilmaiset asiat niin että toinenkin ymmärtää. Voit nätisti kysyä, että onko teillä itsellänne siellä riittävästi ruokaa pärjätäksenne ja me otamme vain omat eväät mukaan. (Tässä voi olla sukupolvien välinen ero, mikä on reilua ja mikä ei toisia kohtaan)
Ymmärrän kyllä, että haluat olla kiltti ja ystävällinen, Mutta ja kuten näet et ole tyytyväinen tapaasi hoitaa asioita tätisi ja kumpp. kanssa. Aina ei voi olla täysin kiva, vaan on pakko isompien väärinkäsityksien välttämiseksi uskallettava avata suunsa.
Täytyykin vielä sheimata äitiä siitä, että kuvittelitko osaavasi sosiaaliset suhteet!? Tuollainen epäitsevarma nolo nuija? Et todellakaan osannut, ainoa, mitä sä osasit, oli kouttaa peitellä sitä, että olet herkkähipiäinen kestoloukkaantija, joka maksattaa sen lapsellaan, sen sijaan, että menisi itse terapoimaan omat traumansa ja tosiaan vaikka opettelemaan miten ollaan sosiaalinen. Tai miten ei ainakaan pilata sitä lapselta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minun on tosi vaikea ymmärtää tilannettanne, sillä jos tunnet sukulaisesi jo hyvin ja tiedät mitä odottaa on enää kiinni siitä millaiset rajat haluat heidän kanssaan vetää. Kokemuksia viime vuosista varmasti riittää. Tunnet heidät hyvin.
Niinpä mieti valmiiksi, miten hommat sujuvat.
1. jos kyydin saaminen on tätisi ja serkkusi juttu, niin nätisti vain kerrot että kyytiä on tarjolla aikana x. Muuten ette voi auttaa. Pidät pääsi, että näin toimitaan ja sillä selvä. Kukaan ei pahoita mieltään, jos olet selkeä ja organisoit asiat jo etukäteen.Ihmiset toimivat aina opitun mukaan ja muutosta ei saa kuin ratkomalla tilanne toisin.
2. olisi ollut kiva, jos olisit vienyt kaikille sapuskat mennessäsi. Pari ylimääräistä suuta ei nyt ihan hirveän kalliiksi tule. Ymmärrän, jos et osaa kokata ja elätte einesten varassa, mutta muussa tapauksessa voi aina varata hieman yli oman tarpeen. Tai sitten taas mietit, miten ilmaiset asiat niin että toinenkin ymmärtää. Voit nätisti kysyä, että onko teillä itsellänne siellä riittävästi ruokaa pärjätäksenne ja me otamme vain omat eväät mukaan. (Tässä voi olla sukupolvien välinen ero, mikä on reilua ja mikä ei toisia kohtaan)
Ymmärrän kyllä, että haluat olla kiltti ja ystävällinen, Mutta ja kuten näet et ole tyytyväinen tapaasi hoitaa asioita tätisi ja kumpp. kanssa. Aina ei voi olla täysin kiva, vaan on pakko isompien väärinkäsityksien välttämiseksi uskallettava avata suunsa.
1. Näin ei voi toimia, koska mieheni on jokerikortti, tai tossu, jolle käy ihan mikä vaan.
2. Vähän vaikeaa miettiä, miten ilmaista asiaa niin että toinenkin ymmärtää, kun tämä ei sanonut, että luulee sen, että tuomme omat ruokamme mukana tarkoittaa heidänkin ruokkimistaan. Vaikka pohjustin sanomani vielä sillä, että en halua, että heille tulee meistä stressiä ja vaivaa. Siis se ei tarkoita sitä että olen palvelijasi ja tuon sulle ruokaa. Eli ei pystynyt korjaamaan omaakommunikointia, koska siinä ei ollut MITÄÄN vikaa. Kuka tahansa normaali ihminen tajuaisi, että se, että vieras tuo omat eväät tarkoittaa, ettei HÄNEN tarvitse ruokkia HEITÄ. Ei niin, että vieras ruokki heidätkin. Varsinkin kun hän ei itse toimi niin käydessään.
Ap
Mutta siis loppupeleissä tässäkin syy on äitini, joka ei ole hallnnut sosiaalisia taitoja, vaan on estänyt minua niissä. Ja haukkunut päälle, kun osaan ne paremmin kuin hän (olen paljon itsevarmempi. Narsistina hän pystyi kääntämään sen heikkoudekseni ja ongelmaksi, jota olen toisille).
Ap
Voi että, soitinkin jo äidilleni ja sanoin, että hän ei ollut mikään sosiaalisten suhteiden osaamisen mestari, mikä kuvittelee olevansa, vaan että hän on pikkuasioista loukkaantuva nillittäjä, koska sitä hän on. Sanoin, että olet heikkoitsetuntoinen ja että se on toki asia, mistä tunnen myötätuntoa, mutta en siksi osoita sitä sen enempää, koska hän ei koskaan kohdellut minua myötätunnolla.
Haha, siitäs sai, arvostelua niskaansa, arvon k*usipää. Kerrankin äiti ei kysynyt, että onko joku sanonut jotain, mistä mä oon suuttunut :D (Kun siis ei vain käsitä, että voisin suuttua hänelle mistään, mitä hän teki väärin).
Äiti ei myöskään raivonnut päälle, kun sanoin, että hän on pikkuasioista suuttuva, epäsosiaalinen ei-osaaja, ja että olen häntä paljon osaavampi joissain sosiaalisia suhteita koskevissa jutuissa. Hän on siis tosiasiassa aika huono.
Sanoin myös, että hän ei ole sosiaalisesti yhtään menestynyt ja hän väitti, että on, niin sanoin, että mulle ei tuo taso riittäisi alkuunkaan! Äitini ehkä kuvittelee, että seon sosiaalisesti korkeatasoista, että ei ole riittaantunut töissä!?? Huh, mitä basicia.
Ap
Äitini lähtökohdat ovat kenties niin matalalla, että hän kuvittelee upeaa sosiaalista osaamista olevan sen, ettei riitaannu töissä tai jotain. Vaikka isoäitini väitti, että joku äitini ex-pomo oli sanonut isoäitini tuttavalle, että äitini sai lähteä siksi, että oli niin vaikea, jostain.
Jos se on totta niin hmmmm.... tosin on saattanut liittyä puolienkin pitämiseen, koska äiti on niin kova teeskentelemään että on vaikeaa kuvitellä hänen mokailleen edes työsuhteissa.
Ap
Äidilläni on tuskin minkäänlaista tuttavapiiriä, kaksi golfkaveria, joita näkee kesäisin kun kiertävät viheriöllä. Onpa upeasti sosiaalinen ihminen!
Ap
Huomaan myös, että lasteni isä, joka on kasvanut maatilalla, on myös ällön epäsosiaalinen ihminen. Sosiaalisen etiketin taidot puuttuvat. Osaa toki luonnollisesti olla missä seurassa tahansa, mutta ei pitää yllä sosiaalisia suhteita.
Ap
Ettekä tekään, suomi-juttilandepaukut, sellaista osaa, joista on kivaa kiusata minua.
Ap
Aloitus on aivan liian pitkä. Kirjoittajan hyväntahtoisuuden ja noiden sukulaisten taipumuksen käyttää hyväksi tuota hyväntahtoisuutta olisi voinut esittää paljon lyhyemmin. Näin aloittaja olisi saanut enemmän lukijoita ja kommentteja ”hyväsydäminen ap vastaan hyväksikäyttäjäsukulaiset” tarinalleen.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, soitinkin jo äidilleni ja sanoin, että hän ei ollut mikään sosiaalisten suhteiden osaamisen mestari, mikä kuvittelee olevansa, vaan että hän on pikkuasioista loukkaantuva nillittäjä, koska sitä hän on. Sanoin, että olet heikkoitsetuntoinen ja että se on toki asia, mistä tunnen myötätuntoa, mutta en siksi osoita sitä sen enempää, koska hän ei koskaan kohdellut minua myötätunnolla.
Haha, siitäs sai, arvostelua niskaansa, arvon k*usipää. Kerrankin äiti ei kysynyt, että onko joku sanonut jotain, mistä mä oon suuttunut :D (Kun siis ei vain käsitä, että voisin suuttua hänelle mistään, mitä hän teki väärin).
Äiti ei myöskään raivonnut päälle, kun sanoin, että hän on pikkuasioista suuttuva, epäsosiaalinen ei-osaaja, ja että olen häntä paljon osaavampi joissain sosiaalisia suhteita koskevissa jutuissa. Hän on siis tosiasiassa aika huono.
Sanoin myös, että hän ei ole sosiaalisesti yhtään menestynyt ja hän väitti, että on, niin sanoin, että mulle ei tuo taso riittäisi alkuunkaan! Äitini ehkä kuvittelee, että seon sosiaalisesti korkeatasoista, että ei ole riittaantunut töissä!?? Huh, mitä basicia.
Ap
Miksi vihaat äitiäsi ja levittelet perheen sisäisiä asioita julkisuuteen? Miksi kuvittelet, että perheenjäsentesi mielisairaudet ovat sopivia julkisen keskustelun aiheita?
Tiedostan kyllä, että minullakaan ei ole niin hyvät Sosiaaliset taidot, kuin pitäisi olla ja halausisin, mutta ongelmana oli tosiaan äiti, joka repi irti taitoni minusta, koska hän on pikkusieluinen muiden teoista loukkaantuja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, soitinkin jo äidilleni ja sanoin, että hän ei ollut mikään sosiaalisten suhteiden osaamisen mestari, mikä kuvittelee olevansa, vaan että hän on pikkuasioista loukkaantuva nillittäjä, koska sitä hän on. Sanoin, että olet heikkoitsetuntoinen ja että se on toki asia, mistä tunnen myötätuntoa, mutta en siksi osoita sitä sen enempää, koska hän ei koskaan kohdellut minua myötätunnolla.
Haha, siitäs sai, arvostelua niskaansa, arvon k*usipää. Kerrankin äiti ei kysynyt, että onko joku sanonut jotain, mistä mä oon suuttunut :D (Kun siis ei vain käsitä, että voisin suuttua hänelle mistään, mitä hän teki väärin).
Äiti ei myöskään raivonnut päälle, kun sanoin, että hän on pikkuasioista suuttuva, epäsosiaalinen ei-osaaja, ja että olen häntä paljon osaavampi joissain sosiaalisia suhteita koskevissa jutuissa. Hän on siis tosiasiassa aika huono.
Sanoin myös, että hän ei ole sosiaalisesti yhtään menestynyt ja hän väitti, että on, niin sanoin, että mulle ei tuo taso riittäisi alkuunkaan! Äitini ehkä kuvittelee, että seon sosiaalisesti korkeatasoista, että ei ole riittaantunut töissä!?? Huh, mitä basicia.
ApMiksi vihaat äitiäsi ja levittelet perheen sisäisiä asioita julkisuuteen? Miksi kuvittelet, että perheenjäsentesi mielisairaudet ovat sopivia julkisen keskustelun aiheita?
Aivan sama incognito. Vai kenen mielisairauksista sä voit yksilöidä tässä puhuttavan? Yksinkertainen toope.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on aivan liian pitkä. Kirjoittajan hyväntahtoisuuden ja noiden sukulaisten taipumuksen käyttää hyväksi tuota hyväntahtoisuutta olisi voinut esittää paljon lyhyemmin. Näin aloittaja olisi saanut enemmän lukijoita ja kommentteja ”hyväsydäminen ap vastaan hyväksikäyttäjäsukulaiset” tarinalleen.
Pointtini ei olisi esitellä, että olisin hyväsydäminen vaan s**tanan vätys, joka siksi, että äitinsä pilasi elämäni ei osaa astella rajoja, kuten pitää ja säästää sosiaalista energiaansa ihmissuhteisiin, joista SAISIKIN jotain!!!
Plus tietenkin mulla on haavoja edetä sosiaalisesti suhteisiin, jotka olisivat antoisia, äitini tekojen ja falsin sosiaalisuuden takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on aivan liian pitkä. Kirjoittajan hyväntahtoisuuden ja noiden sukulaisten taipumuksen käyttää hyväksi tuota hyväntahtoisuutta olisi voinut esittää paljon lyhyemmin. Näin aloittaja olisi saanut enemmän lukijoita ja kommentteja ”hyväsydäminen ap vastaan hyväksikäyttäjäsukulaiset” tarinalleen.
Pointtini ei olisi esitellä, että olisin hyväsydäminen vaan s**tanan vätys, joka siksi, että äitinsä pilasi elämäni ei osaa astella rajoja, kuten pitää ja säästää sosiaalista energiaansa ihmissuhteisiin, joista SAISIKIN jotain!!!
Plus tietenkin mulla on haavoja edetä sosiaalisesti suhteisiin, jotka olisivat antoisia, äitini tekojen ja falsin sosiaalisuuden takia.
Ap
Eli että vielä vaikka nyt osaisinkin sanoa, etten tule, niin ne antoista suhteet antaisivat odottaa itseään. Ei niitä siitä synny, ettei mene mihin EI halua. Siitä seuraa yksinoloa.
Jossa toki voi paremmin prosessoida äitini vikojen seurauksia, kuin seurassa, joka ei siinä tue (eikä siis ole tarviskaan).
Ap
Hyh, nyt äitini soitti ja ehdotti mulle kaupunkilomaa lasten kanssa ulkomailla! Eli ei tosiaan kykene ottamaan mitään kritiikkiä vastaan, vaan koittaa aina kääntää kaiken minun ongelmistani johtuvaksi. Eli muka tarttisin muuta ajateltavaa ja että se piristäisi minua.
Ainoa, mikä mua piristää, olisivat HYVÄT YSTÄVÄT ja ihmissuhteet ja ne se kalkkuna on just repinyt minulta pois. Niin että on otsaa soitella ja sönköttää, etten muka tarttis ystäviä ennemmin, kuin jotain s**tanan matkaa.
Sitten koitti pelata vanhan, tutun syyllistämiskortin, eli mitä jos ahåjatteleisin joskus muitakin, kuin itseäni (eli lähtisin lasten takia). Sanoin, että niiih, kun en halua mennä sinne ulkomaille lapslle raivoamaan. Siihen hän tekopyhästi, että eihän sun tarttis raivota. Sanoin, että kyllä tarttee, koska mulla on paha mieli ja se on sinun syytäsi!
Äitini on täysin kykenemätön kmmunikoivaan vuoropuheluun. Sekin yksi ilmiö siitä, ettei hän ole sosiaalisesti lainkaan osaava. Vaan päinvastoin!
Muistutin häntä myös, että MÄ olen diplomaattisuvusta, HÄN EI. Tosin sukumme diplomaatit eivät oleet verisukua. Mutta kaksi niitä on kuitenkin ollut. Toinen vielä aikoinaan suurlähettiläs.
Ap
Muutenkin äitini oli aina ihan s**tanan pelle sosiaalisissa suhteissa, jotka KUVITTELI osaavansa hoitaa TOSI HIENOSTI ja MAAILMAN parhaiten, vaikka oikeasti hän oli niissä osa-alueittain ERITTÄIN SURKEA ja VAJAVAINEN. Ja sitten käyttäytyi niin, kuin kaikki muut hänen lähellään olisivat kamalan loukkaavia ja epäkohteliaita. Vaikka itse oli se isoin p*ska. Hänhän nai käytännössä diplomaattiperheeseen, eli kummallakohan puolella enemmän osattiin sosiaaliset suhteet? Isäni suvin opetus on niistä ollut VÄHINTÄÄN yhtä hyvää, kuin äitini, joka oli surkean heikkoitsetuntoinen ja se näkyi kaikessa. Siis en halua sinänsä suomia huonoitsetuntoista, hekin tarttis tukea, MUTTA koska äitini arvosteli, kiusasi ja haukkui minua aina vaikka olisin toiminut sosiaalisesti häntä kyvykkäämmin ja esti minua toimimasta omien oppieni mukaan, niin en halua hänelle mitään hyvää.
Ap