Ääääh, en jaksaisi mennä hyysättävien sukulaisten luo

Vierailija

01.07.2020 | 10:27

Eli ärsyttää kaksi sukulaista, joiden auttaminen aina jotenkin kääntyy siihen, että heitä hyysätään. Kummallakaan ei ole autoa, mutta niin vain pitää mökkeillä autottomina. Kun oli nuo ihanat helteet, pyysivät sinne käymään ja tokihan lähdettiin, olivat ilahtuneita, kun saivat seuraa.
Sitten toinen rupesi miettimään, että hänen tarttisi päästä sieltä (lapsen kanssa) pois tällä viikolla ja juteltiin, että jos me tulemme uudestaan lapsinemme uimaan, niin samallahan voidaan heittää heidätkin. Se vaan, että emme mahdu yhteen autoon, jolloin olisi meiltä uhraus ajaa heille kahdella autolla. Mies ja lapset yhdellä ja minä toisella. Mies siksi lasten kanssa, että hän on halukkaampi auttamaan näitä minun sukulaisiani, itse en elä muiden varassa, niin en autakaan, jos en itse saa siitä mitään myös. Mutta jos olisi kaunis sää, niin menisin mukaan toki ja sukulaisista olisi kivaa minua nähdä, eli kohteliaisuudesta saapuisin sinne uudelleen, plus uimaan kauniilla säällä yms.
Sitten selvisi, että säätyyppi vaihtuu ja aloin ajatella, että noni, en ehkä itse mene mukaan. Mutta sukulainen soitteli ja oli täysin siinä luulossa, että minäkin tulen, omalla, erillisellä autolla, jotta hänen tyttärensä pääsee kaupunkiin meidän toisessa autossamme.
Tyttärensä kanssa olimme jutelleet, että jos tulemme uudestaan, niin hänen äitinsä hössöttää hirveästi ruuan kanssa, eli kävisikö meille ottaa omaa ruokaa, niin täti ei stressaisi ruuista? No se tietenkin sopii, silloin voi mennä uimaan koska vain haluaa, kun ei aiheuta vaivaa emäntäväelle. Sanoin sitten tädilleni (siis silloin edellisen kerran päätteeksi), että kun tulemme, niin meitä varten ei tarvitse tehdä ruokaa, me otamme omat eväät mukaamme ja täti vaikutti hieman hölmistyneeltä, mutta koska tiedän, ettei hän pidä ruuanlaitosta, en ajatellut siitä sen enempää.
Eilen selvisi, että tätini oli kuvitellut minun ilmoittavan, että kun me tulemme heille, me tuomme ruuat heillekin! Voi pyhä sylvi. Miten itsekeskeistä. Kun tuttu tarjoutuu tuomaan omat ruokansa, tämä luulee, että minä tuon heillekin ruokaa. Voi luoja. Sanoin, että eeeei kun me tuomme sen, mitä itse syömme, että ei ole ollut muusta ainakaan puhe (siis että lasten isä olisi sopinut).
Eli mua ei hirveästi huvittaisi nyt mennä koko paikkaan, ärsyttää, kun toisten ystävällismielinen auttaminen kääntyy kko ajan heidän hyysämisekseen. Eli sellainen avuksioleminen ei riitä, vaan pitäisi ihan elääkin heidän puolestaan. Käymme mm. kaupassa, koska heillä ei autottomina ole sinne helppoa pääsyä. Tämäkin on siis ok, mutta kun ynnää vain tämän kaiken heidän hyysäämisensä, niin miettii, että joillekin ei vain tule mieleen, että ovat hyysättäviä, avuttomia kivirekiä ja edes osoittaa sen, että tajuamme olevamme riippuvaisia teistä tässä aivan väärällä tavalla.

Vastaa

Tapahtumat

Ääääh, en jaksaisi mennä hyysättävien sukulaisten luo

Kommentit (100)