Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...

Oikeassa ystävyydessä ei lasketa näitä kutsuja ja tarjoiluja ja mitata mittatikulla, että saadaan tasan sen verran kuin itse antaa toisille. Yhdessä viihtyminen ja luottamus toiseen on se juttu. Ystävää myös autetaan ja tuetaan mahdollisuuksien mukaan. Nämä kutsut ja kahvittelut on tyhjänpäivästä pintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OCD. On aika ylitsepääsemätöntä kutsua ihmisiä omaan kotiin. Harmittaa ja tiedän että on epäkohteliasta olla kutsumatta. Välillä mietinkin milloin joku katkaisee välit, kun en itse kotiini kutsu ketään. Vien kyllä aina jotain mennessäni illanistujaisiin, tarkoitukseni ei ole lokkeilla

Ymmärrän, eikä se kotiin kutsuminen sinänsä olekkaan se juttu. Mutta mikset kutsu heitä joskus vaikka ravintolaan, ja tarjoa siellä? Oman kokemukseni mukaan ystävyys ei pysy tasapainossa, jos toiset ovat aina "ohjaksissa" isäntinä, ja toiset aina vieraan ominaisuudessa. 

Ap

Ei se varmaan pysykään, kun asennoidut noin hirveän kunnianhimoisesti kutsujen järjestäjänä olemiseen, että se selkeästi menee iloitsemisen siitä, että näkisit näitä ihmisiä, edelle.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ravintolassa isännöidään?

Hoidetaan ravintolan valinta ja pöytävaraus, "viihdytetään vieraita" ts pidetään keskustelu yllä ja vierailla hyvä fiilis, ja maksetaan lasku. Kutsu budjetin mukaan, eli jos on paljon rahaa, voi viedä vieraat kalliisen paikkaan ja tarjota koko illan juomineen ja takseineen päivineen, tai jos on pieni pudjetti, vie vieraat pizzeriaan ja tarjoaa yhden ruokajuoman.

Ap

Haluaisin tietää millaiset ovat ap:n tarjoilut hänen kotonaan kun vastavuoroisuudeksi vaaditaan tätä.

Tilanteesta riippuen kahvikupillisesta grillimakkaraan, tai lasillisesta viiniä 5 lajin illalliseen juomineen ja kyyteineen kotiin. Itselleni on tärkeää, että vieraani viihtyvät, ja tarjoiluista riippumatta olen muista kiinnostunut ja haluan että kaikilla on hauskaa ja hyvä fiilis. Vastavuoroisuus on yleensä nimenomaan linjassa molempiin suuntiin. Jos minä tarjoan kahvit, olisi kiva jos minulle joskus myös tarjottaisiin kahvit, jne.

Ap

Miten voi olla hauskaa, kun olet suunnilleen pakottanut luoksesi tulemaan? Ja kun vielä tietää, että ennen kuin ehditään kahviin asti, olet jo ilmoittanut, että vaadit vastavuoroisuutta.

Johan täällä on aivan uskomatonta porukkaa! Missä ap sanoi, että ilmoittaa ennen kahveja vaativansa vastavuoroisuutta?? Mutta kuuluuhan tuo nyt ihan peruskäytöstapoihin, että jos käy syömässä toisen laskuun, niin jollain lailla järjestää asian niin, että vuoroin vieraissakin, eikä noin että aina on itse vain lokkeilemassa toisten pöydissä. Ja millä lailla pakottaa? Tuleeko se kutsuja hakemaan sinua Helvetin enkeleiden kera sinne kahvipöytäänsä vai mitä kummaa? Ihan itse sinä sinne suostut ja menet, turha syytää toisille vastuuta omasta toiminnastaan.

Peruskäytöstapoihin kuuluu vastata myöntävästi kutsuun ja se vastavuoroisuus tulee jo siitä, että menee illanviettoon/juhliin. Ymmärrätkö: pelkkä paikalle saapuminen ja kohtelias käytös ovat kutsuun liittyvä vastavuoroisuus, enempää ei tarvita! Näin väittää ainakin Käytöksen kultainen kirja vuodelta 1957. Kutsuttu tuo mukanaan kukkia emännälle. Seuraavana päivänä voi soittaa ja kiittää mukavasta juhlasta, mutta mitään vastakutsua ei nykymaailmassa (eikä vuonna 1957) edellytetä.

Höpöhöpö. Samaisessa kirjassa todetaan jo heti kutsuista ja vastauksista puhuttaessa, että "Aivan aluksi kiitetään ystävällisestä kutsusta siihen ja siihen tilaisuuteen ja sitten ilmoitetaan, että pääseekö osallistumaan." 

Mutta huomaa, kutsuun vastataan aina myöntävästi, ellei ole etukäteen tiedossa muuta menoa ko. ajankohtana. Oletusarvona on siis aina myönteinen vastaus. Mutta ei mitään vastakutsupakkoa! (paitsi jos on saanut kutsun tulevan miniän vanhempien luokse, silloin tulevan sulhasen vanhempien odotetaan kutsuvan uudet sukulaiset kotiinsa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ravintolassa isännöidään?

Hoidetaan ravintolan valinta ja pöytävaraus, "viihdytetään vieraita" ts pidetään keskustelu yllä ja vierailla hyvä fiilis, ja maksetaan lasku. Kutsu budjetin mukaan, eli jos on paljon rahaa, voi viedä vieraat kalliisen paikkaan ja tarjota koko illan juomineen ja takseineen päivineen, tai jos on pieni pudjetti, vie vieraat pizzeriaan ja tarjoaa yhden ruokajuoman.

Ap

Haluaisin tietää millaiset ovat ap:n tarjoilut hänen kotonaan kun vastavuoroisuudeksi vaaditaan tätä.

Tilanteesta riippuen kahvikupillisesta grillimakkaraan, tai lasillisesta viiniä 5 lajin illalliseen juomineen ja kyyteineen kotiin. Itselleni on tärkeää, että vieraani viihtyvät, ja tarjoiluista riippumatta olen muista kiinnostunut ja haluan että kaikilla on hauskaa ja hyvä fiilis. Vastavuoroisuus on yleensä nimenomaan linjassa molempiin suuntiin. Jos minä tarjoan kahvit, olisi kiva jos minulle joskus myös tarjottaisiin kahvit, jne.

Ap

Miten voi olla hauskaa, kun olet suunnilleen pakottanut luoksesi tulemaan? Ja kun vielä tietää, että ennen kuin ehditään kahviin asti, olet jo ilmoittanut, että vaadit vastavuoroisuutta.

Johan täällä on aivan uskomatonta porukkaa! Missä ap sanoi, että ilmoittaa ennen kahveja vaativansa vastavuoroisuutta?? Mutta kuuluuhan tuo nyt ihan peruskäytöstapoihin, että jos käy syömässä toisen laskuun, niin jollain lailla järjestää asian niin, että vuoroin vieraissakin, eikä noin että aina on itse vain lokkeilemassa toisten pöydissä. Ja millä lailla pakottaa? Tuleeko se kutsuja hakemaan sinua Helvetin enkeleiden kera sinne kahvipöytäänsä vai mitä kummaa? Ihan itse sinä sinne suostut ja menet, turha syytää toisille vastuuta omasta toiminnastaan.

Peruskäytöstapoihin kuuluu vastata myöntävästi kutsuun ja se vastavuoroisuus tulee jo siitä, että menee illanviettoon/juhliin. Ymmärrätkö: pelkkä paikalle saapuminen ja kohtelias käytös ovat kutsuun liittyvä vastavuoroisuus, enempää ei tarvita! Näin väittää ainakin Käytöksen kultainen kirja vuodelta 1957. Kutsuttu tuo mukanaan kukkia emännälle. Seuraavana päivänä voi soittaa ja kiittää mukavasta juhlasta, mutta mitään vastakutsua ei nykymaailmassa (eikä vuonna 1957) edellytetä.

Höpöhöpö. Samaisessa kirjassa todetaan jo heti kutsuista ja vastauksista puhuttaessa, että "Aivan aluksi kiitetään ystävällisestä kutsusta siihen ja siihen tilaisuuteen ja sitten ilmoitetaan, että pääseekö osallistumaan." 

Miten tämä liittyi tässä puhuttuun vastakutsuun tai mihinkään?

Kutsujen ja kaikenmaailman candlelight supperien järjestäminenhän on täysin vapaaehtoista. Eli ap järjestää niitä ihan omaksi ilokseen ja tämän jälkeen suuttuu, kun muita ei ehkä kiinnosta semmoisia väsätä..

Jos TArjoaa jotain, oletus on se että tarjottu menetetään ilman palkkiota.

Jos taas haluaa "maksun" tarjoamastaan, kyseessä on jonkinlainen myynti tai työsuoritus. Tällöin kaupan ehdot täytyy tehdä selväksi myös ostajalle. Eli seuraavan kerran kutsuessasi jonkun vaikka grillaamaan, ilmoita että hinta on kaksi kahvittelua hänen luonaan tai kahvilassa tarjottu brunssi.

Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!

Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän". 

Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole isoa asuntoa eikä kesämökkiä. Ystäväni perhe ei siis oikein mahtuisi meillä ruokailemaan. Mutta jos menen vaikka mökille heidän vieraakseen päiväksi, niin vien mukana grillattavaa ja muuta syötävää, reilusti. En pysty pienessä kerrostaloasunnossa samalla tavalla pitämän juhlia, kuin joku toinen omakotitalon terassilla ja takapihalla voi. Siellä lapset hyppii trampalla, minun luona ei ole mitään tekemistä lapsille?

Täysin ymmärrettävää, ja hyvä että viet sentään jotain mukanasi. Kuitenkin tulee mieleen, että ihmisiä voi kutsua myös muualle kuin kotiinsa. Ravintolaan, picnicille tai edes vaikka terassille?

Ap

Mikä sinua oikein vaivaa? Normaalit ihmiset eivät kutsu toisia terassille tai ravintolaan, vaan sinne menosta sovitaan yhdessä, koska halutaan nähdä toisia. Kotiin sitten kutsutaan JOS halutaan ja vastavuoroisuus toteutuu siinä, että menee, kun kerran kutsutaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa ystävyydessä ei lasketa näitä kutsuja ja tarjoiluja ja mitata mittatikulla, että saadaan tasan sen verran kuin itse antaa toisille. Yhdessä viihtyminen ja luottamus toiseen on se juttu. Ystävää myös autetaan ja tuetaan mahdollisuuksien mukaan. Nämä kutsut ja kahvittelut on tyhjänpäivästä pintaa.

Siinä tapauksessa jos ne kutsut/tarjoilut/ehdotukset tapaamisista jne. ovat edes jonkinlaisessa balanssissa. Jos vain toinen osapuoli on aina se joka soittaa ja kyselee kuulumisia, ehdottaa tapaamista, auttaa, kutsuu käymään jne. ja yhteydenpito loppuisi kuin seinään, jos tämä aktiivisempi osapuli lopettaisi niin ei tuollainen ystävyys kovin pitkälle kanna.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!

Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän". 

Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!

Ap

En ullat tun ut, ettet vastannut kysymykseeni siitä, että mitä ajattelet kutsuille menemisestä vastavuoroisuuden täyttäjänä. Kivasti kuitenkin kiihdyit, kun ihmiset ihmettelevät asennevammaasi.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!

Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän". 

Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!

Ap

Oikea ystävällisyys ja vieraanvaraisuus niinkuin rakkauskin on pyyteetötä. Ei niitä tehdä siksi että laskelmoidaan sitä että muiden on annettava juuri sama takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 47 ja ajattelen, että vastavuoroisuutta on saapua paikalle.

No hohhoijaa, onpas jotenkin todella vanhanaikainen ja rojalistinen näkökulma :D  Noiko tosiaan ajattelet YSTÄVISTÄSI? Että heillä on velvollisuus ottaa sinuun yhteyttä, kutsua käymään, tarjota sinulle ruuat ja olla ikityytyväisiä kun Teidän Ylhäisyytenne suvaitsee saapua paikalle heidän matalaan majaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeän sotkuista kotiani, eikä minulla ole rahaa kestitä itseäni saati muita ihmisiä jossain ravintolassa. Monta lasta, olen väsynyt ja uupunut. Lisäksi minulla on traumoja siitä, kun sukulaiset ovat vuosien ajan haukkuneet kodinhoitotaitoni ja kotimme.

Ehdotan tapaamisia ulos, vaikka minua kutsutaankin ihmisten koteihin. Tapaisin heitä itsekin mielelläni vaikka piknikillä, ei minun ole pakko päästä kenellekään sisälle. Jos se ei käy, niin voi voi.

Mutta kuitenkin ehdotat tapaamisia. Varmasti ystäväsi tietävät myös elämäntilanteesi, että taloudellisesti ei ole varaa samaan vastavuoroisuuteen, ja he eivät sitä sinulta odota.

Ap

Alan olla yhä enemmän sillä kannalla, että moni menee kutsuille pelkästä kohteliaisuudesta. Mutta tällainen käytöshän onkin juuri sitä minun äitini hehkuttamaa epäaitoutta ja pinnallisuutta.

Se on silläkin tavalla tosi ikävää, että se, jolle muut teeskentelevät ystävää pahoittaa oikeasti mielensä, kun muut eivät ole sen kummemmin kiinnostuneita pyytämään häntä mihinkään.

Siksi kannatan aitoutta ihmissuhteisiin. Eivat varmaan halua loukata sinua ap, kun aina tulevat vain. Sori.

t.kristallikissa

Mä menin kerran tälläiseen halpaan.

Meillä oli tiivis opiskelijaporukka ja jossain vaiheessa aloimme kulkea muiden kotona, vuoronperään.

Oli nyyttärit ja lisäksi jokainen toi tuliaisia.

Mentiin Tiinan luo. Oltiin tehty jo listaus kuka tuo ja mitä. Kokoonnuttiin ja Tiina ilmoitti jätetään tänne ruuat ja mennään ravintolaan, hän on varannut pöydän,

Poikkeus oli mukaan lähti myös heidän 2 lasta ja puoliso.

Jossain vaiheessa iltaa Tiinan äiti haki lapset ja puoliso jäi hetkeksi.

Puoliso oli aika humalassa tässä vaiheessa.

Tiina tilaisi viinejä, kyseli kaikilta otatteko lisää jne.

Oltiin oltu ravintolassa 4 h, kun Tiina ilmoitti tilataan lasku.

Ja loppulasku jaettiin paikalla olevien kesken.

Mies oli tietenkin lähtenyt.

Lasku vaan tuotiin minulle ja kysyin tarjoilijalta mikä tämä on. Kuulemma näin pyydettiin. Ilmoitin suoraan minä maksan vain oman osuuteni. Söin yhden pizzan, join vettä ja yhden lasin viiniä. Tiina tuli siihen selittämään tämä on helpompi, kun kaikki maksaa osuuden ja hei, hän maksaa omansa, eli meidän ei tarvitse maksaa hänen.

Ilmoitin muille miettikää miten haluatte tämän tehdä. Minä en aio maksaa miehen kännejä ja poikien ruokia, maksan omani.

Kuulin jälkikäteen Tiinan osuus oli ollut monta sataa euroa. Hän niitä viinejä tilasi. Plus jokainen annettiin extraa, eli hän hyötyi , vaikka kallis lasku tulikin.

Tästä on yli 10 v aikaa ja monet naurut ollaan tästä saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa ystävyydessä ei lasketa näitä kutsuja ja tarjoiluja ja mitata mittatikulla, että saadaan tasan sen verran kuin itse antaa toisille. Yhdessä viihtyminen ja luottamus toiseen on se juttu. Ystävää myös autetaan ja tuetaan mahdollisuuksien mukaan. Nämä kutsut ja kahvittelut on tyhjänpäivästä pintaa.

Siinä tapauksessa jos ne kutsut/tarjoilut/ehdotukset tapaamisista jne. ovat edes jonkinlaisessa balanssissa. Jos vain toinen osapuoli on aina se joka soittaa ja kyselee kuulumisia, ehdottaa tapaamista, auttaa, kutsuu käymään jne. ja yhteydenpito loppuisi kuin seinään, jos tämä aktiivisempi osapuli lopettaisi niin ei tuollainen ystävyys kovin pitkälle kanna.

Apn tosiaan kannattaa miettiä, mikä hänen roolinsa on tässä kuviossa.

Epämiellyttävää isännöidä mitään yksiössä kerrostalossa. Neutraalilla maaperällä toki voin tarjota (kahvila esim.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 47 ja ajattelen, että vastavuoroisuutta on saapua paikalle.

No hohhoijaa, onpas jotenkin todella vanhanaikainen ja rojalistinen näkökulma :D  Noiko tosiaan ajattelet YSTÄVISTÄSI? Että heillä on velvollisuus ottaa sinuun yhteyttä, kutsua käymään, tarjota sinulle ruuat ja olla ikityytyväisiä kun Teidän Ylhäisyytenne suvaitsee saapua paikalle heidän matalaan majaansa?

Missä sanoin mitään siitä, mitä mä ODOTAN? En odota yhtään mitään velvollisuuksia muilta.

Aloittajahan se tässä odottaa.

t.kristalikissa (sinänsä rojalisti)

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole isoa asuntoa eikä kesämökkiä. Ystäväni perhe ei siis oikein mahtuisi meillä ruokailemaan. Mutta jos menen vaikka mökille heidän vieraakseen päiväksi, niin vien mukana grillattavaa ja muuta syötävää, reilusti. En pysty pienessä kerrostaloasunnossa samalla tavalla pitämän juhlia, kuin joku toinen omakotitalon terassilla ja takapihalla voi. Siellä lapset hyppii trampalla, minun luona ei ole mitään tekemistä lapsille?

Jos useinkin vierailet heillä , on sinun velvollisuus kutsua heidät vaikka ravintolaan syömään tai muuallle kesällä terasseille ja sinä kustannat. Että inhoan noita lokkeja ,jotka ovat pääsääntöisesti sinkkuja. Kyllä tullaan kaula pitkänä joulua ym viettämään, mutta ei mitään itse nähdä vaivaa.

Pysykää pois, jos ette voi tarjota mitään niille ,kenen luokse ängeätte lokkeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!

Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän". 

Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!

Ap

Oikea ystävällisyys ja vieraanvaraisuus niinkuin rakkauskin on pyyteetötä. Ei niitä tehdä siksi että laskelmoidaan sitä että muiden on annettava juuri sama takaisin.

Mitä ystävyyttä ja rakkautta se sellainen on jossa ystäväsi tai puolisosi ei halua SINULLE hyvää tai anna sinulle ikinä mitään? Olet hänelle siis yhdentekevä, ilmainen palvelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa isännöidään siten että varataan pöytä , ehkä ruuat tilataan valmiiksi, istumajärjestys laaditaan ja maksetaan lasku.

Näin juuri.

Ap

Joo no ei kiitos :D

t.kristalikissa

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole isoa asuntoa eikä kesämökkiä. Ystäväni perhe ei siis oikein mahtuisi meillä ruokailemaan. Mutta jos menen vaikka mökille heidän vieraakseen päiväksi, niin vien mukana grillattavaa ja muuta syötävää, reilusti. En pysty pienessä kerrostaloasunnossa samalla tavalla pitämän juhlia, kuin joku toinen omakotitalon terassilla ja takapihalla voi. Siellä lapset hyppii trampalla, minun luona ei ole mitään tekemistä lapsille?

Samoilla linjoilla olen minä myös. Vien aina upean tuliaisen tai lahjan mukanani ja haluan uskoa että se riittää kekkereiden pitäjälle. En pidä juhlien pitämisestä, siitä prosessista jossa pitää lähetellä kutsuja (kenelle ja kuinka monelle) ja miettiä ruokia jne ja siksi en pidä juhlia/kutsuja. Asuntoni ei ole lapsiystävällinen, eikä minulla ole heille mitään virikkeitä ja siksi en kutsu peheellisiä kavereita kylään luokseni. Lahjalla/tuliaisella kumminkin viestitiän sitä että arvostan että minut kutsuttiin mukaan vaikka en itse kutsuja järjestäkkään.