Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...

Ehkä nuo ystäväsi vaan eivät ole kiinnostuneita järjestämään juhlia tai illanistujaisia. Onhan niissä työtä.

Mutta se että eivät kutsu edes kaupungille illanviettoon on varmasti harmillista sinulle.

Menin aina ennen kutsusta joka paikkaan innoissani ajattellen jeee kavereita illanistuijaisia kivaa jeee! Huomatakseni vain toistuvasti olevani joku jämä siellä, ei ketään kiinnostanut edes jutella mun kanssa. Joka kerta kävikin ilmi, että minun paikalla oloni alkoi kiinnostaa muita vasta sitten, kun oli tarkoitus lähteä baarii ja tarvittiin kuski. Minut oli siis milloin milläkin verukkeella "kutsuttu bilettää" mutta koska en juuri juonut nuorempana alkoholia niin perimmäinen syy oli se että olisin kuskina muille loppuillasta. Olinpa sinisilmäinen kun en tajunnut heti ekasta enkä toisestakaan kerrasta mitä kus*päistä hyväksikäyttöä tuo oli.

No, sittemmin olen itse käyttänyt alkoholia ja kas kummaa, kukaan ei tule minun kutsustani mihinkään eikä varsinkaan kukaan KOSKAAN IKINÄ ole lähtenyt minulle kuskiksi. Että semmosia ku*sipäisiä alhaisia sittisontiaistason paskakasoja ne kaverit.

Mulla on surkeat kokkaus - ja leivontataidot. Siinä on ihan tarpeeksi että väännän perheelle arkisin ruokaa, mihinkään vieraitten kestitsemiseen en taivu. Jos ne kylään kutsujatkin tarjoaisi jotain "tonnikalapastavuokaa" ja "kanakeittoa" ja pakastealtaan munkkeja, niin voisin kutsua heidätkin syömään saman tasoista sapuskaa meille. Enkä myöskään ole mikään juhlien emäntä tyyppiä, joka tykkää järjestää ja mestaroida.

Toinen on meidän koti. Meillä ei ole mitään uutta ja hienoa eikä usein vaihtuvaa. Ei mitään esiteltävää. Kaikki on vähän eriparista, jonkun vanhaa ja saatua, samat jutut vuosista toisiin.

Nämä ovat asioita, joita en yleensä surkuttelee, tykkään meidän kodista ja tavallinen ruoka kelpaa arjessa, mutta alemmuuskompleksi iskee ajatuksesta, että joku pitäisi kutsua kylään. Ravintolassa seurueen ruokkiminen olisi taas turhan tyyristä, vaikka ei vähävaraisia ollakaan.

Jotenkin olen ajatellut, että nämä kylään kutsujat kutsuu koska nauttivat siitä kaikesta, en ole ikinä ajatellut että siitä jäisi vastakutsun velkaa. Olen aina vienyt jotain viemisiä mennessäni ja se on ollut kiitokseni kutsusta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on surkeat kokkaus - ja leivontataidot. Siinä on ihan tarpeeksi että väännän perheelle arkisin ruokaa, mihinkään vieraitten kestitsemiseen en taivu. Jos ne kylään kutsujatkin tarjoaisi jotain "tonnikalapastavuokaa" ja "kanakeittoa" ja pakastealtaan munkkeja, niin voisin kutsua heidätkin syömään saman tasoista sapuskaa meille. Enkä myöskään ole mikään juhlien emäntä tyyppiä, joka tykkää järjestää ja mestaroida.

Toinen on meidän koti. Meillä ei ole mitään uutta ja hienoa eikä usein vaihtuvaa. Ei mitään esiteltävää. Kaikki on vähän eriparista, jonkun vanhaa ja saatua, samat jutut vuosista toisiin.

Nämä ovat asioita, joita en yleensä surkuttelee, tykkään meidän kodista ja tavallinen ruoka kelpaa arjessa, mutta alemmuuskompleksi iskee ajatuksesta, että joku pitäisi kutsua kylään. Ravintolassa seurueen ruokkiminen olisi taas turhan tyyristä, vaikka ei vähävaraisia ollakaan.

Jotenkin olen ajatellut, että nämä kylään kutsujat kutsuu koska nauttivat siitä kaikesta, en ole ikinä ajatellut että siitä jäisi vastakutsun velkaa. Olen aina vienyt jotain viemisiä mennessäni ja se on ollut kiitokseni kutsusta.

Yhyy.. "koska olen vähän säälittävä surkku, niin mulla ei tarvii olla käytöstapoja. Kyllähän minä itseäni ymmärrän."

Ryhdistäydy. Ja kasva aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jossain päin Suomea, maaseudulla, on kohteliasta tupsahtaa kylään ohimennen, ilmoittamatta. Etukäteen ilmoittamalla tekee itsestään numeron ja ikäänkuin olettaa että kyläpaikassa valmistaudutaan jotenkin. Siellä ei ketään kutsuta muuta kuin yleisesti: tulkaa nyt käymään (joskus), ja joskus sitten tullaan.

Kaikesta kyläilystä on tullut niin juhlallista ja vaativaa! Pitää olla illalliset viineineen ja ties mitä hienoa. Kirjalliset kutsut kuukautta ennen. Ja sitten jäädään velkaa kun on "lokkeiltu".

Olen keskisuomesta kotoisin ja isäni suvussa on tämä tapa. Esimerkiksi isäni jompi kumpi veljistä saattoi milloin hyvänsä piipahtaa ohi kulkiessaan kahvittelemaan. Heillä oli jopa omat avaimet asuntoomme (ja olivat monesti vaikkapa talonvahteina tai muutoin avuksi). Minusta se oli vaan hauskaa. Myös joillain isäni ystävillä tämä käytäntö. Toki jos joku asuu vähän kauempana niin soitetaan että satutko olemaan kotosalla. Mutta sekin oli mahdollista että ohiajaessa käytiin katsomassa ovatko kotosalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on surkeat kokkaus - ja leivontataidot. Siinä on ihan tarpeeksi että väännän perheelle arkisin ruokaa, mihinkään vieraitten kestitsemiseen en taivu. Jos ne kylään kutsujatkin tarjoaisi jotain "tonnikalapastavuokaa" ja "kanakeittoa" ja pakastealtaan munkkeja, niin voisin kutsua heidätkin syömään saman tasoista sapuskaa meille. Enkä myöskään ole mikään juhlien emäntä tyyppiä, joka tykkää järjestää ja mestaroida.

Toinen on meidän koti. Meillä ei ole mitään uutta ja hienoa eikä usein vaihtuvaa. Ei mitään esiteltävää. Kaikki on vähän eriparista, jonkun vanhaa ja saatua, samat jutut vuosista toisiin.

Nämä ovat asioita, joita en yleensä surkuttelee, tykkään meidän kodista ja tavallinen ruoka kelpaa arjessa, mutta alemmuuskompleksi iskee ajatuksesta, että joku pitäisi kutsua kylään. Ravintolassa seurueen ruokkiminen olisi taas turhan tyyristä, vaikka ei vähävaraisia ollakaan.

Jotenkin olen ajatellut, että nämä kylään kutsujat kutsuu koska nauttivat siitä kaikesta, en ole ikinä ajatellut että siitä jäisi vastakutsun velkaa. Olen aina vienyt jotain viemisiä mennessäni ja se on ollut kiitokseni kutsusta.

Yhyy.. "koska olen vähän säälittävä surkku, niin mulla ei tarvii olla käytöstapoja. Kyllähän minä itseäni ymmärrän."

Ryhdistäydy. Ja kasva aikuiseksi.

No ainakin hänellä on ystäviä, jotka tahtovat tavata häntä. Toisin kuin sinulla. Olet ikäbä myrkynkylväjä. Toivottavasti alemmuudentuntosi paha olosi helpottaa joskus.-eri

Asun rumassa kerrostalovuokrakaksiossa ja olen opiskelija. Rahat riittää hädin tuskin omiin ruokiin. Ei tänne kukaan halua vierailemaan tulla, kun hädin tuskin itsekään jaksan täälä asua.

Vierailija kirjoitti:

Asun rumassa kerrostalovuokrakaksiossa ja olen opiskelija. Rahat riittää hädin tuskin omiin ruokiin. Ei tänne kukaan halua vierailemaan tulla, kun hädin tuskin itsekään jaksan täälä asua.

Aivan, joten vastavuoroisuus sinun tapauksessa tarkoittaa jotain muuta kuin kutsumista kotiisi, kuten ap ja muut ovat ketjussa useasti sanoneet. 

Jos joku tulee kylään aina kutsuttuna, mutta ei itse kutsu ketään minnekään, ei hän tee mielstäni mitään väärin, koska ei kenenkään ole pakko kutsua ketään kylään ikinä jos ei halua. Ei kaikkia vain kiinnosta käyttää aikaa ja rahaa "virallisiin" tapaamisiin. Ja kyllä kutsuun saa vastata aina myöntävästi, ei sen pidä velvoittaa mihinkään.

Jos joku taas kutsuu itse itsensä kylään tai vihjailee siihen malliin, että haluaisi kutsun, eikä sitten myöhemmin hyvitä mitenkään, sitten tilanne on aivan toinen. Sellaiselle henkilölle kannattaa tehdä selväksi, että kutsutaan vain ihmiset, joiden seuraa kutsuja kaipaa ja jotka itse kaipaajat kutsujan seuraan.

Enpä ole koskaan ajatellut lokkeilevani näin. Vietän paljon aikaa yksin kotona ja kun haluan nähdä ystäviäni, en pyydä heitä kotiini vaan kutsun itseni heidän luo kylään (tietenkään en odota mitään tarjoilu ja tai sitten jos sovitaan että katsotaan vaikka leffaa niin tuon syötävää jne), toiseksi mun on autollisena ja lapsettomana helpompi liikkua. En pidä mitään juhlia koska joskus olen yrittänyt ja kutsunut parhaita ystäviä, niin vuoron perään ovat jollain syyllä peruneet, joten en enää jaksa, osallistun kyllä heidän järjestämiin juhliin. Eikä sen takia tulis mielenkään tarjota jotain ravintola illallista :D kutsujen järjestäminen on vapaaehtoista, törkeetä ees ajatella vieraiden jäävän jotenkin kiitollisuuden velkaan. Itse nauttisin siitä että mun luo tulis hyviä kavereita, saisin leipoa kaikkea hyvää, emännöidä, ja kaikilla olis kiva a.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on surkeat kokkaus - ja leivontataidot. Siinä on ihan tarpeeksi että väännän perheelle arkisin ruokaa, mihinkään vieraitten kestitsemiseen en taivu. Jos ne kylään kutsujatkin tarjoaisi jotain "tonnikalapastavuokaa" ja "kanakeittoa" ja pakastealtaan munkkeja, niin voisin kutsua heidätkin syömään saman tasoista sapuskaa meille. Enkä myöskään ole mikään juhlien emäntä tyyppiä, joka tykkää järjestää ja mestaroida.

Toinen on meidän koti. Meillä ei ole mitään uutta ja hienoa eikä usein vaihtuvaa. Ei mitään esiteltävää. Kaikki on vähän eriparista, jonkun vanhaa ja saatua, samat jutut vuosista toisiin.

Nämä ovat asioita, joita en yleensä surkuttelee, tykkään meidän kodista ja tavallinen ruoka kelpaa arjessa, mutta alemmuuskompleksi iskee ajatuksesta, että joku pitäisi kutsua kylään. Ravintolassa seurueen ruokkiminen olisi taas turhan tyyristä, vaikka ei vähävaraisia ollakaan.

Jotenkin olen ajatellut, että nämä kylään kutsujat kutsuu koska nauttivat siitä kaikesta, en ole ikinä ajatellut että siitä jäisi vastakutsun velkaa. Olen aina vienyt jotain viemisiä mennessäni ja se on ollut kiitokseni kutsusta.

Yhyy.. "koska olen vähän säälittävä surkku, niin mulla ei tarvii olla käytöstapoja. Kyllähän minä itseäni ymmärrän."

Ryhdistäydy. Ja kasva aikuiseksi.

Oletpa ihmeen vihamielinen. En ymmärrä miksi "kutsumisen" pitäisi olla joku ihmeellinen sosiaalinen peli jossa lasketaan pisteitä. Miksei se riitä että osallistuu niiden juhlien järjestämiseen tuomalla vaikka jälkiruokia? Onko ainoa "oikea vastapalvelus" kutsua ihmiset yksiöön syömään eriparilautasilta?

Tämän ketjun innoittamana vastasin aamupäivällä mökkikutsuun, että kiitos ei, en halua tulla. Menen mieluummin omalle mökille ja nautin siitä, että ei tarvitse passata ketään. Kutsuja hermostui, koska hän oli jo suunnitellut kaiken mansikkakakkuja myöten, miksi muka en voi tulla heidän mökilleen, jos joka tapauksessa mökille menen. Tästä tuli melkein tappelu ja lopulta kutsuja itki, että kutsunsa ei kelpaa.

Mutta minulla oli hyvä mieli, en lokkeillut, en aiheuttanut pahaa mieltä, en jäänyt vastakutsuvelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun rumassa kerrostalovuokrakaksiossa ja olen opiskelija. Rahat riittää hädin tuskin omiin ruokiin. Ei tänne kukaan halua vierailemaan tulla, kun hädin tuskin itsekään jaksan täälä asua.

Aivan, joten vastavuoroisuus sinun tapauksessa tarkoittaa jotain muuta kuin kutsumista kotiisi, kuten ap ja muut ovat ketjussa useasti sanoneet. 

Useille taas ei näytä riittävän tämä vastavuoroisuus.

Vierailija kirjoitti:

Sellanen ketju sitten, huh huh. Olen oikeasti aika järkyttynyt näistä kommenteista. Olette sitten oikeasti nostaneet pointiksi rahan? Että minkään muun päälle ei nyt ymmärretä, kuin "pennejä laskevan ahneen laskelmoivan, pakottavan, kärttävän ja itkevän" ap:n? 

En jaksa edes alkaa vastaileen näihin satoihin kommentteihin, mutta pieni lisäys: minua ei kiinnosta pätkääkään toisten rahat. Tulen kyllä mukavasti toimeen, ja senpä takia on rahkeita kutsua ja emännöidä, olla vieraanvarainen. Se mitä toivoisin, olisi niiltä ystäviltä jotka eivät ikinä näe vaivaa, niin jotain pientä vaivannäköä. Suurin osa ystävistäni osaa käyttäytyä normaalisti, ja tässä vastavuoroisuudessa ei ole mitään ongelmaa.

Mutta näiden parin kanssa on. Toi ravintolaEHDOTUS on ratkaisu niille, joilla on normaali rahatilanne, mutta jotka ovat laiskoja/estyneitä/jotain muuta laittamaan esim kotinsa juhlakuntoon. Yhtähyvin voidaan mennä puistoon tai lenkille.

En voinut aloitusta kirjottaessani kuvitellakkaan, että asia voidaan tosissaan kääntää niin, että minä olisin jonkun muun pennosten perään. 

OLEN YSTÄVYYDEN OSOITTAVAN VAIVANNÄÖN PERÄÄN!

Olkoon se sitä että joku on viitsinyt raivata sanomalehdet ovensa takaa että pääsen eteisestä sohvalle asti käydessäni kylässä, olkoon se tarjottu mäkkiateria joskus ja jouluna, tai sitten jotain isoa spektaakkelimaista tulitusta, jos ystäväni sellaista joskus järjestää.

Ei muuta, jatkakaa jos teidän on aivan pakko.

Ap

Jaa, minun mielestäni ystävyydessä on kyllä lähtökohtaisesti jotain pielessä, jos sen mittarina on se kuinka paljon näkee vaivaa. Ystävyyden pitäisi minusta antaa jotain lisää elämään eikä olla mitään marttyyrimaista uhrautumista. Jos ei jaksa siivota edes niitä posteja eteisestä niin ei minun takia tarvitse, eiköhän sellaisella ihmisellä ole omiakin ongelmia ihan riittävästi. Enkä ymmärrä, miksi työssäkäyvien aikuisten pitäisi tarjota toisilleen ravintolassa illallisia. Edes Mäkkärissä. Minusta on itsestään selvää että molemmat maksaa omansa. Mutta minulle ystävyys ei olekaan tuollaista uhriutumista ja kiitollisuudenvelan laskemista, vaan sitä että ihmisillä on aidosti kivaa keskenään. Jotenkin tuntuu, että sinun kaltaisillasi ihmisillä on aika erikoinen käsitys ystävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on surkeat kokkaus - ja leivontataidot. Siinä on ihan tarpeeksi että väännän perheelle arkisin ruokaa, mihinkään vieraitten kestitsemiseen en taivu. Jos ne kylään kutsujatkin tarjoaisi jotain "tonnikalapastavuokaa" ja "kanakeittoa" ja pakastealtaan munkkeja, niin voisin kutsua heidätkin syömään saman tasoista sapuskaa meille. Enkä myöskään ole mikään juhlien emäntä tyyppiä, joka tykkää järjestää ja mestaroida.

Toinen on meidän koti. Meillä ei ole mitään uutta ja hienoa eikä usein vaihtuvaa. Ei mitään esiteltävää. Kaikki on vähän eriparista, jonkun vanhaa ja saatua, samat jutut vuosista toisiin.

Nämä ovat asioita, joita en yleensä surkuttelee, tykkään meidän kodista ja tavallinen ruoka kelpaa arjessa, mutta alemmuuskompleksi iskee ajatuksesta, että joku pitäisi kutsua kylään. Ravintolassa seurueen ruokkiminen olisi taas turhan tyyristä, vaikka ei vähävaraisia ollakaan.

Jotenkin olen ajatellut, että nämä kylään kutsujat kutsuu koska nauttivat siitä kaikesta, en ole ikinä ajatellut että siitä jäisi vastakutsun velkaa. Olen aina vienyt jotain viemisiä mennessäni ja se on ollut kiitokseni kutsusta.

Yhyy.. "koska olen vähän säälittävä surkku, niin mulla ei tarvii olla käytöstapoja. Kyllähän minä itseäni ymmärrän."

Ryhdistäydy. Ja kasva aikuiseksi.

Anteeksi mitä?

En osaa kokata hyvin, mutta osaan tehdä monia muita asioita erinomaisen hyvin. En ole säälittävä surkku, vaikka kotini ei olekaan Illalliskutsukelpoinen enkä itse tykkää olla huomion keskipiste. Nämä olivat vain ne syyt, miksi en järjestä kutsuja, kun sitähän tässä kysyttiin.

Olen aikuinen ja minulla on erinomaisen hyvät käytöstavat. Olen pitänyt hyvänä tapana vastata mahdollisuuksien mukaan myöntävästi kyläilykutsuun, koska olen ymmärtänyt (kuten jo edellä kirjoitin), että kutsujen emännät ja isännät _NAUTTIVAT_ järjestää kutsuja. Minun kiitos on ne viemiset - aina jotain mistä tiedän heidän pitävän.

Miksi ihmeessä, esimerkiksi nyt sinä, järjestät kutsuja, jos et tee sitä omasta halusta ja ilosta pyyteettömästi, ja jos siitä jää sinulle noin kamalan katkera olo? Kylläpä on kivaa sun vieraille jäädä aina palveluksen velkaa.

Ryhdistäydy ja kasva aikuiseksi.

Meillä on niin pieni asunto. Asutaan miehen kanssa 45 neliön kaksiossa kun säästetään omaa asuntoa varten. En mielelläni kutsu meille ketään kylään, koska jotenkin häpeän tämän asunnon kokoa. Jos tästä syystä joku kaveri välit haluaa katkaista, niin ehkä sitten ei ole kaveruuden arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on surkeat kokkaus - ja leivontataidot. Siinä on ihan tarpeeksi että väännän perheelle arkisin ruokaa, mihinkään vieraitten kestitsemiseen en taivu. Jos ne kylään kutsujatkin tarjoaisi jotain "tonnikalapastavuokaa" ja "kanakeittoa" ja pakastealtaan munkkeja, niin voisin kutsua heidätkin syömään saman tasoista sapuskaa meille. Enkä myöskään ole mikään juhlien emäntä tyyppiä, joka tykkää järjestää ja mestaroida.

Toinen on meidän koti. Meillä ei ole mitään uutta ja hienoa eikä usein vaihtuvaa. Ei mitään esiteltävää. Kaikki on vähän eriparista, jonkun vanhaa ja saatua, samat jutut vuosista toisiin.

Nämä ovat asioita, joita en yleensä surkuttelee, tykkään meidän kodista ja tavallinen ruoka kelpaa arjessa, mutta alemmuuskompleksi iskee ajatuksesta, että joku pitäisi kutsua kylään. Ravintolassa seurueen ruokkiminen olisi taas turhan tyyristä, vaikka ei vähävaraisia ollakaan.

Jotenkin olen ajatellut, että nämä kylään kutsujat kutsuu koska nauttivat siitä kaikesta, en ole ikinä ajatellut että siitä jäisi vastakutsun velkaa. Olen aina vienyt jotain viemisiä mennessäni ja se on ollut kiitokseni kutsusta.

Yhyy.. "koska olen vähän säälittävä surkku, niin mulla ei tarvii olla käytöstapoja. Kyllähän minä itseäni ymmärrän."

Ryhdistäydy. Ja kasva aikuiseksi.

Anteeksi mitä?

En osaa kokata hyvin, mutta osaan tehdä monia muita asioita erinomaisen hyvin. En ole säälittävä surkku, vaikka kotini ei olekaan Illalliskutsukelpoinen enkä itse tykkää olla huomion keskipiste. Nämä olivat vain ne syyt, miksi en järjestä kutsuja, kun sitähän tässä kysyttiin.

Olen aikuinen ja minulla on erinomaisen hyvät käytöstavat. Olen pitänyt hyvänä tapana vastata mahdollisuuksien mukaan myöntävästi kyläilykutsuun, koska olen ymmärtänyt (kuten jo edellä kirjoitin), että kutsujen emännät ja isännät _NAUTTIVAT_ järjestää kutsuja. Minun kiitos on ne viemiset - aina jotain mistä tiedän heidän pitävän.

Miksi ihmeessä, esimerkiksi nyt sinä, järjestät kutsuja, jos et tee sitä omasta halusta ja ilosta pyyteettömästi, ja jos siitä jää sinulle noin kamalan katkera olo? Kylläpä on kivaa sun vieraille jäädä aina palveluksen velkaa.

Ryhdistäydy ja kasva aikuiseksi.

No näinhän se normaalisti meneekin. Olen niitä ihmisiä jotka tykkävät järjestää kutsuja ja paras ystäväni on samanlainen. Iso osa muusta kaveriporukasta ei järjestä niitä koskaan tai järjestää hyvin harvoin. Ei ole tajuttu että tästäkin voi tehdä ongelman. Ei me järjestetä kutsuja hyvänteleväisyytenä tai vastapalvelusten toivossa vaan siksi, että itse tykätään järjestämisestä. Tämä on minusta normaalien ihmisten pääasiallinen syy järjestää illanistujaisia.

Ja se minusta nimenomaan ei ole vastavuoroisuutta, että ihminen tekee oma-aloitteisesti jotain mistä itse tykkää, ja odottaa sillä perusteella jonkun toisen tekevän palveluksena jotain mistä hän ei tykkää. Eihän se ole läheskään sama asia.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aivan uskomaton ketju tämä. Vaikka olen palstaan vuosien mittaan tottunut, niin en olisi uskonut.

Ap kun aivan perustellusti peräänkuulutti yleistä vastavuoroisuutta ja tasapainoa, niin itseään täynnä olevat käytöstavattomat juntit hyökkäävät joukolla kimppuun ja haukkuvat milloin lapselliseksi, milloin laskelmoivaksi. Kouraisiko omastatunnosta, kun pitää alkaa keksimään aivan älyttömiä "lasket varmaan jokaisen pikkuleivänkin, että menee tasan" -juttuja?

Kuvitteletteko ihan oikeasti, että "vastavuoroisuutta" on suvaita ilmestyä paikalle, kun joku näkee vaivaa ja kutsuu teidät luokseen? Siis niin kuin maailman pyörisi teidän napojenne ympärillä ja muut ihmiset anoisivat kyynel silmässä teiltä audienssia. Ja se mukananne tuoma lähihuoltamon alekorista napattu päiväysvanha pullapitko on jotain kultaa kalliimpaa?

Sitten vielä teeskennellään ystävää, kun oikeasti ei ole sen vertaa kanttia että sanoisi suoraan, jos se kutsuun vastaaminen ja paikalle tuleminen on niin hirveää vaivaa ja tuskaa? Älä tule, jos ei kiinnosta. Ei tuollaisia feikkaajia kukaan kaipaa.

Mun puolestani saatte kaikki epäsosiaaliset käytöstavattomat tollot vaikka hypätä järveen. Eiköhän ap:lla ystäviä riitä ihan tarpeeksi ilman teitä kivirekiä.

Mietin ihan samaa! Aivan käsittämätön ketju. Tosin audienssi-sanan käyttö oli harkitsematon riski, koska 98% käyttäjistä eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa. ;)

Teidän vihareaktio on sitä luokkaa mitä itse odottaisin niihin keskusteluihin missä puolustellaan hyväksikäyttäjää tai ollaan sitä mieltä, että raiskaus on naisen omaa syytä. Niihin voisin itsekin kommentoida, että vuosia palstaa seuranneena en olisi uskonut. Mutta mikä tässä aiheessa nyt on niiiin pahaa, kaiken tämän haukkumisen keskellä? Vieläpä aihe mihin on helppo itse vaikuttaa. Älkää kutsuko.

Itse en pidä siitä että ihmiset tietävät kovinkaan tarkasti missä asun. Kaupunginosa tai katu saa riittää, kutsun kotiini vain lähimmät ystäväni, ja heillekkin sanon että en halua asioitani kirkossa kuulutettavan.

Olen todella tarkka yksityisyydestäni. En tiedä mistä tämä johtuu, ehkä jonkinlaista pelkoa, vaikka mitään oikeaa aihetta ei olekkaan. Vaikka kymmenen uutisissa kerrottaisiin missä asun, tuskin se ketään oikeasti kiinnostaisi.

Olen kai vähän vainoharhainen.

Muutoin kyllä olen todella sosiaalinen, mutta jotenkin haluan pitää omat asiani omana tietonani kotiani myöten.

Läheisiä ystäviä kutsun ja he voivat tulla koska vaan. En stressaa tarjoiluista. Joskus juodaan kahvit, joskus ei sitäkään, ja joskus teen ruokaa (jos vierailu on suunnitellumpi). Muutamia kavereita en kutsu koska

Tapaus 1. Minulla on pieni, mutta viihtyisä koti. Hänellä on iso, kalliisti sisustettu ja aina viimeisen päälle siivottu koti. Hänen kanssaan ei voi syödä tai kahvitella rennosti "sopu sijaa antaa" periaatteella, hän arvostelee kotiani ääneen, käskee lapsiaankin katsomaan eri paikkoja meillä, naureskelee. En pidä tunnelmasta minkä hän saa aikaan. Hän on ihan ok, kun teemme jotain muuta, mutta kotiani hänen ei tarvitse tulla arvostelemaan.

Tapaus 2. Hänen lastensa käytös. En jaksa sitä sotkua ja kaaosta minkä lapsensa tekee. Heittelevät vaan tavaroita. Kaatavat lelulaatikoita huvikseen ympäriinsä edes leikkimättä niillä. Saattavat avata kaapit ja heitellä tavaroita niistäkin ulos. Saattavat yhdellä käden pyyhkäisyllä vetää tyttäreni järjestämän nukkekodin kaikki tavarat lattialle muiden levittämiensä lelujen sekaan. Ihan päätöntä menoa siis. 

Tapaus 3. Hän on rasittava ihminen. En halua kuunnella hänen kovaäänistä kiroilua ja alapäävitsejään. Jos järjestää illanistujaisia missä on muitakin saatan mennä, mutta ei tulisi mieleenkään kutsua häntä meille.