Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...
ja mihin tahansa teidät kutsutaankin, ettekä kuitenkaan vastavuoroisesti itse kutsu mihinkään, voisitteko kertoa, miksi?
Itselläni on tällaisia muutamia ystäviä, jotka tulevat kyllä aina kutsun saatuaan, ja joskus jopa itse kutsuvat itsensä, tai vihjailevat että haluaisivat tulla. Kuitenkaan he eivät koskaan kutsu "takaisin". Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?
Ei vaan mahdu enään omaan päähän, mikä näitä ihmisiä vaivaa? Olen lähellä katkaista välit muutamaan ihmiseen, kun koen heidän hyväksikäyttävän itseäni.
Kommentit (567)
Aloittajalle: Olen luullut, että on ystävällistä vastata kutsuun myöntävästi, ja että kutsuun ei sisälly mitään taka-ajatuksia, esim. odotusta vastavuoroisuudesta. Ehkä olen vain ollut sinisilmäinen?
Oikeasti en usein edes haluaisi lähteä, kun minua kutsutaan kyläilemään, mutta silkkaa kiltteyttäni menen. Olisiko parempi jättää väliin? En mielestäni ole mikään hyväksikäyttäjä, en kärtä kylään tai mökkeilemään, tms., ja siis tyypillisesti en ole mitenkään intopiukkana menossa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asun Lapissa, ja täällä on enemmän tapana ehdottaa itse kyläilyä toisen luona, siis yleisempää kuin itse kutsua vieraita kylään.
Ymmärrän kyllä, että muualla nimenomaan kutsutaan itse kylään omaan kotiin, ja sitten toiset vastavuoroisesti kutsuvat omaan kotiin, mutta kunhan siis tuli mieleen tällainen kulttuurierot.
Esimerkiksi jos menen ystävän/naapurin/mummon luo kylään, niin ensimmäisenä ovelta saatetaan huikata; "Miksi et ole käynyt kahvilla pitkään aikaan?" Ja ihan normaalia on myöskin päivitellä, kuinka sekään ja sekään ei ole kylässä käynyt, että miksihän ei tule. Täällä siis on tietyllä tapaa toivotumpaa, että kyläilijä itse osoittaa oma-alotteisesti haluavansa tulla kahville kuin että ihminen itse kysymällä kysyisi kahville. Vaikka harva sitä varmasti tällä palstalla uskoo :D
Voi myös olla pikkupaikkanta-isompi paikkakunta eroa tässä, tai sitten Lappi-muu Suomi.
Onhan näitä muitakin eroja. Esimerkiksi exän suku oli Savosta, ja siellä oletettiin että vieras tarjoaa/tyrkyttää apuaan emännälle. Kun taas meillä on tapana ettei emännän keittiöön tupata! Vihoviimeinen asia on alkaa siivoamaan kahvittelun jälkiä. Mutta tämä nyt meni tällaiseksi jaaritteluksi, kunhan vain mietin kuinka erilaista eri puolilla Suomea on.
Tämä on totta!
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle: Olen luullut, että on ystävällistä vastata kutsuun myöntävästi, ja että kutsuun ei sisälly mitään taka-ajatuksia, esim. odotusta vastavuoroisuudesta. Ehkä olen vain ollut sinisilmäinen?
Oikeasti en usein edes haluaisi lähteä, kun minua kutsutaan kyläilemään, mutta silkkaa kiltteyttäni menen. Olisiko parempi jättää väliin? En mielestäni ole mikään hyväksikäyttäjä, en kärtä kylään tai mökkeilemään, tms., ja siis tyypillisesti en ole mitenkään intopiukkana menossa.
Ehdottomasti jätä väliin! Yksikään emäntä ei halua yhtäkään sellaista vierasta paikalle, joka ei oikeasti halua tulla.
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö näitä ihmisiä mitenkään hävetä? Luulisi, että jos ei kiinnosta seura niin paljoa, he eivät ottaisi kutsua vastaan, tai jos heillä ei ole resursseja vastavuoroisuuteen, he a) kertovat sen suoraan tai b) eivät ota enää kutsuja vastaan?
Ap
282 jatkaa: Ei, ei minua suoranaisesti hävetä. Minua rasittaa. Ehkä parasta olisi, ettet enää esitä kutsuja?
Mikä olisi kohtelias sinunkaltaisiasi loukkaamaton tapa kieltäytyä kutsusta, kun sen saa? En haluaisi valehdella mitään mistään muusta ennalta suunnitellusta menosta samaan aikaan, tms.
Tapaan ihmisiä mieluummin vähän isommalla porukalla ja esim. jonkun harrastuksen yhteydessä. Minusta on mukavaa vaikka käydä pelaamassa pienoisgolfia kierros tai viettää iltaa terassilla, ja niin että jokainen maksaa omat kulunsa (jos tiedän että jollakin on talousvaikeuksia, voin hienovaraisesti piffata). Mutta en tykkää tapailla kahdestaan varsinkaan jonkun kotona, enkä mistään vuoroin vieraissa käydään -systeemeistä. Samasta syystä en oikein tykkää lahjoista, jos niissä on taka-ajatus, että lahjoittajakin sitten vuorostaan saa jotain. Liian kaupankäyntityylistä.
Menen kohteliaisuuttani kun kerran pyydettiin. Se ei tarkoita että kaipaisin muita omaan kotiini, tai että edes haluaisin mennä kyläilemään muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On junttia käyttää muiden vieraanvaraisuutta hyväksi vastaamatta itse siihen.
Miten junttia on puolestaan tyryttää sitä vieraanvaraisuutta ihmisille ,joille koituu vaivaa osallistua. Ja sitten vielä valitetaan kun tätä pakotettua vieraanvaraisuutta ei palauteta. Ei palauteta,koska kanssakäyminen tuossa muodossa ei kiinnosta.
Kiinnostaa kuitenkin sen verran, että toisten laskuun on ok käydä syömässä valmiissa pöydissä? Ja sen lässytyksen siitä kohteliaisuudesta menemisestä voi lopettaa. Kasvattakaa kuramatot se selkäranka ja sanokaa ei, jos ei kiinnosta.
Mutta kun tämä tietty emäntätyyppi ei usko sitä eitä. Vaikka sen sanoisi sata kertaa. Helpompi käväistä kun säätää viikkoja hänen kanssaan.
Tai sitten pitää sanoa todella rumasti, että ei sitten niin vähääkään kiinnosta tulla teille. MInulle riittää kahvittelu lounastauon päätteeksi kahvilassa, en halua tuhlata aikaani sinun kutsuillasi. Ei sinne kutsuille mennä syömään, sinne mennään vain siksi, että muuten kutsujaa ei saa lopettamaa soitteluaan ja tekstareitaan. Kun hänellä on tämä puutarhakutsuperinne, niin tietenkin te tulette.
Viestiketjun perusteella on todella olemassa ruikuttajakutsuja, joka puoliväkisin vaatii tuttuja heille kylään ja samalla tavalla puoliväkisin vaatii, että vastakutsu on tultava. Onko tämä jonkun torppareista ja mäkitupalaisista polveutuvan kansanosan perinne?
Vierailija kirjoitti:
Jossain päin Suomea, maaseudulla, on kohteliasta tupsahtaa kylään ohimennen, ilmoittamatta. Etukäteen ilmoittamalla tekee itsestään numeron ja ikäänkuin olettaa että kyläpaikassa valmistaudutaan jotenkin. Siellä ei ketään kutsuta muuta kuin yleisesti: tulkaa nyt käymään (joskus), ja joskus sitten tullaan.
Kaikesta kyläilystä on tullut niin juhlallista ja vaativaa! Pitää olla illalliset viineineen ja ties mitä hienoa. Kirjalliset kutsut kuukautta ennen. Ja sitten jäädään velkaa kun on "lokkeiltu".
Mua ei kans haittaa yllätysvieraat yhtään. Tarkoitan siis tilannetta jossa joku poikkeaa kauppamatkalla hetkeksi juomaan kahvikupposen. Ei haittaa vaikka olisin just maalaamassa lattiaa.
Sen sijaan joku kalenterissa häämöttävä virallinen juhla on ahdistava. Vaikka olisivat kuinka mukavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole isoa asuntoa eikä kesämökkiä. Ystäväni perhe ei siis oikein mahtuisi meillä ruokailemaan. Mutta jos menen vaikka mökille heidän vieraakseen päiväksi, niin vien mukana grillattavaa ja muuta syötävää, reilusti. En pysty pienessä kerrostaloasunnossa samalla tavalla pitämän juhlia, kuin joku toinen omakotitalon terassilla ja takapihalla voi. Siellä lapset hyppii trampalla, minun luona ei ole mitään tekemistä lapsille?
Voisit kutsua joskus ystäväperheesi vaikka kesäiselle piknikille puistoon, missä on lapsillekin tekemistä.
Aika monta sivua väittelyä eikä ole vielä mainittu kutsujen yhtä olennaista syytä: ihmisten tapaaminen.
Suvun on hyvä tutustua toisiinsa, samoin ystäväpiirin on mukava joskus viettää aikaa yhdessä. Naapureidenkin kannattaa kahvitella niin tutustuvat ja kynnys yhteisten asioiden hoitoon laskee tuttavuuden myötä.
Ihmiset haluavat kyläpaikassa myös nähdä tuttavia, joiden kanssa eivät ole keskenään niin läheisiä että kutsuisivat toinen toisiaan, mutta nauttivat kun aina tietyn henkilön luona kohdataan.
Suomessa maalla ennen oli kahvikutsuja, nykyään on omaksuttu ulkomailta illallisten järjestely. Kuitenkaan tällainen ilta-ateria ei ole perheiden normaalia arkea. Siksi järjestäminen on työlästä, vierailla odotukset korkealla (siivottu, erityistä ruokaa ja herkkuja), ja sekaannuksia aiheutuu siitä, että joidenkin elämänrytmiin sopii iltasyöminen, toiset taas normaalisti juovat iltakahvit.
Ulkomailta omaksuttu ilta-ateria kuitenkin saa suomalaisen sävyn siinä kohtaa, kun loppukahvit on juotu: silloin Suomessa ilta vasta alkaa. Aletaan miettiä, montako pulloa vielä on ”juotavana”. Iltamat näin venyvät ja vievät enemmän voimia kuin ne vaatisivat jos haluttaisiin vain tavata ihmisiä ja viettää vähän aikaa yhdessä. Emäntä ei voi vaikuttaa vieraiden kotiinlähtöön loppukahvien avulla.
Seuraavan kerran sanon siis kutsujalle kaartelematta suoraan: kiitos kutsusta, mutta en tahdo tulla, sillä en pysty vastavuoroisesti kutsumaan pieneen kotiini, joten jätän väliin, sillä en halua lokkeilla. En kumminkaan osaisi tuoda oikeanlaista viiniä tai muuta tarjottavaa syömisieni edestä, eikä minulla myöskään ole pienipalkkaisena mahdollisuutta tarjota perheellenne ravintolaillallista korvauksena vieraanvaraisuudestanne.
No höpsistä pöpsistä. AP:n tuttavapiiriin ei kuulu tällaisia köyhimyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Naulan kantaan!
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kiusallisia on nämä ihmiset, jotka järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja sitten vingutaanmuita osallistumaan. Jos yrittää kieltäytyä kutsusta vingutaan lisää. En järjästä mitään vastavuoroisesti koska toivon näiden hössöttäjien joku päivä tajuavan antaa ihmisten olla rauhassa. Vinkvink.
Siis teeskentelet jonkun ystävää, vaikka oikeasti sinua ei kiinnosta pätkäkään olla tekemisissä? MIKÄ ON SINUN ONGELMASI?
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran sanon siis kutsujalle kaartelematta suoraan: kiitos kutsusta, mutta en tahdo tulla, sillä en pysty vastavuoroisesti kutsumaan pieneen kotiini, joten jätän väliin, sillä en halua lokkeilla. En kumminkaan osaisi tuoda oikeanlaista viiniä tai muuta tarjottavaa syömisieni edestä, eikä minulla myöskään ole pienipalkkaisena mahdollisuutta tarjota perheellenne ravintolaillallista korvauksena vieraanvaraisuudestanne.
No höpsistä pöpsistä. AP:n tuttavapiiriin ei kuulu tällaisia köyhimyksiä.
Tekosyitä, tekosyitä... sopivan viinin osaat tuoda vaikka niin, että kysyt isäntäperheen menua, marssit Alkoon ja kysyt myyjältä ko. ruualle sopivaa viiniä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Päättelet väärin.
Minulla on muutama syvä ystävyyssuhde, ja voidaan mennä toistemme luo melkein milloin vain.
Mutta ei se tarkoita, että kaikkien ihmisten kanssa olisi samoin! On paljon isompi tuttavapiiri, eli ihmisiä joiden kanssa vaivatta vaihdan sanan - pari, jos vaikka samaan bussiin satutaan, ja joita voin tavata isommalla porukalla vaikka teatteri-illan ja ravintolakäynnin merkeissä, mutta ei oikein kiinnosta kyläilyt kumminkaan päin. Silti heistä joku aina joskus kutsuu kylään. En nyt oikein tiedä, olisiko se jotenkin hyvää käytöstä tai muuten arvostettavaa pamauttaa rehellisesti suoraan päin naamaa, että en ole kiinnostunut kyläilemään luonasi. Jos saan tästä ketjusta hyvä vihjeitä miten käyttäytyä, otan kyllä vastaan. Säälillä asia tuskin paremmaksi muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö näitä ihmisiä mitenkään hävetä? Luulisi, että jos ei kiinnosta seura niin paljoa, he eivät ottaisi kutsua vastaan, tai jos heillä ei ole resursseja vastavuoroisuuteen, he a) kertovat sen suoraan tai b) eivät ota enää kutsuja vastaan?
Ap
282 jatkaa: Ei, ei minua suoranaisesti hävetä. Minua rasittaa. Ehkä parasta olisi, ettet enää esitä kutsuja?
Mikä olisi kohtelias sinunkaltaisiasi loukkaamaton tapa kieltäytyä kutsusta, kun sen saa? En haluaisi valehdella mitään mistään muusta ennalta suunnitellusta menosta samaan aikaan, tms.
Tapaan ihmisiä mieluummin vähän isommalla porukalla ja esim. jonkun harrastuksen yhteydessä. Minusta on mukavaa vaikka käydä pelaamassa pienoisgolfia kierros tai viettää iltaa terassilla, ja niin että jokainen maksaa omat kulunsa (jos tiedän että jollakin on talousvaikeuksia, voin hienovaraisesti piffata). Mutta en tykkää tapailla kahdestaan varsinkaan jonkun kotona, enkä mistään vuoroin vieraissa käydään -systeemeistä. Samasta syystä en oikein tykkää lahjoista, jos niissä on taka-ajatus, että lahjoittajakin sitten vuorostaan saa jotain. Liian kaupankäyntityylistä.
Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Miksi pitäisi alkaa arvailemaan toisten tunnetiloja? Jos joku kutsuu sinut, ja et halua todellakaan mennä, olet petollinen ja loukkaat toista menemällä, vaikka et halua. Kohteliaisuus ei ole tässä itseisarvo, vaan rehellisyys. Toki (karun) totuudenkin voi sanoa asiallisesti, ilman pilkkaavaa tai haukkuvaa otetta. Toivottavasti otat opiksesi, ja alat olemaan rehellinen!
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
No, mielestäni vierailuissa ei pitäisi olla mitään taka-ajatuksia, eikä ystäviltä pitäisi odottaa minkäänlaista teennäistä vastakutsua, ja menen kutsuille koska haluan olla kohtelias ja kunnioittava (vaikken välttämättä ehkä haluaisi mennä). Tämä on jotenkin huonoa käytöstä siis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö näitä ihmisiä mitenkään hävetä? Luulisi, että jos ei kiinnosta seura niin paljoa, he eivät ottaisi kutsua vastaan, tai jos heillä ei ole resursseja vastavuoroisuuteen, he a) kertovat sen suoraan tai b) eivät ota enää kutsuja vastaan?
Ap
282 jatkaa: Ei, ei minua suoranaisesti hävetä. Minua rasittaa. Ehkä parasta olisi, ettet enää esitä kutsuja?
Mikä olisi kohtelias sinunkaltaisiasi loukkaamaton tapa kieltäytyä kutsusta, kun sen saa? En haluaisi valehdella mitään mistään muusta ennalta suunnitellusta menosta samaan aikaan, tms.
Tapaan ihmisiä mieluummin vähän isommalla porukalla ja esim. jonkun harrastuksen yhteydessä. Minusta on mukavaa vaikka käydä pelaamassa pienoisgolfia kierros tai viettää iltaa terassilla, ja niin että jokainen maksaa omat kulunsa (jos tiedän että jollakin on talousvaikeuksia, voin hienovaraisesti piffata). Mutta en tykkää tapailla kahdestaan varsinkaan jonkun kotona, enkä mistään vuoroin vieraissa käydään -systeemeistä. Samasta syystä en oikein tykkää lahjoista, jos niissä on taka-ajatus, että lahjoittajakin sitten vuorostaan saa jotain. Liian kaupankäyntityylistä.
Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Miksi pitäisi alkaa arvailemaan toisten tunnetiloja? Jos joku kutsuu sinut, ja et halua todellakaan mennä, olet petollinen ja loukkaat toista menemällä, vaikka et halua. Kohteliaisuus ei ole tässä itseisarvo, vaan rehellisyys. Toki (karun) totuudenkin voi sanoa asiallisesti, ilman pilkkaavaa tai haukkuvaa otetta. Toivottavasti otat opiksesi, ja alat olemaan rehellinen!
Kelle mikäkin on itseisarvo. Periaatteessa olen juuri valmis tuohon, kertomaan totuuden ja tietenkin ilman mitään pilkkaa tai haukkumista. Millaista lausetta suosittelisit? En todellakaan ole missään oppinut, miten tuon voisi ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
No, mielestäni vierailuissa ei pitäisi olla mitään taka-ajatuksia, eikä ystäviltä pitäisi odottaa minkäänlaista teennäistä vastakutsua, ja menen kutsuille koska haluan olla kohtelias ja kunnioittava (vaikken välttämättä ehkä haluaisi mennä). Tämä on jotenkin huonoa käytöstä siis?
Mitenkä ystävien välinen tasapuolisuus ajatuksella "vuoroin vieraissa", olisi mitenkään teennäistä, tai että se edes olisi taka-ajatus?? Eikä ystävät nimenomaan halua olla toistensa kanssa tekemisissä? Sinun mielestäsi se on teennäistä. Lievästi sanottuna kieroutunut ajatus ystävyydestä.
Aivan, "ap"n sijaan mun olisi pitänyt sanoa vaikka että "jotkut". Sorry kun erheydyin. Lupaan lukea tulevaisuudessa tarkemmin ja pysytellä näissä pitkähköissä ketjuissa tarkasti "asiassa".