Lue keskustelun säännöt.
Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...
30.06.2020 |
ja mihin tahansa teidät kutsutaankin, ettekä kuitenkaan vastavuoroisesti itse kutsu mihinkään, voisitteko kertoa, miksi?
Itselläni on tällaisia muutamia ystäviä, jotka tulevat kyllä aina kutsun saatuaan, ja joskus jopa itse kutsuvat itsensä, tai vihjailevat että haluaisivat tulla. Kuitenkaan he eivät koskaan kutsu "takaisin". Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?
Ei vaan mahdu enään omaan päähän, mikä näitä ihmisiä vaivaa? Olen lähellä katkaista välit muutamaan ihmiseen, kun koen heidän hyväksikäyttävän itseäni.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Naulan kantaan!
Miksi ihmeessä "kutsuilla" tai vieraisilla käynti olisi joku syvimmän ja vastavuoroisimman ystävyyden muoto? Kyllä minulle ainakin vastavuoroisuus ystävyydessä on vastavuoroista kuuntelemista, tukemista, auttamista, puolella olemista, ei paakkelsien tarjoamista kodissani - ja siinäkään ei tasetta lasketa koko ajan.
Tuo AP:n muoto on lähinnä seurapiirin ja tuttavuuksien ylläpitämistä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pieni asunto, joten en kovin mielelläni kutsu ihmisiä kylään. Kielellinen erityisvaikeus on toinen syy. Tarkoittaa siis sitä, että vaikka olen sosiaalinen, minulta kestää huomattavasti kauemmin saada asiani puhuttuun muotoon kuin sellaiselta, jota tätä asiaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö näitä ihmisiä mitenkään hävetä? Luulisi, että jos ei kiinnosta seura niin paljoa, he eivät ottaisi kutsua vastaan, tai jos heillä ei ole resursseja vastavuoroisuuteen, he a) kertovat sen suoraan tai b) eivät ota enää kutsuja vastaan?
Ap
282 jatkaa: Ei, ei minua suoranaisesti hävetä. Minua rasittaa. Ehkä parasta olisi, ettet enää esitä kutsuja?
Mikä olisi kohtelias sinunkaltaisiasi loukkaamaton tapa kieltäytyä kutsusta, kun sen saa? En haluaisi valehdella mitään mistään muusta ennalta suunnitellusta menosta samaan aikaan, tms.
Tapaan ihmisiä mieluummin vähän isommalla porukalla ja esim. jonkun harrastuksen yhteydessä. Minusta on mukavaa vaikka käydä pelaamassa pienoisgolfia kierros tai viettää iltaa terassilla, ja niin että jokainen maksaa omat kulunsa (jos tiedän että jollakin on talousvaikeuksia, voin hienovaraisesti piffata). Mutta en tykkää tapailla kahdestaan varsinkaan jonkun kotona, enkä mistään vuoroin vieraissa käydään -systeemeistä. Samasta syystä en oikein tykkää lahjoista, jos niissä on taka-ajatus, että lahjoittajakin sitten vuorostaan saa jotain. Liian kaupankäyntityylistä.
Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Miksi pitäisi alkaa arvailemaan toisten tunnetiloja? Jos joku kutsuu sinut, ja et halua todellakaan mennä, olet petollinen ja loukkaat toista menemällä, vaikka et halua. Kohteliaisuus ei ole tässä itseisarvo, vaan rehellisyys. Toki (karun) totuudenkin voi sanoa asiallisesti, ilman pilkkaavaa tai haukkuvaa otetta. Toivottavasti otat opiksesi, ja alat olemaan rehellinen!
Kelle mikäkin on itseisarvo. Periaatteessa olen juuri valmis tuohon, kertomaan totuuden ja tietenkin ilman mitään pilkkaa tai haukkumista. Millaista lausetta suosittelisit? En todellakaan ole missään oppinut, miten tuon voisi ilmaista.
" Kiitos kutsusta! Olen kuitenkin itse sellainen persoona, että vierastan kotikyläilyjä puolin ja toisin, enkä tunne oloani niissä koitoisiksi enkä luonteviksi. Tykkään kuitenkin sinusta ja seurastasi, ja olisi mukava jos voisimme nähdä esim minigolf-radalla. Toivottavasti ymmärrät. Sopisiko ensi keskiviikkona erä golfia ja drinkin päälle?"
Ja jos haluaa olla oikein kohtelias, voisi tuohon vielä lisätä, että "minä tarjoan," Tosin täällä palstallahan kivitetään ajatuksesta, että joku tarjoaisi jotakin, koska kaikkien pitää ihan itse maksaa sentin tarkkuudella oma osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
No, mielestäni vierailuissa ei pitäisi olla mitään taka-ajatuksia, eikä ystäviltä pitäisi odottaa minkäänlaista teennäistä vastakutsua, ja menen kutsuille koska haluan olla kohtelias ja kunnioittava (vaikken välttämättä ehkä haluaisi mennä). Tämä on jotenkin huonoa käytöstä siis?
Mitenkä ystävien välinen tasapuolisuus ajatuksella "vuoroin vieraissa", olisi mitenkään teennäistä, tai että se edes olisi taka-ajatus?? Eikä ystävät nimenomaan halua olla toistensa kanssa tekemisissä? Sinun mielestäsi se on teennäistä. Lievästi sanottuna kieroutunut ajatus ystävyydestä.
Ymmärsit kommenttini täysin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Naulan kantaan!
Miksi ihmeessä "kutsuilla" tai vieraisilla käynti olisi joku syvimmän ja vastavuoroisimman ystävyyden muoto? Kyllä minulle ainakin vastavuoroisuus ystävyydessä on vastavuoroista kuuntelemista, tukemista, auttamista, puolella olemista, ei paakkelsien tarjoamista kodissani - ja siinäkään ei tasetta lasketa koko ajan.
Tuo AP:n muoto on lähinnä seurapiirin ja tuttavuuksien ylläpitämistä .
Kaikkien ystävyydet ei perustu kriiseihin tai ongelmiin. Kaikkien ihmisten ystävyyssuhteissa ei ole koko ajan sellaista draamaa esillä, joka vaatisi erityistä "kuuntelemista,tukemista, auttamista ja puolella olemista."
Jos ja kun ihmiset ovat tasapainoisia (ja ehkä onnekkaitakin) aikuisia, on ystävyys pääosin mukavaa yhdessä vietettyä aikaa, ja silloin yhteisestä ajasta voidaan nauttia myös esim hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Ja juuri silloin korostuu myös tämä tässäkin ketjussa peräänkuulutettu vastavuoroisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuhlaisi aikaani apn kaltaisen vinkuvan idiootin seurassa. Ei ihme ettei kutsuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Naulan kantaan!
Miksi ihmeessä "kutsuilla" tai vieraisilla käynti olisi joku syvimmän ja vastavuoroisimman ystävyyden muoto? Kyllä minulle ainakin vastavuoroisuus ystävyydessä on vastavuoroista kuuntelemista, tukemista, auttamista, puolella olemista, ei paakkelsien tarjoamista kodissani - ja siinäkään ei tasetta lasketa koko ajan.
Tuo AP:n muoto on lähinnä seurapiirin ja tuttavuuksien ylläpitämistä .
Kaikkien ystävyydet ei perustu kriiseihin tai ongelmiin. Kaikkien ihmisten ystävyyssuhteissa ei ole koko ajan sellaista draamaa esillä, joka vaatisi erityistä "kuuntelemista,tukemista, auttamista ja puolella olemista."
Jos ja kun ihmiset ovat tasapainoisia (ja ehkä onnekkaitakin) aikuisia, on ystävyys pääosin mukavaa yhdessä vietettyä aikaa, ja silloin yhteisestä ajasta voidaan nauttia myös esim hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Ja juuri silloin korostuu myös tämä tässäkin ketjussa peräänkuulutettu vastavuoroisuus.
Kyllä. Ja tasapainoiset aikuiset eivät myöskään merkkaile muistiin kuka kutsui kenetkin ja milloin. Kanssakäyminen tapahtuu luontevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, säälistä ne ovat tulleet käymään kun tietävät tilanteesi ja rajoitteesi. Kutsuvat koteihinsa ja mökeillensä niitä oikeita ystäviä eivätkä kaltaisiasi ankeuttajia.
En kutsu koskaan ketään kotiini enkä järjestä juhlia tai mitään, koska en tykkää sellaisesta. Olen ihan paska järjestämään mitään. Silti saatan joskus mennä kaverin luo, jos kutsutaan. Aina ei huvita mennä ja silloin en mene. Jos mua ei kutsuta, niin se on ihan ok. Showdown-mielessä järkätyt seurapiirihienostelut ei kiinnosta pätkääkään. En välitä viettää aikaa ihmisten kanssa, joita en tunne hyvin. Oikeita kavereita ei haittaa tämä mun melko vahva epäsosiaalisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua ole pakko kutsua. Mutta tulen, jos kutsutaan.
Itse en kutsu yhtä henkilöä enempää kerrallaan luokseni, koska asun pienessä yksiössä, enkä todellakaan ala emännöidä missään ravintolassa, koska olen työttömänä ja maksan silti opintolainaa. Rahaa jää alle toimeentulotuen minimin, joten vastavuoroisuutta ei ole vielä vähään aikaan luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Naulan kantaan!
Miksi ihmeessä "kutsuilla" tai vieraisilla käynti olisi joku syvimmän ja vastavuoroisimman ystävyyden muoto? Kyllä minulle ainakin vastavuoroisuus ystävyydessä on vastavuoroista kuuntelemista, tukemista, auttamista, puolella olemista, ei paakkelsien tarjoamista kodissani - ja siinäkään ei tasetta lasketa koko ajan.
Tuo AP:n muoto on lähinnä seurapiirin ja tuttavuuksien ylläpitämistä .
Kaikkien ystävyydet ei perustu kriiseihin tai ongelmiin. Kaikkien ihmisten ystävyyssuhteissa ei ole koko ajan sellaista draamaa esillä, joka vaatisi erityistä "kuuntelemista,tukemista, auttamista ja puolella olemista."
Jos ja kun ihmiset ovat tasapainoisia (ja ehkä onnekkaitakin) aikuisia, on ystävyys pääosin mukavaa yhdessä vietettyä aikaa, ja silloin yhteisestä ajasta voidaan nauttia myös esim hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Ja juuri silloin korostuu myös tämä tässäkin ketjussa peräänkuulutettu vastavuoroisuus.
Kyllä. Ja tasapainoiset aikuiset eivät myöskään merkkaile muistiin kuka kutsui kenetkin ja milloin. Kanssakäyminen tapahtuu luontevasti.
Niin, ja se ei todellakaan ole luontevaa kanssakäymistä, että 20 tapaamista putkeen tapahtuvat vain toisen osapuolen valmiissa pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kiusallisia on nämä ihmiset, jotka järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja sitten vingutaanmuita osallistumaan. Jos yrittää kieltäytyä kutsusta vingutaan lisää. En järjästä mitään vastavuoroisesti koska toivon näiden hössöttäjien joku päivä tajuavan antaa ihmisten olla rauhassa. Vinkvink.
Siis teeskentelet jonkun ystävää, vaikka oikeasti sinua ei kiinnosta pätkäkään olla tekemisissä? MIKÄ ON SINUN ONGELMASI?
En teeskentele ystävää, olen korkeintaan kaveri. Mutta olen hyvää seuraa, monella tavalla mukava kutsuttava. Monet ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että koska olen heille ystävällinen, niin olen heidän ystävänsä. He tulkitsevat normaalit käytöstavat ystävyydeksi ja ajattelevat, että tästä saadaan nyt heidän elämälleen tärkeä "perinne" eli vastavuoroiset kutsut, joista saa instaan ihania kuvia.
On hankalaa ryhtyä ikäväksi, kun toinen on kuin innokas koiranpentu.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ei koskaan vetoa vastavuoroisuuteen. Heille minä riitän minuna, ei tarvitse ryhtyä kyläpaikaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Naulan kantaan!
Miksi ihmeessä "kutsuilla" tai vieraisilla käynti olisi joku syvimmän ja vastavuoroisimman ystävyyden muoto? Kyllä minulle ainakin vastavuoroisuus ystävyydessä on vastavuoroista kuuntelemista, tukemista, auttamista, puolella olemista, ei paakkelsien tarjoamista kodissani - ja siinäkään ei tasetta lasketa koko ajan.
Tuo AP:n muoto on lähinnä seurapiirin ja tuttavuuksien ylläpitämistä .
Kaikkien ystävyydet ei perustu kriiseihin tai ongelmiin. Kaikkien ihmisten ystävyyssuhteissa ei ole koko ajan sellaista draamaa esillä, joka vaatisi erityistä "kuuntelemista,tukemista, auttamista ja puolella olemista."
Jos ja kun ihmiset ovat tasapainoisia (ja ehkä onnekkaitakin) aikuisia, on ystävyys pääosin mukavaa yhdessä vietettyä aikaa, ja silloin yhteisestä ajasta voidaan nauttia myös esim hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Ja juuri silloin korostuu myös tämä tässäkin ketjussa peräänkuulutettu vastavuoroisuus.
Kyllä. Ja tasapainoiset aikuiset eivät myöskään merkkaile muistiin kuka kutsui kenetkin ja milloin. Kanssakäyminen tapahtuu luontevasti.
Niin, ja se ei todellakaan ole luontevaa kanssakäymistä, että 20 tapaamista putkeen tapahtuvat vain toisen osapuolen valmiissa pöydässä.
Ei se olekaan, mutta kun toinen kärttää ja kärttää, niin kerran vuodessa sitä ajattelee, että uhrataan nyt yksi ilta, niin se on edes hetken soittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ongelma on vastakkainen kuin ap:llä. Minä kutsun todella mielelläni ystäviä ja sukulaisia luoksemme syömään ja viettämään iltaa ja mökkeilemään. Mutta olen laiska ja vastentahtoinen lähtemään muiden luoksi. On vaan niin paljon mukavampaa laittaa itse kutsut pystyyn, saa istua omassa kodissaan ja emännöidä ja mennä jälkeenpäin omaan sänkyyn yöunille, eikä tarvitse arpoa miehen kanssa, kumpi on kuskina ja nähdä kotiinmenon vaiva!
Sori siis lähisuku ja kaverit, olen tällä tavalla itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Se ei kyllä tunnu ketään haittaavan, mutta näinkin päin on monella. Tiedän itseni lisäksi muitakin emännöintiä preferoivia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, säälistä ne ovat tulleet käymään kun tietävät tilanteesi ja rajoitteesi. Kutsuvat koteihinsa ja mökeillensä niitä oikeita ystäviä eivätkä kaltaisiasi ankeuttajia.
Tämä opetetaan jo päiväkodissa: ketään ei saa jättää yksin, sen kurjankin tyypin synttäreille pitää mennä, jos kutsu tulee. Säälistähän sitä joutuu monta asiaa tekemään.
Sama juttu kun kysyy muilta kuulumisia niin saat joko lyhyen tylyn vastauksen tai pitkän litanian, mutta kummassakaan tapauksessa ei kysytä vastavuoroisesti kysyjän kuulumisia. Miksi? :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kiusallisia on nämä ihmiset, jotka järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja sitten vingutaanmuita osallistumaan. Jos yrittää kieltäytyä kutsusta vingutaan lisää. En järjästä mitään vastavuoroisesti koska toivon näiden hössöttäjien joku päivä tajuavan antaa ihmisten olla rauhassa. Vinkvink.
Siis teeskentelet jonkun ystävää, vaikka oikeasti sinua ei kiinnosta pätkäkään olla tekemisissä? MIKÄ ON SINUN ONGELMASI?
En teeskentele ystävää, olen korkeintaan kaveri. Mutta olen hyvää seuraa, monella tavalla mukava kutsuttava. Monet ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että koska olen heille ystävällinen, niin olen heidän ystävänsä. He tulkitsevat normaalit käytöstavat ystävyydeksi ja ajattelevat, että tästä saadaan nyt heidän elämälleen tärkeä "perinne" eli vastavuoroiset kutsut, joista saa instaan ihania kuvia.
On hankalaa ryhtyä ikäväksi, kun toinen on kuin innokas koiranpentu.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ei koskaan vetoa vastavuoroisuuteen. Heille minä riitän minuna, ei tarvitse ryhtyä kyläpaikaksi.
Juuri silloin kun "ystävyydessä" ei ole vastavuoroisuutta, kutsuja tuntee, ettei riitä itsenään, vaan vain kyläpaikkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Naulan kantaan!
Miksi ihmeessä "kutsuilla" tai vieraisilla käynti olisi joku syvimmän ja vastavuoroisimman ystävyyden muoto? Kyllä minulle ainakin vastavuoroisuus ystävyydessä on vastavuoroista kuuntelemista, tukemista, auttamista, puolella olemista, ei paakkelsien tarjoamista kodissani - ja siinäkään ei tasetta lasketa koko ajan.
Tuo AP:n muoto on lähinnä seurapiirin ja tuttavuuksien ylläpitämistä .
Kaikkien ystävyydet ei perustu kriiseihin tai ongelmiin. Kaikkien ihmisten ystävyyssuhteissa ei ole koko ajan sellaista draamaa esillä, joka vaatisi erityistä "kuuntelemista,tukemista, auttamista ja puolella olemista."
Jos ja kun ihmiset ovat tasapainoisia (ja ehkä onnekkaitakin) aikuisia, on ystävyys pääosin mukavaa yhdessä vietettyä aikaa, ja silloin yhteisestä ajasta voidaan nauttia myös esim hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Ja juuri silloin korostuu myös tämä tässäkin ketjussa peräänkuulutettu vastavuoroisuus.
Jostain syystä hyvissä ystävyyssuhteissa ei ole noin. Tosiystävät eivät mittaile sitä, kenen emännöintivuoro on seuraavaksi. Siksi tuo vastavuoroisuus tuntuu vastenmieliseltä, aivan kuin ap haluaisi käyttää valtaa, jota hänellä ei ole.
Meille tulee niin paljon kutsuja koko ajan, että hyvin harvoin jää aikaa järjestämään itse jotain. Kuulumme muutamaan laajaan, mutta toisistaan erillään olevaan kaveripiriin, joten suurinpiirtein aina on joku kutsu jonnekin, viikonloppuisin jo pitää valita kenen pippaloihin/illalliselle/lautapeli-iltaan/jne mennään kun useampi on kutsunut. Ei riitä vapaa-aika järkkäämään siihen päälle vielä itse jotain, tai menis päällekkäin jonkun muun jutun kanssa. Huh kuulostaapa tää joltain ”kattokaa millasia social butterfly-tyyppejä me ollaan” kerskumiselta mutta niin vain sattuu kun on paljon eri kaveripiirejä sen yhden tai kahden sijaan.
" Kiitos kutsusta! Olen kuitenkin itse sellainen persoona, että vierastan kotikyläilyjä puolin ja toisin, enkä tunne oloani niissä koitoisiksi enkä luonteviksi. Tykkään kuitenkin sinusta ja seurastasi, ja olisi mukava jos voisimme nähdä esim minigolf-radalla. Toivottavasti ymmärrät. Sopisiko ensi keskiviikkona erä golfia ja drinkin päälle?"