Lue keskustelun säännöt.
Miksi anopit eivät tiedä rajojaan? Täällä lukemattomia aloituksia esimerkeistä,
30.06.2020 |
joissa anoppi puuttuu lapsensa perheen asioihin ja lapsenlapsensa vaatetukseen ym. Miksi jotkut eivät ymmärrä antaa perheen olla rauhassa?
Kommentit (147)
Tehän itse liitätte itsenne osaksi samaa sukua. Olette samanniminen sen anoppihaahkan kanssa ja eri niminen OMAN äitinne kanssa. Ei ihme että naisia kutsutaan kaksinaamaisiksi. Kannatte ennemmin anopin valtaa kuin oman sukunne. Kunnon leluja. Älkää valittako. Te itse esineellistätte itsenne miehen sukuun, anoppi on teidän uusi sukulaisenne johon itse tahdotte samaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kahden lapsen isovanhempi, ja yksi nykyään hieman etäämpi ystävättäreni on tällainen anoppi/mummi, jota näissä ketjuissa on kuvailtu. Olemme pitkän ajan ystäviä, ja epäilen että hänen kohdallaan kyse on jonkinlaisesta häpeästä ja ahdistuksesta, ettei pärjännyt niin hyvin lastensa kanssa aikanaan. Ei siitä sen enempää. Tämän lisäksi hän on muissakin ihmissuhteissaan rajaton ja hyvin heikon itsetunnon omaava. Heti jos joku häntä vähänkin loukkaa, niin hän soittaa kaikki tuttavat läpi ja esittää tilanteen vähintäänkin kyseenalaisessa valossa. Joskus olen lukenut narsismista, että sen skaala on laaja, ja mielestäni hänellä on juurikin tällainen ongelma, ettei osaa nähdä lapsiaan itsestään irrallaan. Tiedän monia esimerkkejä miten hän on kohdellut omia aikuisia lapsia ikävästi aina postin aukaisusta omaisuuden myyntiin salaa. En halua näitä yksityiskohtaisesti tänne kirjoittaa.
Teille muille mummoille haluan sanoa vinkin, mikäli pelkäätte syyllistyvän tällaiseen. Kohdelkaa omaa lastanne ja hänen puolisoaan oikein hyvänä ystäväpariskuntana, jonka lapsesta välitätte. Ei tällaisen pariskunnan kotiin mennä ilmoittamatta, eikä heidän lapsen vaatetuksesta tai hiuksista esitetä mitään vihjailuja että tuo ei sovi tai hiukset pitäisi leikata (puhumattakaan että ne leikattaisiin itse kysymättä). Tällaiselle ystäville apua tarjotaan, mutta ei loukkaannuta jos sitä ei vastaanoteta. Lasta ei yritetä omia (miksi ihmeessä, kun eihän se oma lapsi ole!) tai pakoteta tulemaan mummon syliin. Suhde rakentuu luonnollisesti aluksi kaikkien kesken yhteisillä tapaamisella, ja jos ystävät tarvitsevat apua niin sitä annetaan omien voimavarojen mukaan.
Oikeasti vanhempi-aikuinen lapsi suhde kehittyy tällaiseksi, kun kummankaan puolella ei ole mitään ongelmia esimerkiksi mielenterveyden kanssa. Ensin lapsi irtautuu ja itsenäistyy, ja sitten ikään kuin palaa vanhempien luo tasavertaisessa roolissa. Parhaimmillaan molemmat osapuolet kunnioittavat ja auttavat toisiaan. Jos vanhempi puhuu lapsistaan halveksuen ja heidän itsenäistymistä vähätellen, vaatii heitä ilmoittelemaan itsestään kuin olisivat lapsia ja huolen varjolla muutenkin kontrolloi, niin tällaista suhdetta ei pääse syntymään. On aivan ymmärrettävää siinä tapauksessa, että miniä/vävy sitten tekee sen pesäeron kunnolla, kun lapsia tulee. Näin omallekin ystävälleni kävi, enkä yhtään ihmettele miksi miniä ei anna lapsia hoitoon. Ystäväni on katkerasti kertonut mm. että miniä on puuttunut siihen kun hän on napannut lapsen halaukseen yllättäen. Itsekin olen näitä tilanteita nähnyt, ja mielestäni on todellakin kyseenalaista yllättää lapsi selän takaa ja nostaa syliin kysymättä. Ehdotin että miksi ei kysyisi lapselta ensin haluaako halata, se kuulemma veisi häneltä ilon siitä. On myös haukkunut minulle miniän vanhemmat ja juorunnut miniän painonnoususta ilkeästi. Olemme myös viettäneet heillä aikaa niin että lapsenlapset vanhempineen ovat olleen paikalla ja ymmärrän kyllä miniän päätökset täysin. Jos miniä kieltää lastaan, niin ystäväni juoksee miniän eteen kieltämään saman asian, hän puhuu jatkuvasti lapsille, kuinka he ovat ainoa elämän ilo, hän tauotta yrittää ottaa vierastavat taaperoa syliin ja puhuu erityisesti miniän päälle jos tämä puhuu lapsilleen. Kun miniä yrittää lapsensa kanssa jotain pientä leikkiä tehdä, niin ystäväni juoksee väliin että tule tule mummi lukee kirjaa, tule mummin luo. Se äidin ja lapsen väliin tunkeminen on niin selkeää ja röyhkeää, että en ollenkaan itse samaistu sellaiseen isovanhemmuuteen. Tämä on myös yksi syy, miksi välimme ovat nykyään etäämmät, kun jatkuvasti pitäisi puhua kuinka miniä on hänen elämän pilannut.
Varmasti on myös inhottavia miniöitä, tietenkin on. Mutta tässä ei nyt tainnut olla puhe heistä.
Vierailija kirjoitti:
Tehän itse liitätte itsenne osaksi samaa sukua. Olette samanniminen sen anoppihaahkan kanssa ja eri niminen OMAN äitinne kanssa. Ei ihme että naisia kutsutaan kaksinaamaisiksi. Kannatte ennemmin anopin valtaa kuin oman sukunne. Kunnon leluja. Älkää valittako. Te itse esineellistätte itsenne miehen sukuun, anoppi on teidän uusi sukulaisenne johon itse tahdotte samaistua.
Minulla on kyllä ihan oma sukunimeni.
Vierailija kirjoitti:
Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?
Kyllähän rajattomista mummoista kirjoitetaan täällä paljon, väittäisin että ”rajaton mummo” keskusteluissa se puolet niistä tarinoista on naisten omasta äidistä. Anoppikeskusteluissa tietysti se painopiste on enemmän anopissa.
Vierailija kirjoitti:
MIniät on mustasukkaisia anopeille, koska nämä tietävät paljon enemmän asioita pojastaan kuin miniät puolisostaan, vaikka kyseessä on sama mies. Anopit ei koskaan sano pojalleen, että valitse joko minut tai vaimosi. Miniät sen sijaan useinkin vaativat puolisoaan valitsemaan ikään kuin äiti ja vaimo olisi samanarvoinen asia.
Loppupelissä äiti ei mene koskaan vaihtoon, vaimo menee useinkin.
Me ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä yli puolet elämästämme, teineistä asti. Aivan 100% varmasti tiedän miehestäni enemmän ja tunnen hänet paremmin kuin äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannatakaan mennä naimisiin jos mielipiteet eroaa noin paljon. Ei se yhteiselo muutu paremmaksi on tai ei naimisissa. Kokemusta on.
Ehei. Meillä riiteli ihan anoppi keskenänsä. Minä olin hiljaa.