Miksi anopit eivät tiedä rajojaan? Täällä lukemattomia aloituksia esimerkeistä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Mene muualle paasaamaan.

Rajaton anoppi on rajaton ihan yksinänsä.

Se että joku loukkaa perheen rajoja ei ole riita.

Et tajua asiasta yhtikäs mitään.

Nyt et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Anteeksi, jos vaikutin paasaavan.

Pointti oli, että a) ei ole olemassa mitään universaaleja rajoja, jotka olisivat kaikkien tiedossa ja kaikki olisivat niistä yhtä mieltä ja b) niin ollen ei myöskään ole rajojen rikkomisia, joita kaikki pitävät rajojen rikkomisena.

Miniät vetävät itse omat rajansa, anopit omansa. Jos ette sano toiselle osapuolelle, mitkä ne rajat ovat ja että olette loukkaantuneita niiden rikkomisesta, te olette osasyyllisiä tilanteeseen. Ihan riippumatta siis siitä, kuka on rikkonut kenenkin rajoja.

Ette murjota ja parjaa selän takana varmaan omaa äitiänne tai ystäväännekään, vaan sanotte suoraan, jos olette eri mieltä tai loukkaantuneita? Ainakin toivon mukaan sanotte.

Se on reilua. Muutoin se toinen osapuoli ei koskaan saa tilaisuutta selittää omaa kantaansa/pyytää anteeksi/ottaa opikseen.

JOS jonkun anoppi ei toistuvasta sanomisesta ota onkeensa, niin SITTEN se vastuu on tosiaan hänellä. Kannattaa ottaa etäisyyttä moiseen, tietenkin miehen tuella.

Mutta jos ette saa itse suutanne auki, vika on myös teidän.

N53

Voi hyvä luoja sentään.

Jos ihminen on rajaton, hän on rajaton.

On aivan sama mitä se uhri tekee. Rajaton on rajaton aina vaan.

Kyllä rajaton voi olla rajaton ihan tietämättömyyttään, tai opitun tavan vuoksi. Ei kaikki rajattomilta vaikuttavat ole narsistisia tai psykopaatteja. Jos sukupolvien ketjussa on näin aina toimittu, voi olla ettei tule edes mieleen kyseenalaistaa käytösmallia. Varsinkin kun nykyään henkilökohtaiset rajat ovat paljon tiukemmat kuin vielä vaikka 30 v sitten. Tavat muuttuvat, eikä niissä kaikki pysy perässä.

Minä kun olen täällä aaveella roikkunut (liian) kauan, olen saanut tietää, että isovanhempien ei saa sekaantua lasten ja lastenlasten elämään samalla tavalla kuin minun eläämääni on sekaannuttu. Ongelmaksi tuli sitten miniä, joka ei tätä tiennyt. Pohjois-karjalaisilla juurillaan ajattelevana hän olisi sitä mieltä, että isovanhemmat on a) läsnä b) aina valmiit auttamaan kun käsketään. No metelihön siitä seurasi. Minä halusin pitää rajani, eli en häärää heillä millään tavalla, enkä tunge ujon lapsen naamalle, kun kerran pelkää. Minut hauluttiin tästä alimpaan helevettiin, koska olen piittaamaton isovanhmepi enkä yhtään välitä.

Ole tässä sitten.

Ei se rajaton niitä rajoja saa sillä että asiasta sanoo. Se rajattomuus on syvällä ja heille itselleen mukavinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Vaikka olisikin kasvanut tynnyrissä ja elänyt karjanavetassa, niin ei kenenkään tarvitse alkaa normaalille ihmiselle sanomaan vartavasten, että yöllä ei tarvitse ängetä kylään. Saati, että vielä varomaan, ettei armo suutu miniälleen tästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on maailman ihanin, joustavin, valoisin ja ymmärtäväisin ihminen kaikkien muiden paitsi miniäkokelaansa silmissä. He eivät ole koskaan edes tavanneet, mutta pojan avovaimo tietää silti (ja avoimesti sen kertoo), miten kamala ihminen hänen anoppinsa on.

Eiköhän se anoppiviha ole itsestään epävarmojen ikioma vitsaus. Siihen kun ei näytä vaikuttavan edes anopin vaihtuminen.

Narsistit ovat usein hurmaavia ja ihania, paitsi niille joille eivät ole.

Minun äitini on minulle helvetillinen kiusaaja ja julkisesti sitten taas niiiiin ihana!

Jos et ole koskaan tavannut jotakuta tai puhunut kanssaan, niin mistä tiedät, että hän on narsisti ja kiusaaja? Vain siksikö, että hän on anoppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Mene muualle paasaamaan.

Rajaton anoppi on rajaton ihan yksinänsä.

Se että joku loukkaa perheen rajoja ei ole riita.

Et tajua asiasta yhtikäs mitään.

Nyt et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Anteeksi, jos vaikutin paasaavan.

Pointti oli, että a) ei ole olemassa mitään universaaleja rajoja, jotka olisivat kaikkien tiedossa ja kaikki olisivat niistä yhtä mieltä ja b) niin ollen ei myöskään ole rajojen rikkomisia, joita kaikki pitävät rajojen rikkomisena.

Miniät vetävät itse omat rajansa, anopit omansa. Jos ette sano toiselle osapuolelle, mitkä ne rajat ovat ja että olette loukkaantuneita niiden rikkomisesta, te olette osasyyllisiä tilanteeseen. Ihan riippumatta siis siitä, kuka on rikkonut kenenkin rajoja.

Ette murjota ja parjaa selän takana varmaan omaa äitiänne tai ystäväännekään, vaan sanotte suoraan, jos olette eri mieltä tai loukkaantuneita? Ainakin toivon mukaan sanotte.

Se on reilua. Muutoin se toinen osapuoli ei koskaan saa tilaisuutta selittää omaa kantaansa/pyytää anteeksi/ottaa opikseen.

JOS jonkun anoppi ei toistuvasta sanomisesta ota onkeensa, niin SITTEN se vastuu on tosiaan hänellä. Kannattaa ottaa etäisyyttä moiseen, tietenkin miehen tuella.

Mutta jos ette saa itse suutanne auki, vika on myös teidän.

N53

Voi hyvä luoja sentään.

Jos ihminen on rajaton, hän on rajaton.

On aivan sama mitä se uhri tekee. Rajaton on rajaton aina vaan.

Kyllä rajaton voi olla rajaton ihan tietämättömyyttään, tai opitun tavan vuoksi. Ei kaikki rajattomilta vaikuttavat ole narsistisia tai psykopaatteja. Jos sukupolvien ketjussa on näin aina toimittu, voi olla ettei tule edes mieleen kyseenalaistaa käytösmallia. Varsinkin kun nykyään henkilökohtaiset rajat ovat paljon tiukemmat kuin vielä vaikka 30 v sitten. Tavat muuttuvat, eikä niissä kaikki pysy perässä.

Minä kun olen täällä aaveella roikkunut (liian) kauan, olen saanut tietää, että isovanhempien ei saa sekaantua lasten ja lastenlasten elämään samalla tavalla kuin minun eläämääni on sekaannuttu. Ongelmaksi tuli sitten miniä, joka ei tätä tiennyt. Pohjois-karjalaisilla juurillaan ajattelevana hän olisi sitä mieltä, että isovanhemmat on a) läsnä b) aina valmiit auttamaan kun käsketään. No metelihön siitä seurasi. Minä halusin pitää rajani, eli en häärää heillä millään tavalla, enkä tunge ujon lapsen naamalle, kun kerran pelkää. Minut hauluttiin tästä alimpaan helevettiin, koska olen piittaamaton isovanhmepi enkä yhtään välitä.

Ole tässä sitten.

Ei se rajaton niitä rajoja saa sillä että asiasta sanoo. Se rajattomuus on syvällä ja heille itselleen mukavinta.

Eli siis kaikki rajattomat ovat mielestäsi mielisairasta väkeä? Sori, en usko. Kyllä siellä on ihan puhdasta tietämättömyyttäkin seassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Mene muualle paasaamaan.

Rajaton anoppi on rajaton ihan yksinänsä.

Se että joku loukkaa perheen rajoja ei ole riita.

Et tajua asiasta yhtikäs mitään.

Nyt et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Anteeksi, jos vaikutin paasaavan.

Pointti oli, että a) ei ole olemassa mitään universaaleja rajoja, jotka olisivat kaikkien tiedossa ja kaikki olisivat niistä yhtä mieltä ja b) niin ollen ei myöskään ole rajojen rikkomisia, joita kaikki pitävät rajojen rikkomisena.

Miniät vetävät itse omat rajansa, anopit omansa. Jos ette sano toiselle osapuolelle, mitkä ne rajat ovat ja että olette loukkaantuneita niiden rikkomisesta, te olette osasyyllisiä tilanteeseen. Ihan riippumatta siis siitä, kuka on rikkonut kenenkin rajoja.

Ette murjota ja parjaa selän takana varmaan omaa äitiänne tai ystäväännekään, vaan sanotte suoraan, jos olette eri mieltä tai loukkaantuneita? Ainakin toivon mukaan sanotte.

Se on reilua. Muutoin se toinen osapuoli ei koskaan saa tilaisuutta selittää omaa kantaansa/pyytää anteeksi/ottaa opikseen.

JOS jonkun anoppi ei toistuvasta sanomisesta ota onkeensa, niin SITTEN se vastuu on tosiaan hänellä. Kannattaa ottaa etäisyyttä moiseen, tietenkin miehen tuella.

Mutta jos ette saa itse suutanne auki, vika on myös teidän.

N53

Voi hyvä luoja sentään.

Jos ihminen on rajaton, hän on rajaton.

On aivan sama mitä se uhri tekee. Rajaton on rajaton aina vaan.

Huokaus.

Rajat pitää vetää, jotte ne tunnetaan. Eikö tämä nyt mene millään sinulle jakeluun?

Et sinä toivon mukaan lastasikaan kasvata niin, että "kyllä sen pitää tajuta sanomattakin tämä". Anoppi toki on aikuinen, mutta hän on eri suvusta, eri sukupolvesta ja siten ihan erilaisten rajojen kanssa toimiva kuin sinä. Jos sinä olet vuosia sietänyt häneltä rajojesi rikkomista, hän ei voi tietää, missä ne ovat.

Avaa sinä suusi ja kerro, mikä mättää, ei ne anopitkaan mitään ajatuksenlukijoita ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Vaikka olisikin kasvanut tynnyrissä ja elänyt karjanavetassa, niin ei kenenkään tarvitse alkaa normaalille ihmiselle sanomaan vartavasten, että yöllä ei tarvitse ängetä kylään. Saati, että vielä varomaan, ettei armo suutu miniälleen tästä. 

Mikä se on kenellekin yö. Saako teille tulla käymään viikonloppuna klo 11:00?

Meille ei, koska meillä nukutaan silloin. Tiesitkö tämän jo etukäteen?

Meille paukkasi mökille tätini perheineen klo 9:00 jatkuvasti. Lopulta sanottiin ihan suoraan, että ei saa tulla ennen puolta päivää. Kas vain, eivät ole sen koommin tulleet ennen klo 12.

Sinä olist sanonut, että rajaton. Minä sanon, että hän ei vain tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Vaikka olisikin kasvanut tynnyrissä ja elänyt karjanavetassa, niin ei kenenkään tarvitse alkaa normaalille ihmiselle sanomaan vartavasten, että yöllä ei tarvitse ängetä kylään. Saati, että vielä varomaan, ettei armo suutu miniälleen tästä. 

Totta kai pitää. Hänelle se aamukuusi on normaalia työaikaa jo. Pojalleenkin oli niin kauan kuin kotona asui.

Ja miksi ihmeessä sinä sen anopin suuttumisia mietit? Meinaat, että hän on niin hurmaava ihminen, että pieni poissaolo perheenne elämästä olisi isokin menetys? Häh?

Oikeasti tuollainen ylenpalttinen kiltin miniän leikkiminen on arkuutta ja tyhmyyttä, ei se ole kohteliasta eikä hyväksi kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Vaikka olisikin kasvanut tynnyrissä ja elänyt karjanavetassa, niin ei kenenkään tarvitse alkaa normaalille ihmiselle sanomaan vartavasten, että yöllä ei tarvitse ängetä kylään. Saati, että vielä varomaan, ettei armo suutu miniälleen tästä. 

Mikä se on kenellekin yö. Saako teille tulla käymään viikonloppuna klo 11:00?

Meille ei, koska meillä nukutaan silloin. Tiesitkö tämän jo etukäteen?

Meille paukkasi mökille tätini perheineen klo 9:00 jatkuvasti. Lopulta sanottiin ihan suoraan, että ei saa tulla ennen puolta päivää. Kas vain, eivät ole sen koommin tulleet ennen klo 12.

Sinä olist sanonut, että rajaton. Minä sanon, että hän ei vain tiennyt.

Tuskin kukaan haluaa vieraita aamuviideltä. Itse ajattelisin, että ennen puolta päivää ei minnekään mennä ellei isäntäväki erikseen ole maininnut. Pitäisin todella mauttomana paukata aamuysiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Tässäkin asiassa on kyse anoppien luonteestakin. Sensitiivinen, yhteistyöhaluinen ihminen haluaa lukea muita ihmisiä, esim sitä miniää. Kyllä asioita pystyy näkemään hienovaraisista eleistäkin. Anoppi voi myös halutessaan kysyä mikä on OK. Itse aina sanon, että omien lasten pikkulapsiajoista on vuosikymmeniä, niin sori että joudun kysymään ns tyhmiä.

Mutta joillain anopeilla ei ole yritystäkään tai pientäkään halua yrittää, vaan ollaan sellaisia jääriä, ja otetaan itsestäänselvytenä että suvun kanssahan yhteyttä on pidettävä. Silloinhan ei tarvitse yrittää käyttäytyä, jos oletus on että lapset velvollisuudesta pitävät yhteyttä kumminkin.Tuollainen ajattelutapa kuuluu vanhemman sukupolven tapoihin, ja siihen että jäätiin samoille nurkille asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Vaikka olisikin kasvanut tynnyrissä ja elänyt karjanavetassa, niin ei kenenkään tarvitse alkaa normaalille ihmiselle sanomaan vartavasten, että yöllä ei tarvitse ängetä kylään. Saati, että vielä varomaan, ettei armo suutu miniälleen tästä. 

Mikä se on kenellekin yö. Saako teille tulla käymään viikonloppuna klo 11:00?

Meille ei, koska meillä nukutaan silloin. Tiesitkö tämän jo etukäteen?

Meille paukkasi mökille tätini perheineen klo 9:00 jatkuvasti. Lopulta sanottiin ihan suoraan, että ei saa tulla ennen puolta päivää. Kas vain, eivät ole sen koommin tulleet ennen klo 12.

Sinä olist sanonut, että rajaton. Minä sanon, että hän ei vain tiennyt.

Juuri näin. Minä teen iltapainotteista työtä 12-tunnin työvuoroissa. Viiden tuollaisen työvuoron päälle en ota vapaaviikonloppuna vieraita vastaan ollenkaan, koska olen niin pyörryksissä, että vain nukun ja pesen pyykkiä.

En voi olettaa, että tämä on kaikkien tiedossa, jos en kerro siitä heille. Mutta kun kerron ja vieläpä selitän asian, niin kukaan ei poikkea kutsumatta kylään eikä soittele aamupäivisin viikonloppuina. Ihanaa ja elämä on helpompaa, kun olen saanut suuni auki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin spekulaatiota. Jos palstalla anoppeja tai äitejä, niin antakaa vastauksia! Vai miksi kukaan ao. ei ota kantaa, jossain vain lymyillään ja piileksitään tosipaikan edessä.. No tässä kai se vastaus tulikin🤔

Kirjoituksesti oli ketjun 12. vastaus. Aloitus on kirjoitettu klo 12.43 ja klo on nyt 13.16. Olisiko mitenkään mahdollista, että kaikki anopeistansa kärsivät palstailijat eivät ole juuri nyt tuon puolen tunnin sisään palstalla yhtä aikaa?

Kunhan mietin..

T. Edellisen pitkän vastauksen kirjoittaja, luehan ajatuksella.

Ei. Vaan tämä ketju kyseisestä aiheesta ei ole ensimmäinen laatuaan. Koska vastauksia ei näytä tulevan niiltä joilta sitä kysytään🤔 niin aihe tulee toistumaan varmasti yhä uudelleen...

Miksi et vastaa minulle? Ensimmäinen vastaukseni löytyy ensimmäiseltä sivulta, ja se on oikein kattava ja hyvä vastaus. Vastaukseni on numero 18. Vai etkö uskalla vastata hyvin perusteltuun kirjoitukseen?

T. Lainaamasi

Siis ap kysyy tätä asiaa. Sitä on kysytty aikaisemminkin. Lue otsikko. Aihe on taas esillä ilman vastauksia. Ja yleensä juurikin näillä arvailuilla ne alkaa ja niitä on kuultu!! Niin että vastauksia täällä jo kaivataan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Tässäkin asiassa on kyse anoppien luonteestakin. Sensitiivinen, yhteistyöhaluinen ihminen haluaa lukea muita ihmisiä, esim sitä miniää. Kyllä asioita pystyy näkemään hienovaraisista eleistäkin. Anoppi voi myös halutessaan kysyä mikä on OK. Itse aina sanon, että omien lasten pikkulapsiajoista on vuosikymmeniä, niin sori että joudun kysymään ns tyhmiä.

Mutta joillain anopeilla ei ole yritystäkään tai pientäkään halua yrittää, vaan ollaan sellaisia jääriä, ja otetaan itsestäänselvytenä että suvun kanssahan yhteyttä on pidettävä. Silloinhan ei tarvitse yrittää käyttäytyä, jos oletus on että lapset velvollisuudesta pitävät yhteyttä kumminkin.Tuollainen ajattelutapa kuuluu vanhemman sukupolven tapoihin, ja siihen että jäätiin samoille nurkille asumaan.

Totta. Tuollaisillekin yleensä saa kyllä asioita jakeluun, kun selittää ja perustelee.

Olet aivan oikeassa, että helpompia ja ihanampia ovat sellaiset ihmiset, jotka älyävät kysyä ja huomioida. Mutta kun kaikki eivät vaan nyt ole sellaisia, ja heille pitää ne rajat naulata ihan maahan kiinni.

Ja kuten tästä ketjusta sen huomaa, on niitä olemassa miniöitäkin, jotka näkevät vain yhdenlaisen mahdollisen tavan toimia, omansa, ja sitä ei tarvitse muille määrittää. Ihan samanlaista jääräpäisyyttä kuin tuo kuvaamasi vanhan sukupolven jääräpäisyys. Ongelmiahan siitä tulee, kun molemmat osapuolet olettavat toisen toimivan samalla lailla kuin hän ja sopeutuvan siihen, ilman että mistään keskustellaan ääneen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Mene muualle paasaamaan.

Rajaton anoppi on rajaton ihan yksinänsä.

Se että joku loukkaa perheen rajoja ei ole riita.

Et tajua asiasta yhtikäs mitään.

Nyt et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Anteeksi, jos vaikutin paasaavan.

Pointti oli, että a) ei ole olemassa mitään universaaleja rajoja, jotka olisivat kaikkien tiedossa ja kaikki olisivat niistä yhtä mieltä ja b) niin ollen ei myöskään ole rajojen rikkomisia, joita kaikki pitävät rajojen rikkomisena.

Miniät vetävät itse omat rajansa, anopit omansa. Jos ette sano toiselle osapuolelle, mitkä ne rajat ovat ja että olette loukkaantuneita niiden rikkomisesta, te olette osasyyllisiä tilanteeseen. Ihan riippumatta siis siitä, kuka on rikkonut kenenkin rajoja.

Ette murjota ja parjaa selän takana varmaan omaa äitiänne tai ystäväännekään, vaan sanotte suoraan, jos olette eri mieltä tai loukkaantuneita? Ainakin toivon mukaan sanotte.

Se on reilua. Muutoin se toinen osapuoli ei koskaan saa tilaisuutta selittää omaa kantaansa/pyytää anteeksi/ottaa opikseen.

JOS jonkun anoppi ei toistuvasta sanomisesta ota onkeensa, niin SITTEN se vastuu on tosiaan hänellä. Kannattaa ottaa etäisyyttä moiseen, tietenkin miehen tuella.

Mutta jos ette saa itse suutanne auki, vika on myös teidän.

N53

Voi hyvä luoja sentään.

Jos ihminen on rajaton, hän on rajaton.

On aivan sama mitä se uhri tekee. Rajaton on rajaton aina vaan.

Huokaus.

Rajat pitää vetää, jotte ne tunnetaan. Eikö tämä nyt mene millään sinulle jakeluun?

Et sinä toivon mukaan lastasikaan kasvata niin, että "kyllä sen pitää tajuta sanomattakin tämä". Anoppi toki on aikuinen, mutta hän on eri suvusta, eri sukupolvesta ja siten ihan erilaisten rajojen kanssa toimiva kuin sinä. Jos sinä olet vuosia sietänyt häneltä rajojesi rikkomista, hän ei voi tietää, missä ne ovat.

Avaa sinä suusi ja kerro, mikä mättää, ei ne anopitkaan mitään ajatuksenlukijoita ole!

Toki on rajoja, mitkä pitää erikseen tehdä selväksi, mutta on myös asioita mitkä ihmisen pitää ymmärtää ihan itse omassa päässään ilman erikseen sanomista. Niin kuin vaikka sellainen, ettei kyläpaikassa pengota isäntäväen kaappeja, tai ettei klo 5 aamulla ole sopiva aika pistäytyä ohimennen.

ohis

Jos ei tiedä mitään käytöstapoja, menee kirjastoon ja hakee käytösoppaan. Sillä selviää jo pitkälle.

Sittem voi istua alas ja laittaa ihan ruutuvihkoon ylös sarakkeisiin a) minun asiat ja b) ei minun asiat.

Jonka jälkeen ei sekaannu sarakkeen b asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Tässäkin asiassa on kyse anoppien luonteestakin. Sensitiivinen, yhteistyöhaluinen ihminen haluaa lukea muita ihmisiä, esim sitä miniää. Kyllä asioita pystyy näkemään hienovaraisista eleistäkin. Anoppi voi myös halutessaan kysyä mikä on OK. Itse aina sanon, että omien lasten pikkulapsiajoista on vuosikymmeniä, niin sori että joudun kysymään ns tyhmiä.

Mutta joillain anopeilla ei ole yritystäkään tai pientäkään halua yrittää, vaan ollaan sellaisia jääriä, ja otetaan itsestäänselvytenä että suvun kanssahan yhteyttä on pidettävä. Silloinhan ei tarvitse yrittää käyttäytyä, jos oletus on että lapset velvollisuudesta pitävät yhteyttä kumminkin.Tuollainen ajattelutapa kuuluu vanhemman sukupolven tapoihin, ja siihen että jäätiin samoille nurkille asumaan.

Totta. Tuollaisillekin yleensä saa kyllä asioita jakeluun, kun selittää ja perustelee.

Olet aivan oikeassa, että helpompia ja ihanampia ovat sellaiset ihmiset, jotka älyävät kysyä ja huomioida. Mutta kun kaikki eivät vaan nyt ole sellaisia, ja heille pitää ne rajat naulata ihan maahan kiinni.

Ja kuten tästä ketjusta sen huomaa, on niitä olemassa miniöitäkin, jotka näkevät vain yhdenlaisen mahdollisen tavan toimia, omansa, ja sitä ei tarvitse muille määrittää. Ihan samanlaista jääräpäisyyttä kuin tuo kuvaamasi vanhan sukupolven jääräpäisyys. Ongelmiahan siitä tulee, kun molemmat osapuolet olettavat toisen toimivan samalla lailla kuin hän ja sopeutuvan siihen, ilman että mistään keskustellaan ääneen!

Ei toisen asioista tarvitse keskustella.

Ei tule edes niitä ongelmia kun tajuaa sen simppelin asian että se miniän koti ja perhe ei ole anopin koti ja perhe.

Ei se samainen anoppi muuallekaan tunge aamuviideltä tai pengo laskumappia.

Ajatelkaa muinaisia maatiloja, joihin nuori-isäntä toi nuorikkonsa asumaan kammariin apen ja anopin silmien alle. Siinä on saanut nöyrtyä talon tavoille. Toivottavasti nykyään nuoret tajuaa pysyä poissa samalta kartanolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Vaikka olisikin kasvanut tynnyrissä ja elänyt karjanavetassa, niin ei kenenkään tarvitse alkaa normaalille ihmiselle sanomaan vartavasten, että yöllä ei tarvitse ängetä kylään. Saati, että vielä varomaan, ettei armo suutu miniälleen tästä. 

Totta kai pitää. Hänelle se aamukuusi on normaalia työaikaa jo. Pojalleenkin oli niin kauan kuin kotona asui.

Ja miksi ihmeessä sinä sen anopin suuttumisia mietit? Meinaat, että hän on niin hurmaava ihminen, että pieni poissaolo perheenne elämästä olisi isokin menetys? Häh?

Oikeasti tuollainen ylenpalttinen kiltin miniän leikkiminen on arkuutta ja tyhmyyttä, ei se ole kohteliasta eikä hyväksi kenellekään.

Jos joku tekee tavallista poikkeavaa työaikaa, se ei tarkoita, että sen puitteissa sopii kyläillä muiden luona. Ei sairaalan yökkökään pyri kylää kello kahdelta yöllä vaikka se olisikin hänelle normaalia työaikaa. Ei se muinainen agraarikalenteri ole mikään muita tärekämpi. 

Minä olen se jonka luo appivanhemmat tuli 5.30.

He siis lähti kolmen tunnin päästä varta vasten. Eivät pistäytyneet ohimennen.

Oli itsenäisyyspäivä. Me muutettu koko edellinen päivä. Sitä ennen tehty raskas remontti. Oktiin tosi tosi poikkki.

Ja he tulivat ”Matin asuntoa” katsomaan. Siis minun ja mieheni puoliksi ostamaa kotia.

Tahallista törkeää käytöstä. Ei tuora voi muuten tulkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIniät on mustasukkaisia anopeille, koska nämä tietävät paljon enemmän asioita pojastaan kuin miniät puolisostaan, vaikka kyseessä on sama mies. Anopit ei koskaan sano pojalleen, että valitse joko minut tai vaimosi. Miniät sen sijaan useinkin vaativat puolisoaan valitsemaan ikään kuin äiti ja vaimo olisi samanarvoinen asia.

Loppupelissä äiti ei mene koskaan vaihtoon, vaimo menee useinkin.

Täällä on edelleen lukutaidottomia paikalla. Täällä kaivataan vastauksia niiltä joita se koskee. Mutta tämä vastaus kertoo osiltaan tästä mielettömyydestä. Ja ne jotka ei vastaa niin ehkä ovat tajunneet jo oman käytöksensä

Minulla on rajaton anoppi, ja olen kirjoittanut moniin anoppiketjuihin kokemuksiani.

Miksi et vastaa minulle?

T. 18

Tämän minäkin haluan tietää. En sen takia että mulla ois anoppi tai tästä suoranaista kokemusta. Vaan sen takia että käytöshän on äärimmäisen loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa muinaisia maatiloja, joihin nuori-isäntä toi nuorikkonsa asumaan kammariin apen ja anopin silmien alle. Siinä on saanut nöyrtyä talon tavoille. Toivottavasti nykyään nuoret tajuaa pysyä poissa samalta kartanolta.

Onneksi nykyään ei ole pakko mennä samaan talouteen kiusattavaksi ja odottamaan, että joskus on itsekin niin vanha että pääsee kiusaamaan nuorempiaan.