Lue keskustelun säännöt.
Oletko riidellyt anoppisi kanssa?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut aihetta. Anoppi on vähän höpsähtänyt ja hätäilee ja miettii turhia, mutta ei mitään maatakaatavaa. En yleensäkään ole hanakka riitelemään, mieluummin olen hiljaa.
Olin esikoisen kanssa äitini luona kylässä useamman päivän. Anoppi asui silloin samassa rapussa.
Nukuttelin poikaa päikkäreille, kun anoppi pimputteli ovikelloa ja hetken päästä sinne makkariin. "Mä toin jätskiä, tulkaa syömään..." ja lepertelyä muksulle. Ei tulla, kun tässä on päikkäriaika nyt. "höpöhöpö, ei sitä joka päivä tarvii päikkäreitä ottaa, nyt jätskille se sulaa..." Lapsihan oli silloin 2,5 v, että todellakin tarvi päikkärit ja lisäksi oli jo uuvahtanut aamupäivästä ja illalla oli lisää temmellystä tiedossa. Laitatko sen jätskin pakkaseen, niin syödään sitten myöhemmin. "mutta kun mä olen täällä nyt" tule illalla uudestaan, kiitos ja moikka.. Ei tehoa.
Aikansa se siinä ravas jätskinsä kanssa. Loppupeleissä ei enää edes mulle puhunut, vaan lirkutteli lapselle. Tule, tule.. Puoliväsynyttä lasta tietty houkutti jäätelö ja sitten alkoi se väsyitku, vaikka niin yritin estää sen menemällä ajoissa nukutuspuuhiin.
Puolisen tuntia mä kattelin sitä touhua ja sitten paloi käämit. Nappasin naisen käsikynkkään ja saattelin naisen jätskeineen rappuun ja paiskasin oven kiinni. En puhunut kauniisti.
Ei mennyt kuin hetki, kun poika rauhottui ja nukahti. Hetken vielä seurana pötkötteliln. Menin äidin luokse pyytämään anteeksi. "anteeksi, kun käyttäydyin idiootisti ja heitin sun kodista vieraan pois". Äiti nauro vedet silmissä, ettei hän muistanutkaan miten kipakka osaan olla. Hänen teki itse jo mieli puuttua asiaan, kun ei kovapää tajua. Ajatteli, että se on miniä-anoppi tilanne. Hänen pitää kuitenkin vielä asua naapurina.
Kyllä me parin päivän päästä saatiin anopin kanssa asiat puhuttua. Eli siis mä pyysin anteeksi sanomisiani, en ulos heittoa. Hän oli vaan pahoillaan siitä, että niin syvästi hänen mielensä pahoitin. Ok. Aiheeseen ei palattu, mutta paremmin se alkoi kuuntelemaan mua sen jälkeen.
En ole riidellyt. En alentunut hänen tasolleen. On alusta asti tehnyt kaikkensa, jotta hänen kultamussukkapoikansa ymmärtäisi jättää minut. Helppoa välttää riidat, kun en ole enää tekemisissä koko ihmisen kanssa. Molemmille mieluisampaa näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on orpo, eli minulla on hyvät oltavat. Mies ja hänen anoppinsa sen sijaan ottavat vähän väliä yhteen.
En riidellyt. Anoppi kyllä riiteli ja riehui, mutta en osallistunut karkeloon - hän oli sen tyyppinen ihminen jonka kanssa riitely on kuin mutapainia sian kanssa. Kumpikin likaantuu mutta vain sika nauttii. Rauhoittui kyllä sitten ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertaalleen - olimme molemmat väsyneitä ja jotenkin onnistuimme yksinkertaisessa asiassa kommunikoimaan täysin toistemme ohi ja ymmärtämään molemmat asioita ihan eri tavalla kuin toinen oli tarkoittanut. Onneksi parin päivän rauhoittumisjakson jälkeen juteltiin asioista uudestaan ja lopulta jopa naurettiin omille ylireagoinneillemme. Sen jälkeen ollaan jo vuosia tultu toimeen oikein hyvin ja ilman riitoja, vaikkei mitään sydänystäviä olla. Mukava noita appivanhempia on kuitenkin aina nähdä ja heidän kanssaan aikaa vietää - ja on niistä kieltämättä ollut pahuksen paljon apuakin lasten kanssa ja pari kertaa hätätapauksessa talaoudellisesti ja ihan konkreettisesti remonttiapua antaenkin. En voi omalta osaltani valittaa, että olisin saanut huonot kortit appivanhempia jaettaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annetaan yks alkoholistianoppi. Kun korkki aukeaa ei auta ku toivoa ettei ota yhteyttä putkensa aikana.
Nytkin jussina täällä on ollut montakin anoppinvihaamisketjua.