Miksi anopit eivät tiedä rajojaan? Täällä lukemattomia aloituksia esimerkeistä,

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan kiva anoppi. Uskon, että niitä on paljon, mutta niistä ei kirjoitella palstoilla. Ei elä enää.

Tästä tulee mieleen se, että eikö sitten ne kahjuanopin omaavat tienneet tätä ennen lasten hankkimista? Mikä oli se ajatuksen polku joka johti siihen että A) kahju B) lapset syntyneet ja jotenkin homma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan kiva anoppi. Uskon, että niitä on paljon, mutta niistä ei kirjoitella palstoilla. Ei elä enää.

Tästä tulee mieleen se, että eikö sitten ne kahjuanopin omaavat tienneet tätä ennen lasten hankkimista? Mikä oli se ajatuksen polku joka johti siihen että A) kahju B) lapset syntyneet ja jotenkin homma toimii.

Eipä sitä voi ennakkoon aina tietää.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vielä sitä, että onko rajoista tarpeen sanoa ihmisille suoraan vai ei. Toki 99% ihmisistä pitää itsestäänselvyytenä, että esim. klo 5.30 ei ole sovelias yllätysvierailun aika. Mutta niistä jäljellejäävistä osa tajuaa asian kun siitä sanotaan (tai vaikka ei tajuaisikaan mikä siinä on ongelma, niin noudattaa selkeää ohjetta), osa sitten taas ehkä ei. Sen takia lähtisin itse sille linjalle, että myös asioista joita voisi pitää itsestäänselvyytenä, kokeilisin ensin sanoa suoraan. Olen myös itse joskus vähän sokea pienille vihjeille ja älyttömän kiitollinen siitä jos joku vääntää asian rautalangasta, koska en todellakaan halua ketään kiusata.

Eli sen lisäksi että elää ruuhkavuosia pitää alkaa kasvattaa kädestä pitäen sitä edellistä sukupolvea?

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan molemmissa osapuolissa yleensä vikaa?

Minulla oli loistava suhde omaan anoppiini ja nyt omiin miniöihini ja vävyihini. En sekaannu heidän asioihinsa, autan tarvittaessa. He pitävät omasta halustaan yhteyttä tännepäin ja vietämme usein yhdessä aikaa meillä tai yhdessä reissaten, ravintoloissa illastaen jne.

Minulla on mm. avaimet heidän koteihinsa, mutta koskaan, ikinä en ole mennyt ilmoittamatta, lähinnä olen huolehtinut kukkaista ja kissoista pyydettäessä. Ja joskus vienyt hyvät pihvit kaupungin parhaalta lihamestarilta, kun tiedän, etteivät he itse raaski ostaa. Silloinkin soitan ja kysyn, voinko tuoda tuliaisia.

Ei ole.

Rajaton on rajaton vaikka se uhri olisi äiti Teresa.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan molemmissa osapuolissa yleensä vikaa?

Minulla oli loistava suhde omaan anoppiini ja nyt omiin miniöihini ja vävyihini. En sekaannu heidän asioihinsa, autan tarvittaessa. He pitävät omasta halustaan yhteyttä tännepäin ja vietämme usein yhdessä aikaa meillä tai yhdessä reissaten, ravintoloissa illastaen jne.

Minulla on mm. avaimet heidän koteihinsa, mutta koskaan, ikinä en ole mennyt ilmoittamatta, lähinnä olen huolehtinut kukkaista ja kissoista pyydettäessä. Ja joskus vienyt hyvät pihvit kaupungin parhaalta lihamestarilta, kun tiedän, etteivät he itse raaski ostaa. Silloinkin soitan ja kysyn, voinko tuoda tuliaisia.

Miten voi olla molemmissa vikaa, jos mummo esimerkiksi kutsuu itseään jatkuvasti äidiksi lapsenlapselle, ja tämä inhottaa ja ahdistaa miniää?

Niin, mikähän se yksi ja ainoa yhteinen nimittäjä anopeissa olisi..

Vierailija kirjoitti:

MIniät on mustasukkaisia anopeille, koska nämä tietävät paljon enemmän asioita pojastaan kuin miniät puolisostaan, vaikka kyseessä on sama mies. Anopit ei koskaan sano pojalleen, että valitse joko minut tai vaimosi. Miniät sen sijaan useinkin vaativat puolisoaan valitsemaan ikään kuin äiti ja vaimo olisi samanarvoinen asia.

Loppupelissä äiti ei mene koskaan vaihtoon, vaimo menee useinkin.

Höpsis pöpsis. Vanhemmat ei koskaan tiedä lapsistaan niin paljon kuin kuvittelevat. Mieti nyt itseäsi, väitätkö, että äitisi tuntee sinut paremmin kuin miehesi tai paras ystäväsi?

Äitiä ei ehkä voi vaihtaa, mutta sen voi etäännyttää hyvin, hyvin kauas. Aika usein käy näin, kun fiksu miniä näyttää miehelleen, että edes äidiltä ei tarvitse sietää yhtään mitään.

Kuulostat ihan kummitädiltäni, jonka toinen poika on toista ja toinen kolmatta kertaa naimisissa, kun hirviöanoppi pilaa niiden parisuhteet. Pojat ovat niin tiukassa lieassa, että kertovat seksielämästäänkin äidilleen. Jännä juttu että tämä superäiti ei kuitenkaan onnistunut kasvattamaan poikiaan niin hyvin, että niille olisi kehittynyt äidille kelpaava naismaku. Kerta toisensa jälkeen valkkaavat raivohulluja sekopäitä jotka eivät tule toimeen enkeliäidin kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan kiva anoppi. Uskon, että niitä on paljon, mutta niistä ei kirjoitella palstoilla. Ei elä enää.

Tästä tulee mieleen se, että eikö sitten ne kahjuanopin omaavat tienneet tätä ennen lasten hankkimista? Mikä oli se ajatuksen polku joka johti siihen että A) kahju B) lapset syntyneet ja jotenkin homma toimii.

Eipä sitä voi ennakkoon aina tietää.

Mutta kun juuri tätä tarkoitin eli etkö tutustunut tuleviin isovanhempiin tarpeeksi? Aika taitava koijaaja saa olla jos menee ohi.

Minä kun olen täällä aaveella roikkunut (liian) kauan, olen saanut tietää, että isovanhempien ei saa sekaantua lasten ja lastenlasten elämään samalla tavalla kuin minun eläämääni on sekaannuttu. Ongelmaksi tuli sitten miniä, joka ei tätä tiennyt. Pohjois-karjalaisilla juurillaan ajattelevana hän olisi sitä mieltä, että isovanhemmat on a) läsnä b) aina valmiit auttamaan kun käsketään. No metelihön siitä seurasi. Minä halusin pitää rajani, eli en häärää heillä millään tavalla, enkä tunge ujon lapsen naamalle, kun kerran pelkää. Minut hauluttiin tästä alimpaan helevettiin, koska olen piittaamaton isovanhmepi enkä yhtään välitä.

Ole tässä sitten.[/quote]

On hyvä että et sekaannu etkä puutu poikasi perheen elämään. Mutta oletkohan sitten vetänyt toiseen ääripäähän, joka ei sekään ole hyvä. Kun normaaliin ihmissuhteeseen kuuluu välittäminen, avunanto, kiinnostus. Rajoja kunnioittaen, ilman että tunkee. Vrt. vaikkapa täällä esimerkkinä esitetty ystävyyssuhde.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan molemmissa osapuolissa yleensä vikaa?

Minulla oli loistava suhde omaan anoppiini ja nyt omiin miniöihini ja vävyihini. En sekaannu heidän asioihinsa, autan tarvittaessa. He pitävät omasta halustaan yhteyttä tännepäin ja vietämme usein yhdessä aikaa meillä tai yhdessä reissaten, ravintoloissa illastaen jne.

Minulla on mm. avaimet heidän koteihinsa, mutta koskaan, ikinä en ole mennyt ilmoittamatta, lähinnä olen huolehtinut kukkaista ja kissoista pyydettäessä. Ja joskus vienyt hyvät pihvit kaupungin parhaalta lihamestarilta, kun tiedän, etteivät he itse raaski ostaa. Silloinkin soitan ja kysyn, voinko tuoda tuliaisia.

Ja mistähän se kertoo, että tätäkin piti alapeukuttaa? Aoppi ei voi koskaan onnistua, oli miten päin hyvänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3796086/oletko-riidellyt-miniasi-kanssa

https://www.vauva.fi/keskustelu/3796084/oletko-riidellyt-anoppisi-kanss…

Joka kolmas tappelee miniänsä ja anoppinsa kanssa. Pitää muistaa että riitaan tarvitaan aina kaksi.

Riitaan ei tarvita kahta. Oletetaan, että yksi käyttäytyy asiattomasti. No, siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa; toinen ei sano asiasta mitään vaan heittäytyy kynnysmatoksi -> ei riitaa. Tai toinen sanoo takasin asiallisesti ja asiasta ja se toinen ei asiallista kommenttia hyväksy vaan loukkaantuu. Onko tämä siis nyt riita? Miten?

Uskotko tosiaan, että lähestulkoon aina vika on anopissa eikä koskaan miniässä? Miten se edes voisi olla mahdollista. Kyllä niitä vaikeita ihmisiä löytyy jokaisesta ryhmästä ihan saman verran.

Tunnustan. Meidän kalseassa miniä-anoppisuhteessa minä, miniä, olin syyllinen.  Nyt on myöhäistä katua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on maailman ihanin, joustavin, valoisin ja ymmärtäväisin ihminen kaikkien muiden paitsi miniäkokelaansa silmissä. He eivät ole koskaan edes tavanneet, mutta pojan avovaimo tietää silti (ja avoimesti sen kertoo), miten kamala ihminen hänen anoppinsa on.

Eiköhän se anoppiviha ole itsestään epävarmojen ikioma vitsaus. Siihen kun ei näytä vaikuttavan edes anopin vaihtuminen.

Äitini kohdalla samalla tavalla. On hiljainen ja liian kiltti ja nöyrä ihminen. Toisen veljeni vaimo haukkuu kylillä ja tutuille ja sukulaisille äitiäni. On ilkeä tälle ja äitini on monet itkut itkenyt näiden haukkumisten vuoksi.

Toisen veljeni vaimo ja minun mieheni taas tykkäävät äidistäni.

Surettaa äitini puolesta tämä veljeni vaimo, joka oletusarvoisesti jo suhtautuu äitiini, että anopit ovat vittumaisia, eivätkä ymmärrä mistään mitään

Miten hän haukkuu äitiäsi? Sanooko hän tyyliin että äitinne on tyhmä ja eivät kaipaa häntä elämään? Vai sanooko että äitinne käytös on rasittavaa kun soittelee päivittäin tai tunkeilee liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihan kiva anoppi. Uskon, että niitä on paljon, mutta niistä ei kirjoitella palstoilla. Ei elä enää.

Tästä tulee mieleen se, että eikö sitten ne kahjuanopin omaavat tienneet tätä ennen lasten hankkimista? Mikä oli se ajatuksen polku joka johti siihen että A) kahju B) lapset syntyneet ja jotenkin homma toimii.

Eipä sitä voi ennakkoon aina tietää.

Mutta kun juuri tätä tarkoitin eli etkö tutustunut tuleviin isovanhempiin tarpeeksi? Aika taitava koijaaja saa olla jos menee ohi.

Ai minäkö? Ennen lapsia meilläei ollut mitään minkä anoppi haluaisi. Ja hän oli uranainen. Eläkkeelle jääminen heräti hänessä yhtäkkiä kodinhengettären. Joka halusikin huseerata meidän huushollissamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Vaikka olisikin kasvanut tynnyrissä ja elänyt karjanavetassa, niin ei kenenkään tarvitse alkaa normaalille ihmiselle sanomaan vartavasten, että yöllä ei tarvitse ängetä kylään. Saati, että vielä varomaan, ettei armo suutu miniälleen tästä. 

Mikä se on kenellekin yö. Saako teille tulla käymään viikonloppuna klo 11:00?

Meille ei, koska meillä nukutaan silloin. Tiesitkö tämän jo etukäteen?

Meille paukkasi mökille tätini perheineen klo 9:00 jatkuvasti. Lopulta sanottiin ihan suoraan, että ei saa tulla ennen puolta päivää. Kas vain, eivät ole sen koommin tulleet ennen klo 12.

Sinä olist sanonut, että rajaton. Minä sanon, että hän ei vain tiennyt.

Tuskin kukaan haluaa vieraita aamuviideltä. Itse ajattelisin, että ennen puolta päivää ei minnekään mennä ellei isäntäväki erikseen ole maininnut. Pitäisin todella mauttomana paukata aamuysiltä. 

Minä pitäisin peruskohteliaisuutena sitä, että ei mennä mihinkään kutsumatta. Ja jos on kutsuttu, mennään mainittuna kellonaikana.

Tuntuu todella oudolta, että yksikään aikuisen lapsen vanhempi kuvittelisi voivansa mennä lapsensa kotiin kutsumatta. Varsinkaan sen jälkeen kun sinne on muuttanut joku vieras ihminen.

Oma anoppini oppi tämän kantapään kautta mennessään lankoni kämpille sunnuntaiaamuna omilla avaimillaan. Poikansa oli juuri lemmiskelemässä jotain hoitoaan. Tilanne oli kaikille kovin kiusallinen, ja anoppi vielä viikkoja myöhemmin kyseli sen "mukavan tytön" perään. Ei meinannut millään mennä jakeluun että pojallaan oli eri nainen joka viikonloppu -tämä niille, joiden mielestä äiti tietää pojistaan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Jos anoppi haluaa tavata lastenlapsiaan, saa se miniät takajaloilleen "vaatimuksistaan". Jos miniä haluaa anopin hoitavan lasta, eikä sille jostain syystä nyt käy, niin saa se miniän taas suutumaan. Tämä on todettavissa palstan keskusteluista.

Täällä on myös paljon enemmän miniöitä kirjoittelemassa kuin anoppeja.

miniä ja anoppi

Entä sen anopin poika? Onko sillä mitään mielipiteitä lastensa asioihin, vai naisetko hoitaa?

Huonosti kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se jonka luo appivanhemmat tuli 5.30.

He siis lähti kolmen tunnin päästä varta vasten. Eivät pistäytyneet ohimennen.

Oli itsenäisyyspäivä. Me muutettu koko edellinen päivä. Sitä ennen tehty raskas remontti. Oktiin tosi tosi poikkki.

Ja he tulivat ”Matin asuntoa” katsomaan. Siis minun ja mieheni puoliksi ostamaa kotia.

Tahallista törkeää käytöstä. Ei tuora voi muuten tulkita.

Minä en olisi aukaissut ovea, enkä olisi vastannut puhelimeen. Ihan sama, mitä olisivat miettineet.

Minä olisin avannut oven ja samalla suuni. Minulta palaa käämi välittömästi jos minut herätetään, tai kuvitellaan että kotiini voisi tulla kutsumatta.

Minulla on rajaton äiti. Hänelle en vieläkään pysty vetämään aina rajoja, mutta minulla tulee muiden ihmisten kanssa oikein berserkkiraivo, jos koen että rajojani tallotaan. Hyvin hyödyllinen ominaisuus itse asiassa. Kukaan ei tee sitä toista kertaa. Että kiitos vaan, äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan molemmissa osapuolissa yleensä vikaa?

Minulla oli loistava suhde omaan anoppiini ja nyt omiin miniöihini ja vävyihini. En sekaannu heidän asioihinsa, autan tarvittaessa. He pitävät omasta halustaan yhteyttä tännepäin ja vietämme usein yhdessä aikaa meillä tai yhdessä reissaten, ravintoloissa illastaen jne.

Minulla on mm. avaimet heidän koteihinsa, mutta koskaan, ikinä en ole mennyt ilmoittamatta, lähinnä olen huolehtinut kukkaista ja kissoista pyydettäessä. Ja joskus vienyt hyvät pihvit kaupungin parhaalta lihamestarilta, kun tiedän, etteivät he itse raaski ostaa. Silloinkin soitan ja kysyn, voinko tuoda tuliaisia.

Ja mistähän se kertoo, että tätäkin piti alapeukuttaa? Aoppi ei voi koskaan onnistua, oli miten päin hyvänsä?

Keskustelu koskee rajattomia anoppeja. Vain moukka tulee silloin pätemään ja omaa gloriaansa kirkastamaan.

Vähän sama, kuin jos täällä olisi perhe.väkivalta-ketju, ja joku tulisi selittämään, että ei minun mieheni ainakaan ole koskaan tuollainen, eiköhän sitä syytä ole aina sysissä ja sepissäkin.

Kai anoppi- ja miniäsuhteissakin merkittävintä on osapuolten älykkyystaso ja yleinen elämän ymmärrys. Tyhmän kanssa on aina vaikeaa, kun ei se vaan ymmärrä. Fiksun kanssa pärjää, jos ei se ole sitten umpi-ilkeä. Ei ole mitään "kaikki anopit aina" tai "kukaan miniä ei koskaan", vaan yksilöitä ovat jokainen.

Vierailija kirjoitti:

Kai anoppi- ja miniäsuhteissakin merkittävintä on osapuolten älykkyystaso ja yleinen elämän ymmärrys. Tyhmän kanssa on aina vaikeaa, kun ei se vaan ymmärrä. Fiksun kanssa pärjää, jos ei se ole sitten umpi-ilkeä. Ei ole mitään "kaikki anopit aina" tai "kukaan miniä ei koskaan", vaan yksilöitä ovat jokainen.

Rajaton anoppi voi olla häikäisevän älykäs ja viedä kiusaamisensa järjettömiin sfääreihin.

Eikä älykäs miniä ole sen vähemmän uhri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin heittää vasta kysymyksen. Miksi te ette lyö rajoja anopin huonolle käytökselle? Jos mun mies olisi niin tossukka, että antaisi vanhempiensa hallita meidän elämää. Minä jättäisin sellasen miehen.

Ei rajattomalle kykene asettamaan niitä rajoja.

Siksihän se juuri on rajaton.

Rajattoman kanssa kasvanut on yleensä tottunut tuohon. Ei hän hahmota asiaa, sanoo suunnilleen että se on nyt ai a ollut erikoinen tms

Ainoa keino saada rajat on panna välit poikki.

Ei kykene , ei hahmota . Mitä h*lvettiä !

Onko kuulo tallella , jos ei , osaako lukea?

- et tule tänne kutsumatta. Jos tulet avaimilla talutan ulos. Jos soitat ovikelloa ota eväät voi mennä pari päivää.

Jne.

Jos 5 vuotias lapsesi juoksee kadulle, kaataa pari ämpärillistä hiekkaa toisen päälle tai heittää piimäpurkin seinään niin oletan, että asetat rajat ettei toistu.

Miten anoppi eroaa tästä?

anoppi