Lue keskustelun säännöt.
Olen umpikujassa elämässäni miehen takia.
30.06.2020 |
Erosin kaksi vuotta sitten lapseni isästä, hän oli mahtava mies, mutta itsekkäästi näin hänessä vain vikoja, petin ja suhteemme päättyi. Luulin eron jälkeen rakastuvani mieheen, joka olikin täysin erilainen: avoin, puhelias, auktoriteettinen. Kaikki meni hienosti, kunnes pian alkoi näkyä hälytysmerkkejä: valehtelua menneisyydestään, itsensä korostamista (miten hän on niin hyvännäköinen), riitojen aikana lähti kävelemään muualle ja selvästi nautti kun tulin perään, keksi päästään asioita joista voisi loukkaantua ja itki niille (kys asioita ei ollut oikeasti tapahtunut) sääliä hakien. En ole tottunut tuollaiseen. Nyt odotan tälle lasta ja hän väittää jatkuvasti muuttuvansa, mutta aina riidan tullen ei osaa hillitä itseään vaan syyttelee minua kaikesta. Kaipaan eksääni, mikäli olisin tiennyt miten paskamaisia miehiä maailma on täynnä, en olisi koskaan päästänyt hänestä irti.
Kommentit (13)
Päihitä Platku ja älä lessuksi?
Se on muotia nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa vaan kannattaisi opetella elämään yksin.
Kuulostaa mieheltä jota tapasin muutaman kerran kolme vuotta sitten....onko ikä 39?
Tai no, onhan niitä varmasti muitakin.. minä olisin silloin halunnut jatkaa tapailua mutta mies lopetti yhteydenpidon... ja uskon että parempi niin. Siinä oli jotain liian hyvää ollakseen totta... nykyään mulla on vaatimaton, hyvä mies. Ennen kaikkea tasainen luonteeltaan eikä tuuliviiri draamailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, et ole umpikujassa miehen takia. Olet umpikujassa ihan omien valintojesi vuoksi. Lakkaa syyttämättä muita ja kanna vastuu teoistasi
Et sinä umpikujassa ole. Nyt vain teet päätöksen, ettet tarvitse elämääsi tuollaista rasitetta. Lapsi hoituu hyvin (jopa paremmin) ilman, että taakaksi muodostuva isä asuu samassa taloudessa.
Minulle kävi vähän samaan tapaan nuorena. Haikailin ensirakkauteni perään ja muutama hyvä aviomiesehdokas meni sen takia sivu suun. Sain lopulta ensirakkauteni takaisin, mutta ei eroon johtaneet syyt olleet minnekään kadonneet ja yhteistä arkea eläessä miehestä paljastui lisää uusia (huonoja) puolia. Otin opikseni ja päätin, että loppuelämän suhteeseen kelpuutan ainoastaan sellaisen miehen, joka tuo elämääni lisäarvoa. Huonoa miestä en tarvitse elämääni, on parempi elää ilman ylimääräisiä taakkoja. Etsimällä löysin ihanan miehen ja osaan arvostaa häntä kaiken kokemani jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan kamalalta tyypiltä. Tulee mieleeni 14 vuotias itseni, joka vasta opetteli ja kuvitteli, että draama tuo lisäarvoa suhteeseen ja kuuluhan sitä räveltää, kun telkkarissakin ne parit aina riitelee. Voi häpeä muistella tuota typeryyttä.
Onko se ex ihan mennyttä? Jos kertoisit sille saman kuin tänne? Sille tulisi ainakin hyvä mieli.
Helppo täältä soffalta neuvoa, mutta jätä se. Harvoin ne paremmaksi muuttuvat, oudommiksi yleensä. Luonnekin tuppaa vahvistumaan kunnes vanhuus tasoittaa, jos tasoittaa. Sellainenkin tuli mieleen, että mitä jos se ei tahdo lasta ja yrittää nyt sekoilla itsensä vapaaksi? Kohta kertoo, että homo, jotta pääsisi karkuun -case?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan kamalalta tyypiltä. Tulee mieleeni 14 vuotias itseni, joka vasta opetteli ja kuvitteli, että draama tuo lisäarvoa suhteeseen ja kuuluhan sitä räveltää, kun telkkarissakin ne parit aina riitelee. Voi häpeä muistella tuota typeryyttä.
Onko se ex ihan mennyttä? Jos kertoisit sille saman kuin tänne? Sille tulisi ainakin hyvä mieli.
Helppo täältä soffalta neuvoa, mutta jätä se. Harvoin ne paremmaksi muuttuvat, oudommiksi yleensä. Luonnekin tuppaa vahvistumaan kunnes vanhuus tasoittaa, jos tasoittaa. Sellainenkin tuli mieleen, että mitä jos se ei tahdo lasta ja yrittää nyt sekoilla itsensä vapaaksi? Kohta kertoo, että homo, jotta pääsisi karkuun -case?
Miksihän sen exä ottaisi toisen miehen tiineksi polkaiseman naisen takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan kamalalta tyypiltä. Tulee mieleeni 14 vuotias itseni, joka vasta opetteli ja kuvitteli, että draama tuo lisäarvoa suhteeseen ja kuuluhan sitä räveltää, kun telkkarissakin ne parit aina riitelee. Voi häpeä muistella tuota typeryyttä.
Onko se ex ihan mennyttä? Jos kertoisit sille saman kuin tänne? Sille tulisi ainakin hyvä mieli.
Helppo täältä soffalta neuvoa, mutta jätä se. Harvoin ne paremmaksi muuttuvat, oudommiksi yleensä. Luonnekin tuppaa vahvistumaan kunnes vanhuus tasoittaa, jos tasoittaa. Sellainenkin tuli mieleen, että mitä jos se ei tahdo lasta ja yrittää nyt sekoilla itsensä vapaaksi? Kohta kertoo, että homo, jotta pääsisi karkuun -case?
Miksihän sen exä ottaisi toisen miehen tiineksi polkaiseman naisen takaisin?
Hmm, rakkaudesta? Kaikki eivät koe asioita samalla lailla. Tuossa oli tosin tuo pettämisjuttu, joten ei se varmaan enää tarpeeksi rakasta. Toisaalta, jotkut ovat jaloja ja kykenevät ymmärtämään myös toisten virheitä. Etenkin rakkaimpien.
Monen asian merkityksen ymmärtää vasta sen menetettyään. Ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Ihmisluonto on vähän sellainen että ei tyydytä siihen mitä on ja olla siitä kiitollisia ja onnellisia vaan haikaillaan jonkun epämääräisen perään.
No sinä opit ettei se vaihtamalla parane; ehkä se on se sinun tarinasi opetus. Hyvää kesää joka tapauksessa!