Miksi anopit eivät tiedä rajojaan? Täällä lukemattomia aloituksia esimerkeistä,

Minun lapseton isosiskoni on täydellisen rajaton.

Aiheutti veljeni avioeron koska sekaantui lapsen kasvatukseen koko ajan.

Minä jouduin hakemaan lähestymiskiellon hänelle.

Sellainen joka ei ole rajattomaan sukulaiseen itse törmännyt ei hahmota minkä luokan ongelma hän on.

Ja ihan itseksensä kykenee riitelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIniät on mustasukkaisia anopeille, koska nämä tietävät paljon enemmän asioita pojastaan kuin miniät puolisostaan, vaikka kyseessä on sama mies. Anopit ei koskaan sano pojalleen, että valitse joko minut tai vaimosi. Miniät sen sijaan useinkin vaativat puolisoaan valitsemaan ikään kuin äiti ja vaimo olisi samanarvoinen asia.

Loppupelissä äiti ei mene koskaan vaihtoon, vaimo menee useinkin.

Täällä on edelleen lukutaidottomia paikalla. Täällä kaivataan vastauksia niiltä joita se koskee. Mutta tämä vastaus kertoo osiltaan tästä mielettömyydestä. Ja ne jotka ei vastaa niin ehkä ovat tajunneet jo oman käytöksensä

Minulla on rajaton anoppi, ja olen kirjoittanut moniin anoppiketjuihin kokemuksiani.

Miksi et vastaa minulle?

T. 18

Vierailija kirjoitti:

MIniät on mustasukkaisia anopeille, koska nämä tietävät paljon enemmän asioita pojastaan kuin miniät puolisostaan, vaikka kyseessä on sama mies. Anopit ei koskaan sano pojalleen, että valitse joko minut tai vaimosi. Miniät sen sijaan useinkin vaativat puolisoaan valitsemaan ikään kuin äiti ja vaimo olisi samanarvoinen asia.

Loppupelissä äiti ei mene koskaan vaihtoon, vaimo menee useinkin.

Äiti tietää, mikä hammas pojalle puhkesi ensimmäisenä, mistä ammatista hän unelmoi ekaluokkalaisena jne, mutta sen aikuisen miehen tuntee parhaiten oma puoliso.

Me menimme naimisiin kun olin 37 ja vaimo 35. Silti appivanhempani kohtelee meitä kuin kakaroita! Vinoilu ja ojentaminen on ollut jatkuvaa, milloin elintavoista, milloin raha-asioista, milloin automerkistä, milloin lapsen kasvatuksesta, ja miten pitää suhtautua politiikkaan, EU:hun ja muihin valtioihin.  Heillä on kompleksi siitä että he eivät ole käyneet muuta kuin kansakoulua ja me taas olemme akateemisia. He ovat kuitenkin osaneet hoitaa asiansa suht hyvin, ja ovat kädestä taitavia, mutta ruveta meille paasaamaan joka helkkarin asiasta kun käymme heillä kylässä, tai rupeavat jopa meidän luona kotona käydessään paasaamaan, on saanut minut raivon valtaan. Onneksi nyt korona-aikana ei ole tarvittu käydä heidän luonaan.

Minun anoppini ei kyllä tiedä pojastaan yhtään mitään. Ei edes tämän pääainetta.

Anoppi tietää vain sen mitä hän pojaltaan haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Mene muualle paasaamaan.

Rajaton anoppi on rajaton ihan yksinänsä.

Se että joku loukkaa perheen rajoja ei ole riita.

Et tajua asiasta yhtikäs mitään.

Nyt et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Anteeksi, jos vaikutin paasaavan.

Pointti oli, että a) ei ole olemassa mitään universaaleja rajoja, jotka olisivat kaikkien tiedossa ja kaikki olisivat niistä yhtä mieltä ja b) niin ollen ei myöskään ole rajojen rikkomisia, joita kaikki pitävät rajojen rikkomisena.

Miniät vetävät itse omat rajansa, anopit omansa. Jos ette sano toiselle osapuolelle, mitkä ne rajat ovat ja että olette loukkaantuneita niiden rikkomisesta, te olette osasyyllisiä tilanteeseen. Ihan riippumatta siis siitä, kuka on rikkonut kenenkin rajoja.

Ette murjota ja parjaa selän takana varmaan omaa äitiänne tai ystäväännekään, vaan sanotte suoraan, jos olette eri mieltä tai loukkaantuneita? Ainakin toivon mukaan sanotte.

Se on reilua. Muutoin se toinen osapuoli ei koskaan saa tilaisuutta selittää omaa kantaansa/pyytää anteeksi/ottaa opikseen.

JOS jonkun anoppi ei toistuvasta sanomisesta ota onkeensa, niin SITTEN se vastuu on tosiaan hänellä. Kannattaa ottaa etäisyyttä moiseen, tietenkin miehen tuella.

Mutta jos ette saa itse suutanne auki, vika on myös teidän.

N53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Mene muualle paasaamaan.

Rajaton anoppi on rajaton ihan yksinänsä.

Se että joku loukkaa perheen rajoja ei ole riita.

Et tajua asiasta yhtikäs mitään.

Nyt et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Anteeksi, jos vaikutin paasaavan.

Pointti oli, että a) ei ole olemassa mitään universaaleja rajoja, jotka olisivat kaikkien tiedossa ja kaikki olisivat niistä yhtä mieltä ja b) niin ollen ei myöskään ole rajojen rikkomisia, joita kaikki pitävät rajojen rikkomisena.

Miniät vetävät itse omat rajansa, anopit omansa. Jos ette sano toiselle osapuolelle, mitkä ne rajat ovat ja että olette loukkaantuneita niiden rikkomisesta, te olette osasyyllisiä tilanteeseen. Ihan riippumatta siis siitä, kuka on rikkonut kenenkin rajoja.

Ette murjota ja parjaa selän takana varmaan omaa äitiänne tai ystäväännekään, vaan sanotte suoraan, jos olette eri mieltä tai loukkaantuneita? Ainakin toivon mukaan sanotte.

Se on reilua. Muutoin se toinen osapuoli ei koskaan saa tilaisuutta selittää omaa kantaansa/pyytää anteeksi/ottaa opikseen.

JOS jonkun anoppi ei toistuvasta sanomisesta ota onkeensa, niin SITTEN se vastuu on tosiaan hänellä. Kannattaa ottaa etäisyyttä moiseen, tietenkin miehen tuella.

Mutta jos ette saa itse suutanne auki, vika on myös teidän.

N53

Voi hyvä luoja sentään.

Jos ihminen on rajaton, hän on rajaton.

On aivan sama mitä se uhri tekee. Rajaton on rajaton aina vaan.

Anoppini puuttui kaikkeen. Arvosteli selän takana muun ajan. Kun puutuin asiaan topakammin hän ei enää pidä minusta

Ai että anopille pitää erilseen sanoa että älä pengo kaappeja, avaa posteja, tunge väkisin, soittele koko ajan, puutu joka asiaan, kanna tavaraa jota ei haluta, ala päsmäröidä lasten kasvatuksessa, sekaannu lapsia koskeviin päätöksiin, painosta omaa mielipidettäs perheen asioihin jne jne jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Ei ole kohtuullista että aikuiselle ihmiselle pitää alkaa opettaa alkeellisia peruskäytöstapoja.

Kyllä se homma menee niin että jos ihminen ei osaa käyttäytyä ollenkaan, hänen kanssan ei tarvitse olla tekemisissä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Kyllä kohtelevat. Meillä ei ole lapsia, mutta silti anopille (vaimoni äidille) on välillä ollut vaikeaa ajatella, että hänen lapsensa eivät enää ensisijaisesti ole hänen lapsiaan. Olemme ihan hyvissä väleissä yleensä, mutta välillä tulee kummallisia tilanteita, joissa hän jotenkin olettaa, että hänen aikuiset lapsensa ovat edelleen ensisijaisesti hänen perheensä, jolle hän voi tehdä suunnitelmia.

Hän mm. ehdotti "perhejoulua" tarkoittaen, että vaimoni olisi joulun lapsuudenkodissaan lapsuusperheen kanssa, ja loukkaantui, kun vaimo vastasi, että hänen nykyinen ydinperheensä olen minä ja vietämme joulun yhdessä, molempien sukulaisia tavaten. Ja emme ole mitään teinejä, vaan 10 vuotta yhdessä asunut aviopari.

Toisaalta omakin äitini mm. ilmoitti, että meidän on parempi hankkia lapsia, koska hän haluaa lapsenlapsia. Kerroin, että emme todellakaan ole hankkimassa lapsia vain häntä varten. Asiaan ei ole palattu, joten meni ehkä perille.

Minulla on ihana anoppi joka ei sekaannu asioihimme, mutta tarvittaessa auttaa ja hänelle uskallan ja haluan puhua asioista joista en omalle äidilleni puhu. Siksi, että äitini jää ikäänkuin junnaamaan niihin juttuihin ja ottaa esille vielä senkin jälkeen kun mainitsen että asia on kunnossa. Äitini ei ole narsisti, mutta jokseenkin ehkä höpsähtänyt tapaus. En ole aikuisiällä juuri tämän ominaisuuden vuoksi jaksanut hänelle avautua paljon mistään.

Edellinen anoppi sen sijaan oli semmoinen kammotus että sääliksi käy seuraavaa miniää. Aivan ensi tapaamisilla oli mukava, mutta sitten se alkoi kysellä ensin rantojen kautta, myöhemmin aivan avoimesti suoraan kaikista asioista joita mieleen tuli. Miksi emme laita jouluverhoja, miksi minä en voi käyttää maitotuotteita, maksaako mieheni meidän elämän, koska hankimme lapsia ja miksi emme hanki lapsia; olenko maho kun ei lapsia tule (tässä vaiheessa tosiaan oltiin oltu noin vuosi yhdessä).... Sitten lopulta kävi niin, että koimme miehen kanssa olevamme enemmän ystäviä eikä kumpikaan oikein kokenus enää romanttista rakkautta. Joten erosimme ystävinä jonka jälkeen anoppi oli suuttunut pojalleen, että miksi se vieläkin roikkuu minussa :D

Vierailija kirjoitti:

Ai että anopille pitää erilseen sanoa että älä pengo kaappeja, avaa posteja, tunge väkisin, soittele koko ajan, puutu joka asiaan, kanna tavaraa jota ei haluta, ala päsmäröidä lasten kasvatuksessa, sekaannu lapsia koskeviin päätöksiin, painosta omaa mielipidettäs perheen asioihin jne jne jne

No kyllä, jos et ikinä ole osoittanut mitään omaa selkärankaa aiemmin, niin nyt viimeistään on sen paikka!

Ei herranen aika, ihan oikeastiko olet antanut vaieten hänen toimia noin? Miksi ihmeessä?

Monessa suvussa tuollainen tuppautuminen ON hyvinkin arkea ja jopa toivottua. Sinulle hän on vieraampi, mutta jos miehesi on samaa mieltä kanssasi, että äitinsä tuppaa liikaa, niin pistäkää nyt ihmeessä nainen kuriin.

Opettele vaikka ihan peilin edessä. "Tämä ei ole sinun asiasi, en kysynyt sinulta mielipidettä"

Totta kai hän voi suuttua, mutta mitä sitten? Teillähän on välit kuvauksesi perusteella jo nyt ihan rapakunnossa, sinä vihaat anoppiasi ja hän todennäköisesti pitää sinua tahdottomana vässykkänä.

Kunnon riita puhdistaa ilmaa ja jos hyvin käy, hän oppii jotain. Jos huonosti käy, hän suuttuu teille ja pysyttelee loitolla, ja sehän on sinulle vain hyvä asia sekin?

N53

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? i

Ei muuten kasvanut.

En ole samanlainen äiti kuin oma äitini (lue ketju 70-luvulla syntyneet - ketju)), enkä samanlainen anoppi kuin anoppini.

Jokainen vastaa omasta käytöksestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Mene muualle paasaamaan.

Rajaton anoppi on rajaton ihan yksinänsä.

Se että joku loukkaa perheen rajoja ei ole riita.

Et tajua asiasta yhtikäs mitään.

Nyt et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Anteeksi, jos vaikutin paasaavan.

Pointti oli, että a) ei ole olemassa mitään universaaleja rajoja, jotka olisivat kaikkien tiedossa ja kaikki olisivat niistä yhtä mieltä ja b) niin ollen ei myöskään ole rajojen rikkomisia, joita kaikki pitävät rajojen rikkomisena.

Miniät vetävät itse omat rajansa, anopit omansa. Jos ette sano toiselle osapuolelle, mitkä ne rajat ovat ja että olette loukkaantuneita niiden rikkomisesta, te olette osasyyllisiä tilanteeseen. Ihan riippumatta siis siitä, kuka on rikkonut kenenkin rajoja.

Ette murjota ja parjaa selän takana varmaan omaa äitiänne tai ystäväännekään, vaan sanotte suoraan, jos olette eri mieltä tai loukkaantuneita? Ainakin toivon mukaan sanotte.

Se on reilua. Muutoin se toinen osapuoli ei koskaan saa tilaisuutta selittää omaa kantaansa/pyytää anteeksi/ottaa opikseen.

JOS jonkun anoppi ei toistuvasta sanomisesta ota onkeensa, niin SITTEN se vastuu on tosiaan hänellä. Kannattaa ottaa etäisyyttä moiseen, tietenkin miehen tuella.

Mutta jos ette saa itse suutanne auki, vika on myös teidän.

N53

Voi hyvä luoja sentään.

Jos ihminen on rajaton, hän on rajaton.

On aivan sama mitä se uhri tekee. Rajaton on rajaton aina vaan.

Kyllä rajaton voi olla rajaton ihan tietämättömyyttään, tai opitun tavan vuoksi. Ei kaikki rajattomilta vaikuttavat ole narsistisia tai psykopaatteja. Jos sukupolvien ketjussa on näin aina toimittu, voi olla ettei tule edes mieleen kyseenalaistaa käytösmallia. Varsinkin kun nykyään henkilökohtaiset rajat ovat paljon tiukemmat kuin vielä vaikka 30 v sitten. Tavat muuttuvat, eikä niissä kaikki pysy perässä.

Minä kun olen täällä aaveella roikkunut (liian) kauan, olen saanut tietää, että isovanhempien ei saa sekaantua lasten ja lastenlasten elämään samalla tavalla kuin minun eläämääni on sekaannuttu. Ongelmaksi tuli sitten miniä, joka ei tätä tiennyt. Pohjois-karjalaisilla juurillaan ajattelevana hän olisi sitä mieltä, että isovanhemmat on a) läsnä b) aina valmiit auttamaan kun käsketään. No metelihön siitä seurasi. Minä halusin pitää rajani, eli en häärää heillä millään tavalla, enkä tunge ujon lapsen naamalle, kun kerran pelkää. Minut hauluttiin tästä alimpaan helevettiin, koska olen piittaamaton isovanhmepi enkä yhtään välitä.

Ole tässä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Nyt sitä kaivattua tulee. Itse anopiton😉 vaikka täällä kantaa aiheeseen ottanutkin. Tällainen avaus on jo hedelmällistä. Kiitos tästä. Tällaista kypsää keskustelustelua kiitos lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Nyt sitä kaivattua tulee. Itse anopiton😉 vaikka täällä kantaa aiheeseen ottanutkin. Tällainen avaus on jo hedelmällistä. Kiitos tästä. Tällaista kypsää keskustelustelua kiitos lisää.

Eli kypsää keskustelua on sinusta se että kaksi asiasta mitään tietämätöntä paasaa ja päsmäröi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Juuri tätä tarkoitin. Omalle äidille voi sanoa aika pienestäkin asiasta, jolloin pöytä tavallaan puhdistuu joka kerta, mutta anopille ei välttämättä kehtaa, vaan kuormaa kertyy vähitellen ja sitten se joku kerta purkautuu.

Niinhän ae on, ja se on ongelma. Todellisuudessa anoppikin on sukua, joten hänelle pitäisi voida sanoa rauhallisesti ja suoraan, jos hän tekee jotain torveloa. Ei siitä tarvitse riitaa pusata, sanoo vaan rauhallisesti: "meillä nukutaan viikonloppuna kymmeneen, koska univelkaa kertyy viikolla, eikä meille saa tulla ennen sitä" (jonkun alkupäässä ketjua esittämä ongelma anopin tunkemisesta kylään kukonlaulun aikaan).

Tietysti fiksu ja maailmaa nähnyt anoppi tajuaa tuollaisen sanomattakin, mutta esimerkiksi maaseudulla karjataloissa on maailman sivu herätty älyttömän aikaisin hoitamaan aamuaskareita, eikä se välttämättä ole anopille ihan selvää, että oman pojan perhe ei enää niin toimikaan.

Ja jos anoppi silti tuppaa kylään niin aikaisin, niin mies värvätään sanomaan asiasta äidilleen niin monta kertaa ja selvästi, että se MENEE jakeluun. Ei mene "laiskan miniän" piikkiin sitten.

N53

Ei ole kohtuullista että aikuiselle ihmiselle pitää alkaa opettaa alkeellisia peruskäytöstapoja.

Kyllä se homma menee niin että jos ihminen ei osaa käyttäytyä ollenkaan, hänen kanssan ei tarvitse olla tekemisissä ollenkaan.

Kyllä se on, jos et ole niitä rajojasi koskaan hänelle selittänyt, ei hän niitä todennäköisesti voi tietääkään. Kuten sanoin tuossa, ne rajat kun ovat eri suvuissa täysin erilaisia.

Eli "peruskäytöstapoja" on oikeasti erittäin vähän. Muut ovat tulkintoja niistä. Koeta oppia tämä.

Mutta tokikaan ei ole pakko olla kenenkään kanssa tekemisissä. Mieti kumminkin, onko miehesi tulkinta asiassa sama ja mitä lapsesi menettävät jos menettävät. Kyse kun ei ole pelkästään sinusta.

Mutta joo, jos mikään sanominen ei auta, niin sitten toki välit poikki.