Miksi anopit eivät tiedä rajojaan? Täällä lukemattomia aloituksia esimerkeistä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Mitä ihmettä nyt taas?

Käyttäydy asiallisesti ja kohteliaasti niin pysyy ne välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Mitä ihmettä nyt taas?

Käyttäydy asiallisesti ja kohteliaasti niin pysyy ne välit.

Miniän mielestä lasten äiti omistaa lapset ja isänkin tahto on tämän äidin taskussa. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Mitä ihmettä nyt taas?

Käyttäydy asiallisesti ja kohteliaasti niin pysyy ne välit.

Miniän mielestä lasten äiti omistaa lapset ja isänkin tahto on tämän äidin taskussa. eri

Kyllä se isäkin toivoo sukulaisiltaan hyvää käytöstä.

Miniää pitää kohdella kuin omaa ystävää, kunnioittaen. Harva anoppikaan ryntää ystävänsä luo että anna hei kissallesi erilaista ruokaa, vaihda sen laatikko, nyt on kyllä liian kylmä sille mennä ulos. Mihinkäs laitoit sen viime kerralla tuomani liinan, laita pöytään vain.Tai nappaa rätin kouraan ja alkaa puunata ystävän tiskiallasta.

Anopit ehkä yrittävät kohdella miniöitä kuin tyttäriään. Ainakin oman äidin kanssa puheemme on aika neuvovaa, mutta täysin hyvässä hengessä. Anopit eivät ole miniänsä äitejä ja rajojen on oltava selkeämmät.

Oma anoppini paheksuu esim.rahankäyttöäni, menojani tai pukeutumistani. Oma äitini on tajunnut näissä olla ymmärtäväinen koska hän haluaa että olen onnellinen. Anoppi taas haluaa pojalleen uutteran ja kunnollisen vaimon ja valvoo poikansa etuja.

Olen miniä. En todellakaan ymmärrä sitä että yleistetään anoppien tai miniä olevan hulluja ja vaikeita.

Molemmista ryhmistä löytyy varmasti kaikenlaista porukkaa. Niinkuin ihmisistä yleensäkin.

Olen kuitenkin huomanut omalla kohdallani, että mieheni äiti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen ja katkera ihminen. Aivan sama missä ihmissuhteessaan eli tämä ei toteudu vain hänen ja minun väliseen suhteeseen.

En kuitenkaan itse näkisi miksi olisin kateellinen kumppanini äidille? Mistä syystä? Ei tule ainuttakaan mieleen.

Sen sijaan anoppini kadehtii opiskelupaikkaani, persoonaani ja ulkonäköäni. Solvaa piiloviestinnällä minua usein. Samaa tekee pojalleen eli miehelleni.

Joskus anopit ovat hankalia niinkuin itselläni. Myös varmasti miniät osaavat olla osaltaan hankalia joissain tapauksissa.

Mikä ihmeen erittely ja taistelu tämä on siitä, kumpi on AINA se paha puolisko?

Siskoni on maailman ihanin, joustavin, valoisin ja ymmärtäväisin ihminen kaikkien muiden paitsi miniäkokelaansa silmissä. He eivät ole koskaan edes tavanneet, mutta pojan avovaimo tietää silti (ja avoimesti sen kertoo), miten kamala ihminen hänen anoppinsa on.

Eiköhän se anoppiviha ole itsestään epävarmojen ikioma vitsaus. Siihen kun ei näytä vaikuttavan edes anopin vaihtuminen.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on maailman ihanin, joustavin, valoisin ja ymmärtäväisin ihminen kaikkien muiden paitsi miniäkokelaansa silmissä. He eivät ole koskaan edes tavanneet, mutta pojan avovaimo tietää silti (ja avoimesti sen kertoo), miten kamala ihminen hänen anoppinsa on.

Eiköhän se anoppiviha ole itsestään epävarmojen ikioma vitsaus. Siihen kun ei näytä vaikuttavan edes anopin vaihtuminen.

Narsistit ovat usein hurmaavia ja ihania, paitsi niille joille eivät ole.

Minun äitini on minulle helvetillinen kiusaaja ja julkisesti sitten taas niiiiin ihana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin spekulaatiota. Jos palstalla anoppeja tai äitejä, niin antakaa vastauksia! Vai miksi kukaan ao. ei ota kantaa, jossain vain lymyillään ja piileksitään tosipaikan edessä.. No tässä kai se vastaus tulikin🤔

Kirjoituksesti oli ketjun 12. vastaus. Aloitus on kirjoitettu klo 12.43 ja klo on nyt 13.16. Olisiko mitenkään mahdollista, että kaikki anopeistansa kärsivät palstailijat eivät ole juuri nyt tuon puolen tunnin sisään palstalla yhtä aikaa?

Kunhan mietin..

T. Edellisen pitkän vastauksen kirjoittaja, luehan ajatuksella.

Ei. Vaan tämä ketju kyseisestä aiheesta ei ole ensimmäinen laatuaan. Koska vastauksia ei näytä tulevan niiltä joilta sitä kysytään🤔 niin aihe tulee toistumaan varmasti yhä uudelleen...

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu "Anopit ilman rajoja"-järjestöön

Okeesti🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Tuossa varmaan haettiin sitä että kun mummo tekee jotain ei-toivottua, on omalle äidille helppo sanoa että anna olla viimeinen kerta. Anoppi taas on vieraampi joten on hankalampi sanoa suoraan. Ja vieraan ihmisen ojennus on vaikeampi vastaanottaa kuin läheisen.. ohis

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3796086/oletko-riidellyt-miniasi-kanssa

https://www.vauva.fi/keskustelu/3796084/oletko-riidellyt-anoppisi-kanss…

Joka kolmas tappelee miniänsä ja anoppinsa kanssa. Pitää muistaa että riitaan tarvitaan aina kaksi.

Riitaan ei tarvita kahta. Oletetaan, että yksi käyttäytyy asiattomasti. No, siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa; toinen ei sano asiasta mitään vaan heittäytyy kynnysmatoksi -> ei riitaa. Tai toinen sanoo takasin asiallisesti ja asiasta ja se toinen ei asiallista kommenttia hyväksy vaan loukkaantuu. Onko tämä siis nyt riita? Miten?

Uskotko tosiaan, että lähestulkoon aina vika on anopissa eikä koskaan miniässä? Miten se edes voisi olla mahdollista. Kyllä niitä vaikeita ihmisiä löytyy jokaisesta ryhmästä ihan saman verran.

Tästä aiheesta sitten oma ketju. Aijai lähellä ollaan, mutta ei vieläkään vastausta itse aiheeseen...odota. Anopit teiltä kysytään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Mitä ihmettä nyt taas?

Käyttäydy asiallisesti ja kohteliaasti niin pysyy ne välit.

Asiallisesti ja kohteliaasti pitää käyttäytyä niin anoppien kuin miniöidenkin mutta onko niin että vain äiti voi antaa tilaa lapsen suhteen ja siksi se annetaan luonnostaan äidin äidille?

Eikö isä voi antaa tilaa omalle äidilleen samalla periaatteella?

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan hyvät ketjun kommentoijat, että teistä itsestänne kasvaa ajan myötä samanlaisia anoppeja, jos teillä on poikia? Eivät ne anopit tule ulkoavaruudesta, vaan he ovat olleet aikoinaan lapsettomia nuoria naisia, sitten nuoria äitejä.

Ollaan nyt armollisia. Jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu vähintään kaksi osapuolta.

On toki psykopaatteja olemassa, mutta onko anoppinne todellakin sellainen, vaikka on kasvattanut aivan kelvollisti miehenne?

Oiskohan pikemminkin kyse kulttuurieroista, sukupolvieroista ja tulkintaeroista?

Joissain suvuissa pidetään asiaankuuluvana tiivistä kontaktinpitoa ja sitä, että sukupolvet ottavat kantaa asioihin suorasanaisesti. Podin itse mieheni evakkosuvun suhteen pientä kulttuurishokkia, kun omassa eteläpohjalaisessa suvussani omin avuin pärjääminen on paitsi hyve myös velvollisuus. Miehen suvussa pyydettiin koko ajan apua lapsilta, ja minua ärsytti, että jouduimme ajamaan sata km, jotta kortiton appi pääsi kauppaan, kun ei viitsinyt kysyä naapurilta kyytiä.

Sukupolvierot näkyvät hyvin esimerkiksi lapsenkasvatuksessa. Koska täysimetys päätetään tai arvostetaanko imetystä ylipäätään, millaista ruokaa taaperoille annetaan, saako kurittaa. Nämä kaikki ja lukuisat muut asiat ovat muuttuneet täysin parissa, kolmessakymmenessä vuodessa.

Tulkintaerot liittyvät noihin sekä yksilöeroihin. Mielipiteitä omaava anoppi ja hienotunteinen miniä voivat olla todella hankala yhdistelmä. Anopin pitäisi opetella pitämään suunsa kiinni ja miniä opetella sanomaan ääneen, kun anopin kommentointi ärsyttää.

Olemme aikuisia ihmisiä. Normaalit aikuiset kestävät eri mieltä oloa ja kriittistä palautetta mieluummin kuin murjotusta, karttelua ja selän takana haukkumista.

Olkaa sille anopille reiluja ja sanokaa suoraan, jos he toimivat loukkaavasti. Samoin muistakaa antaa positiivista palautetta ja kiitosta. Näin lapsiakin kasvatetaan, mikä jottei anoppiakin!

Ja muistakaa jutella asioista miehenne, sen anopin oman lapsen kanssa. Asia koskee häntäkin mitä suurimmassa määrin ja saatte arvokasta tukea miehestä rajojen vetämisessä hänen äidilleen.

N53, anopiton ja vielä miniätön, mutta toivon mukaan joskus anoppi ja isoäiti

Mene muualle paasaamaan.

Rajaton anoppi on rajaton ihan yksinänsä.

Se että joku loukkaa perheen rajoja ei ole riita.

Et tajua asiasta yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin spekulaatiota. Jos palstalla anoppeja tai äitejä, niin antakaa vastauksia! Vai miksi kukaan ao. ei ota kantaa, jossain vain lymyillään ja piileksitään tosipaikan edessä.. No tässä kai se vastaus tulikin🤔

Kirjoituksesti oli ketjun 12. vastaus. Aloitus on kirjoitettu klo 12.43 ja klo on nyt 13.16. Olisiko mitenkään mahdollista, että kaikki anopeistansa kärsivät palstailijat eivät ole juuri nyt tuon puolen tunnin sisään palstalla yhtä aikaa?

Kunhan mietin..

T. Edellisen pitkän vastauksen kirjoittaja, luehan ajatuksella.

Ei. Vaan tämä ketju kyseisestä aiheesta ei ole ensimmäinen laatuaan. Koska vastauksia ei näytä tulevan niiltä joilta sitä kysytään🤔 niin aihe tulee toistumaan varmasti yhä uudelleen...

Miksi et vastaa minulle? Ensimmäinen vastaukseni löytyy ensimmäiseltä sivulta, ja se on oikein kattava ja hyvä vastaus. Vastaukseni on numero 18. Vai etkö uskalla vastata hyvin perusteltuun kirjoitukseen?

T. Lainaamasi

Minun äidilläni oli huippu anoppi. Äitini on itse kertonut näin. Mummi oli kyllä ihana ihminen. Ei sekaantunut lastensa perheiden elämään. Äitini ei myöskään ole päsmäröinyt lastensa perheitä. Minua hän piti jotenkin toivottomana tapauksena, ja olisi halunnut puuttua valintoihini, mutta tein jo ennen perheen perustamista selväksi, että päätän itse omista asioistani.

Anopilla taas, hänen omien sanojensa mukaan, oli aika omistushaluinen anoppi. Mieheni oli anopin anopille ensimmäinen lapsenlapsi, ja vielä meidän yhdessäolommekin aikana sitä omimista jonkin verran ilmeni. Mieheni tosin antoi mummunsa hössötyksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Anoppini ei ainakaan meidän suuntaan ole ollut yhtä omistushaluinen, mutta jonkin verran olen hänellekin joutunut rajoja asettamaan. Hänellä on huomattavasti läheisemmät välit nuoremman poikansa perheeseen, kuin meihin. Mieheni kanssa hänellä on kyllä ihan hyvät välit, mutta minä ja lapset olemme etäisempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naisten omat äidit? Tekeekö poikalapsi naisista hankalia? Tyttöjen äidit eivät kohtele aikuisia lapsiaan rajattomasti?

Omalle äidille kehtaa ehkä sanoa suoremmin ennen tilanteen kärjistymistä. Tai omalle äidille antaa luonnostaan enemmän tilaa, äiti on tuttu koko elämän ajalta kun taas anoppi ei ole.

Eli naisten äidit ovat mummoina etuoikeutettuja suhteessa miesten äiteihin? Onko käynyt mielessä, että hekin haluaisivat saada olla mummoja eivätkä ole siinä tehtävässä yhtään vähäpätöisempiä siksi, että eivät ole samanlaisia kuin miniänsä?

Kyse on siitä, että oman äidin käytöstä ei välttämättä koe tunkeiluna toisin kuin anopin samanlaista käytöstä. Ei se välttämättä oikein ole, mutta niin se vaan usein menee. Ei sitä välttämättä edes tiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomanut että naiset, joilla on oma tytär, osaavat antaa tilaa jälkikasvunsa perheelle eivätkä puutu heidän elämäänsä.

Kai se poikien kasvatus on jo alkujaan enemmän sitä että pitää opastaa ja hyysätä. Tämä jatkuu sitten lapsenlapsienkin kohdalla.

Toisen anopin kanssa oli ongelmia, mutta ei kyllä mikään hyysääjätyyppi ollut. 

Muutenkin liian yksinkertaistettu selitys tuo. Kyse on ainakin sukupolvieroista ja ihmisen fiksuudesta. Toiset ovat luonteeltaan sellaisia, että puuttuvat muissakin sukulaisuussuhteissa toisten elämiin ja ratkaisuihin. Eräskin sukulaisnainen, joka näin tekee, on itse asiassa kahden tyttären äiti.

Vierailija kirjoitti:

MIniät on mustasukkaisia anopeille, koska nämä tietävät paljon enemmän asioita pojastaan kuin miniät puolisostaan, vaikka kyseessä on sama mies. Anopit ei koskaan sano pojalleen, että valitse joko minut tai vaimosi. Miniät sen sijaan useinkin vaativat puolisoaan valitsemaan ikään kuin äiti ja vaimo olisi samanarvoinen asia.

Loppupelissä äiti ei mene koskaan vaihtoon, vaimo menee useinkin.

Täällä on edelleen lukutaidottomia paikalla. Täällä kaivataan vastauksia niiltä joita se koskee. Mutta tämä vastaus kertoo osiltaan tästä mielettömyydestä. Ja ne jotka ei vastaa niin ehkä ovat tajunneet jo oman käytöksensä

Äitini ja anoppini ovat sellaisia, että heille ei yksinkertaisesti voi antaa mitään vähänkään kielteistä palautetta, koska seurauksena on järkyttävää huutoa ja mellastusta. Olen opetellut menetelmän toisesta korvasta sisään toisesta ulos.  Mutta ei tosiaankaan ole miellyttävää kuulla olevansa h%%%a vain sen takia, että käy naisystävien kanssa rock-konsertissa.