Miksi sanotaan että 25 vuotialla on elämä edessä, tuntuu et se on jo takana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 28-v. ja pidän itseäni keski-ikäisenä. Elämä on äärimmäisen tylsää puurtamista. Ei ole enää mitään odotettavaa. Kaikki on jo nähty, niin hyvässä kuin pahassakin. The end.

Hahah, niin söpöä! "Kaikki on jo nähty"  :)

Voi sentäs, et selvästikään vielä tiedä elämästä tarpeeksi, etkä ole tainnut oikeasti nähdä vielä juuri mitään. Luulet vain.

Meidän nykyinen elämämme on niin helppoa ja turvallista, että kaltaisesi 28 vuotiaat ehtivät pienissä päissään kokemaan elämänsä tylsäksi puurtamiseksi. 150 vuotta sitten olisit jossain tehtaassa painanut duunia 16h päivässä ja seitsemän päivää viikossa, et olisi ehtinyt etkä varsinkaan jaksanut pohtia kuinka tylsää kaikki on.

Noh, onneksi sinulla on enää keskimäärin puolisen vuosisataa aikaa tylsistyä elämässäsi. Tai sitten voisit oikeasti aikuistua ja lopettaa tuollaisen typerän marinan.

Jokainen aamu, kun saamme herätä uuteen päivään näkemään ja kokemaan asioita, on uskomattoman suuri ihme ja lahja.  Itse olen nyt viidenkymmen, ja alan oikeasti huomaamaan, että olemme täällä maapallolla vain silmäräpäyksen mittaisen ajan ja sitten kaikki on ohi. En enää tule näkemään istuttamaani puuntainta isona, komeana puuna. Vanhempieni kanssa alkaa aika loppumaan, todennäköisesti viimeinen vuosikymmen käynnissä jakaa elämääni ja kokemuksiani, tunteitani heidän kanssaan. En pääse juhlistamaan lapseni 50-vuotispäiviä.

Mutta vielä minulla on toivottavasti noin neljännesvuosisata elämää edessä. Voin nähdä ja kokea vielä kaikenlaista, tylsyyttäkin.

Voithan toki viettää elämäsi valittaen, silmäsi elämältä ja kokemuksilta sulkien. Mutta toki kaltaisiasi on nykyään enemmän ja enemmän. Koko nuoruus on vietetty "juhlana", isoja kokemuksia haalien, liian ahneena ja malttamattomana jonka jälkeen mikään ei enää tunnu miltään. Välillä pitää elää tylsää arkea, jotta juhlapäivät tuntuvat juhlalta.

Isoäitini opetti minulle teininä, että aina siisti ei ole koskaan siisti.

Lässyti lässyti plässän plässän pläääääh. Mene siitä vaikka lypsämään lehmiä ja ihmettelemään niiden utareita. En ole alentuvampaa sontaa kyllä lukenut pitkään aikaan.

Kuka haluaa edes elää tulevaisuuden p*skamaailmassa, kaikki mahdolliset luonnonkatastrofit tapahtumassa alkaen viljelykelpoisen maan tuhoutumisesta päätyen sademetsien hakkaamiseen ja hyönteiskatoon.

Siis onko teidän mielestä elämä yhtä kuin nuoruus? Jos siis 25-vuotiaana elämä on jo takana? Nuoruus toki voi olla takana, mutta elämään tulee aikuisena paljon uutta, elämä muuttaa muotoaan ja voi olla ihan yhtä miellyttävää, vaikkakin erilaista kuin nuoruus. Onhan ruuhkavuodet rankkoja, mutta nyt 45-vuotiaana lukion aloittavan äitinä on jo jonkin aikaa elämä ollut helpompaa. Parisuhteeseenkin pystyy panostamaan ihan eri tavalla, kun lapsesta ei tarvitse joka hetki huolehtia ensisijaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 28-v. ja pidän itseäni keski-ikäisenä. Elämä on äärimmäisen tylsää puurtamista. Ei ole enää mitään odotettavaa. Kaikki on jo nähty, niin hyvässä kuin pahassakin. The end.

Hahah, niin söpöä! "Kaikki on jo nähty"  :)

Voi sentäs, et selvästikään vielä tiedä elämästä tarpeeksi, etkä ole tainnut oikeasti nähdä vielä juuri mitään. Luulet vain.

Meidän nykyinen elämämme on niin helppoa ja turvallista, että kaltaisesi 28 vuotiaat ehtivät pienissä päissään kokemaan elämänsä tylsäksi puurtamiseksi. 150 vuotta sitten olisit jossain tehtaassa painanut duunia 16h päivässä ja seitsemän päivää viikossa, et olisi ehtinyt etkä varsinkaan jaksanut pohtia kuinka tylsää kaikki on.

Noh, onneksi sinulla on enää keskimäärin puolisen vuosisataa aikaa tylsistyä elämässäsi. Tai sitten voisit oikeasti aikuistua ja lopettaa tuollaisen typerän marinan.

Jokainen aamu, kun saamme herätä uuteen päivään näkemään ja kokemaan asioita, on uskomattoman suuri ihme ja lahja.  Itse olen nyt viidenkymmen, ja alan oikeasti huomaamaan, että olemme täällä maapallolla vain silmäräpäyksen mittaisen ajan ja sitten kaikki on ohi. En enää tule näkemään istuttamaani puuntainta isona, komeana puuna. Vanhempieni kanssa alkaa aika loppumaan, todennäköisesti viimeinen vuosikymmen käynnissä jakaa elämääni ja kokemuksiani, tunteitani heidän kanssaan. En pääse juhlistamaan lapseni 50-vuotispäiviä.

Mutta vielä minulla on toivottavasti noin neljännesvuosisata elämää edessä. Voin nähdä ja kokea vielä kaikenlaista, tylsyyttäkin.

Voithan toki viettää elämäsi valittaen, silmäsi elämältä ja kokemuksilta sulkien. Mutta toki kaltaisiasi on nykyään enemmän ja enemmän. Koko nuoruus on vietetty "juhlana", isoja kokemuksia haalien, liian ahneena ja malttamattomana jonka jälkeen mikään ei enää tunnu miltään. Välillä pitää elää tylsää arkea, jotta juhlapäivät tuntuvat juhlalta.

Isoäitini opetti minulle teininä, että aina siisti ei ole koskaan siisti.

Lässyti lässyti plässän plässän pläääääh. Mene siitä vaikka lypsämään lehmiä ja ihmettelemään niiden utareita. En ole alentuvampaa sontaa kyllä lukenut pitkään aikaan.

Teitä lapsia pitää opettaa elämään vaikka paperilla jo olettekin aikuisia. Kun se elämä ei ole pelkkää reppureissaamista Goalla eikä skumppabrunsseja. Sitten jo vingutaankin 32-vuotiaina työkyvyttömyyseläkkeelle, kun polla ei kestä arkielämää.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa edes elää tulevaisuuden p*skamaailmassa, kaikki mahdolliset luonnonkatastrofit tapahtumassa alkaen viljelykelpoisen maan tuhoutumisesta päätyen sademetsien hakkaamiseen ja hyönteiskatoon.

Kyllä minä pystyn elämään sellaisessa maailmassa, varsinkin kun toimeentuloni on taattu. Mutta lapsia en olisi tänne tekemässä.

Tuntuu samalta, että elämä on ohi. Kohta on pakko hankkia lapsia, jos niitä aikoo hankkia. Sen jälkeen seuraavat 20v on vain yhtä väsynyttä putkea, jossa käyt töissä ja hoidat ensin kiukuttelevia ja jatkuvasti kipeitä pikkulapsia ja sitten se onkin kiittämätön teini. Kun lapset on jo aikuisia niin ei enää jaksa tehdä mitään, jatkuvasti tulee lisää vaivoja ja sairauksia ja kuoleman läheisyys on vahva. Tahtoisin kyllä lapsia, mutta joskus 20v päästä mikä ei biologisesti ole enää hyvä ikä...

Minä olen 27, ja mielestäni elämä todella on vasta edessä. Ainakin toivottavasti. Joo, ihana ja huoleton nuoruus alkaa olla takana, mutta kyllä minusta aikuisen elämä on vielä parempaa. Nautin tästä kaikesta - vakityöstä, rutiineista, velvollisuuksista ja talouden pyörittämisestä, mutta myös illanistujaisista ystävien tai afterworkeista kollegoiden kanssa, deittailusta ja harrastuksista. Tulevaisuudessa on vielä paljon sellaista, mitä odotan ja mistä unelmoin, kuten urakehitystä, vielä yksi korkeakoulututkinto ja toivottavasti jonain päivänä oma perhe.

Olen ihan aidosti onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Ap, suosittelen, että sinäkin teet elämästäsi sellaista, että voit elää sitä onnellisena. Sinulla on se valta. Kaikkeen et tietenkään voi vaikuttaa, mutta hyvillä valinnoilla ja oikealla asenteella pääsee jo pitkälle.

Mä en oo kuullut koskaan että 25-vuotiaalle ois sanottu noin että elämä on edessä. 18-19-vuotiaille ylioppilaille oon kuullut sanottavan ja silloinkin itse 18-vuotiaana mietin että mikä pointti siinä on, kun 18 vuotta elämästä on jo ohi.

Kokemuksellisestihan elämä on muuten puolivälissä jo 24-vuotiaana. Siis ikävuodet 0-24 tuntuu yhtä pitkältä ajanjaksolta kuin 24 vuodesta kuolemaan (siis jos elää keskimääräisen vanhaksi) Uskon kyllä tuon, näin kolmivitosena päivät ja vuodet menee ihan hirvittävää vauhtia.

Itselläni nuoruus oli elämäni huonointa aikaa. Pidän vanhenemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla elämä vasta alkoi 25v ikäisenä kun sain lapsen. Sitä ennen kaikki oli ihme säheltämistä, ei mitään järkeä touhuissa. Sai syyn tehdä asioita ja elää monipuolisesti, uusia ystäviäkin tuli useita.

Sama. Olin ihan hukassa nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 27, ja mielestäni elämä todella on vasta edessä. Ainakin toivottavasti. Joo, ihana ja huoleton nuoruus alkaa olla takana, mutta kyllä minusta aikuisen elämä on vielä parempaa. Nautin tästä kaikesta - vakityöstä, rutiineista, velvollisuuksista ja talouden pyörittämisestä, mutta myös illanistujaisista ystävien tai afterworkeista kollegoiden kanssa, deittailusta ja harrastuksista. Tulevaisuudessa on vielä paljon sellaista, mitä odotan ja mistä unelmoin, kuten urakehitystä, vielä yksi korkeakoulututkinto ja toivottavasti jonain päivänä oma perhe.

Olen ihan aidosti onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Ap, suosittelen, että sinäkin teet elämästäsi sellaista, että voit elää sitä onnellisena. Sinulla on se valta. Kaikkeen et tietenkään voi vaikuttaa, mutta hyvillä valinnoilla ja oikealla asenteella pääsee jo pitkälle.

Sinuna alkaisin pitää joo kiirettä, jos olet nainen. 35-vuotiaana hedelmällisyys romahtaa. Esikoisen yrittämiseen menee yleensä vähintään vuosi nuorillakin. Lapsilla on psykologien mukaan hyvä olla ikäeroa 3 vuotta. Eli jos haluat useamman kuin yhden lapsen, niin pitäis ryhtyä jo tuumasta toimeen. Jos ryhtyisit heti hommaan, niin 28-vuotiaana olisit raskaana, lapsen syntyessä olisit ehkä jo 29. Kun ois aika alkaa yrittää toista lasta olisit jo reippaasti yli 30. Kiirettä pitää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 27, ja mielestäni elämä todella on vasta edessä. Ainakin toivottavasti. Joo, ihana ja huoleton nuoruus alkaa olla takana, mutta kyllä minusta aikuisen elämä on vielä parempaa. Nautin tästä kaikesta - vakityöstä, rutiineista, velvollisuuksista ja talouden pyörittämisestä, mutta myös illanistujaisista ystävien tai afterworkeista kollegoiden kanssa, deittailusta ja harrastuksista. Tulevaisuudessa on vielä paljon sellaista, mitä odotan ja mistä unelmoin, kuten urakehitystä, vielä yksi korkeakoulututkinto ja toivottavasti jonain päivänä oma perhe.

Olen ihan aidosti onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Ap, suosittelen, että sinäkin teet elämästäsi sellaista, että voit elää sitä onnellisena. Sinulla on se valta. Kaikkeen et tietenkään voi vaikuttaa, mutta hyvillä valinnoilla ja oikealla asenteella pääsee jo pitkälle.

Sinuna alkaisin pitää joo kiirettä, jos olet nainen. 35-vuotiaana hedelmällisyys romahtaa. Esikoisen yrittämiseen menee yleensä vähintään vuosi nuorillakin. Lapsilla on psykologien mukaan hyvä olla ikäeroa 3 vuotta. Eli jos haluat useamman kuin yhden lapsen, niin pitäis ryhtyä jo tuumasta toimeen. Jos ryhtyisit heti hommaan, niin 28-vuotiaana olisit raskaana, lapsen syntyessä olisit ehkä jo 29. Kun ois aika alkaa yrittää toista lasta olisit jo reippaasti yli 30. Kiirettä pitää!

Miksi ikäeroa 3 v?

Olen 28v ja koen olevani ihan pikkutyttö vielä mutta kuitenkin henkisesti jo kypsä. Elämä edessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 27, ja mielestäni elämä todella on vasta edessä. Ainakin toivottavasti. Joo, ihana ja huoleton nuoruus alkaa olla takana, mutta kyllä minusta aikuisen elämä on vielä parempaa. Nautin tästä kaikesta - vakityöstä, rutiineista, velvollisuuksista ja talouden pyörittämisestä, mutta myös illanistujaisista ystävien tai afterworkeista kollegoiden kanssa, deittailusta ja harrastuksista. Tulevaisuudessa on vielä paljon sellaista, mitä odotan ja mistä unelmoin, kuten urakehitystä, vielä yksi korkeakoulututkinto ja toivottavasti jonain päivänä oma perhe.

Olen ihan aidosti onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Ap, suosittelen, että sinäkin teet elämästäsi sellaista, että voit elää sitä onnellisena. Sinulla on se valta. Kaikkeen et tietenkään voi vaikuttaa, mutta hyvillä valinnoilla ja oikealla asenteella pääsee jo pitkälle.

Sinuna alkaisin pitää joo kiirettä, jos olet nainen. 35-vuotiaana hedelmällisyys romahtaa. Esikoisen yrittämiseen menee yleensä vähintään vuosi nuorillakin. Lapsilla on psykologien mukaan hyvä olla ikäeroa 3 vuotta. Eli jos haluat useamman kuin yhden lapsen, niin pitäis ryhtyä jo tuumasta toimeen. Jos ryhtyisit heti hommaan, niin 28-vuotiaana olisit raskaana, lapsen syntyessä olisit ehkä jo 29. Kun ois aika alkaa yrittää toista lasta olisit jo reippaasti yli 30. Kiirettä pitää!

Voi hyvänen aika, käy sääliksi sinua. Elämä ei ole mitään raksi ruutuun -suorittamista. Sinulle näköjään on.

Itse olin nuorena aivan he*vetin tyhmä. Kyllä 20-vuotiaan mailmankuva on niin erilainen kuin 30-40 -vuotiaan. Voihan sen hetkessä elämisen ja olemattomien murheiden perään haikailla, mutta itse ajattelen, että noin pääsääntöisesti ihminen paranee vanhetessaan ennen lopullista romahdusta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuorena aivan he*vetin tyhmä. Kyllä 20-vuotiaan mailmankuva on niin erilainen kuin 30-40 -vuotiaan. Voihan sen hetkessä elämisen ja olemattomien murheiden perään haikailla, mutta itse ajattelen, että noin pääsääntöisesti ihminen paranee vanhetessaan ennen lopullista romahdusta.

Sama. Roikuin vuosi toisen jälkeen kusipäisissä egoistisissa miehissä, enkä nähnyt omaa arvoani. Nyt kolmekymppisenä maailman ihanimman miehen kanssa <3