Miten saan miehen ulos asunnosta? Haluan erota eikä mies suostu lähtemään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

23v?

Ihan aikuisia ollaan, nelikymppisiä. En olisi ikinä uskonut, että fiksu, koulutettu, omanarvontuntoinen ihminen muuttuu erossa näin.

Ap

Niin, oliko ero yhteinen päätös? Aloituksen perusteella ei. Onko sitten ihme että mies ei halua hyppiä pillisi mukaan? Tästä syystä juuri ero kuten avioonmeneminenkin pitäisi sopia aina ensin yhdessä ennen kuin sitä toteutetaan. Se että hypit jonkun toyboyn sängyssä ei varmaan myöskään varsin paranna tilannetta...

Ai että jos on vaikkapa väkivaltaisen narisistin kanssa suhteessa, niin erota ei saa ellei molemmat sitä halua? 

Hitto mitä logiikkaa. Ei eroamiseen tarvitse mitään muuta syytä kuin että haluaa erota. Lähinnä jos sattuu olemaan yhteisiä lapsia, niin silloin kyllä kannattaa yrittää kaikki järkevät keinot millä parantaa suhdetta, mutta pitää myös osata ja uskaltaa luovuttaa. Ei sekään ole hyvä että lapset saavat täysin vinoutuneen parisuhteen mallin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

23v?

Ihan aikuisia ollaan, nelikymppisiä. En olisi ikinä uskonut, että fiksu, koulutettu, omanarvontuntoinen ihminen muuttuu erossa näin.

Ap

Niin, oliko ero yhteinen päätös? Aloituksen perusteella ei. Onko sitten ihme että mies ei halua hyppiä pillisi mukaan? Tästä syystä juuri ero kuten avioonmeneminenkin pitäisi sopia aina ensin yhdessä ennen kuin sitä toteutetaan. Se että hypit jonkun toyboyn sängyssä ei varmaan myöskään varsin paranna tilannetta...

Höpö höpö eroon ei tarvitse kenenkään lupaa, ja todella harvoin se on yhteinen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit oikein, hän ei tee tätä sinulle helpoksi. Mutta miksi tekisi? Hän suree, on loukattu, ei halua erota. Totta kai hän haraa vastaan koko matkan. Varaudu nyt vaan siihen että hän ei missään vaiheessa tule tekemään tätä sinulle helpoksi. Joudut tekemään hartiavoimin töitä saadaksesi hänet lähtemään.

Samaa mieltä. Laki sanelee tietysti käytännön toimien rajat, mutta yritähän AP ihan oikeasti asettua hänen asemaansa, ja myös ymmärtää että jätettynä on täysin eri tilanne kuin jättäjänä. Olis oikeasti paikallaan todella ajatella itsestäsi tuntuisi, jos syvästi rakastamasi ihminen haluaisi "siististi erota", koska ei "enää koe tunteita sinua kohtaan". Pitkän linjan kumppanuus on myös päätös, huumaavan rakastumisvaiheen jälkeen, vaikka eihän sitä aitoa (kuuluisaa) kipinää voi teeskennellä.

Juuri sitä nimenomaan yritän! Olen koko ajan ollut valmis puhumaan hänen kanssaan, vaikka päätökseni olenkin jo tehnyt enkä sitä muuta. Itse ainakin haluaisin jätettynäkin erota kauniisti ilman julkisia riitoja.

Ap

Kyllä tuo varmasti pitkän ajan kuluessa selviää käytännön tasolla. Kliseisesti aika parantaa. Ja vaikka sinusta miehen reaktio yllättää järjettömyydessään, on kyse lopulta "rakkaus on pesti hulluuteen" -tyyppisestä epätoivosta, eli siitä että hän ei tahdo menettää sinua. Ja yrittäessään väistämällä/vääntämällä muuttaa päätöstäsi (sinä vain kiukuttelet, se menee ohi), se vain vahvistaa loittonemistasi. Et tosiaan voi tunteillesi mitään, ja vastuu on sinun. Seuraukset tästä ovatkin toiset kuin mitä olit ajatellut, mutta sinun on vain oltava jämäkkä päätöksessäsi ja toimittava jos mies vain jähmettyy. Kriisi on väistämätön, mutta kuten sanoin, ajan kuluessa hänkin lopulta ymmärtää päästää irti, varsinkin jos toimit eron konkretisoimiseksi. Toivottavasti mies on tarpeeksi kypsä sulattamaan asian ja ei katkeroidu.

Tämä, mulla erosta on jo kuusi vuotta ja ex-mies on yhä vain katkerampi, ei voi ymmärtää. Kaiken lisäksi hän oli yhdessäollessa tosi kireä ja haukkui minut milloin mistäkin, ja ettei kukaan muu minua huolisi. Luulisi että olisi jo ollut helpottanut ja jatkanut eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit oikein, hän ei tee tätä sinulle helpoksi. Mutta miksi tekisi? Hän suree, on loukattu, ei halua erota. Totta kai hän haraa vastaan koko matkan. Varaudu nyt vaan siihen että hän ei missään vaiheessa tule tekemään tätä sinulle helpoksi. Joudut tekemään hartiavoimin töitä saadaksesi hänet lähtemään.

Samaa mieltä. Laki sanelee tietysti käytännön toimien rajat, mutta yritähän AP ihan oikeasti asettua hänen asemaansa, ja myös ymmärtää että jätettynä on täysin eri tilanne kuin jättäjänä. Olis oikeasti paikallaan todella ajatella itsestäsi tuntuisi, jos syvästi rakastamasi ihminen haluaisi "siististi erota", koska ei "enää koe tunteita sinua kohtaan". Pitkän linjan kumppanuus on myös päätös, huumaavan rakastumisvaiheen jälkeen, vaikka eihän sitä aitoa (kuuluisaa) kipinää voi teeskennellä.

Juuri sitä nimenomaan yritän! Olen koko ajan ollut valmis puhumaan hänen kanssaan, vaikka päätökseni olenkin jo tehnyt enkä sitä muuta. Itse ainakin haluaisin jätettynäkin erota kauniisti ilman julkisia riitoja.

Ap

Kyllä tuo varmasti pitkän ajan kuluessa selviää käytännön tasolla. Kliseisesti aika parantaa. Ja vaikka sinusta miehen reaktio yllättää järjettömyydessään, on kyse lopulta "rakkaus on pesti hulluuteen" -tyyppisestä epätoivosta, eli siitä että hän ei tahdo menettää sinua. Ja yrittäessään väistämällä/vääntämällä muuttaa päätöstäsi (sinä vain kiukuttelet, se menee ohi), se vain vahvistaa loittonemistasi. Et tosiaan voi tunteillesi mitään, ja vastuu on sinun. Seuraukset tästä ovatkin toiset kuin mitä olit ajatellut, mutta sinun on vain oltava jämäkkä päätöksessäsi ja toimittava jos mies vain jähmettyy. Kriisi on väistämätön, mutta kuten sanoin, ajan kuluessa hänkin lopulta ymmärtää päästää irti, varsinkin jos toimit eron konkretisoimiseksi. Toivottavasti mies on tarpeeksi kypsä sulattamaan asian ja ei katkeroidu.

Näinhän se taitaa olla. Kuvittelin, että kuukauden ajan mieskin saa työstää eroa ja elämänmuutosta, mutta se ei riittänyt. En muuta mieltäni. Jos jotain hyvää tässä on, niin ainakaan minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Muutaman kerran olen sanonut ikävästi, mutta muuten olen ollut reilu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit oikein, hän ei tee tätä sinulle helpoksi. Mutta miksi tekisi? Hän suree, on loukattu, ei halua erota. Totta kai hän haraa vastaan koko matkan. Varaudu nyt vaan siihen että hän ei missään vaiheessa tule tekemään tätä sinulle helpoksi. Joudut tekemään hartiavoimin töitä saadaksesi hänet lähtemään.

Samaa mieltä. Laki sanelee tietysti käytännön toimien rajat, mutta yritähän AP ihan oikeasti asettua hänen asemaansa, ja myös ymmärtää että jätettynä on täysin eri tilanne kuin jättäjänä. Olis oikeasti paikallaan todella ajatella itsestäsi tuntuisi, jos syvästi rakastamasi ihminen haluaisi "siististi erota", koska ei "enää koe tunteita sinua kohtaan". Pitkän linjan kumppanuus on myös päätös, huumaavan rakastumisvaiheen jälkeen, vaikka eihän sitä aitoa (kuuluisaa) kipinää voi teeskennellä.

Juuri sitä nimenomaan yritän! Olen koko ajan ollut valmis puhumaan hänen kanssaan, vaikka päätökseni olenkin jo tehnyt enkä sitä muuta. Itse ainakin haluaisin jätettynäkin erota kauniisti ilman julkisia riitoja.

Ap

Kyllä tuo varmasti pitkän ajan kuluessa selviää käytännön tasolla. Kliseisesti aika parantaa. Ja vaikka sinusta miehen reaktio yllättää järjettömyydessään, on kyse lopulta "rakkaus on pesti hulluuteen" -tyyppisestä epätoivosta, eli siitä että hän ei tahdo menettää sinua. Ja yrittäessään väistämällä/vääntämällä muuttaa päätöstäsi (sinä vain kiukuttelet, se menee ohi), se vain vahvistaa loittonemistasi. Et tosiaan voi tunteillesi mitään, ja vastuu on sinun. Seuraukset tästä ovatkin toiset kuin mitä olit ajatellut, mutta sinun on vain oltava jämäkkä päätöksessäsi ja toimittava jos mies vain jähmettyy. Kriisi on väistämätön, mutta kuten sanoin, ajan kuluessa hänkin lopulta ymmärtää päästää irti, varsinkin jos toimit eron konkretisoimiseksi. Toivottavasti mies on tarpeeksi kypsä sulattamaan asian ja ei katkeroidu.

Näinhän se taitaa olla. Kuvittelin, että kuukauden ajan mieskin saa työstää eroa ja elämänmuutosta, mutta se ei riittänyt. En muuta mieltäni. Jos jotain hyvää tässä on, niin ainakaan minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Muutaman kerran olen sanonut ikävästi, mutta muuten olen ollut reilu.

Ap

Reilua kun jätät miehen ja häädät kodistaan ja hoitelet samalla jotain toyboyta? Yhtään ei omaatuntoa kolkuta vai? Pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit oikein, hän ei tee tätä sinulle helpoksi. Mutta miksi tekisi? Hän suree, on loukattu, ei halua erota. Totta kai hän haraa vastaan koko matkan. Varaudu nyt vaan siihen että hän ei missään vaiheessa tule tekemään tätä sinulle helpoksi. Joudut tekemään hartiavoimin töitä saadaksesi hänet lähtemään.

Samaa mieltä. Laki sanelee tietysti käytännön toimien rajat, mutta yritähän AP ihan oikeasti asettua hänen asemaansa, ja myös ymmärtää että jätettynä on täysin eri tilanne kuin jättäjänä. Olis oikeasti paikallaan todella ajatella itsestäsi tuntuisi, jos syvästi rakastamasi ihminen haluaisi "siististi erota", koska ei "enää koe tunteita sinua kohtaan". Pitkän linjan kumppanuus on myös päätös, huumaavan rakastumisvaiheen jälkeen, vaikka eihän sitä aitoa (kuuluisaa) kipinää voi teeskennellä.

Juuri sitä nimenomaan yritän! Olen koko ajan ollut valmis puhumaan hänen kanssaan, vaikka päätökseni olenkin jo tehnyt enkä sitä muuta. Itse ainakin haluaisin jätettynäkin erota kauniisti ilman julkisia riitoja.

Ap

Kyllä tuo varmasti pitkän ajan kuluessa selviää käytännön tasolla. Kliseisesti aika parantaa. Ja vaikka sinusta miehen reaktio yllättää järjettömyydessään, on kyse lopulta "rakkaus on pesti hulluuteen" -tyyppisestä epätoivosta, eli siitä että hän ei tahdo menettää sinua. Ja yrittäessään väistämällä/vääntämällä muuttaa päätöstäsi (sinä vain kiukuttelet, se menee ohi), se vain vahvistaa loittonemistasi. Et tosiaan voi tunteillesi mitään, ja vastuu on sinun. Seuraukset tästä ovatkin toiset kuin mitä olit ajatellut, mutta sinun on vain oltava jämäkkä päätöksessäsi ja toimittava jos mies vain jähmettyy. Kriisi on väistämätön, mutta kuten sanoin, ajan kuluessa hänkin lopulta ymmärtää päästää irti, varsinkin jos toimit eron konkretisoimiseksi. Toivottavasti mies on tarpeeksi kypsä sulattamaan asian ja ei katkeroidu.

Näinhän se taitaa olla. Kuvittelin, että kuukauden ajan mieskin saa työstää eroa ja elämänmuutosta, mutta se ei riittänyt. En muuta mieltäni. Jos jotain hyvää tässä on, niin ainakaan minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Muutaman kerran olen sanonut ikävästi, mutta muuten olen ollut reilu.

Ap

Reilua kun jätät miehen ja häädät kodistaan ja hoitelet samalla jotain toyboyta? Yhtään ei omaatuntoa kolkuta vai? Pitäisi.

Mikä siinä on epäreilua että jättää puolison, jonka kanssa ei halua olla, siististi ja aloittaa sen jälkeen uuden tapailusuhteen?

Mun mielestä tässä kumppani on nimenomaan epäreilu, kun ei ota todesta toisen ihmisen sanoja ja ala etsimään omaa asuntoa.

Epäreilua on olettaa että voi jäädä kuukausiksi loisimaan toisen asuntoon ja epäreilua on että ihmissuhdetta pitäisi jatkaa vain koska toinen niin haluaa.

Näin se vaan on, että jätetylle tilanne on usein todella hirveä, varsinkin , kun haluaisi jatkaa.

Ei siinä aina auta , että on omanarvontuntoinen , sivistynyt tai korkeasti koulutettu. Tunnepuolen asiat on jätetylle todella raastavia. Pää on sekaisin jollakin jopa vuoden , mutta joku selviää olankohautuksella. Me ihmiset ollaan niin eri tavoin varustettuja silläkin saralla.

Ei kai siinä muu auta ,kuin tuoda se uusi kumppani kotiin . Ilmoita kuitenkin etukäteen. Kerro hänelle ,että tulee kotiisi vaikka viikonlopuksi, tai ihan vartin varoitusajalla illaksi. Eiköhän se totuus ala lopulta konkretisoitua.

Ikävää tuollainen on, mutta kun muukaan ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Näin se vaan on, että jätetylle tilanne on usein todella hirveä, varsinkin , kun haluaisi jatkaa.

Ei siinä aina auta , että on omanarvontuntoinen , sivistynyt tai korkeasti koulutettu. Tunnepuolen asiat on jätetylle todella raastavia. Pää on sekaisin jollakin jopa vuoden , mutta joku selviää olankohautuksella. Me ihmiset ollaan niin eri tavoin varustettuja silläkin saralla.

Ei kai siinä muu auta ,kuin tuoda se uusi kumppani kotiin . Ilmoita kuitenkin etukäteen. Kerro hänelle ,että tulee kotiisi vaikka viikonlopuksi, tai ihan vartin varoitusajalla illaksi. Eiköhän se totuus ala lopulta konkretisoitua.

Ikävää tuollainen on, mutta kun muukaan ei auta.

Ei hän ole ”uusi kumppani”. Hän on mies, jota olen kevyesti tapaillut n. kuukauden. En minä häntä halua mihinkään erosotkuihini sekoittaa.

Ap

En usko että "kauniisti" eroaminen on mahdollista silloin kun toinen on eri mieltä. Vain jos molemmat on sitä mieltä että tämä oli tässä tuo tavoite on realistinen.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sitten erittäin paljon huonoja neuvoja jotka saattavat johtaa sekä rikosoikeudelliseen että vahingonkorvausvastuuseen. Kuten aina.

Itse nostaisin tyynesti miehen kamat rappuun ja vaihtaisin lukot. Jos siitä parin tonnin sakot tulisi, niin aivan sama. Maksaisin sen riemusta kiljuen, että pääsisin moisesta eroon. Tuo mies on täysi loinen!

Minä taas, jos tahtoisin jättää mieheni, pakkaisin kamani ja häipyisin. Panisin kämpän myyntiin ja ilmoittaisin mihin mennessä sen on pakattava kamansa.

En missään tapauksessa jäisi asumaan asuntoon missä olen asunut jonkun ihmisen kanssa, jota rakastin, mutta en enää rakasta. Joku sukutila olisi tietysti eri asia, mutta kerrostaloluukku.

Ja muutenkin, ei sen miehen tarvitse tehdä asioita helpoksi ap:lle. Aphan tässä se petturi on. Odottaa että mies eroaa nätisti ja sovussa vaikka itse ei ole tehnyt niin: eli eronnut ensin, ja alkanut jakaa tavaraansa sitten. Kunnolliset ihmiset eroaa ensin ja alkaa sitten vasta katsella muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit oikein, hän ei tee tätä sinulle helpoksi. Mutta miksi tekisi? Hän suree, on loukattu, ei halua erota. Totta kai hän haraa vastaan koko matkan. Varaudu nyt vaan siihen että hän ei missään vaiheessa tule tekemään tätä sinulle helpoksi. Joudut tekemään hartiavoimin töitä saadaksesi hänet lähtemään.

Samaa mieltä. Laki sanelee tietysti käytännön toimien rajat, mutta yritähän AP ihan oikeasti asettua hänen asemaansa, ja myös ymmärtää että jätettynä on täysin eri tilanne kuin jättäjänä. Olis oikeasti paikallaan todella ajatella itsestäsi tuntuisi, jos syvästi rakastamasi ihminen haluaisi "siististi erota", koska ei "enää koe tunteita sinua kohtaan". Pitkän linjan kumppanuus on myös päätös, huumaavan rakastumisvaiheen jälkeen, vaikka eihän sitä aitoa (kuuluisaa) kipinää voi teeskennellä.

Tämä. Jos ap olisi mies, se olisi lynkattu jo moneen kertaan: pettää hyvää miestä siksi että on vähän tylsää ja sitten haluaa kenkäistä miehen pihalle yhteisestä kodista (kyllä, se on miehenkin koti, kun mies kerran on kirjoilla siellä) ihan vaan siksi että ei vaan enää huvita parisuhteilla.

Oksettava ihmisen irvikuva tämä ap.

Pettäjä lähtee, ap. Niin se menee. Ihan sama kuka kämpän omistaa. Voit panna kämpän myyntiin, mutta ilman muuta sinä lähdet. Sinähän sen parisuhteen olet rikkonutkin. Emakko.

Siis mitä ihmettä nyt oikeasti? Ap:han sanoi miehelle että suhde on ohi. Ja sitten on vasta alkanut nähdä toista miestä. Ja asunto on ap:n. Silloin miehen pitää muuttaa pois. 

Kuvitellaampa sukupuoliroolit toisinpäin. Silloin mies olisi jo suhteen aikana etsinyt uuden naisen, ilmoitusluontoisesti sanoisi entiselle kumppanilleen että nyt tavarat ulos, ensi viikolla uusi avopuoliso muuttaa kämppään. Ja petetty ja jätetty nainen kiltisti vie kimpsunsa ja kampsunsa. Itse tiedän useammankin tällaisen kuvion ihan elävästä elämästä. Yhtään en toisin päin. 

Onpa paljon ap:ta soimaavia viestejä yhtäkkiä linjoilla. Ettei olisi vaan eksä löytänyt tätä keskustelua? Sori vaan, mutta kitkerä katkeruus syö vain sinua. Jatka matkaasi eteenpäin. 

Älä nyt ainakaan miehen ja lasten nähden pöydällä pane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit oikein, hän ei tee tätä sinulle helpoksi. Mutta miksi tekisi? Hän suree, on loukattu, ei halua erota. Totta kai hän haraa vastaan koko matkan. Varaudu nyt vaan siihen että hän ei missään vaiheessa tule tekemään tätä sinulle helpoksi. Joudut tekemään hartiavoimin töitä saadaksesi hänet lähtemään.

Samaa mieltä. Laki sanelee tietysti käytännön toimien rajat, mutta yritähän AP ihan oikeasti asettua hänen asemaansa, ja myös ymmärtää että jätettynä on täysin eri tilanne kuin jättäjänä. Olis oikeasti paikallaan todella ajatella itsestäsi tuntuisi, jos syvästi rakastamasi ihminen haluaisi "siististi erota", koska ei "enää koe tunteita sinua kohtaan". Pitkän linjan kumppanuus on myös päätös, huumaavan rakastumisvaiheen jälkeen, vaikka eihän sitä aitoa (kuuluisaa) kipinää voi teeskennellä.

Tämä. Jos ap olisi mies, se olisi lynkattu jo moneen kertaan: pettää hyvää miestä siksi että on vähän tylsää ja sitten haluaa kenkäistä miehen pihalle yhteisestä kodista (kyllä, se on miehenkin koti, kun mies kerran on kirjoilla siellä) ihan vaan siksi että ei vaan enää huvita parisuhteilla.

Oksettava ihmisen irvikuva tämä ap.

Pettäjä lähtee, ap. Niin se menee. Ihan sama kuka kämpän omistaa. Voit panna kämpän myyntiin, mutta ilman muuta sinä lähdet. Sinähän sen parisuhteen olet rikkonutkin. Emakko.

Ohhoh, melkein huvittaa. Ensinnäkään en ole pettänyt. En ole rikkonut parisuhdetta vaan lopettanut sen. Totta, ei huvita parisuhteilla, koska minulla ei ole tarvittavia tunteita miestä kohtaan. Mies on nyt vapaa etsimään naisen, joka rakastaa ja haluaa hänet, ja minä toivotan sydämeni pohjasta onnea hänelle ja kaikkea hyvää. Meillä oli hyvä suhde ja nyt se päättyi. Asuntoani en myy, se oli minulla ennen miestä ja siihen jään edelleen. Mies tarvitsee oman kodin.

Ap

Taitaa olla tässä nyt sama ap joka toisissa ketjuissa pyörittelee ero- ja muuttosotkuja vähän eri kulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sitten erittäin paljon huonoja neuvoja jotka saattavat johtaa sekä rikosoikeudelliseen että vahingonkorvausvastuuseen. Kuten aina.

Itse nostaisin tyynesti miehen kamat rappuun ja vaihtaisin lukot. Jos siitä parin tonnin sakot tulisi, niin aivan sama. Maksaisin sen riemusta kiljuen, että pääsisin moisesta eroon. Tuo mies on täysi loinen!

Minä taas, jos tahtoisin jättää mieheni, pakkaisin kamani ja häipyisin. Panisin kämpän myyntiin ja ilmoittaisin mihin mennessä sen on pakattava kamansa.

En missään tapauksessa jäisi asumaan asuntoon missä olen asunut jonkun ihmisen kanssa, jota rakastin, mutta en enää rakasta. Joku sukutila olisi tietysti eri asia, mutta kerrostaloluukku.

Ja muutenkin, ei sen miehen tarvitse tehdä asioita helpoksi ap:lle. Aphan tässä se petturi on. Odottaa että mies eroaa nätisti ja sovussa vaikka itse ei ole tehnyt niin: eli eronnut ensin, ja alkanut jakaa tavaraansa sitten. Kunnolliset ihmiset eroaa ensin ja alkaa sitten vasta katsella muita.

Sulla ei taida olla omistusasuntoa, kun noin heppoisin syin olet myymässä asuntoasi? Minä ainakin nautin nyt, kun saan asua tässä yksin eron jälkeen. Tosin toista miestä en tähän asuntoon enää huoli asumaan...

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sitten erittäin paljon huonoja neuvoja jotka saattavat johtaa sekä rikosoikeudelliseen että vahingonkorvausvastuuseen. Kuten aina.

Itse nostaisin tyynesti miehen kamat rappuun ja vaihtaisin lukot. Jos siitä parin tonnin sakot tulisi, niin aivan sama. Maksaisin sen riemusta kiljuen, että pääsisin moisesta eroon. Tuo mies on täysi loinen!

Minä taas, jos tahtoisin jättää mieheni, pakkaisin kamani ja häipyisin. Panisin kämpän myyntiin ja ilmoittaisin mihin mennessä sen on pakattava kamansa.

En missään tapauksessa jäisi asumaan asuntoon missä olen asunut jonkun ihmisen kanssa, jota rakastin, mutta en enää rakasta. Joku sukutila olisi tietysti eri asia, mutta kerrostaloluukku.

Ja muutenkin, ei sen miehen tarvitse tehdä asioita helpoksi ap:lle. Aphan tässä se petturi on. Odottaa että mies eroaa nätisti ja sovussa vaikka itse ei ole tehnyt niin: eli eronnut ensin, ja alkanut jakaa tavaraansa sitten. Kunnolliset ihmiset eroaa ensin ja alkaa sitten vasta katsella muita.

Onhan eronnut ensin, jostain syystä mies ei ole lakannut loisimasta nurkissa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sitten erittäin paljon huonoja neuvoja jotka saattavat johtaa sekä rikosoikeudelliseen että vahingonkorvausvastuuseen. Kuten aina.

Itse nostaisin tyynesti miehen kamat rappuun ja vaihtaisin lukot. Jos siitä parin tonnin sakot tulisi, niin aivan sama. Maksaisin sen riemusta kiljuen, että pääsisin moisesta eroon. Tuo mies on täysi loinen!

Minä taas, jos tahtoisin jättää mieheni, pakkaisin kamani ja häipyisin. Panisin kämpän myyntiin ja ilmoittaisin mihin mennessä sen on pakattava kamansa.

En missään tapauksessa jäisi asumaan asuntoon missä olen asunut jonkun ihmisen kanssa, jota rakastin, mutta en enää rakasta. Joku sukutila olisi tietysti eri asia, mutta kerrostaloluukku.

Ja muutenkin, ei sen miehen tarvitse tehdä asioita helpoksi ap:lle. Aphan tässä se petturi on. Odottaa että mies eroaa nätisti ja sovussa vaikka itse ei ole tehnyt niin: eli eronnut ensin, ja alkanut jakaa tavaraansa sitten. Kunnolliset ihmiset eroaa ensin ja alkaa sitten vasta katsella muita.

Sulla ei taida olla omistusasuntoa, kun noin heppoisin syin olet myymässä asuntoasi? Minä ainakin nautin nyt, kun saan asua tässä yksin eron jälkeen. Tosin toista miestä en tähän asuntoon enää huoli asumaan...

On minulla. Mutta en kiinny seiniin. On vaan ihan älyttömästi helpompaa lähteä itse kuin yrittää saada toinen lähtemään.

Ap on se, joka henkisesti lähti, miksei lähde siis fyysisestikin?

En muutenkaan ymmärrä tuollaista, että ihan puskista ilmoitetaan miehelle, että meillä oli hyvä suhde muta ei huvita enää, häivy. Millainen nelikymppinen ihminen on noin lapsellinen? Tuollaisista "ei huvita" -kausista päästään yhdessä yli ja kasvetaan ihmisinä. Ei ruveta etsimään heti uutta miestä ja häädetä entistä sen kodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sitten erittäin paljon huonoja neuvoja jotka saattavat johtaa sekä rikosoikeudelliseen että vahingonkorvausvastuuseen. Kuten aina.

Itse nostaisin tyynesti miehen kamat rappuun ja vaihtaisin lukot. Jos siitä parin tonnin sakot tulisi, niin aivan sama. Maksaisin sen riemusta kiljuen, että pääsisin moisesta eroon. Tuo mies on täysi loinen!

Minä taas, jos tahtoisin jättää mieheni, pakkaisin kamani ja häipyisin. Panisin kämpän myyntiin ja ilmoittaisin mihin mennessä sen on pakattava kamansa.

En missään tapauksessa jäisi asumaan asuntoon missä olen asunut jonkun ihmisen kanssa, jota rakastin, mutta en enää rakasta. Joku sukutila olisi tietysti eri asia, mutta kerrostaloluukku.

Ja muutenkin, ei sen miehen tarvitse tehdä asioita helpoksi ap:lle. Aphan tässä se petturi on. Odottaa että mies eroaa nätisti ja sovussa vaikka itse ei ole tehnyt niin: eli eronnut ensin, ja alkanut jakaa tavaraansa sitten. Kunnolliset ihmiset eroaa ensin ja alkaa sitten vasta katsella muita.

Sulla ei taida olla omistusasuntoa, kun noin heppoisin syin olet myymässä asuntoasi? Minä ainakin nautin nyt, kun saan asua tässä yksin eron jälkeen. Tosin toista miestä en tähän asuntoon enää huoli asumaan...

On minulla. Mutta en kiinny seiniin. On vaan ihan älyttömästi helpompaa lähteä itse kuin yrittää saada toinen lähtemään.

Ap on se, joka henkisesti lähti, miksei lähde siis fyysisestikin?

En muutenkaan ymmärrä tuollaista, että ihan puskista ilmoitetaan miehelle, että meillä oli hyvä suhde muta ei huvita enää, häivy. Millainen nelikymppinen ihminen on noin lapsellinen? Tuollaisista "ei huvita" -kausista päästään yhdessä yli ja kasvetaan ihmisinä. Ei ruveta etsimään heti uutta miestä ja häädetä entistä sen kodista.

Jos sulla on niin paljon ylimääräistä, että vaihdat asuntoa ja maksat eron tullen helposti välittäjän, muuttokulut, varainsiirtoveron, mahdollisen remontin ja uudet huonekalut, asumiskulut kunnes pääset muuttamaan uuteen kotiin jne. eikö olisi helpompi vaan tarjota eksälle kymppitonni kipurahaa, että hän muuttaisi kodista ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käräjäoikeuden kautta ilmeisesti? Sun pitää hommata sille häätö. 

Aika kamalaa, en haluaisi erota niin. Kauankohan se kestäisi ja kauanko mies saisi vielä asua täällä?

Ap

Häädössä mene vähintään puoli vuotta, eikä häätöpäätös vielä tarkoita että eitoivottu asukas lähtee. Saatetaan tarvita poliisin ja ulosottomiehen paikallaolo.