Kommentoiko teidän äiti teidän ulkonäköä?

Ei enää (Olen 29) mutta kun olin teini sain kuulla jatkuvasti painosta, vaatteista, hiuksista, meikistä yms. Kiitos hänen, mietin aina mitä muut ajattelee ulkonäöstäni.

Vierailija kirjoitti:

Aina päivittelemässä " ompas se ..... Lihonut/laihtunut"

Niin minunkin äitini. Kerran oli ylläni pusero, jota hän ei ollut nähnyt aiemmin (ja näemme toisiamme niin harvoin, että emme mitenkään ole perillä toistemme vaatehankinnoista), joten hän kysyi, että onko pitänyt ostaa uusia vaatteita, kun ei entiset mahdu ylle.

Tämäkin pusero oli vanha ja painoni ei ollut muuttunut sitten edellisen näkemisen. Olen lievästi ylipainoinen, joten painosta tulee aina jotain kuittailua hänen taholtaan.

Kyllä kommentoi, varsinkin painoani. Kysyy puhelimessa paljonko painan, olenko lihonut yms. Kehottaa myös leikkaamaan pitkät hiukseni. En ole edes ylipainoinen, painan alle 60 kg, mutta äitille on muutenkin paino ylitärkeä asia. Muuten minulla on oikein mukava äiti

Nainen 40-v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina päivittelemässä " ompas se ..... Lihonut/laihtunut"

Niin minunkin äitini. Kerran oli ylläni pusero, jota hän ei ollut nähnyt aiemmin (ja näemme toisiamme niin harvoin, että emme mitenkään ole perillä toistemme vaatehankinnoista), joten hän kysyi, että onko pitänyt ostaa uusia vaatteita, kun ei entiset mahdu ylle.

Tämäkin pusero oli vanha ja painoni ei ollut muuttunut sitten edellisen näkemisen. Olen lievästi ylipainoinen, joten painosta tulee aina jotain kuittailua hänen taholtaan.

Tuollaiselle töksäyttelijälle voisi sanoa suoraan että olet kettumainen ihminen. Itse aion sanoa suorat sanat jatkossa, en aio sietää paskaa kohtelua.

Joo. Viimeksi taisi todeta että "onpas sulla hyvä perse" :D harvemmin negatiivisesti sanoo, tosin jos käydään vaateostoksilla yhdessä niin käskee aina ottamaan isompaa kokoa kuin olen ja väittää ettei kokoni mahdu mulle.

Taisin itse todeta viimeksi että on sulle kyllä hyvät tissit tuon ikäiseksi akaksi

Yleensä aika neutraalia kommenttia, suoraa tosin.

Äiti 65v, tytär 30.

Ei, meillä on muutakin puhuttavaa.

Kyllä kommentoi, mutta positiivisesti. Esimerkiksi kehuu, että tukka on nätisti tai huomaa uudet vaatteet ja sanoo, että sopii hyvin. En muista kuulleeni yhtään negatiivista kommenttia.

Hoikka äitini on aina kehunut minua pulleroista. Aviomieskin on vähän pulskempaa sukua ja isäänihän minustakin on tullut, hyvässä ja pahassa. On painoa, mutta on myös luonnetta ja sisua, kun sitä tarvittiin mm. opinnoissa. Siis äitini on ollut todella kiltti ja kohtelias, eikä vain mieliksi, vaan hyvin kasvatettu ja positiivinen ihminen kaiken kaikkiaan. Hänellä ei ollut korkea koulutustaso, mutta sitä ns. sydämen sivistystä oli runsaasti enemmän kuin meillä nuoremmilla polvilla.

Teininä joskus kommentoi että silmänrajaukseni olivat liikaa, muuten ei ole ulkonäköön puuttunut. Painoakaan ei ole suoraan kommentoinut, vaikka olen lihonut paljon. Joskus tosin vähän vihjailee jostain terveellisestä ruuasta tai kertoo miten itse voi paremmin nyt kun on jättänyt jonkin tietyn ruoka-aineen, mutta onneksi se on todella vähäistä ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kommentoi, aina. Nuoresta asti painostani on ollut huomautettavaa ja syömistäni on vahdittu/kommentoitu ihan julkisesti. Saattaa edelleen (olen 46-vuotias) tivata ennen jotain juhlia, että mitä aion laittaa päälleni. Hiusteni väri on aina jotenkin epäonnistunut, riippumatta siitä, mikä se on. 

Teidän äitinne kuulostavat todella epävarmoilta ihmisiltä. Surettaa heidän puolestaan.

Vain positiivisesti.

Kommentoi painoani jo kun olin vasta lapsi ja kommentoi toisinaan edelleenkin. Kommentoi myös siskoni painoa aina tilaisuuden saatuaan.

Ja ite oon siis neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä mies.

Aina milloin mistäkin.

Lapsesta pitäen on tuputtanut ruokaa kaksin käsin, verisesti loukkaantunut jos ei mässää, ja sitten kun on syönyt ja paino noussut, niin huolella muistuttanut jokaisesta kilosta.  Selkeä tavoite lihottaa lapset isommaksi kuin itse on. Isän kuoltuakin kehuskeli sillä, miten oli hoikistunut niin, että musta kihlajaishame vuodelta 1953 mahtui  päälle. 

Ohuista hiuksista muistuttanut aina, vaikka luiru on äidinperuja. itsellä tosin musta tukka ja kehuskelee, miten ei harmaannu ikinä. Kun taas me lapset, isän peruja tietenkin, harmaannutaan nuorina. Sisko on jo harmaantunut mutta minä en.

Ei ole koskaan kehunut meitä lapsia. Kerrankin kun olin lähdössä poikakaverin kanssa ulos ja puin takkia peilin edessä ja olin itse kerrankin tyytyväinen siihen, mitä peilistä näin - hiukset hyvin, meikki hyvin, vaatteet hyvin - niin äiti ehti ovenraosta luikauttamaan, että älä sitten luulekaan että se kovin kauaa sinua katselee kun olet tuommoinen.

Ja joo, en pidä äidistäni erityisemmin. Ja joo, olen tarkoituksella yrittänyt omille tyttärilleni olla ihan toisenlainen äiti.

Oma äitini on koko elämäni huomautellut painostani. Muutenkin olen saanut häneltä kehuja vain ulkonäöstäni ja liittyen laihtumiseen. Raskaana ollessani kauhisteli avoimesti kilojani, kyseli silmät suurina ihan raskauden loppuvaiheessa, että voiko olla mahdollista että vatsassani on vain yksi lapsi.

Kun lapseni hidasta painonnousua tutkittiin, kerroin äidille lääkärin sanoneen että että ei lapsi kovin paljon tarvitse painaa kun me vanhemmatkin ollaan hoikkia. Tähän äitini tokaisi, että isä on hoikka. Mainittakoon, että olen normaalipainoinen ihminen, isoimmillanikin olen ollut vain lievän ylipainon puolella. Voitte arvata, minkälaisia syömis- ja itsetunto-ongelmia minulla on ollut.

Oma äitini ei ikinä ole kehunut minua, ei edes lapsena. Aina haukkumassa jostain. Yleensä painosta huomauttelee. Ostan kuulemman vääränlaisia autoja, hiukset kamalat, en osaa pitää puoliani ja tosiaan sanoo koko ajan laihduttamisesta.

Pelkestään positiivisesti. Tosin välillä omituisella tavalla, tyyliin ”onneksi hankin lapsia isäsi enkä eksäni kanssa, kun eksällä oli niin rumia lapsia”.

Ei kyllä ole muuten sitten ollut kovin hyvä vanhempi.

Lähinnä ärsyttää, kun äiti ja ystäväni aina kehuvat ulkonäköäni. Olen todella kaunis, mutta olisi kivaa jos ihmiset olisivat kiinnostuneita muustakin kuin miltä näytän.

Minulle tuli näin jälkikäteen hyvä mieli, kun muistin, että viimeksi kun kävin äidin luona, hän sanoi ovella sieltähän tulee raikas kukkaispusero ja -tyttö. Äiti 92 minä 59. 😊

Ja tämä samainen äiti on kiusannut minua lähes koko ikäni miinus viimeiset 10 vuotta

On aina arvostellut minua, riippumatta siitä minkälainen olen. Ja kakkahattutädin mielestä se on minun vikani.