Miten lähestyä miestä joka on neitsyt?

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomana miehenä voin kertoa, että tärkein asia jatkon suhteen on jo tapahtunut. Eli se, että ap tietää kumppaninsa kokemattomuudesta ja osaa suhtautua siihen oikealla tavalla. Kokemattoman miehen suurin este ja syy miksi niin moni meistä ei pääse koskaan tästä tilanteesta pois, on se valtava paine, jota tunnemme omasta tilanteestamme ja siitä epävarmuudesta, kun emme tiedä miten nainen tulee asiaan suhtautumaan. Asiasta kun ei oikein voi etukäteen puhua ja sitten miehelle jää oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa edetä:

1) tapailla naista jonkin aikaa ja jos näyttää, että nainen voisi olla ymmärtäväinen niin tunnustaa totuus

2) joko esittää pieni valhe, että edellisestä kerrasta on aikaa tai sitten valehdella täysin ja yrittää tehdä makuuhuoneessa jotain edes sinne päin ettei paljastuisi

Itse olen muutaman kerran ollut lähellä intiimiin kanssakäymiseen toisen kanssa, mutta oma, sisällä liian kauan kalvanut epävarmuus on saanut perääntymään. Tuossa tilanteessa, kun on kuitenkin aika avoimena satuttamiselle ja suojamuuri ympäriltä on kaatunut. Se on pelottava tilanne.

mies38

Tähän sivuhuomautuksena että sama paine on meillä kokemattomilla naisilla. 30+ neitsyt on nykymaailmassa sen verran outo että ei se ole helppoa kenellekään tunnustaa. Itse olen parille miehelle kertonut ja tapailut loppuivat siihen paikkaan. Enää en siis kehtaa kertoa, mutten siis voi myöskään tavata uusia miehiä, koska kaikki odottavat seksiä aikalailla heti. Ja pitäisi osata/haluta kaikki asennot ja temput. Alapa siinä melkein nelikymppisenä selittämään että sori voidaanko aloittaa hitaasti... Miehestä kuuluu sen jälkeen vain ulko-oven kolahdus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomana miehenä voin kertoa, että tärkein asia jatkon suhteen on jo tapahtunut. Eli se, että ap tietää kumppaninsa kokemattomuudesta ja osaa suhtautua siihen oikealla tavalla. Kokemattoman miehen suurin este ja syy miksi niin moni meistä ei pääse koskaan tästä tilanteesta pois, on se valtava paine, jota tunnemme omasta tilanteestamme ja siitä epävarmuudesta, kun emme tiedä miten nainen tulee asiaan suhtautumaan. Asiasta kun ei oikein voi etukäteen puhua ja sitten miehelle jää oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa edetä:

1) tapailla naista jonkin aikaa ja jos näyttää, että nainen voisi olla ymmärtäväinen niin tunnustaa totuus

2) joko esittää pieni valhe, että edellisestä kerrasta on aikaa tai sitten valehdella täysin ja yrittää tehdä makuuhuoneessa jotain edes sinne päin ettei paljastuisi

Itse olen muutaman kerran ollut lähellä intiimiin kanssakäymiseen toisen kanssa, mutta oma, sisällä liian kauan kalvanut epävarmuus on saanut perääntymään. Tuossa tilanteessa, kun on kuitenkin aika avoimena satuttamiselle ja suojamuuri ympäriltä on kaatunut. Se on pelottava tilanne.

mies38

Tähän sivuhuomautuksena että sama paine on meillä kokemattomilla naisilla. 30+ neitsyt on nykymaailmassa sen verran outo että ei se ole helppoa kenellekään tunnustaa. Itse olen parille miehelle kertonut ja tapailut loppuivat siihen paikkaan. Enää en siis kehtaa kertoa, mutten siis voi myöskään tavata uusia miehiä, koska kaikki odottavat seksiä aikalailla heti. Ja pitäisi osata/haluta kaikki asennot ja temput. Alapa siinä melkein nelikymppisenä selittämään että sori voidaanko aloittaa hitaasti... Miehestä kuuluu sen jälkeen vain ulko-oven kolahdus.

Varmasti on sama paine, vaikka syyt ovatkin hieman erilaiset.

Kokemattomalla miehellä on paine, koska miehen odotetaan osaavan ja olla se johtava osapuoli seksissä. Kokemattomalla naisella taas on paine, koska suurin osa miehistä hakee seksiä tai se seksi on heille suuressa roolissa ja jos siitä kieltäytyy tai kertoo kokemattomuudestaan voi reaktio olla huono.

Lopulta sullakin on se sama ongelma: pitäisi löytää kumppani, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi edetä omaa tahtia. Tuollaisen löytäminen onkin sitten kuin yksisarvisen etsimistä ja se on vielä hankalampaa, koska minkäänlaista etukäteiskarsintaa ei voi tehdä.

Tsemppiä silti.

mies38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomana miehenä voin kertoa, että tärkein asia jatkon suhteen on jo tapahtunut. Eli se, että ap tietää kumppaninsa kokemattomuudesta ja osaa suhtautua siihen oikealla tavalla. Kokemattoman miehen suurin este ja syy miksi niin moni meistä ei pääse koskaan tästä tilanteesta pois, on se valtava paine, jota tunnemme omasta tilanteestamme ja siitä epävarmuudesta, kun emme tiedä miten nainen tulee asiaan suhtautumaan. Asiasta kun ei oikein voi etukäteen puhua ja sitten miehelle jää oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa edetä:

1) tapailla naista jonkin aikaa ja jos näyttää, että nainen voisi olla ymmärtäväinen niin tunnustaa totuus

2) joko esittää pieni valhe, että edellisestä kerrasta on aikaa tai sitten valehdella täysin ja yrittää tehdä makuuhuoneessa jotain edes sinne päin ettei paljastuisi

Itse olen muutaman kerran ollut lähellä intiimiin kanssakäymiseen toisen kanssa, mutta oma, sisällä liian kauan kalvanut epävarmuus on saanut perääntymään. Tuossa tilanteessa, kun on kuitenkin aika avoimena satuttamiselle ja suojamuuri ympäriltä on kaatunut. Se on pelottava tilanne.

mies38

Tähän sivuhuomautuksena että sama paine on meillä kokemattomilla naisilla. 30+ neitsyt on nykymaailmassa sen verran outo että ei se ole helppoa kenellekään tunnustaa. Itse olen parille miehelle kertonut ja tapailut loppuivat siihen paikkaan. Enää en siis kehtaa kertoa, mutten siis voi myöskään tavata uusia miehiä, koska kaikki odottavat seksiä aikalailla heti. Ja pitäisi osata/haluta kaikki asennot ja temput. Alapa siinä melkein nelikymppisenä selittämään että sori voidaanko aloittaa hitaasti... Miehestä kuuluu sen jälkeen vain ulko-oven kolahdus.

Eikä tarvi olla edes 30+ niin se nähdään outona. Minusta on kuitenkin hyvä vaihtoehto kertoa miehelle asiasta eikä tehdä niin, että se selviää vasta sängyssä. Mulle ei tullut mieleenkään että naisen kokemattomuus voisi olla miehelle ongelma, joten en miehelle siitä etukäteen kertonut. Näin jälkikäteen voin sanoa, että todellakin olisi kannattanut kertoa ja ottaa ne pakit jo ennen sänkyä kuin heti sen jälkeen. Se olisi satuttanut paljon vähemmän.

Minä opastan omaa 24 v poikaani että ei sekaantuis yh äideihin. Ja voi olla ap, että se 30 ei edes oikeasti halua alaa sun kanssasi- kun on niitä lapsiakin. Jos mies lähtee ensimmäiselle kierokselle- se ei halua toisten tekemia kakaroita! Toiselle kierokselle kun mene, silloin voi olla vaikka molemmilla entuudesta

Kumpa itsekin löytäisin jonkun kokemattoman miehen. Joka voisi kanssani rauhassa harjoitella ilman mitään paineita. Olisi kiva olla jonkun ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Kumpa itsekin löytäisin jonkun kokemattoman miehen. Joka voisi kanssani rauhassa harjoitella ilman mitään paineita. Olisi kiva olla jonkun ensimmäinen.

Tuollaisia miehiä on aika paljon. Heitä vain voi olla vaikeaa löytää. Iän lisääntyessä vielä vaikeampaa, koska tietyn iän jälkeen moni mies luovuttaa etsimisen ja yrittämisen, ja alkaa keskittyä muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25v neitsytmiehenä toivoisin jos olisin vastaavassa tilanteessa, että keskusteltaisiin asia halki ja asiassa edettäisiin hitaasti miehen ehdoilla. Varmasti 30-vuotiaalla on vielä suurempi kynnys ruveta harrastamaan seksiä kuin minulla (tai sellaisella joka ei ole neitsyt mutta ei ole harrastanut seksiä tyyliin 10 vuoteen) joten rauhassa. Älä oleta että yhdyntä tapahtuu ensimmäisellä kerralla vaan etene rauhassa, todella rauhassa. Luultavasti hänkin oppii seksin salat nopeasti kunhan hän saa rauhassa "harjoitella" ilman paineita.

Sinällään olen samaa mieltä että asiassa on syytä edetä miehen ehdoilla. Mutta ongelma voi olla että tuossa iässä mies on jo niin hämmentynyt tilanteesta että ei oikein itsekään tiedä mikä olisi paras tapa ja aika edetä.

Helposti nimittäin käy niin että mitä pidempään lykkäätte seksiä, sen suuremmaksi nousee kynnys sen harrastamiseen. Kun mies on säilyttänyt poikuutensa niinkin pitkään niin on aika varmaa että hän ei ole mitenkään hyvä viemään tilannetta ihan oma-aloitteisesti eteenpäin. Se jää suurella todennäköisyydellä naisen tehtäväksi. Mies keksii mielessään aina tekosyitä ettei tarvitse ihan vielä mennä tilanteeseen joka toisalta houkuttaa kovasti mutta pelottaa sitten sitäkin enemmän.

Olen itse ujo mies jonka eka kerta venyi varsin vanhalle iälle. Itse arvostin kyllä sitä että tilanne "laukesi" varsin nopeasti (vaikka se eika kerta ei mikään menestys ollutkaan) koska sitten asia oli poissa päiväjärjestyksestä ja voitiin keskittyä tulevaiuuteen yhdessä eikä vain sen yhden ainoan asian ajatteluun. Onneksi kohdalleni osui ymmärtäväinen nainen joka ei tehnyt siitä mitään elämää suurempaa kysymysta vaan se oli hyvin luonnollinen ja paineeton tapahtuma.

Ohis. En minä koe itse eriyisesti koskaan lykänneeni tai siirtäneeni partnerin kanssa seksi aloittamista. Niin on vain käyny ja tapahtunut, sen jälkeen kun itse alle parikymppisenä kieläydyin harrastamasta seksiä naisen kanssa, joka olisi halunnut sitä kanssani.

Kiinnostustani ei tuolloin  ainakaan lisänneet erinäiset syytökset ja epäilyt. Kuten hänen väite siitä,että olen varmasti homo, kun en halua vaikka kaikki muut ova aina ollee hänen kanssaan  halunneet. Tai salaan jotain, kuten että minulla on jokin (seksi)tauti ja ai olisin pettäny häntä Ei edes hänen ryhymisensä marttyyriksi saanut hänen toivomaansa lopputulosta. 

Sittemmin itse olisin ollut valmis ja halukas seksiin jokusen muun naisen kanssa. Mutta jostain syystä tilanne ei ole edenny siihen (jaettuun seksiin) asti luontevasti, eikä minulla saati kumppanillani ole ollut kykyä -ehkä ei kumppanillani myöskään- erityistä halua johdattaa tilannetta siihen.

Väkisin en ole yrittänyt saati kuvitellut, että vosiin yrittää alistaa ja  pakottaa seksiin ketään kanssani. 

Mitä jää vaihoehdoksi? - Lahjoa joku? - Ei oikein sovi luonteelleni. Pyrkiä ostamaan, joltain naiselta ja "alan ammattilaiselta"  ao palvelus tai palveluskia?  - Jotenkin olen kokenut, ettei ihminen ole minulle kauppatavara. Mutta vieläkin enemmän, että tällainen no sanottaanko seikkailu saisi minut vain tuntemaan oloni kurjemmaksi ja/ tai nälkäisemmäksi. 

Toisinaan tuntuu kuin eläisin jossain kirouksen alaisuudessa. Minulla on niin naisia kuin miehiä kavreina ja läheisinä ystävinä. En ole liioin erityisen uskovainen. En vaadi tai odota, että (seksi)kumppanini olisi minun laillani "kokematon"  On mielestäni enemmän kuin luultavaa, että jos hän ikäiseni (n. 40 v.) niin hänellä on jo useampikin kokemus takanaan. Katkera en ole tämän "kokematomuuteni" suhteen, vaan enemmän ihmeissäni; miksi minulle on näin käynyt. Tiedän toki, että varmaan joitain prosentteja jakaa kanssani saman kohtalon. Tympeältä minun korviini kuullostava he, jotka leveielvät ja uhoavat omilla seksikokemuksillaan. Mutta heitä kohtaan tai olen kohdannut onneksi hyvin harvoin. Tällä palstalla olen minäkin joitain kertoja kysellyt puhtaasti uteliaisuudesta, että mistä muka sen kokemattomuuden erottaisi? Samalla ajaellen itseäni ja muita  Vastaukseksi olen saanut vain enemmän ja vähemmn tylsiä ennakkoluuloja.                   

Tuo oli omakin kokemukseni todella pitkään. Nyt jälkeenpäin tajuan että jos asiat tuntuvat vaikeilta tai epäluonnollisilta niin kyse on siitä että ei ole löytänyt itselleen oikeasti sopivaa kumppania. Ehkä jotkut ihmiset kykenevät helposti seksiin kenen tahansa kanssa mutta kyllä hyvin monille miehillekin se onnistuu hyvin vain jos tuntee olonsa oikeasti turvalliseksi ja rakastetuksi.

Itsekin siis tuskailin todella kauan sen kanssa että oikein kenenkään kanssa suhteista ei tahtonut tulla mitään. Jonkinlaista molemminpuolista kiinnostusta oli mutta edes suuteluun saakka oli työn ja tuskan takana päästä. Puhumattakaan siis että olisi menty pidemmälle. Sitten vain kerran tapasin naisen jonka kanssa se yhdessä olo oli jotain ihan muuta kuin koskaan ennen kenenkään muun kanssa. Äkkiä kaikki tuntui kauhean luonnolliselta ja helpolta. Toki seksi jännitti mutta ei liikaa vaan melkein hyvällä tavalla. Ja siitä sai sitten alkunsa suhde jossa olen edelleen, viisi vuotta myöhemmin. 

Kaunis kiitos kannustavasta sekä lohduttavasta että ymmärtäväisestä kirjoituksestasi. Kuten edellä kirjoitin, niin itse olen toisinaan kokenut kuin olisin jonkun kirouksen alla, koska en ole päässyt harrasamaan...

Aikani hämmästelin miksi erityisesti keltaisessa mediassa säännöllisen epäsäännöllisesti esiintyy vain hyvin ennalta arvattavia "henkilökuvia" heistä joilla on poikuus tallella vielä verraen vanhana, kuten minulla (noin 40 vuotiailla), 

Eräänä päivänä tajusin, että ainakin oma elämäni on tai ainakin on ollut niin monipuolista ja rikasta, että en itse haluaisi tulla nähdyksi ja kohdatuksi ja kuvatuksi vain sen kautta, että minulla on poikuustallella. (Mitä se muka muuttaisi minusta jos vaikka olisinkin "menettänyt" sen 18 vuoiaana ja ollut sen jälkeen ilman?) 

 Lieneekin usein, eri totetn mediassa vain helpompi toistella vanhoja ja ennen esitetyn kaltaisia kuvauksia, niin ehkä joku voi löytää niistä itselleen samaistumiskoheen, eikä mene liian henkilökohtaisuuksiin tai niin naiviksi, että olisi joku yksiseliteinen syy sille, miksi poikuus (tai neitsyys) on yhä tallella.  - Ei kai näitä kliseitä tässä kohtaa enää tarvise kerrata

Miksette te kokemattomat miehet ja naiset tässä ketjussa vaihtaisi keskenänne anonyymejä spostiosoitteita?

Vierailija kirjoitti:

Miksette te kokemattomat miehet ja naiset tässä ketjussa vaihtaisi keskenänne anonyymejä spostiosoitteita?

Koska se, että joku on kokematon, ei itsessään tee hänestä kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette te kokemattomat miehet ja naiset tässä ketjussa vaihtaisi keskenänne anonyymejä spostiosoitteita?

Koska se, että joku on kokematon, ei itsessään tee hänestä kiinnostavaa.

Ei niin, mutta samat lähtökohdat auttaisi paljon. Onhan moni täällä jo kertonut, että haluaisi löytää empaattisen ymmärtäväisen ihmisen niin mikä toimisi paremmin kuin samanlainen kokematon?

Miksi ette edes yritä tehdä asialle mitään? Ei se ole suuri vaiva alkaa tutustumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette te kokemattomat miehet ja naiset tässä ketjussa vaihtaisi keskenänne anonyymejä spostiosoitteita?

Koska se, että joku on kokematon, ei itsessään tee hänestä kiinnostavaa.

Ei niin, mutta samat lähtökohdat auttaisi paljon. Onhan moni täällä jo kertonut, että haluaisi löytää empaattisen ymmärtäväisen ihmisen niin mikä toimisi paremmin kuin samanlainen kokematon?

Miksi ette edes yritä tehdä asialle mitään? Ei se ole suuri vaiva alkaa tutustumaan.

Kuten jo omassa viestissäni kerroin, suhdetta ei voi yrittää väkisin. Ei edes riitä että se toinen on "ihan mukava" vaan sen pitää olla todellakin jotain joka kolahtaa joka tasolla. Se että minulla on jotain yhteistä jonkun kanssa (kuten poikuus/neitsyys) ei vielä tee meistä mitenkään sen sopivampia toisillemme. Todennäköisesti seksin yritys olisi ihan yhtä väkinäistä kuin kenen muun tahansa kanssa.

Kun sen itselle sopivan on löytänyt niin tajuaa tämän. Siihen saakka lyö helposti päätään seinään yrittämällä asioita joiden pitäisi tapahtua luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25v neitsytmiehenä toivoisin jos olisin vastaavassa tilanteessa, että keskusteltaisiin asia halki ja asiassa edettäisiin hitaasti miehen ehdoilla. Varmasti 30-vuotiaalla on vielä suurempi kynnys ruveta harrastamaan seksiä kuin minulla (tai sellaisella joka ei ole neitsyt mutta ei ole harrastanut seksiä tyyliin 10 vuoteen) joten rauhassa. Älä oleta että yhdyntä tapahtuu ensimmäisellä kerralla vaan etene rauhassa, todella rauhassa. Luultavasti hänkin oppii seksin salat nopeasti kunhan hän saa rauhassa "harjoitella" ilman paineita.

Sinällään olen samaa mieltä että asiassa on syytä edetä miehen ehdoilla. Mutta ongelma voi olla että tuossa iässä mies on jo niin hämmentynyt tilanteesta että ei oikein itsekään tiedä mikä olisi paras tapa ja aika edetä.

Helposti nimittäin käy niin että mitä pidempään lykkäätte seksiä, sen suuremmaksi nousee kynnys sen harrastamiseen. Kun mies on säilyttänyt poikuutensa niinkin pitkään niin on aika varmaa että hän ei ole mitenkään hyvä viemään tilannetta ihan oma-aloitteisesti eteenpäin. Se jää suurella todennäköisyydellä naisen tehtäväksi. Mies keksii mielessään aina tekosyitä ettei tarvitse ihan vielä mennä tilanteeseen joka toisalta houkuttaa kovasti mutta pelottaa sitten sitäkin enemmän.

Olen itse ujo mies jonka eka kerta venyi varsin vanhalle iälle. Itse arvostin kyllä sitä että tilanne "laukesi" varsin nopeasti (vaikka se eika kerta ei mikään menestys ollutkaan) koska sitten asia oli poissa päiväjärjestyksestä ja voitiin keskittyä tulevaiuuteen yhdessä eikä vain sen yhden ainoan asian ajatteluun. Onneksi kohdalleni osui ymmärtäväinen nainen joka ei tehnyt siitä mitään elämää suurempaa kysymysta vaan se oli hyvin luonnollinen ja paineeton tapahtuma.

Ohis. En minä koe itse eriyisesti koskaan lykänneeni tai siirtäneeni partnerin kanssa seksi aloittamista. Niin on vain käyny ja tapahtunut, sen jälkeen kun itse alle parikymppisenä kieläydyin harrastamasta seksiä naisen kanssa, joka olisi halunnut sitä kanssani.

Kiinnostustani ei tuolloin  ainakaan lisänneet erinäiset syytökset ja epäilyt. Kuten hänen väite siitä,että olen varmasti homo, kun en halua vaikka kaikki muut ova aina ollee hänen kanssaan  halunneet. Tai salaan jotain, kuten että minulla on jokin (seksi)tauti ja ai olisin pettäny häntä Ei edes hänen ryhymisensä marttyyriksi saanut hänen toivomaansa lopputulosta. 

Sittemmin itse olisin ollut valmis ja halukas seksiin jokusen muun naisen kanssa. Mutta jostain syystä tilanne ei ole edenny siihen (jaettuun seksiin) asti luontevasti, eikä minulla saati kumppanillani ole ollut kykyä -ehkä ei kumppanillani myöskään- erityistä halua johdattaa tilannetta siihen.

Väkisin en ole yrittänyt saati kuvitellut, että vosiin yrittää alistaa ja  pakottaa seksiin ketään kanssani. 

Mitä jää vaihoehdoksi? - Lahjoa joku? - Ei oikein sovi luonteelleni. Pyrkiä ostamaan, joltain naiselta ja "alan ammattilaiselta"  ao palvelus tai palveluskia?  - Jotenkin olen kokenut, ettei ihminen ole minulle kauppatavara. Mutta vieläkin enemmän, että tällainen no sanottaanko seikkailu saisi minut vain tuntemaan oloni kurjemmaksi ja/ tai nälkäisemmäksi. 

Toisinaan tuntuu kuin eläisin jossain kirouksen alaisuudessa. Minulla on niin naisia kuin miehiä kavreina ja läheisinä ystävinä. En ole liioin erityisen uskovainen. En vaadi tai odota, että (seksi)kumppanini olisi minun laillani "kokematon"  On mielestäni enemmän kuin luultavaa, että jos hän ikäiseni (n. 40 v.) niin hänellä on jo useampikin kokemus takanaan. Katkera en ole tämän "kokematomuuteni" suhteen, vaan enemmän ihmeissäni; miksi minulle on näin käynyt. Tiedän toki, että varmaan joitain prosentteja jakaa kanssani saman kohtalon. Tympeältä minun korviini kuullostava he, jotka leveielvät ja uhoavat omilla seksikokemuksillaan. Mutta heitä kohtaan tai olen kohdannut onneksi hyvin harvoin. Tällä palstalla olen minäkin joitain kertoja kysellyt puhtaasti uteliaisuudesta, että mistä muka sen kokemattomuuden erottaisi? Samalla ajaellen itseäni ja muita  Vastaukseksi olen saanut vain enemmän ja vähemmn tylsiä ennakkoluuloja.                   

Tuo oli omakin kokemukseni todella pitkään. Nyt jälkeenpäin tajuan että jos asiat tuntuvat vaikeilta tai epäluonnollisilta niin kyse on siitä että ei ole löytänyt itselleen oikeasti sopivaa kumppania. Ehkä jotkut ihmiset kykenevät helposti seksiin kenen tahansa kanssa mutta kyllä hyvin monille miehillekin se onnistuu hyvin vain jos tuntee olonsa oikeasti turvalliseksi ja rakastetuksi.

Itsekin siis tuskailin todella kauan sen kanssa että oikein kenenkään kanssa suhteista ei tahtonut tulla mitään. Jonkinlaista molemminpuolista kiinnostusta oli mutta edes suuteluun saakka oli työn ja tuskan takana päästä. Puhumattakaan siis että olisi menty pidemmälle. Sitten vain kerran tapasin naisen jonka kanssa se yhdessä olo oli jotain ihan muuta kuin koskaan ennen kenenkään muun kanssa. Äkkiä kaikki tuntui kauhean luonnolliselta ja helpolta. Toki seksi jännitti mutta ei liikaa vaan melkein hyvällä tavalla. Ja siitä sai sitten alkunsa suhde jossa olen edelleen, viisi vuotta myöhemmin. 

Kaunis kiitos kannustavasta sekä lohduttavasta että ymmärtäväisestä kirjoituksestasi. Kuten edellä kirjoitin, niin itse olen toisinaan kokenut kuin olisin jonkun kirouksen alla, koska en ole päässyt harrasamaan...

Aikani hämmästelin miksi erityisesti keltaisessa mediassa säännöllisen epäsäännöllisesti esiintyy vain hyvin ennalta arvattavia "henkilökuvia" heistä joilla on poikuus tallella vielä verraen vanhana, kuten minulla (noin 40 vuotiailla), 

Eräänä päivänä tajusin, että ainakin oma elämäni on tai ainakin on ollut niin monipuolista ja rikasta, että en itse haluaisi tulla nähdyksi ja kohdatuksi ja kuvatuksi vain sen kautta, että minulla on poikuustallella. (Mitä se muka muuttaisi minusta jos vaikka olisinkin "menettänyt" sen 18 vuoiaana ja ollut sen jälkeen ilman?) 

 Lieneekin usein, eri totetn mediassa vain helpompi toistella vanhoja ja ennen esitetyn kaltaisia kuvauksia, niin ehkä joku voi löytää niistä itselleen samaistumiskoheen, eikä mene liian henkilökohtaisuuksiin tai niin naiviksi, että olisi joku yksiseliteinen syy sille, miksi poikuus (tai neitsyys) on yhä tallella.  - Ei kai näitä kliseitä tässä kohtaa enää tarvise kerrata

         

Pystyn niin hyvin samaistumaan tuohon. Mietin itsekin hyvin usein että olisi todella suuri todennäköisyys että olisin itsekin jäänyt yksineläjäksi ja ajatukseni olisivat luultavasti hyvin samanlaisia kuin sinulla. Samalla tajuan myös miten pienestä se elämä on lopulta kiinni. Siitä yhdestä päätöksestä sanoa hei sille vieressä istuvalle naiselle vaikka pelottaa niin hemmetisti. Voi olla että se oli se elämäni ainoa mahdollisuus. 

Eikä sitä ole mitenkään ansaittu, se on vain saatu tässä elämän kummallisessa lotossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette te kokemattomat miehet ja naiset tässä ketjussa vaihtaisi keskenänne anonyymejä spostiosoitteita?

Koska se, että joku on kokematon, ei itsessään tee hänestä kiinnostavaa.

Ei niin, mutta samat lähtökohdat auttaisi paljon. Onhan moni täällä jo kertonut, että haluaisi löytää empaattisen ymmärtäväisen ihmisen niin mikä toimisi paremmin kuin samanlainen kokematon?

Miksi ette edes yritä tehdä asialle mitään? Ei se ole suuri vaiva alkaa tutustumaan.

Koska en, ainakaan minä enää halua tukkia vapaaehoisesti sähköpostiani samalla tavoin kuin aikanaan:  Sonnalla ja ilm. primitiivisilläreaktioilla, jotka aikanaan kohtasin kun erehdyin vastaavanlaisessa keskustelussa antamaan s-postin, jonka kautta minua saattaisi lähestyä. - Onneksi ymmärrsin tehdä tätä varten erillisen lokeron.

Kuten joku täällä jo kirjoitti, niin se, että olen "vanhempi kokematon" määrittää minua tai koen määrittävän ja kuvaavan minua hyvin vähän.

Elämäni on ja on ollut onnekseni ja ilokseni "kokematomuudestani" huolimatta monin tavoin hyvää ja antoisaa. Ei "kokematomuus" ole asia tai seikka, jota ajattelisin päivittäin. Tai, jokin sairaus tai kiputila, jonka aktiivisesti pyrkisin poistamaan . En osaa kokea siitä edes häpeää. Enkä ole asian vuoksi katkera.

 Mutta näin sanoessani kuulen jo korvissaani kuinka minun sanotaan varmaan kokevan vähintään syvää pettymystä ja vihaa tai jotain muuta, erityisen negaiivista koska eihän tällainen "vanhempi kokematon" ainakaan saa olla tyytyväinen elämäänsä. Ei ainakaan jollei samalla ole vähintään (henkisesti) sairas, tai syrjäyynyt kenties uskovainen tai  aseksuaali,  mitään ed. mainittua en koe olevani. 

Seksi kumppanin kanssa on normaali ja luonnollinen asia. Kaikilla meillä vain elämä, kohtalo tai mikä lie ei vain ole johtanut ja edennyt siihen omalla painollaan. Syystä tai syistä joita en ainakaan itse tiedä.     

Vierailija kirjoitti:

Minä opastan omaa 24 v poikaani että ei sekaantuis yh äideihin. Ja voi olla ap, että se 30 ei edes oikeasti halua alaa sun kanssasi- kun on niitä lapsiakin. Jos mies lähtee ensimmäiselle kierokselle- se ei halua toisten tekemia kakaroita! Toiselle kierokselle kun mene, silloin voi olla vaikka molemmilla entuudesta

Olen se mies joka on poikaasi noin 16 vuotta vanhempi poika, tai no mies . Olisin omalta kohdaltani kannustuksesasi hieman ihmeissäni, jos olsin poikasi  Olisin varmasti suunnilleen yhtä hämmenyn jos olisin ny "vasta" .24 vuotias 

Kyllä omanikin vanhempani varmasti toivoisivat minunkin  löytävän ja kohtaavan oman mahd. kumppanini Sen Yhden ja Erityisen; niinkuin vastaavasti vaikka sisarukseni.

Mutta sitä en ymmärrä miski demonisoit sinkkuäidit?  - Kyllä hän varmasti itsekin tietää ja tajuaa, että kumppani, jolla on lapsi(a) on mahd. haastavampi kumppani kuin sellainen, jolla ei vielä ole.

Mutta yhtä hyvin voi ajatella, että antaa asian edetä omalla painollaan. Ja, jos löytyy kumppani ehdokkaaksi jo jälkikasvua saanut nainen niin etenee sitten sen mukaan, minkä itse kokee ja tuntee oikeammaksi.

Jos itse olsin snkkuvanhempi eli itselläni olisi lapsi(a) niin luultavasi olisin monin kerroin tarkempi kenen kanssa olisin valmis elämään parisuhteessa kuin nyt kun minulla ei ole. - Tämä asia korostuu minusta sitä enemmän, mitä nuorempi(a) lapsi on.

Onko otsikossasi kirjoitusvirhe, sen pitäisi alkaa sanalla "miksi"...

Jos mies on täysin kokematon vielä kolmekymppisenä, siinä on aivan varmasti jotain vikaa. Ei kannata tuohon aikaansa käyttää, joutuu kaiken opettamaan kädestä pitäen eikä siitä siltikään tule mitään kun pelottaa niin hirveästi. Lyhyen alkuinnostuksen jälkeen pelko saa taas vallan, sitten alkaa olla erektio-ongelmaa ja koskaan ei kiinnosta ja "eikö sulla ole kuin yksi asia mielessä, vastahan me viime vuoden juhannuksena".

Ei ole vaivan arvoista. Lähde menemään HETI.

Vierailija kirjoitti:

Onko otsikossasi kirjoitusvirhe, sen pitäisi alkaa sanalla "miksi"...

Jos mies on täysin kokematon vielä kolmekymppisenä, siinä on aivan varmasti jotain vikaa. Ei kannata tuohon aikaansa käyttää, joutuu kaiken opettamaan kädestä pitäen eikä siitä siltikään tule mitään kun pelottaa niin hirveästi. Lyhyen alkuinnostuksen jälkeen pelko saa taas vallan, sitten alkaa olla erektio-ongelmaa ja koskaan ei kiinnosta ja "eikö sulla ole kuin yksi asia mielessä, vastahan me viime vuoden juhannuksena".

Ei ole vaivan arvoista. Lähde menemään HETI.

Toivon ettet kirjoittanut kommenttiasi tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Kumpa itsekin löytäisin jonkun kokemattoman miehen. Joka voisi kanssani rauhassa harjoitella ilman mitään paineita. Olisi kiva olla jonkun ensimmäinen.

Ei välttämättä aina. 😀

Itse aikoinaan olin kokenut ja tajusin, että eräs treffailemani mies ei ollut. Se oli sitä aikaa kun ensin treffailtiin ja vasta sitten mentiin seksiin.

Kuitenkin tuli sitten se aika, että edettiin seksiin saakka. Mies tietenkin ensin tuli nopeasti muutaman kerran. Mutta sitten kun alkoi olla kestävyyttä niin tavallaan meni ihan sekaisin siitä autuudesta. "En olisi voinut tietää, että tämä on näin hyvää, ihanaa, jne."

Ei siinä mitään, tämän ymmärsin, mutta kun oli niin kova hinku, että miltei koko ajan olisi pitänyt rakastella. Niinsanotusti meni p...u päähän. Ensin olin imarreltu, mutta sitten alkoi kyllästyttää ja väsyttää. Varsinkin kun mies innoissaan teki jutun aina samoin eikä pahemmin malttanut muuta kuin saada oman nautinnon.

Totesin itselleni, en suoraan miehelle, että en jaksa alkaa kouluttaa tätä miestä kun on kokeneitakin rakastaja olemassa.

Erosimme ihan asiallisesti, en aiheuttanut traumoja miehelle. Päinvastoin, nyt oli mies päässyt minun kanssani neitsyydestään.

Kokemattomissa miehissä on se juttu, että monet ovat ihan täydellisessä p*rnokoukussa, ovat eläneet siinä kuplassa koko ikänsä. Ei ole kokemusta epätäydellisistä naisista, vaan odotetaan samaa mitä ruudulta ovat koko ikänsä katsoneet. Joillakin on aivot jo niin tottuneet siihen ettei pystytä kiihottumaan kuin videon stimulaatiosta ja omista kovista otteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpa itsekin löytäisin jonkun kokemattoman miehen. Joka voisi kanssani rauhassa harjoitella ilman mitään paineita. Olisi kiva olla jonkun ensimmäinen.

Ei välttämättä aina. 😀

Itse aikoinaan olin kokenut ja tajusin, että eräs treffailemani mies ei ollut. Se oli sitä aikaa kun ensin treffailtiin ja vasta sitten mentiin seksiin.

Kuitenkin tuli sitten se aika, että edettiin seksiin saakka. Mies tietenkin ensin tuli nopeasti muutaman kerran. Mutta sitten kun alkoi olla kestävyyttä niin tavallaan meni ihan sekaisin siitä autuudesta. "En olisi voinut tietää, että tämä on näin hyvää, ihanaa, jne."

Ei siinä mitään, tämän ymmärsin, mutta kun oli niin kova hinku, että miltei koko ajan olisi pitänyt rakastella. Niinsanotusti meni p...u päähän. Ensin olin imarreltu, mutta sitten alkoi kyllästyttää ja väsyttää. Varsinkin kun mies innoissaan teki jutun aina samoin eikä pahemmin malttanut muuta kuin saada oman nautinnon.

Totesin itselleni, en suoraan miehelle, että en jaksa alkaa kouluttaa tätä miestä kun on kokeneitakin rakastaja olemassa.

Erosimme ihan asiallisesti, en aiheuttanut traumoja miehelle. Päinvastoin, nyt oli mies päässyt minun kanssani neitsyydestään.

Ei mua ainakaan kenenkään naisen ole koskaan tarvinnut opettaa mitään. Kun menetin neitsyyteni 15v poikana niin ymmärsin antaa naiselle suuseksiä ilman pyytämistä. Osasin suudella ja koskettaa/hyväillä naista. Nämä jutut joko osaa tai ei osaa. Miten jotain luonnollista asiaa pitäisi opettaa? Oppiihan ihminen kävelemäänkin ilman että kukaan opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomissa miehissä on se juttu, että monet ovat ihan täydellisessä p*rnokoukussa, ovat eläneet siinä kuplassa koko ikänsä. Ei ole kokemusta epätäydellisistä naisista, vaan odotetaan samaa mitä ruudulta ovat koko ikänsä katsoneet. Joillakin on aivot jo niin tottuneet siihen ettei pystytä kiihottumaan kuin videon stimulaatiosta ja omista kovista otteista.

Tämän takia jokaisella miehellä tulisi olla tekovagina niin ei tarvitse katsoa pornoa. Sääli vain että naiset pitävät miesten tekovaginoita säälittävinä ja uhkana. Minä lopetin kokokaan pornon katsomisen sen ansiosta jo vuosia sitten. Kaikenlisäksi olen saanut paljon lisää kestävyyttä. Voin päättää itse milloin laukean.