Puolison ylipaino, "taistelu" kiloja vastan, mitä tehdä?

Oli vuosia 3 kiloa ylipainoinen eikä syönyt oikein mitään, että sai pidettyä painon. Ap

Sano, että otat eron jos ei läskit lähde. Silloin joko tapahtuu muutos tai sama saamattomuus jatkuu. Itse en kestäisi tuollasta puolisoa, joka vain paisuisi eikä pysty kontrolloimaan syömistääm.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoa nyt 33kg.

Ap

Missä ajassa se on tullut ja ovatko puolison mitkään tekemiset sellaisia, joista hän saisi intoa lisää? Kyselin samaa jo äsken. Eli syökö hän mitään terveellistä? Liikkuuko hän yhtään mitenkään? Tykkääkö hän jostakin liikunnasta tai vaikka marjastamisesta jos ei muuta keksi?

Mitä hän on tehnyt laihduttamisen eteen tähän saakka?

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosia 3 kiloa ylipainoinen eikä syönyt oikein mitään, että sai pidettyä painon. Ap

Kolme kiloa ylipainoinen? No jopas olikin taas kamalasti ylipainoa... hohhoijaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

kohta alkaa taas lennot hki-bkk,sieltä meet taksilla pattayalle hakeen uuden hoikan naisen.

Sanoiko ap olevansa mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosia 3 kiloa ylipainoinen eikä syönyt oikein mitään, että sai pidettyä painon. Ap

Kolme kiloa ylipainoinen? No jopas olikin taas kamalasti ylipainoa... hohhoijaa vaan.

Siis puoliso oli 3 kiloa ylipainoinen, nyt on 33 kiloa ylipainoa. Kolmekymmentä kiloa kolmessa vuodessa lisää. Siksi mainitsin tuon kolme kiloa, koska teki tiukkaa saada sitä pois aikoinaan, vaikka söi kuin lintu.

Ap

Aivan liian suuria muutoksia kerralla, jos motivaatio ei riitä muutamaa päivää pidempään. Jos nykyisillä tavoilla lihoo jatkuvasti, ensimmäinen tavoite voisi olla sellainen kalorimäärä millä ei enää liho, ja vasta sitten maltillista kalorimäärän pudotusta. Onhan se nyt selvää, että jos syö normaalisti 2500kcal epäterveellistä ruokaa ja sitten heittää kerralla 1500kcal salaattilinjalle, niin pää ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoa nyt 33kg.

Ap

Missä ajassa se on tullut ja ovatko puolison mitkään tekemiset sellaisia, joista hän saisi intoa lisää? Kyselin samaa jo äsken. Eli syökö hän mitään terveellistä? Liikkuuko hän yhtään mitenkään? Tykkääkö hän jostakin liikunnasta tai vaikka marjastamisesta jos ei muuta keksi?

Mitä hän on tehnyt laihduttamisen eteen tähän saakka?

Uiminen on liikunta josta pitää. Tänäänkin uinut 30min. Mutta nyt on suklaata ja sipsiä syömässä. Tämän laukaisi tänään rannalla otettu kuva.

Puoli kiloa kasviksia menee dieetti päivänä, syö kanamunia/raejuustoa niiden kanssa. Lautasmalli käytössä, aamulla joko munakas tai puuro marjoilla. Tietoa on, itsekuria ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosia 3 kiloa ylipainoinen eikä syönyt oikein mitään, että sai pidettyä painon. Ap

Mites terveys, onko tutkittu ettei ole jotain aineenvaihduntaan vaikuttavaa sairautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosia 3 kiloa ylipainoinen eikä syönyt oikein mitään, että sai pidettyä painon. Ap

Mites terveys, onko tutkittu ettei ole jotain aineenvaihduntaan vaikuttavaa sairautta?

Syömällä ja juomalla tulleet kilot. Edes kohonnut verensokeri ei auta, ei noudata ohjeita, koska "Miksi, siihen saa lääkkeitä?"

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoa nyt 33kg.

Ap

Missä ajassa se on tullut ja ovatko puolison mitkään tekemiset sellaisia, joista hän saisi intoa lisää? Kyselin samaa jo äsken. Eli syökö hän mitään terveellistä? Liikkuuko hän yhtään mitenkään? Tykkääkö hän jostakin liikunnasta tai vaikka marjastamisesta jos ei muuta keksi?

Mitä hän on tehnyt laihduttamisen eteen tähän saakka?

Uiminen on liikunta josta pitää. Tänäänkin uinut 30min. Mutta nyt on suklaata ja sipsiä syömässä. Tämän laukaisi tänään rannalla otettu kuva.

Puoli kiloa kasviksia menee dieetti päivänä, syö kanamunia/raejuustoa niiden kanssa. Lautasmalli käytössä, aamulla joko munakas tai puuro marjoilla. Tietoa on, itsekuria ei.

Ap

Mistä muusta hän pitää kuin uimisesta? Onko puolisolla jotain vaivoja, jotka estäisivät/vaikeuttaisivat esim. kävelyä? Itse löysin äänikirjat kävelykaveriksi. Latasin siis bookbeatin itselleni, etsin sieltä monta hyvää kirjaa ja päätin, että saan kuunnella niitä vain silloin kun urheilen. Otin ensin sen halvemman, eli sain kuunnella vain 20 h kuukaudessa, mutta se loppui täysin kesken ja nyt kuuntelen ainakin 10 h/viikossa äänikirjaa ja kävelen ihan huomaamattani. Äänikirjojen kuuntelu on todella koukuttavaa ja siskonikin innostui sen avulla kävelemään. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tulee mieleen että siellä kotona ei edes pitäisi olla mitään sipsipusseja ja suklaalevyjä yms kaapeissa silloin kun yritetään laihduttaa / tehdä elämäntapamuutosta.. Tästä päästään siihen että nälkäisenä ei mennä kauppaan jotta herkut on helpompi jättää hyllyihin. Mukaan valmis kauppalista täynnä terveellisiä ja proteiini- ja kuitupitoisia ruokia jotta pysyy kylläisenä ja verensokeri tasaisena. "Herkuttelua" varten ostetaan mielummin marjoja ja hedelmiä. Viikon ruokien suunnittelu etukäteen on viisasta ja säästää myös rahaa ja motivoi pysymään skarppina ruokavalion suhteen kun tietää mitä on tulossa eikä nälkäisenä ja väsyneenä turvaudu huonoihin (lohtu)ruokiin. Ja kannattaa muistaa ettei terveellisen ruoan tarvitse maistua pahalta, päinvastoin itse ainakin saan enemmän mielihyvää terveellisestä, maukkaasta ja itsetehdystä ruoasta kuin valmiista teollisista, suolaisista ja sokerisista mätöistä.

En ole itse ikinä varsinaisesti laihduttanut koska olen normaalipainoinen (juuri nyt 166cm/58kg) joten minun on ehkä "helppo huudella", mutta vielä esimerkkinä että itsekin jouduin ottaa itseäni pari kuukautta sitten niskasta kiinni koska tuolloin olin saanut ylimääräisestä herkuttelusta hieman piilokiloja ja olo oli huono. Jätin ensin kuukaudeksi kaiken valkoisen sokerin ja muut herkut ja sipsit pois, äkkiä siihen tottui. Nyt parin kuukauden jälkeen sallin itselleni vain erityistilanteissa esim. palan kakkua (vaikka synttärit) mutta muuten en syö herkkuja. Vain 1,5 kuukaudessa vähän pienemmästäkin varresta lähti terveellisellä ruoalla ja arkiliikunnalla (pyöräily, kävely, satunnainen kotijumppa) jo reilu 3 kiloa joten alkuunpääsy ei pitäisi muillakaan olla hankalaa jos itsekuria ja tahtoa elämäntapamuutokselle vain löytyy. Tärkeää on myös muistaa että laihduttaessa ei pidä nähdä nälkää kunhan vain syö oikein!

Tsemppiä elämäntapamuutokseen!

Ei ole kaapissa epäterveellistä, vaan vihaisena /surullisena lähtee kauppaan varta vasten hakemaan herkkuja. Miten estät aikuista?

Ap

Itse olen katsellut samanlaista rallia vierestä ja tilanne on aika samanlainen. Itse olen normaalipainon alarajoilla, joten oikeastaan mun on myös vaikea olla tsempparina. Ison eron kyllä tekee se, että puoliso napostelee valtavasti, eikä tunnu itse sitä tajuavan. Menee sipsiä, karkkia, siidereitä, suklaata, pizzaa .... yms. Ja sitten välillä tekee tuhdin iltapalan, vaikka ei oikeasti tarvitsisi. Mutta työpäivinä syö vain lounaaksi salaatin ja kuvittelee, että sillä laihtuisi. 

Mulla asiassa ei haittaa toisen ulkonäkö, mutta kropassa on alkanut olla kaikenlaista kremppaa. Tuota menoa tuo mässyttää itsensä ennenaikaiseen hautaan, enkä minä sitä halua. Myöskin yhdessä toimiminen alkaa olla vähän haastavaa. Olisi ihana lähteä retkille puolison kanssa, mutta toinen ei jaksa kävellä. Olen sitten tehnyt näitä reissuja yksin, mikä hieman surettaa. Olen itse(kin) kaukana kisakireästä sporttisuudesta, mutta jaksan olla jalkojeni päällä ja järkevin eväin menen vaikka koko päivän. Siis aivan peruskuntoinen olen. 

Pienen asian mitä olen huomannut, että puolisoa on voinut ainostaan "ohjailla" järkevin välipaloin. Koita saada hänet välttämään isoja sokeriheilahteluja. Jos hän liikkuu, niin katso että hän saa jotain järkevän määrän hiilareita. Myös "nyt on pakko laihtua" -paastot ovat tuhoon tuomittuja. Matalat sokerit tuntuvat ikäviltä, saa mielen maahan ja sitten lohtusyödään oikein reilulla kädellä. Sokerit pomppaa äkkiä kattoon ja sitten olo on hetken päästä hirveä ja sitten on vielä morkkis päälle. Tuollaisen kierteen helposti välttäisi sillä, että olisi syönyt yhden voileivän kolme tuntia sitten, kuin että mätännyt yhden sipsipussin menemään. 

Mutta, hän on aikuinen ihminen ja eikä holhottava. Ikävä kyllä, jokainen voi syödä itsensä halutessaan vaikka liikuntakyvyttömäksi, jos haluaa. 

Ongelma on mielenterveys. Jos on taistellut ennen kiloja vastaan, niitä hurjaa kolmea, niin on luovuttanut elämässä jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoa nyt 33kg.

Ap

Missä ajassa se on tullut ja ovatko puolison mitkään tekemiset sellaisia, joista hän saisi intoa lisää? Kyselin samaa jo äsken. Eli syökö hän mitään terveellistä? Liikkuuko hän yhtään mitenkään? Tykkääkö hän jostakin liikunnasta tai vaikka marjastamisesta jos ei muuta keksi?

Mitä hän on tehnyt laihduttamisen eteen tähän saakka?

Uiminen on liikunta josta pitää. Tänäänkin uinut 30min. Mutta nyt on suklaata ja sipsiä syömässä. Tämän laukaisi tänään rannalla otettu kuva.

Puoli kiloa kasviksia menee dieetti päivänä, syö kanamunia/raejuustoa niiden kanssa. Lautasmalli käytössä, aamulla joko munakas tai puuro marjoilla. Tietoa on, itsekuria ei.

Ap

Ota kuva niistä sipseistä ja suklaista mitä hän mättää ja laita vaatekaapin oveen. Jos ei auta, niin anna mennä, lihokoon vaikka sata kiloa jos kerran on niin typerys.

En voisi olla noin typerykset kanssa ollenkaan. En jaksaisi kuunnella sitä itsesäälistä volinaa ja katsoa miten hän syö kuin porsas.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on mielenterveys. Jos on taistellut ennen kiloja vastaan, niitä hurjaa kolmea, niin on luovuttanut elämässä jossain vaiheessa.

Näin on, puoliso on sairas mieleltään ja siihen ei laihduttamiset auta. Kannattaa hakeutua ammattiauttajalle, jos haluaa tuosta tyypistä vielä edes jotakin normaalia. Itse luovuttaisin ja katoaisin hänen lähettyviltään.

Olen vähän kuin ap:n puoliso. Ylipainoa noin 35 kg, yrittänyt päästä siitä 10 vuotta, mutta päätynyt vaan jojoiluun. Ja mitä kauemman on jojoillut, sitä vaikeammaksi on tullut edes alkuun laihtua, kun ekoina vuosina tuntui että on tosi helppo laihtua mutta jossain vaiheeessa repsahtaa ja lihoo takaisin. Mullakin mennyt tuohon ettei enää motivaatio kestä kuin muutaman päivän, kun aiemmn saatoin jaksaa esim. puoli vuotta laihduttaa ja sitten vasta repsahti. 

Valitettavasti en usko että ap pystyt oikein mitään tekemään. Helppo asia tämä ei ole. Itse olen etsinyt apua ravitsemusterapeutilta, psykoterapeutilta ja lääkäriltä (laihdutuslääke) ilman pysyvää apua. Joten enpä usko että maallikko pystyisi minulle antamaan mitään ohjeiita tai tsemppiä jolla asia ratkeaisi. Luultavasti lihavuusleikkaus olisi ainoa apu tässä vaiheessa, kun nälkäsignaalit on jo ihan sekaisin, kehon energiakulutus surkean pieni kun on monta kertaa lihonut nopeasti takaisin ensin laihdutettuaan lihakset pois, ja aivojen koko palkkiorata on virittynyt ruokaan kuin huumenarkkarin aivot huumeeseen: addiktio vie ja tahto vikisee.

Kannattaa erota.

Jos jokainen suomalaisnainen eroaisi miehestään, jolla on ongelmia alkoholin, tupakoinnin tai ylipainon kanssa, niin Suomi olisi hyvin erilainen maa.

Palstaulisijoita olisi paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on mielenterveys. Jos on taistellut ennen kiloja vastaan, niitä hurjaa kolmea, niin on luovuttanut elämässä jossain vaiheessa.

Näin on, puoliso on sairas mieleltään ja siihen ei laihduttamiset auta. Kannattaa hakeutua ammattiauttajalle, jos haluaa tuosta tyypistä vielä edes jotakin normaalia. Itse luovuttaisin ja katoaisin hänen lähettyviltään.

No rakastan häntä kuitenkin ja lapsiakin on. Välillä on aurinkoinen. On arka. Ei uskalla salille. Ulkosalilla ei tee mitään jos paikalla muita. Kerran olimme siellä keskenämme ja innoissaan teki liikkeitä. Naureskelin, en pahan tahtoisesta, vaan että kumma että uskalsi. No, suuttui! "sinäkin vaan naurat!" ja lopetti. On kovasti ollut koulukiusattu, mutta pitäisi yli 30v ihmisellä olla rohkeutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on mielenterveys. Jos on taistellut ennen kiloja vastaan, niitä hurjaa kolmea, niin on luovuttanut elämässä jossain vaiheessa.

Näin on, puoliso on sairas mieleltään ja siihen ei laihduttamiset auta. Kannattaa hakeutua ammattiauttajalle, jos haluaa tuosta tyypistä vielä edes jotakin normaalia. Itse luovuttaisin ja katoaisin hänen lähettyviltään.

No rakastan häntä kuitenkin ja lapsiakin on. Välillä on aurinkoinen. On arka. Ei uskalla salille. Ulkosalilla ei tee mitään jos paikalla muita. Kerran olimme siellä keskenämme ja innoissaan teki liikkeitä. Naureskelin, en pahan tahtoisesta, vaan että kumma että uskalsi. No, suuttui! "sinäkin vaan naurat!" ja lopetti. On kovasti ollut koulukiusattu, mutta pitäisi yli 30v ihmisellä olla rohkeutta.

Ap

Olisi mielenkiitoista kuulla, mitä hän kertoo sinusta. Yksikään onnellinen ihminen ei turpoa 30 kiloa lyhyessä ajassa.

Se on vähän kuin tupakoinnin lopettaminen. Motivaatio pitää löytyä itsestä, muuten se vain jatkuu ja jatkuu, vaikka koko maailma yrittää kertoa kuinka vaarallista ja typerää se on.