Puolison ylipaino, "taistelu" kiloja vastan, mitä tehdä?

Lentoemännän dieetistä ketogeeniseen on kokeiltu.

Mikään ei kestä.

Pitää alkaa elämään omaa elämää ja antaa toisen syödä mitä lystää

Ap

Kuulostaa todella paljon tämän talon puolisolta. Monta vuotta valittanut painostaan ja silti jos kotona ei ole hänelle mieluista ruokaa (perusarkikotiruoka, mutta pitää olla mieleistä, ei mitään hötöntötön "terveysruokaa" esim. kasviksia), uhkaa lähteä pitsalle tai hakemaan karkkia kaupasta. Ei kuitenkaan koskaan lähde, mutta jättää syömättä sen mistä ei pidä.

Sovittu kerran viikkoon perjantaille karkkipäivä, mutta mättää silti karkkia ja varsinkin silloin oikeuttaa herkkujen syönnin muina päivinä, jos en ole kotona tekemässä ruokaa juuri silloin kun hänelle passaa tulla syömään (tekee työtä, jossa syödään kun keretään, ja työ saattaa olla keikkaa koko päivän, että ruoka-ajat vaihtelee todella paljon). Itse teen nyt pääsääntöisesti 8-16, satunnaisesti iltoja ja sattuupi monesti niin, että minun olisi maagisesti pitänyt olla tekemässä vaimolle ruokaa klo 14, kun hänen olisi passannut tulla syömään, mutta mitenkä sitä töistä tekee ruokaa? Hyvin harvoin suostuu syömään eilisen ruokia, koska "menevät pilalle jääkaapissa". Valittaa myös minulle, vaikka olisi ollut koko päivän kotona ja kun tule klo 16.30 töistä, ei ole syönyt mitään, vaan mättää karkkia tai sipsiä, koska en ollut tekemässä ruokaa. Ei ole minun vikani toisen saamattomuus ja se ottaa pattiin, koska minua syytetään siitä ja huonollehan se tuntuu. 

Anteeksi avaus

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella paljon tämän talon puolisolta. Monta vuotta valittanut painostaan ja silti jos kotona ei ole hänelle mieluista ruokaa (perusarkikotiruoka, mutta pitää olla mieleistä, ei mitään hötöntötön "terveysruokaa" esim. kasviksia), uhkaa lähteä pitsalle tai hakemaan karkkia kaupasta. Ei kuitenkaan koskaan lähde, mutta jättää syömättä sen mistä ei pidä.

Sovittu kerran viikkoon perjantaille karkkipäivä, mutta mättää silti karkkia ja varsinkin silloin oikeuttaa herkkujen syönnin muina päivinä, jos en ole kotona tekemässä ruokaa juuri silloin kun hänelle passaa tulla syömään (tekee työtä, jossa syödään kun keretään, ja työ saattaa olla keikkaa koko päivän, että ruoka-ajat vaihtelee todella paljon). Itse teen nyt pääsääntöisesti 8-16, satunnaisesti iltoja ja sattuupi monesti niin, että minun olisi maagisesti pitänyt olla tekemässä vaimolle ruokaa klo 14, kun hänen olisi passannut tulla syömään, mutta mitenkä sitä töistä tekee ruokaa? Hyvin harvoin suostuu syömään eilisen ruokia, koska "menevät pilalle jääkaapissa". Valittaa myös minulle, vaikka olisi ollut koko päivän kotona ja kun tule klo 16.30 töistä, ei ole syönyt mitään, vaan mättää karkkia tai sipsiä, koska en ollut tekemässä ruokaa. Ei ole minun vikani toisen saamattomuus ja se ottaa pattiin, koska minua syytetään siitä ja huonollehan se tuntuu. 

Anteeksi avaus

Täällä ainakin yritetään. Mutta selvisi myös salasyömistä. Salaa syötyjä suklaalevyjä jne. Kun piti laihduttaa. Kaverin kanssa oltu kaupungilla niin käyty syömässä.

Paino vain nousee ja nousee.

Ap

hahahah ja ihan vapaaehtoisesti kattelet tuommoista .

mahtaa olla hemmetin rikas nainen

Vierailija kirjoitti:

hahahah ja ihan vapaaehtoisesti kattelet tuommoista .

mahtaa olla hemmetin rikas nainen

Kuka sanoi mitään naisesta?

Ap

Puolison vaihto on Ainoa ratkaisu. Ei tule muuttumaan. Syöppö on aina syöppö. Sama kuin alkoholismi.

Vierailija kirjoitti:

Puolison vaihto on Ainoa ratkaisu. Ei tule muuttumaan. Syöppö on aina syöppö. Sama kuin alkoholismi.

Ei ole vaihtoehto.

Miehesi on masentunut? Miksi syö noin paljon? Liikkuuko?

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on masentunut? Miksi syö noin paljon? Liikkuuko?

Ei kai muuta syytä voi olla. Liikkuu joskus.

Dieetit ja laihdutus on just tota. Ollaan nälässä ja "sorrutaan", lannistutaan ja luovutetaan.

Jotenkin se ruokaremontti pitäs tapahtua vaivihkaa huomaamatta. Ja nälässä ei tosiaan kannata olla, vaan syö riittävästi ja riittävän usein.

Jos sä jaksat niin ala teidän perheen kokiksi. Teet astetta terveellisempää kuin nyt. Innostut annosten esillepanosta, jolloin lautaselle ei voi mättää isoa määrää kun annos on kaunis ja koristeellinen?

Emmää tiiä, huonoja vinkkejä nää on niin kauan kun puoliso ei itse innostu.

Mutta jos sun puolison selkee kaava on toi lannistuminen ja luovutus niin jotenkin siihen pitäs puuttua. Niin ettei tavote ois kauhean korkea, pitäisi saada onnistumisen tunteita, uskoa että muutosta voi tapahtua.

Mä en siksi suosittele mitään älyttömän haastavaa ihmiselle, jolla on tapana luovuttaa. Siis ei tod mitään "ei hiilareita", "pätkäpaasto 16:8" tai muitakaan missä pitää koko ajan joka päivä olla lipsahtamatta.

Toissa talvena oli hyvä kausi, pudotti painoa 12kiloa,tupakalla. Tai niin luulin. Hänelle olis säpinää jonkun naisen kanssa silloisella työpaikalla. Ihastuminen laihduttaa. Ilmeisesti nainen vaihto työpaikkaa/säpinä loppui, tupakointi loppui, kilot tulivat takaisin korkojen kera.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sinun vastuullasi tämä asia. Yrityksesi kontrolloida ja auttaa todennäköisesti ovat vain haitaksi. Anna vaimosi säädellä tunteitaan ihan itse. Jos hän ei ole hyvää seuraa ja hyvä kumppani, sano asiasta. Ei ole sinun vastuullasi tehdä hänestä toisenlaista.

Jos sinä et ole hyvää seuraa ja hyvä kumppani, yritä ryhtyä sellaiseksi. Vähenee lohtusyömisen tarve.

Mä suosittelen ravitsemusterapeutille menoa, jonka kanssa tavataan esim. kerran kuussa ja pikku hiljaa rukataan ruokavaliota ja liikuntaa kuntoon. Niin rauhallisesti, että tavoista tulee pysyviä elintapoja, jotka ovat luonteva osa arkea eikä itsekuria siis tarvita.

Oon ollut ap:n puolison kaltainen herkkujen mässääjä. En syönyt kunnon ruokaa vaan herkkuja vedin. Jaksoin dieettejä muutaman päivän kunnes itsekuri loppui johonkin ja aloin entistä enemmän ahmimaan.

Hidas elintapojen muutos ammattiavun kanssa on ollut mulle avain laihtumiseen ja pysyvään painonhallintaan.

Eiköhän ap:n puoliso ole jo kokeillut dieetit ja huomannut, etteivät ne hänelle sovi. Elintapojen muuttaminen on aina hyväksi, vaikka suurta painonpudotusta ei tapahtuisikaan. Ei tartte ajatella 100% tai 0%, se on monen epäonnistuneen laihdutusyrityksen syy. Riittää kun parantaa 2% tällä viikolla, parantaa 2% seuraavalla viikolla tai myöhemmin, seuraavassa kuussa taas parantaa jne, niin lopulta ollaan tarpeeksi lähellä sataa. Ja 100% täydellisyyttä ei laihtumiseen tai painonhallintaan tarvita.

162-senttinen ja 100-kiloinen työtön mies. Iloton ja itsesäälissä rypevä. Kuulostaa loistokumppanilta, onnea.

Vierailija kirjoitti:

162-senttinen ja 100-kiloinen työtön mies. Iloton ja itsesäälissä rypevä. Kuulostaa loistokumppanilta, onnea.

Niin kuulostaa! Uuh, kyllä siinä on römpsä kosteana, kun saa moista urosta silmillään helliä!

Vierailija kirjoitti:

kohta alkaa taas lennot hki-bkk,sieltä meet taksilla pattayalle hakeen uuden hoikan naisen.

Missä kohtaa ap kertoi olevansa mies tai lesbo?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella paljon tämän talon puolisolta. Monta vuotta valittanut painostaan ja silti jos kotona ei ole hänelle mieluista ruokaa (perusarkikotiruoka, mutta pitää olla mieleistä, ei mitään hötöntötön "terveysruokaa" esim. kasviksia), uhkaa lähteä pitsalle tai hakemaan karkkia kaupasta. Ei kuitenkaan koskaan lähde, mutta jättää syömättä sen mistä ei pidä.

Sovittu kerran viikkoon perjantaille karkkipäivä, mutta mättää silti karkkia ja varsinkin silloin oikeuttaa herkkujen syönnin muina päivinä, jos en ole kotona tekemässä ruokaa juuri silloin kun hänelle passaa tulla syömään (tekee työtä, jossa syödään kun keretään, ja työ saattaa olla keikkaa koko päivän, että ruoka-ajat vaihtelee todella paljon). Itse teen nyt pääsääntöisesti 8-16, satunnaisesti iltoja ja sattuupi monesti niin, että minun olisi maagisesti pitänyt olla tekemässä vaimolle ruokaa klo 14, kun hänen olisi passannut tulla syömään, mutta mitenkä sitä töistä tekee ruokaa? Hyvin harvoin suostuu syömään eilisen ruokia, koska "menevät pilalle jääkaapissa". Valittaa myös minulle, vaikka olisi ollut koko päivän kotona ja kun tule klo 16.30 töistä, ei ole syönyt mitään, vaan mättää karkkia tai sipsiä, koska en ollut tekemässä ruokaa. Ei ole minun vikani toisen saamattomuus ja se ottaa pattiin, koska minua syytetään siitä ja huonollehan se tuntuu. 

Anteeksi avaus

Sun pitää vaihtaa ap:n kanssa puolisoita.

Kai se pitää erota.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia niitä sipsejä pitää ostaa ollenkaan? Jokainen tietää että ne ovat kaloripommeja, päivän energiatarve yhdessä pussissa.

Elämä on sarja valintoja. Itsekin olen ollut lihava lapsi, laihduttanut teini-iässä. Nuorena naisena olin hyvinkin hoikka, seurustellessa kertyi taas kiloja.

Kahdenperäkkäisen raskauden jälkeen pudotin Paikkareiden opeilla 23 kg 10 kuukaudessa. Painonvartijoissa sai hyviä oppeja: sipsit jää kauppaan, pitsaan ei kosketa kuin max kerran vuodessa. Jos haluat syödä pullan kahvin kera, valitse pullataikinapohjainen, jätä munkit, viinerit ym. Samoin ota ruisleipä, älä pasteijaa tai lihapiirakkaa. Älä osta täysmehuja, vaan syö hedelmä pureksimalla. Jos suklaata on pakko saada, osta pieni patukka, ei kokolevyä. Vierasvaroja ei osteta kotiin.

Pari koronakiloa on tullut tännekin, ja kesäkuun alusta olen taas ottanut ryhtiliikkeen. Ikää 56, 176/77, nyt parikiloa vähemmän. Tänään olen tehnyt tunnin lenkin ja uinut 30 min ja 45 min. Päivän kalorit1500.

Suosittelen Sulamoa, se tsemppaa kummasti. Pitää olla itselleen rehellinen ruokia merkatessa.

Motivaatiopitää kyllä löytyä aina itsestä, olkoon se uusi mekko, matka tai lääkityksen jättäminen.

Hän itse meni kauppaan hakemaan sipsiä. Lohdutukseksi. Täällä ei ole motivaatiota. Ap

Vaikka vaimosi saisikin pudotettua ylimääräisen 30 kg, niin on aika epätodennäköistä, että kilot pysyisivät poissa. Jos on aikuisiällä päästänyt itsensä lihomaan noin paljon, niin melkein ne kilot pysyvät. Kannattaa varautua siihen, että sinulla on lihava vaimo nyt ja tulevaisuudessa, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia niitä sipsejä pitää ostaa ollenkaan? Jokainen tietää että ne ovat kaloripommeja, päivän energiatarve yhdessä pussissa.

Elämä on sarja valintoja. Itsekin olen ollut lihava lapsi, laihduttanut teini-iässä. Nuorena naisena olin hyvinkin hoikka, seurustellessa kertyi taas kiloja.

Kahdenperäkkäisen raskauden jälkeen pudotin Paikkareiden opeilla 23 kg 10 kuukaudessa. Painonvartijoissa sai hyviä oppeja: sipsit jää kauppaan, pitsaan ei kosketa kuin max kerran vuodessa. Jos haluat syödä pullan kahvin kera, valitse pullataikinapohjainen, jätä munkit, viinerit ym. Samoin ota ruisleipä, älä pasteijaa tai lihapiirakkaa. Älä osta täysmehuja, vaan syö hedelmä pureksimalla. Jos suklaata on pakko saada, osta pieni patukka, ei kokolevyä. Vierasvaroja ei osteta kotiin.

Pari koronakiloa on tullut tännekin, ja kesäkuun alusta olen taas ottanut ryhtiliikkeen. Ikää 56, 176/77, nyt parikiloa vähemmän. Tänään olen tehnyt tunnin lenkin ja uinut 30 min ja 45 min. Päivän kalorit1500.

Suosittelen Sulamoa, se tsemppaa kummasti. Pitää olla itselleen rehellinen ruokia merkatessa.

Motivaatiopitää kyllä löytyä aina itsestä, olkoon se uusi mekko, matka tai lääkityksen jättäminen.

Hän itse meni kauppaan hakemaan sipsiä. Lohdutukseksi. Täällä ei ole motivaatiota. Ap

Vaikka vaimosi saisikin pudotettua ylimääräisen 30 kg, niin on aika epätodennäköistä, että kilot pysyisivät poissa. Jos on aikuisiällä päästänyt itsensä lihomaan noin paljon, niin melkein ne kilot pysyvät. Kannattaa varautua siihen, että sinulla on lihava vaimo nyt ja tulevaisuudessa, ap.

Kummasti on iltalehti.fi täynnä tarinoita, kuinka on laihduttu 40kg.

Ap