Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison ylipaino, "taistelu" kiloja vastan, mitä tehdä?
28.06.2020 |
Terveellistä elämän tapaa noudatetaan max. 3 päivää ja sitten kosahtaa. Tänään tokaisi "P*skaa elämä, en laihdu koskaan." Lohdutukseksi sipsiä ja suklaalevy pahaan mielialaan.
Miten saisi asenteen kohdalleen? Itsekurin kaivettua esiin? Esimerkkinä oli joo, mutta sekin saadaan käännettyä "Helppoa sinun on, olet aina harrastanut liikuntaa" jne.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No millanen se terveellinen elämäntapa on, mitä yritetään noudattaa? Joku dieetti, missä on kerrralla hirveesti muutoksia verrattuna edelliseen?
Sano, ettei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, virheiden tekeminen ja lipsahdukset on osa prosessia. On ihan ok, että joskus jää treeni välistä tai syö vähän vähemmän terveellisen aterian.
Muutos on aina kivuliasta.
Ensimmäisenä tulee mieleen että siellä kotona ei edes pitäisi olla mitään sipsipusseja ja suklaalevyjä yms kaapeissa silloin kun yritetään laihduttaa / tehdä elämäntapamuutosta.. Tästä päästään siihen että nälkäisenä ei mennä kauppaan jotta herkut on helpompi jättää hyllyihin. Mukaan valmis kauppalista täynnä terveellisiä ja proteiini- ja kuitupitoisia ruokia jotta pysyy kylläisenä ja verensokeri tasaisena. "Herkuttelua" varten ostetaan mielummin marjoja ja hedelmiä. Viikon ruokien suunnittelu etukäteen on viisasta ja säästää myös rahaa ja motivoi pysymään skarppina ruokavalion suhteen kun tietää mitä on tulossa eikä nälkäisenä ja väsyneenä turvaudu huonoihin (lohtu)ruokiin. Ja kannattaa muistaa ettei terveellisen ruoan tarvitse maistua pahalta, päinvastoin itse ainakin saan enemmän mielihyvää terveellisestä, maukkaasta ja itsetehdystä ruoasta kuin valmiista teollisista, suolaisista ja sokerisista mätöistä.
En ole itse ikinä varsinaisesti laihduttanut koska olen normaalipainoinen (juuri nyt 166cm/58kg) joten minun on ehkä "helppo huudella", mutta vielä esimerkkinä että itsekin jouduin ottaa itseäni pari kuukautta sitten niskasta kiinni koska tuolloin olin saanut ylimääräisestä herkuttelusta hieman piilokiloja ja olo oli huono. Jätin ensin kuukaudeksi kaiken valkoisen sokerin ja muut herkut ja sipsit pois, äkkiä siihen tottui. Nyt parin kuukauden jälkeen sallin itselleni vain erityistilanteissa esim. palan kakkua (vaikka synttärit) mutta muuten en syö herkkuja. Vain 1,5 kuukaudessa vähän pienemmästäkin varresta lähti terveellisellä ruoalla ja arkiliikunnalla (pyöräily, kävely, satunnainen kotijumppa) jo reilu 3 kiloa joten alkuunpääsy ei pitäisi muillakaan olla hankalaa jos itsekuria ja tahtoa elämäntapamuutokselle vain löytyy. Tärkeää on myös muistaa että laihduttaessa ei pidä nähdä nälkää kunhan vain syö oikein!
Tsemppiä elämäntapamuutokseen!
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä tulee mieleen että siellä kotona ei edes pitäisi olla mitään sipsipusseja ja suklaalevyjä yms kaapeissa silloin kun yritetään laihduttaa / tehdä elämäntapamuutosta.. Tästä päästään siihen että nälkäisenä ei mennä kauppaan jotta herkut on helpompi jättää hyllyihin. Mukaan valmis kauppalista täynnä terveellisiä ja proteiini- ja kuitupitoisia ruokia jotta pysyy kylläisenä ja verensokeri tasaisena. "Herkuttelua" varten ostetaan mielummin marjoja ja hedelmiä. Viikon ruokien suunnittelu etukäteen on viisasta ja säästää myös rahaa ja motivoi pysymään skarppina ruokavalion suhteen kun tietää mitä on tulossa eikä nälkäisenä ja väsyneenä turvaudu huonoihin (lohtu)ruokiin. Ja kannattaa muistaa ettei terveellisen ruoan tarvitse maistua pahalta, päinvastoin itse ainakin saan enemmän mielihyvää terveellisestä, maukkaasta ja itsetehdystä ruoasta kuin valmiista teollisista, suolaisista ja sokerisista mätöistä.
En ole itse ikinä varsinaisesti laihduttanut koska olen normaalipainoinen (juuri nyt 166cm/58kg) joten minun on ehkä "helppo huudella", mutta vielä esimerkkinä että itsekin jouduin ottaa itseäni pari kuukautta sitten niskasta kiinni koska tuolloin olin saanut ylimääräisestä herkuttelusta hieman piilokiloja ja olo oli huono. Jätin ensin kuukaudeksi kaiken valkoisen sokerin ja muut herkut ja sipsit pois, äkkiä siihen tottui. Nyt parin kuukauden jälkeen sallin itselleni vain erityistilanteissa esim. palan kakkua (vaikka synttärit) mutta muuten en syö herkkuja. Vain 1,5 kuukaudessa vähän pienemmästäkin varresta lähti terveellisellä ruoalla ja arkiliikunnalla (pyöräily, kävely, satunnainen kotijumppa) jo reilu 3 kiloa joten alkuunpääsy ei pitäisi muillakaan olla hankalaa jos itsekuria ja tahtoa elämäntapamuutokselle vain löytyy. Tärkeää on myös muistaa että laihduttaessa ei pidä nähdä nälkää kunhan vain syö oikein!
Tsemppiä elämäntapamuutokseen!
Ei ole kaapissa epäterveellistä, vaan vihaisena /surullisena lähtee kauppaan varta vasten hakemaan herkkuja. Miten estät aikuista?
Ap
Onneksi kyseessä on puolison ylipaino. Jokainen vastaa omista kiloistaan ja syömisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohta alkaa taas lennot hki-bkk,sieltä meet taksilla pattayalle hakeen uuden hoikan naisen.
Vierailija kirjoitti:
No millanen se terveellinen elämäntapa on, mitä yritetään noudattaa? Joku dieetti, missä on kerrralla hirveesti muutoksia verrattuna edelliseen?
Sano, ettei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, virheiden tekeminen ja lipsahdukset on osa prosessia. On ihan ok, että joskus jää treeni välistä tai syö vähän vähemmän terveellisen aterian.
Muutos on aina kivuliasta.
Se kosahtaa siihen ensimmäiseen repsahdukseen. Sitten mässätään viikko kaks, ja 3 päivää terveellisesti ja taas kaikki lähtee alusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sinun vastuullasi tämä asia. Yrityksesi kontrolloida ja auttaa todennäköisesti ovat vain haitaksi. Anna vaimosi säädellä tunteitaan ihan itse. Jos hän ei ole hyvää seuraa ja hyvä kumppani, sano asiasta. Ei ole sinun vastuullasi tehdä hänestä toisenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:n puolisolla muita elämänhallintaongelmia, tai erityistä stressiä elämässä? Kuulostaa varsin impulsiiviselta, jos jatkuvasti parin päivän yrittämisen jälkeen repsahtaa. Virheistään voi myös oppia, eikä nykyään voi olla tiedonpuutteesta kyse. Mitäs jos yrittäisitte yhteistä elämäntapaa ruokailun suhteen, kun itse kuulostat eläväsi terveellisemmin. Tuki ja myötäeläminen auttavat varsinkin alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sinun vastuullasi tämä asia. Yrityksesi kontrolloida ja auttaa todennäköisesti ovat vain haitaksi. Anna vaimosi säädellä tunteitaan ihan itse. Jos hän ei ole hyvää seuraa ja hyvä kumppani, sano asiasta. Ei ole sinun vastuullasi tehdä hänestä toisenlaista.
tässä ainoa järkevä neuvo. Vaikka miten koetat auttaa, ei tästä ole hyötyä ennen kuin vaimolla oma motivaatio tehdä painolleen jotain. Itse laihduttaneena voin kertoa, ettei ulkopuolinen paine tuo tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon ylimääräistä on ja kuinka pitkän aikaa se massa on mukana kulkenut?
Kumpi/kuka on päättänyt, että puolison pitää laihduttaa?
Tekeekö puoliso mielestäsi mitään oikein laihdutuksensa kanssa? Tarkoitan vaikka sitä, että liikkuuko hän yhtään, syödä hän mitään asiaa auttavaa normaalisti ja miten hän nukkuu?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ylimääräistä on ja kuinka pitkän aikaa se massa on mukana kulkenut?
Kumpi/kuka on päättänyt, että puolison pitää laihduttaa?
Tekeekö puoliso mielestäsi mitään oikein laihdutuksensa kanssa? Tarkoitan vaikka sitä, että liikkuuko hän yhtään, syödä hän mitään asiaa auttavaa normaalisti ja miten hän nukkuu?
Äh, yrittääkö hän syödä mitään asiaa auttavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:n puoliso oikeasti kiinnostunut pudottamaan painoa, vai onko kyseessä vain ulkopuoliseen paineeseen vastaaminen. Jos elämässä paljon muuta resursseja vievää samaan aikaan, voi painonpudotukseen motivoituminen olla vaikeaa, vaikkakin kokonaisvaltaiselle terveydelle hyödyllistä.
Motivaatioon auttaa, että voi olla varma "taistelun" tuomasta hyvästä. Ehkä hän ei usko elämänsä parantuvan mitenkään merkittävästi laihtumisen myötä?
Joskus parikymppisenä tupakoin, ja kun halusin lopettaa, luin lähes päivittäin tieteellisiä artikkeleita joissa kerrottiin kuinka monta prosenttia mikäkin terveyden osa-alue (keuhkojen hapenottokyky, verisuoniterveys jne.) paranee missäkin ajassa lopettamisen jälkeen. Se vahvisti motivaatiota pysyä ilman tupakkaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
tässä ainoa järkevä neuvo. Vaikka miten koetat auttaa, ei tästä ole hyötyä ennen kuin vaimolla oma motivaatio tehdä painolleen jotain. Itse laihduttaneena voin kertoa, ettei ulkopuolinen paine tuo tuloksia.
Ihan sivuhuomiona vaikkei varsinaisesti itse aloitukseen liity, niin tuossakin miten ympäristön paineeseen reagoi on eroja. Jotkut saattavat nimenomaan tarvita sen ulkopuolisen kannustimen saadakseen patistettua itsensä johonkin ja voivat saada motivaatiota siitä, että on jokin konkreettinen tavoite.
Itse kerroin yhdelle tapailemalleni miehelle, että hänellä on mielestäni muutama kilo ylimääräistä. Hän siis itse kysyi mielipidettäni ja ilmaisin sen rehellisesti, en toki mitään vaatimuksia esittänyt. Ja kappas kummaa tämä mies innostui heti syömään terveellisemmin ja sai pudotettua 10 kiloa kolmessa kuukaudessa. Mutta ehkei tämä vakiintuneessa suhteessa toimi, kun olettaa että se toinen on jo siinä rinnalla tapahtui mitä tapahtui...
Vastaan nyt kaikille, tekee oikein n. 1500 - 1800 kaloriaper päivä ja liikkuu(siis sen 3 päivää kun onnistuu kalori määrä)
Itse haluaa laihtua, ulkonäkö kuulemma oksettava, mutta ei onnistu.
Asiasta olen sanonut 2014 kun ylimääräistä oli 17 kg yli normaalin BMI. Vihjaillut 2016 kun ylimääräistä oli 25kg
Ja 2018 olen sanonut, kun ylimääräistä 31kg.
Sanominen ei auttanut :D
En tiedä onko stressiä, kun on työtön. Syö kuulema tylsyyteen. Välillä himoon. Ei mitään tavoitteita, elää päivän kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
kohta alkaa taas lennot hki-bkk,sieltä meet taksilla pattayalle hakeen uuden hoikan naisen.
Ja pedari länsirannikolta kuningasideoineen keskuudessamme.
Alue: Aihe vapaa
Syy on aina muualla, joten mitään ei ole tehtävissä. Et voi köysiinkään laittaa.